Lue keskustelun säännöt.
Työtön, miten saat pidettyä pään kasassa?
28.01.2026 |
Olen ollut nyt työttömänä vuoden verran, kun edellinen määräaikainen työ päättyi. Olen hakenut niin oman alan kuin ihan muitakin duunia, tuloksetta. Olen yrittänyt pysyä toiveikkaana ja ajatella, että kyllä huolellinen ja kova työnhaku jossain kohtaa palkitaan.
Varsinkin nyt tammikuun aikana mieli on mataloitunut. Jatkuvat innostumiset, hakemusten työstämiset ja pettymykset ottavat voimille. Myös tuttujen ja puolituttujen kyselyt työllistymisestä suoraan sanoen hatuttaa. Kun on ollut vakityössä, niin silloin mun työasiat eivät ole juurikaan kiinnostaneet. Nyt, kun olen työtön niin johan kiinnostaa. On ikävä toistaa samaa laulua: Ei ole vielä osunut kohdalle jne. Melkein tekee mieli vältellä ihmisiä, jottei tarvitsisi selitellä työasioista yhtään mitään. Toisaalta taas voittopuolisesti vaan omassa työnhakukuplassa oleminen on haastavaa sekin. Vaikea pitää yllä toivoa.
Miten te muut työttömät saatte pidettyä pään kasassa ja mielen korkealla tai edes siedettävällä tasolla? Päivittäinen liikunta, kotityöt yms. ei tunnu pidemmän päälle toimivalta konseptilta, kun raha-asiatkin painavat. Jotenkin ei osaa nauttia vapaa-ajan määrästä tässä tilanteessa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Meijänkin perhe muutti maalle, kun mieskin jäi työttömäksi. Rakennus on vaatimaton, lämmitetään puilla - sähkötkin on, ja vesi tulee sisälle. Puulämmityksessä (kovilla pakkasilla avuksi aina) on tekeminen - nuo risutyöt ja puutyöt vievät suuren osan ajasta, joten ei ehdi masentua sen työttömyyden alle. Toki haetaan töitä, on meillä nettikone tuolla peräkammarin nurkassa erikseen.
Unohdit mainita, että roikut palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupea näiltä kyselijöiltä kysymään, että olisiko heillä jotain työpaikkaa tiedossa, että onko heidän firma tai tuttu palkkaamassa. Kyllä kyselyt vähenee.
Kaupungissa työttömyys oli itselleni isompi ongelma. Silloin vastaan kävelee ihmisiä (peilejä) kiireisinä työpaikoiltaan palaamassa, näet itsesi jotenkin surullisempana hahmona kuin oletkaan.
Kaupungissa asuminen on liian pieniin neliöihin lamaantumista ja markkinapellejen mainosten perässä juoksemista ts. kulutusjuhlaa.
Minulla just päinvastoin. On luksusta kulkea kaupoilla keskellä päivää ihan rauhassa ja miettiä, että nuo kiirehtivät ihmiset ovat työpaikkansa orjia. Enkä minä juuri enempää neliötä tarvitse kuin nämä 85.
tätä ei saa sanoa mutta nautin suunnattomasti tästä vapaudesta etenkin kun talous ei huoleta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hae enää tosissani enkä haaveile töihin pääsemisestä vaan keskityn tähän päivään. Ja olen onnellinen, koska mulla on rajattomasti aikaa ja saan herätä milloin huvittaa.
Ja olen oikeasti alkanut kyseenalaistaa koko työssäkäynnin mielekkyyden. Käytetään koko aikuisikä ja hyvät vuodet siihen, että raadetaan töissä, jotta voidaan mahdollisimman usein lähteä pois siitä kalliilla ostetusta kodista ja haalia ympärilleen vaan lisää materiaa, joka sekään ei tunnu miltään.
Tosi moni keskiluokkainen kyllä tykkää työstään eikä koe sitä raadantana. Myöskin on kivempi asua ok-talossa hyvällä alueella kuin spurgujen seassa kaupungin vuokrakämpässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hae enää tosissani enkä haaveile töihin pääsemisestä vaan keskityn tähän päivään. Ja olen onnellinen, koska mulla on rajattomasti aikaa ja saan herätä milloin huvittaa.
Ja olen oikeasti alkanut kyseenalaistaa koko työssäkäynnin mielekkyyden. Käytetään koko aikuisikä ja hyvät vuodet siihen, että raadetaan töissä, jotta voidaan mahdollisimman usein lähteä pois siitä kalliilla ostetusta kodista ja haalia ympärilleen vaan lisää materiaa, joka sekään ei tunnu miltään.
Tosi moni keskiluokkainen kyllä tykkää työstään eikä koe sitä raadantana. Myöskin on kivempi asua ok-talossa hyvällä alueella kuin spurgujen seassa kaupungin vuokrakämpässä.
Valtaosa keskiluokkaisista valittaa työstään, liian pienestä palkasta, asuntolainan koroista, arkirumbasta ja väsymyksestä. Vuokra-asuntoja on myös hyvien alueiden kerros- ja rivitaloissa, itse en ainakaan ole koskaan asunut kaupungin vuokrakämpässä vaikka köyhä olen ollut aina.
Oli muutakin elämää kuin vain työttömänä oleminen. Saatoin harrastaa, tehdä käsitöitä, käydä kansalaisopiston kursseilla ja opiskelin avoimessa yliopistossa. Kyllä, siellä saa opiskella keskimäärin alle 5op/ opiskelukuukausi, vaikka erään muuta luulevat.
Kun kotona on ollut aina eläimiä melko pitkään myös lapsia, jokseenkin säännöllinen vuorokausirytmi on ollut tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupungissa työttömyys oli itselleni isompi ongelma. Silloin vastaan kävelee ihmisiä (peilejä) kiireisinä työpaikoiltaan palaamassa, näet itsesi jotenkin surullisempana hahmona kuin oletkaan.
Kaupungissa asuminen on liian pieniin neliöihin lamaantumista ja markkinapellejen mainosten perässä juoksemista ts. kulutusjuhlaa.
Minulla just päinvastoin. On luksusta kulkea kaupoilla keskellä päivää ihan rauhassa ja miettiä, että nuo kiirehtivät ihmiset ovat työpaikkansa orjia. Enkä minä juuri enempää neliötä tarvitse kuin nämä 85.
Ei se minusta kovin luksusta ollut norkoilla siellä rahattomana. Paljon luksuksempaa on tämä, kun katson keittiön ikkunasta pihapuussa ruokailevia lintuja ja mietin, lähtisinkö hiihtämään. Enpä tällä kertaa taida lähteä, pakkasta melkein 30.
En ole koskaan ollut työtön, enkä aio olla. Häpeä olla muiden elättinä, jos jäisin työttömäksi alkaisin tekemään mitä vaan tahansa, enkä ottaisi tukia vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin kauan työtön. Aikani odotin päästä työkyky selvitykseen..vuosia olin jonossa. No kyllästyin odottamaan hain viime keväänä opiskelemaan alaa joka minua kiinnostaa. Oli lyhyt koulutus työvoimapoliittinen. No pääsin kurssille. Opiskelin ja tein näytön. Jokin aika sit sain todistuksen jonka turvin jatkan opintoja vielä. Tämä kevät menee siinä. Sit olis jo opinnoista paljo tehty. Hyväksilukuja voi hakea jos tutkinto on samaa tasoa kuin aiempi tutkinto. Minulla on eri alan tutkinto perustutkinto puolelta. Katsoo sit teennkö joku päivä vielä tutkinnon loppuu tämän uuden. Kannataa hakea opiskelee.
Sama juttu täällä, opiskelen, työvoimakoulutuksessa. Ala ei ole unelmani mutta menettelee. Toukokuussa valmistuminen, katsotaan saanko tällä töitä, jos en niin ainakin siinä on sitten kesä ja työttömyys harmittaa vähemmän. Mutta töitä kyllä ensisijaisesti todella toivon.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut työtön, enkä aio olla. Häpeä olla muiden elättinä, jos jäisin työttömäksi alkaisin tekemään mitä vaan tahansa, enkä ottaisi tukia vastaan.
Mikä on se "mitä tahansa"? Tällä hetkellä kaupan kassalle ja siivoustöihinkin on satoja hakijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön terveellisesti, käyn lenkillä ja avannossa joka päivä. Joskus, jos tuulee ihan hirveän kovaa en mene avantoon.
Aamupäivällä korjailen jotain tai neulon.
Esim ruoanlaittoon kuluu aikaa. Yritän välttää eineksiä ja kaikenlaista höttöä. Viikonloppuna herkuttelen, että säilyy joku rytmi viikossa. Enää ei ole varaa harrastaa ohjattuja harrastuksia.
Itseasiassa nyt on aikaa tehdä asioita. Kerätä marjoja tai sieniä ja myös ehtii aamulla kauppaan hamstraamaan punalaputettuja ruokia. Töissä ollessa vain raahautui kotiin ja söi jotain valmisruokia ja puolinukuksissa katsoi telkkaria. Ja yritti räpiköidä vapaapäivään.
Vierailija kirjoitti:
Käyn kielikursseilla kolme kertaa viikossa, uimassa, lenkillä, istun kahviloissa, talvella voi hiihtää, kesällä kuljeskella metsissä ja rannoilla tai pyöräillä kauemmaksi. Välillä miniristeily Tukholmaan tai Tallinnaan . Ajankulu ei ole ongelma ja pääkin pysyy kasassa. Jos joku vieraampi kyselee työstä, sanon olevani virkavapaalla.
Miten onnistut pysymään työttömänä? Eikö sun tarvitse hakea töitä? Eikö ikinä ole mikään tärpännyt? Minä en ehtinyt olla kuin viikon työtön, kun työkkärin hiillostus alkoi, ja olinkin sitten jo 4 kk myöhemmin töissä. En ehtinyt kuljeskelemaan, lomailemaan enkä käymään kivoja kursseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut työtön, enkä aio olla. Häpeä olla muiden elättinä, jos jäisin työttömäksi alkaisin tekemään mitä vaan tahansa, enkä ottaisi tukia vastaan.
Omapahan on valintasi kuolla mieluummin nälkään. Niihin "mitä tahansa" - hanttihommiin on nykyään tuhansia hakijoita.
Vierailija kirjoitti:
Työtä tekevän veronmaksajan näkökulmasta on todella kummallista miten työnteko tai yrittäminen ei kiinnosta nykypäivän työttömiä pätkän vertaa. Entiseen aikaan ei jääty kotiin odottamaan että joku tulee hakemaan töihin. Onko syynä liian suuret sosiaalituet vai mikä en tiedä.
Jos ei ole pääomaa jota sijoittaa yritykseen, niin ei voi lähteä yrittäjäksi. Työttömällä on usein aika huonot rahkeet tähän ja pankistapa saa lainaa aika huonosti kun on työtön ja lisäksi kuinka sitä edes uskaltaisi työttömänä ottaa. Kaikista ei ole yrittäjäksi, se vaatii ihan eri mentaliteetin kuin asiantuntijatyö. Työtön menettää kaikki tuet (paitsi starttirahan, jos sellaisen on saanut) ja tippuu tukien ulkopuolelle kun rupeaa yrittäjäksi, riski on kerrassaan liian suuri. Vasta kun on vuosia ollut työtön ja tippunut markkinatuelle, sille pienimmälle työttömyystuelle, rupeaa ajattelemaan että voisi ruveta yrittäjäksi kun eipä tämä työllisyystilanne tunnu muuten tästä muuttuvan, niin sieltä onkin sitten vaikeaa ponnistaa yrittäjän uralle, kun ei ole varaa menettää sitä pientä tukea.
Kyllä keskiluokkaiset-ja tuloiset on itsestään selvästi tyytyväisempiä elämäänsä kuin köyhät työttömät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn kielikursseilla kolme kertaa viikossa, uimassa, lenkillä, istun kahviloissa, talvella voi hiihtää, kesällä kuljeskella metsissä ja rannoilla tai pyöräillä kauemmaksi. Välillä miniristeily Tukholmaan tai Tallinnaan . Ajankulu ei ole ongelma ja pääkin pysyy kasassa. Jos joku vieraampi kyselee työstä, sanon olevani virkavapaalla.
Miten onnistut pysymään työttömänä? Eikö sun tarvitse hakea töitä? Eikö ikinä ole mikään tärpännyt? Minä en ehtinyt olla kuin viikon työtön, kun työkkärin hiillostus alkoi, ja olinkin sitten jo 4 kk myöhemmin töissä. En ehtinyt kuljeskelemaan, lomailemaan enkä käymään kivoja kursseja.
Mä ainakin onnistun pysymään työttömänä sillä, että en pysty enää tekemään mitään fyysisesti kuormittavaa eikä mulla ole työkokemusta oikein muusta.
"Miten teillä on varaa taloon, polttopuihin ja lemmikkieläimiin?"
Eri, mutta meillä ei tule edes vesi sisälle, talo on miehen (myös työtön) eikä meille tule vesi sisälle mutta sähköt on, saadaan kumpikin perus työttömyysrahat koska molempien työhistoria pätkätyötä, osa-aikaista, siivoojana, vartijana, työmaalla hanttihommissa, hyllyttämässä kaupassa, talkkarina jnejnejne eli ei mitään luksusrahoja mistään tai varsinaista uraa takana.
Puita saa suvun metsistä kun tekee samalla noille vanhuksille puut, missä onkin ihan työn verran hommaa. Itse ei kaadeta, mutta runkojen käsittelystä polttopuiksi asti kaikki itse.
Ei saada asumiseen tukia, ei haeta toimeentulotukea koska se laskujen ja tiliotteiden toimittelu ja kuukausittainen nyhrääminen ei ole niiden muutaman kympin arvoisia.
Meillä ei ole kissaa tai lapsia, mutta kolme koiraa. Eipä noiden ruuat ja madotukset, harvakseltaan rokotukset, huikeita maksa ja kun ei harrasteta mitään muuta juurikaan niin saa auton (pakollinen näin syrjässä) ja koirien kulut maksettua, myös silloin kun tulee jotain yllättävää. Mukavaa on ja yhteiskunnallekin halvempaa kuin se, että asuimme molemmat kelan maksamissa 600-700 EUR yksiköissä ja haimme toimeentulotukea koska pakko milloin minkäkin takia. Lisäksi olemme täällä lähellä miehen vanhoja sukulaisia, jotka tarvitsevat apua ja meillä on työttöminä aikaa auttaa.
Joo nyt ei sitten saa sitä hikistä nollasopparia rappusiivoojaksi kun ei asu pk-seudun ytimessä, mutta eipä siitä mikään ura koskaan urjennut ja siihenkin piti hakea tt-tukea melkein aina päälle.
Vierailija kirjoitti:
En hae enää tosissani enkä haaveile töihin pääsemisestä vaan keskityn tähän päivään. Ja olen onnellinen, koska mulla on rajattomasti aikaa ja saan herätä milloin huvittaa.
Sama taktiikka. Ollut nyt työttömänä reilun vuoden, ja koska ikää on jo 54, en usko työllistyväni ehkä enää koskaan. Rakensin heti työttömyyden alussa itselleni uuden identiteetin, joka ei ole "työtön". Päivät ja viikot rytmittyy harrastusten, ystävien, perheen (aikuiset lapset, asuvat jo omillaan, mutta ollaan tekemisissä paljon) ja kotiaskareiden ympärille ja aika kuluu helposti.
Hyvin! Paljon paremmin kuin hullussa oravanpyörässä.