Mille alalle sopii kiltti ja empaattinen ihminen?

Kaikille aloille sopii vallan mainiosti. Kielii huonosta ja epävarmasta johtamisesta, jos nuo ominaisuudet ei kelpaa.

vaikka mitä aloja: 

hautaustoimistossa se autoa ajava arkku tyyppi

alkoholi ohjaaja

vammasten hoitaja

tukussa hyllyttäjä

laivan kone mies

on niitä muitakin

Junankuljettaja

Vierailija kirjoitti:

Junankuljettaja

 

junan tuoma

Kaikkille, mutta se on täysin asenne kysymys.

Työt töinä, ja vapaa aika muulloin. Älä sekoita. Eleätään valmiissa maailmassa, joten varaudu sopeuttamaan itseäsi töihin. Maailma ei pyöri sinun navan ympärillä.

Eläintenhoitaja tai eläinlääkäri, jos siis itse pitää eläimistä. Olen tavannut tosi monta empaattisen oloista henkilöä noissa hommissa. Tai sitten yliopistoon opiskelemaan esim. luonnontieteitä, uskontotieteitä tai kirjallisuutta. Tämä taas jos ei halua niin paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä. Jonkinlainen tutkimustyö voisi sopia.

Mielisairaalaan, potilaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Joku ihmisammatti, jossa ei isoa joukkoa. Hammaslääkäri/hoitaja? Hieroja? 

Prostituoitu 

Semmonen julkisen vessan pitäjä. Istuu vaan siinä ovella ja kerää rahaa, esim 3 liiraa, 20 rupiaa, 50 senttiä tai paljonko on nyt määritelty hinnaksi. Istuu vaan ja möllöttää, ei tarvi puhua, joku lappu siiinä pöydällä että paljoko maksaa ja laita kolikko kuppiin. Tasaraha, ei vaihtorahaa. Ei tarvi sanoa mitään, on vaan ja lukee vaikka kirjaa tai lehteä ja jalat pöydälläkin voi olla. Kukaan ei odota että puhut itän, ei sosiaalista kanssakäymistä vaadita. Eikä mitään titteleitä tai osaamista tai koulutusta, saa olla vaan. Rauhassa.

Tänä päivänä meno joka alalla on niin kova, että kiletteys ja empaattisuus ei sovi millekään alalle.

Kampaaja, fysioterapeutti, varmaan myös jalkahoitaja tms. Ihania ihmistyypit, jotka kohtaavat asiakkaan sellaisena kuin tämä on.

Moto kuskiksi. Voit vaikka pyytää jokaista kaatoa kopissa anteeksi, kukaan ei kuule.

Vierailija kirjoitti:

Postinjakaja ois yks mun unelma, En ole koskaan päässyt. 

Taideala tai no kuvittaja on myös unelmani, herkkänä ja empaattisena vaikea markkinoida itseään ja jatkuvasti pitäisi tuoda itseään röyhkeästi esille, se kyllä tappaa luovuuteni ja ei ole mun juttu.

Mä oon sellainen et jään murehtimaan ja stressaan toisten sanomisia ja juttuja helposti. Osaan kyllä pitää puoleni, mutta eipä siitä "perusluonteesta" joka on ollut jo ihan lapsesta asti koskaan eroon pääse.  Lisäksi tähän mulla ollut vielä sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistusta ja ylikuormittumista. Vaikeaa on.

 

 

Vaikea käsittää miten kellään on niin vähän kunnianhimoa että ihan tosissaan postinjakaja on unelma-ammatti. Siis ihan kivaa se olisi vaikka osa-aikaisena opiskelujen ohella, mutta olisi se nyt aika merkityksetöntä työtä loppuelämälle

Vierailija kirjoitti:

Semmonen julkisen vessan pitäjä. Istuu vaan siinä ovella ja kerää rahaa, esim 3 liiraa, 20 rupiaa, 50 senttiä tai paljonko on nyt määritelty hinnaksi. Istuu vaan ja möllöttää, ei tarvi puhua, joku lappu siiinä pöydällä että paljoko maksaa ja laita kolikko kuppiin. Tasaraha, ei vaihtorahaa. Ei tarvi sanoa mitään, on vaan ja lukee vaikka kirjaa tai lehteä ja jalat pöydälläkin voi olla. Kukaan ei odota että puhut itän, ei sosiaalista kanssakäymistä vaadita. Eikä mitään titteleitä tai osaamista tai koulutusta, saa olla vaan. Rauhassa.

Samoin tää, tommoseen turhuuteenko te haluisitte käyttää kolmasosan elämästänne?

Vierailija kirjoitti:

Mielisairaalaan, potilaaksi. 

 

 

Ammatti?

Kirjasto ei välttämättä ole mikään kiltin ihmisen työpaikka. Työyhteisöön voi kuulua tehtäviinsä leipääntyneitä, huonoon palkkaan ja olemattomiin etenemismahdollisuuksiin kyllästyneitä katkeria naisihmisiä, jotka halutessaan osaavat kiusaamisen jalon taidon ja myrkyttävät ilmapiiriä puheillaan ja peleillään. Myös johtaminen voi olla heikkoa ja esiintyy suosikkijärjestelmiä. Itse työhön kuuluu muutakin kuin satutuntien pitämistä. Vastassa voi olla haistattelevia nuoria tai arvaamattomasti käyttäytyviä laitapuolen kulkijoita, jotka tulevat kirjastoon käyttämään vessaa ja hoitamaan huumebisneksiään. Empatialle on kyllä käyttöä, mutta mikään turvasatama ei yleinen kirjasto nykyään ole.

 ehkä vanhusten hoitaja tai sairaan hoitaja.😃

Vierailija kirjoitti:

Semmonen julkisen vessan pitäjä. Istuu vaan siinä ovella ja kerää rahaa, esim 3 liiraa, 20 rupiaa, 50 senttiä tai paljonko on nyt määritelty hinnaksi. Istuu vaan ja möllöttää, ei tarvi puhua, joku lappu siiinä pöydällä että paljoko maksaa ja laita kolikko kuppiin. Tasaraha, ei vaihtorahaa. Ei tarvi sanoa mitään, on vaan ja lukee vaikka kirjaa tai lehteä ja jalat pöydälläkin voi olla. Kukaan ei odota että puhut itän, ei sosiaalista kanssakäymistä vaadita. Eikä mitään titteleitä tai osaamista tai koulutusta, saa olla vaan. Rauhassa.

Unelma! 

Kunnianhimo? Kunhan hengissä selviää työelämän läpi

Ulosottomieheksi tai järjestyksenvalvojaksi