Työtön, miten saat pidettyä pään kasassa?

Vierailija kirjoitti:

Työtä tekevän veronmaksajan näkökulmasta on todella kummallista miten työnteko tai yrittäminen ei kiinnosta nykypäivän työttömiä pätkän vertaa. Entiseen aikaan ei jääty kotiin odottamaan että joku tulee hakemaan töihin. Onko syynä liian suuret sosiaalituet vai mikä en tiedä. 

Mitä työtä noin tyhmä tekee, kun ei jaksanut lukea kuin otsikon? 

Minä laatoitin keittiön lattian youtben avulla. Laatat ostin pikkuhiljaa netistä, tuli upea, erilainen ja kehuja keräävä mosaiikkilattia valkoisen klinkkerin tilalle. Nyt kerään eteisen lattiaan uusia laattoja. 
Ostan maalit ja tapetit kirppareilta ja katso pinterestistä erilaisia yhdistelmiä. Ohjeet youtubesta. 
Kotimme ei koskaan ole ollut näin upea! Kannattaa olla työtön.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla on niin paljon ilmaisia/halpoja harrastuksia että aika ei meinaa riittää työttömänäkään.

Kerro mitä? Itse en kyllä ihan helpolla niitä keksi, etenkin kun en laske lukemista tai elokuvien katselua harrastuksiksi, vaikka molempia teenkin. Ja täytän ristikoita ja kävelen metsissä, mutta siis oikeita, ilmaisia harrastuksia? Halpakin käy. Siis todella halpa.

En ole tuo jolle vastasit, mutta minä aloin harrastamaan juoksua. Yhdet lenkkarit menee per vuosi, talvikaudeksi ruuvaan pohjaan nastat. Hintaa tulee n.200e/v ja vaikka päivittäin voi harrastaa. Eli alle euron kerta. Auttaa myös pään kokoamisessa. Muistuttaa että olen pystyvä ihminen kunhan saan mahdollisuuden.

Perhe ja lemmikit, että saa pitää heistä huolta. <3 Mulla on kuitenkin tarkoitus elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen saamapuolella näissä veronalennuksissa mutta silti minua hirvittää että rahat niihin on otettu kaikista köyhimmiltä. En kykene, rehellisesti sanoen, nauttimaan siitä hyvällä omallatunnolla. Veronalennuksia on rahoitettu myös velkarahoilla. 

100 000 kotitaloutta on suistunut köyhyysrajan alapuolelle. 30 000 lapsiperheitä. 

Minulla on hyvät vaistot paitsi ihmisten suhteen niin myös sijoittajana. Olen aina kaksi askelta edellä muita. En ole ennen ollut järin uskovainen mutta jo i ennen koronaa, minusta tuntui kuin joku pimeä energia olisi valtaamassa maailman. Kiitos vaistojeni, osasin ennakoida sijoitukseni turvaan. Sijoitin paljon kultaan ja tekoälyyn kun se oli halpaa. 

Nyt minusta tuntuu että pimeys on vallannut maailman ja monet päättäjät. He ovat jonkun suuremman, selittämättömän pahan marionetteja. En olisi vielä kymmenen vuotta sitten puhunut tällaisia ja olisin pitänyt nykyistä minääni hulluna. <

Minäkään en ole ollut koskaan mikään uskovainen mutta kyllä selkeästi huomaa että nyt jos koskaan on paha saanut vallan maailmalla. Ihan hirveää menoa joka puolella, omassa perhepiirissä, työpaikoilla, kaupungissa, maassa jne. Pahan määrä kertautuu joka vuosi. Keneenkään tai mihinkään ei voi enää luottaa. Selkä riekaleina puukotuksista.

Mikael Jungner julkaisi eilen facebookissa hyvän kirjoituksen jossa analysoi Suomen ilmapiiriä muihin maihin verrattuna. Miten Suomessa on jo pitkään ryvetty pohjamudissa ja negailtu kaikessa. Hallituksella olisi ollut tilaisuus luoda toivoa ja yhteishenkeä mutta halusivat valita toisen päinvastaisen tien. Ehkäpä seuraava hallitus onnistuu paremmin.

Täytyy vaan joka päivä puuhastella jotakin.Olen 62 vuotias enkä tule saamaan töitä.Yritän liikkua,uida ja harrastan avantouintia. Luen myös paljon.Mieheni on sairaseläkkeellä joten juttuseuraakin on.Tärkeimpänä pidän lapsen lapsieni hoitoa.Nähdään aika usein.

Ai  oikein lapsen lapsieni? Ehditkö käydä sen peruskoulun?

Luottamalla itseesi. Pää pidetään kasassa sillä, ettei anneta kenenkään muun arvostella, mitätöidä tai määritellä itseä. Kukaan ei koskaan tunne toisen (työttömyys)tarinaa, joten tuomioita on turha jaella. Tärkeintä on pysyä vahvana kaikenmaailman rukoilijasirkkojen ja -säälijöiden (alentuvien, ts. itsensä ylentäjien) edessä. Ole vahva. Olet sinä. Et ammattisi.

"Toimeentulotukeen muutoksia helmikuussa. Asiakkaiden täytyy vastaisuudessa ilmoittautua kokoaikatyön hakijaksi työllisyyspalveluihin."

www.kela.fi/ajankohtaista/toimeentulotukeen-muutoksia-uudet-velvoitteet…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mulla on niin paljon ilmaisia/halpoja harrastuksia että aika ei meinaa riittää työttömänäkään.

Kerro mitä? Itse en kyllä ihan helpolla niitä keksi, etenkin kun en laske lukemista tai elokuvien katselua harrastuksiksi, vaikka molempia teenkin. Ja täytän ristikoita ja kävelen metsissä, mutta siis oikeita, ilmaisia harrastuksia? Halpakin käy. Siis todella halpa.

 

Ainakkn täällä mun kotikaupungissa työväenopiston kurssit on -50%, jolloin maksettavaa jää koko kaudesta 10-15 euroa. Tämä koskee aivan kaikkia kursseja, ruoka, kielet, kädentaidot, liikunta, musiikki.... Tarjonta on todella laaja. Itse olen tällä hetkellä kolmella liikuntatunnilla viikossa, aina mahtunut niihin, joihin halunnutkin. Vaihtelen kursseja vuosittain mielenkiinnon mukaan. 

 

"Ainakkn täällä mun kotikaupungissa työväenopiston kurssit on -50%, jolloin maksettavaa jää koko kaudesta 10-15 euroa. Tämä koskee aivan kaikkia kursseja, ruoka, kielet, kädentaidot, liikunta, musiikki.... Tarjonta on todella laaja. Itse olen tällä hetkellä kolmella liikuntatunnilla viikossa, aina mahtunut niihin, joihin halunnutkin. Vaihtelen kursseja vuosittain mielenkiinnon mukaan. "

 

 Kuulostaa kivalta. Työkuntoisille työttömille. Ja niille, joista edellisin kriteerein nuo on lokaalisti saavutettavissa maksutta. Mutta meitä työkyvyttömiä, joille siirtymät noihin ei edes ole mahdollisia, on paljon. Epäilen, että monikaan meistä ei koskaan olisi halunnut terveydelllisiä esteitä/seiniä (fyysiset syyt), joka typistää valinnanvapauden kuin seinään tekemisen osalta, mutta myös siksi taloudellisestikin. Eturivin lääkärien lausunnot ei riitä. Joku kirjoitti osuvasti, että vaikka (työkykyinen ilmeisesti) työllistyisi, niin luottamus yhteiskuntaan ei palaa. Minä rahoitin ansiotuloveroillani turvaverkkoja 35 vuotta. Kunnes sairastuin. Ja putosin itse niiden läpi. Eikä mitään väliä sillä, että elämäni olin hoitanut tunnollisesti ja kunnollisesti.

Ihan suosiolla vaan odottelen parempia aikoja. Töitä löytyy jos löytyy verkostoista. Avoimista paikoista hakeminen taas aivan turhaa ja toivotonta. Mulla työikää vielä paljon jäljellä ja aikaa opiskella uusi ammatti. 

Kaikenlaista pimeetä hommaa ollut vuosia. muuten varmaan olisin masentunut. Tekemistä on ollut siis olen kai onnekas. Tein jokun autotalli remontin yhdelle tyypille maalla. Sitten se kertoi minusta naapurille ja se naapuri kysyi teenkö sille hommia. Sillä oli paljon hommaa ja tienasin 10000 euroa. No sitten olin serkun luona jolla on hevosia niin sen tilalla oli kaikenlaista hommaa. Siitä se on lähtenyt että jollain on aina jotain hommaa.

Siis mitä v---tua? Onko tähän asti voinut vain lönniä jollain toimeentulotuella, jos ei ole napostellut edes ilmoittautua työnhakijaksi?!

Ohimennen..

Minä en ymmärrä sellaista, mennään kategorisoimaan osa harrastuksista etteivät ne ole harrastuksia. Miten niin? Miksikä ihmeessä ei? Kyllä ne meille niitä harrastaville ovat niitä harrastuksia sata lasissa. On kovin ikävää ja tulee paha mieli törmätessä meidän harrastuksiamme vähättelevään negatiiviseen sellaiseen asenteeseen. No, meitä on moneen junaan. Eri raiteille. 

Muuten arvostelujen suhteen kun puhuttiin Youtubesta (ja esim Tiktokista), muitakin tapoja on lisäksi: Arvosteluja voi kirjoista tehdä ja julkaista kirjojen julkaisualustoille sekä Goodreadsiin ja onhan niitä muitakin tullut eteen. Jotkut tekevät lehtiin. Jotkut blogeihinsa tai joidenkin muiden kanssa yhteiseen blogiin. Minä olen iät ajat e-kirjaihmisenä kätevimmin kirjoittanut ne lukuappini (käyttämäni alustan appi e-kirjoille) sisällä kirjan lopetettuani ja klikannut ne arvostelut siitä menemään Amazoniin ja Goodreadsiin molempiin. Näitä systeemejä on. Eri digi-lukualustoilla.

Draamoista voi tehdä arvosteluja niille alustoille missä niitä katsoo tai paikkoihin kuten IMDb tai My Drama List jne. 

Kirjoista voi blogata, niitä voi tosiaan arvostella ja voi myös pitää somessa kirjaryhmiä. Omani on vuosikymmenen vanha markkinointikanava- tyylinen pääasiassa indiekirjaporukoille joissa itse olen. Kirjakaverit on kaikki monissa kirjaryhmissä, minäkin olin liioittelematta vähitellen lopulta sadoissa ennen kuin karsin radikaalisti. Hirmu monilla omansa, kirjailijoista kaikilla omat kirjailijaryhmänsä faneille. Genreryhmät ovat yodella suosittuja. Blogeilla tai bloggareilla on omiaan.

Sen voi sanoa että kyllä se vie mennessään. Etenkin jos on laaja maku, mutta 1 genren ihmiset ne vannoutuneita fanaatikkoja sitten ovat.  Minulle se pienestä asti on aina ollut kaikenkattava elämänmuoto ja intohimo.

Jos ei ole rahaa tulossa mistään muualta kuin ansiosidonnainen, se vaikuttaa mielialaan. Mutta nyt on ehkä tulossa ylimääräistä ja ihan laillisin keinoin. Se jo nostaa mielialaa ja jaksaa taas harrastaa liikuntaa kunnolla. Voi jopa ostaa jotain ylimääräistä itselleen. Nyt keksin myös että Vintedissä voi myydä tarpeetonta. 

Lisäksi aktiivit hyörivät lempikirjailijoidensa aktiivifaneina mm lukemalla ja arvostelemalla kirjojen ARC-versioita jo ennen julkaisua, osa toimii suoraan Betalukijoina, osa editorijutuissa. Osa vetää ne uudet blogeihinsa ja tai ryhmiinsä tai muihin ryhmiin puffattaviksi ja tai on juossut postaamassa mainoksia kirjablogeihin siihen tarkoituksiin oleviin postauksiin. 

Kuten voi huomata, eivät kirjat ole mikään passiiviharrastus. Sama pätee draamaankin. Ei se ole kaikki vain passiivista kuluttamista. Osaa meitä veri vetää voimakkaasti aktiivisuuteen, aktiivifaniuteen, edistämiseen ja puffaamiseen. 

Monen ainoastaan passiiviseksi näkemät asiat ovat todellisuudessa hyvinkin syvälle meneviä aktiivisia kaikkinieleviä rikkaita elämäntapoja. Jopa meidät introvertit piireihin täysillä imeviä joista yllätys yllätys löytyykin meidän meille sopiva oma maailmamme samanlaisine toisine harrastajineen ja harrastuskenttineen. Ihmisillä voi olla "fulfilling life" ja aktiiviharrastuksia vaikka heillä ei olisikaan sitä palkkatyötä eikä 'A-luokan asemaa', eikä järjettömästi rahaa. Meillä voi olla omat yhteisömme joissa olemme onnellisia. 

Mikään ei estä etsimästä omaa paikkaansa riippumatta siitä onko työtön tai ei. Seinän tuijotus ei ole ainoa eikä edes mitenkään validi, järkevä optio. 

Vaikeasti... 

Välillä keksii jonkun projektin, mikä ei maksa mitään, ja saa jotain mielekästä tekemistä muutamaksi päiväksi. Tai sitten vain lenkkeilee monen tunnin lenkkejä. Välillä makaa ihan lamaantuneena pää tyhjänä. Sitten on tietenkin perusarkirutiinit ruoanlaitot ja muut kotityöt. Lukeminen, YouTube, Areena. Yritän opiskella inspiraation mukaa. 

Mutta helppoa ei ole. Arvottomuus, työttömän leima otsassa. Ulkopuolisuus työssä käyvien keskuudessa. Rahattomuus. 

Vierailija kirjoitti:

"Miten teillä on varaa taloon, polttopuihin ja lemmikkieläimiin?"

 

Eri, mutta meillä ei tule edes vesi sisälle, talo on miehen (myös työtön) eikä meille tule vesi sisälle mutta sähköt on, saadaan kumpikin perus työttömyysrahat koska molempien työhistoria pätkätyötä, osa-aikaista, siivoojana, vartijana, työmaalla hanttihommissa, hyllyttämässä kaupassa, talkkarina jnejnejne eli ei mitään luksusrahoja mistään tai varsinaista uraa takana. 

 

Puita saa suvun metsistä kun tekee samalla noille vanhuksille puut, missä onkin ihan työn verran hommaa. Itse ei kaadeta, mutta runkojen käsittelystä polttopuiksi asti kaikki itse. 

 

Ei saada asumiseen tukia, ei haeta toimeentulotukea koska se laskujen ja tiliotteiden toimittelu ja kuukausittainen nyhrääminen ei ole niiden muutaman kympin arvoisia. 

 

Meillä ei ole kissaa tai lapsia, mutta kolme koiraa. Eipä noiden ruuat ja madotuk

Entä kun käytätte ne koirat esim. hammashoidossa ja tulee 800 euron lasku per koira? Vai ettekö käytä? Entä jos koirat sairastuvat? Miten maksatte superkalliit eläinlääkärikäynnit?

pimeitä hommia ja oloneuvoksena oloa. ei valittamista.

Teippiä tarpeeksi pään ympäri niin kyllä se kasassa pysyy.