Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mille alalle sopii kiltti ja empaattinen ihminen?
Kommentit (317)
Se riippuu kyllä kiinnostuksenkohteistasi ja taidoistasi.
Kaikilla aloilla on monenlaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyaikana ei mikään ala sovi tuollaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ihan mille alalle vaan. En nyt ymmärrä miksi empaattinen ihminen ei voi tehdä mitä tahansa työtä, edellyttäen että se itseä kiinnostaa ja motivoi.
Siksi, että ns empaattista ihmistä, joka ei osaa sanoa EI, käytetään hyödyksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitsin kakspiippuinen juttu... Tavallaan hoitoalalle, koska kiltit ja empaattiset usein haluavat olla avuksi.
Ainut vaan että jos esihenkilöt ja vähemmän empaattiset työkaverit ovat verenimijöitä, niin tää kiltti ja empaattinen ihminen onkin kohta burnoutissa.
Itse olen/olin tuollainen, ja pelkään nykyään olla ihmisten kanssa tekemisissä, koska pelkään jatkuvasti että ajaudun hyväksikäytetyksi.
Jos pelkäät, niin miksi et opettele sanomaan EI kiitos! Mee peilin eteen ja ilveile oikein kunnolla ja sano ääneen: Ei kiitos, enkä tee, tee ite, ei kuulu mun työsopimukseen, kuinka sä kehtaat sanoa noin, tästä ei keskusteltu mitään työsopimusta tehdessäja tosiaankin ota ihan rauhassa selvää velvoitteistasi, eduistasi ja mihin olet allekirjoittamassa nimeäsi/ ymmärrätkö?
Toisin sanoen kasva aikuiseksi äläkä ikinä mieti; uskallanko, mitähän noi tykkää minusta, nauraako ne mulle, pitääkö tyhmänä.!
Äläkä myöskään allekirjoita nimeäsi mihinkään, mitä et ole rauhassa käynyt läpi, vaikka vastapuoli vetoaisi aikatauluun, kiireeseen ym se on hänen taktiikkansa saada toinen äkkiää ostamaan tai myöntymään.Thatsit!
Lainaus: Kiltti ihminen on onnellisempi kuin muut - onnellisuustutkija kertoo, miksi näin on
Kiltteydelle pitäisi raivata sijaa, sillä kiltit tätä maailmaa pitävät raiteillaan, sanoo onnellisuustutkija Markku Ojanen. Hän on päättänyt olla kiltti. Eikä se ole vain minun mielipiteeni, vaan on siitä vaimonkin todistus. Pärjäsin kuulemani mukaan ihan hyvin myös psykologian laitoksen pomona, koska pidin visusti huolen siitä, että kohtelin kaikkia tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti.
Ojanen on eläkkeelle jäänyt psykologian professori Tampereen yliopistosta
Eli työurasta sanoisin, mille vaan, mikä kiinnostaa, laboratoriotyö, tutkimus, työnjohtotehtävät, palveluiden organisointi, opetusala ja hoitoala. Vahva ammatillinen osaaminen ja oikeudenmukaisuuden taju auttaa aina. Ja itsen ja toisen ihmisen kunnioitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiltti ja empaattinen eli siis epävarma miellyttäjä joka esittää hyvää ihmistä lässyttämällä jonka luulee olevan kilttiä? Ei millekään alalle. Mene ehkä siivoamaan jos jaksat sitäkään.
Tämä kommentti on niin loistava omassa lajissaan, että ansaitsisi jo palkinnon jossain "vuoden koulukiusaaja" tai "heikoin psykologinen silmä" -kategoriossa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mille alalle sopii kiltti ja empaattinen ihminen?
=> Valtionvarainministeriksi...
Vierailija kirjoitti:
Kaatopaikan tonkijaksi.
Miksi?
Alue: Aihe vapaa
Kiltti ja empaattinen sopii melkein mihin tahansa työhön, muut ominaisuudet painaa oikeastaan enemmän. Jos itse saisin uuden oton, suuntaisin vaikka kokoonpanotyöhön. Hoivaviettini ja muut kiinnostuksen kohteiden toteuttamiset kanavoisin vapaaehtoistyöhön. Niihin voisi paremmalla palkalla panostaakin eri tavalla.
Itse en kilttinä ja empaattisena ihmisenä olisi missään nimessä valinnut hoitoalaa, jos ammattilaiset työkkärissä ja nuorten palveluissa olisivat maininneet, miten elintärkeä taito myös rajallisuutensa tunnistaminen sillä alalla olisi. Ei tunnustaminen, vaan tunnistaminen.
En tullut käytetyksi hyväksi, vaan annoin resursseihin nähden jatkuvasti liikaa itsestäni asiakkaille. En laskenut minuutteja, jos toisella oli itselleen tärkeää asiaa kerrottavana. Tein myös nopeita pikkujuttuja, jotka ei kuuluneet työnkuvaan. Tietysti! Minuutit kuitenkin vaihtuivat herkästi varteiksi.
Joskus puolituntisiksi. Vaihdettu polttimo saattoikin häikäistä ja asiakas alkoi etsimään vanhuuden hitaudellaan sopivaa, kertoen samalla kiinnostavia muistoja vastaan tulevista esineistä. Päivän seuraava asiakas joutui siis olemaan vaipoissaan ja ruuatta vielä pidempään, seuraava vielä kauemmin ja päivän viimeinen asiakas jo tosi pitkään -> asiakkaiden lisäksi myös minä myötätuntoisena kärsin siitä todella, eikä se murehtiminen loppunut työpäivän päättyessä. Bonuksena johto, työkaverit, yhteisö ja media paheksui.
Nyt olenkin useamman loppuunpalamisen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeellä, koska kuormitun lähes ilman syytä. Kaikilla ei käy näin. Osa tunnistaa ja muistaa realiteetit.