Lue keskustelun säännöt.
Työtön, miten saat pidettyä pään kasassa?
28.01.2026 |
Olen ollut nyt työttömänä vuoden verran, kun edellinen määräaikainen työ päättyi. Olen hakenut niin oman alan kuin ihan muitakin duunia, tuloksetta. Olen yrittänyt pysyä toiveikkaana ja ajatella, että kyllä huolellinen ja kova työnhaku jossain kohtaa palkitaan.
Varsinkin nyt tammikuun aikana mieli on mataloitunut. Jatkuvat innostumiset, hakemusten työstämiset ja pettymykset ottavat voimille. Myös tuttujen ja puolituttujen kyselyt työllistymisestä suoraan sanoen hatuttaa. Kun on ollut vakityössä, niin silloin mun työasiat eivät ole juurikaan kiinnostaneet. Nyt, kun olen työtön niin johan kiinnostaa. On ikävä toistaa samaa laulua: Ei ole vielä osunut kohdalle jne. Melkein tekee mieli vältellä ihmisiä, jottei tarvitsisi selitellä työasioista yhtään mitään. Toisaalta taas voittopuolisesti vaan omassa työnhakukuplassa oleminen on haastavaa sekin. Vaikea pitää yllä toivoa.
Miten te muut työttömät saatte pidettyä pään kasassa ja mielen korkealla tai edes siedettävällä tasolla? Päivittäinen liikunta, kotityöt yms. ei tunnu pidemmän päälle toimivalta konseptilta, kun raha-asiatkin painavat. Jotenkin ei osaa nauttia vapaa-ajan määrästä tässä tilanteessa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
En hae enää tosissani enkä haaveile töihin pääsemisestä vaan keskityn tähän päivään. Ja olen onnellinen, koska mulla on rajattomasti aikaa ja saan herätä milloin huvittaa.
Noista asioista ei ole mitään iloa, kun seurana on jatkuva rahapula!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meijänkin perhe muutti maalle, kun mieskin jäi työttömäksi. Rakennus on vaatimaton, lämmitetään puilla - sähkötkin on, ja vesi tulee sisälle. Puulämmityksessä (kovilla pakkasilla avuksi aina) on tekeminen - nuo risutyöt ja puutyöt vievät suuren osan ajasta, joten ei ehdi masentua sen työttömyyden alle. Toki haetaan töitä, on meillä nettikone tuolla peräkammarin nurkassa erikseen. Kylältä löytyi ala- ja yläkoulu, ja onnikka kulkee kerta tuntiin että pääsevät kouluun ilman meidän apua. Ilokseni olen huomannut, että vapaa-aikanaan lapset viihtyvät lähitienoon metsissä ja pihalla. Enemmän tietysti kevät/kesä/syksy-aikoina. Rakennettiin just koirille oma iso aitaus, johon pääsevät juoksemaan. Kissa saa mennä ja tulla vapaasti ja on jo oppinut hiirestämään :) Täällä juoksevat hirvet ja jänikset pihan poikki että koirat pakko pitää osin kiinni.
Olin vuosikymmeniä työtön ja pahintahan on ihmisten ja sukulaisten pilkka, kun olet vaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hae enää tosissani enkä haaveile töihin pääsemisestä vaan keskityn tähän päivään. Ja olen onnellinen, koska mulla on rajattomasti aikaa ja saan herätä milloin huvittaa.
Noista asioista ei ole mitään iloa, kun seurana on jatkuva rahapula!
Ei mulla ole jatkuvaa rahapulaa, kun olen vetänyt kaikki kulut minimiin. Kunhan on ruokaa niin kaikki on hyvin.
Menkää töihin...menkää töihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes halua töihin. H
Ja ihmisiä en halua nähdä. Voin mainiosti. Erakkoelämä on mukavaa ja talo korvessa pitää huolen siitä, että puuhasteluakin riittää. Nyt olen menossa päikkäreille. Sen jälkeen laitan tulet uuneihin ja ryhdyn ruuan laittoon. Mukavaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Meijänkin perhe muutti maalle, kun mieskin jäi työttömäksi. Rakennus on vaatimaton, lämmitetään puilla - sähkötkin on, ja vesi tulee sisälle. Puulämmityksessä (kovilla pakkasilla avuksi aina) on tekeminen - nuo risutyöt ja puutyöt vievät suuren osan ajasta, joten ei ehdi masentua sen työttömyyden alle. Toki haetaan töitä, on meillä nettikone tuolla peräkammarin nurkassa erikseen. Kylältä löytyi ala- ja yläkoulu, ja onnikka kulkee kerta tuntiin että pääsevät kouluun ilman meidän apua. Ilokseni olen huomannut, että vapaa-aikanaan lapset viihtyvät lähitienoon metsissä ja pihalla. Enemmän tietysti kevät/kesä/syksy-aikoina. Rakennettiin just koirille oma iso aitaus, johon pääsevät juoksemaan. Kissa saa mennä ja tulla vapaasti ja on jo oppinut hiirestämään :) Täällä juoksevat hirvet ja jänikset pihan poikki että koirat pakko pitää osin kiinni.
Miten teillä on varaa taloon, polttopuihin ja lemmikkieläimiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isin ja äidin luona asustelen, mukava olla.
Työttömyyden aiheuttama stressi on mennyt ahdistuksen puolelle. Siihen ei saa apua kun lääkärin mukaan se on masennus. Haistakoon huilun kun se on mahdotonta että kaikilla on masennus. Pää leviää en tiedä mitä tekisin sen kanssa? Kelaan olen lähettänyt kaksi kirjettä. Yhdessä ehdotin että auttaisivat munuaisen myynnissä kun niillä on tiedot ihmisistä. Että on oikeaa verityyppiä ja silleen. Toisessa ehdotin eutanasiaa niin soittivat huolestuneina.
Se tuntuu uskomattomalta kun näkee kirjoituksia missä ollaan kateellisia työttömille. Sitä voi kokeilla millaista on olla kauan työttömänä. Oman kokemuksen perusteella en suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noista työttömistä maallemuuttajista; Suomen maaseutu on täynnä vanhoja taloja. Sydän suree kun niitä lahoavia mökkejä kattelee. Muutin itekki perheen talviasuttavalle kesämökille, kun vanhemmat jo vanhoja eivätkä edes kesäisin täällä jaksa olla kuin päiväsaikaan. Samalla pidän paikat kunnossa ja huolehdin lämmityksestä talvella.
Kaupungissa työttömyys oli itselleni isompi ongelma. Silloin vastaan kävelee ihmisiä (peilejä) kiireisinä työpaikoiltaan palaamassa, näet itsesi jotenkin surullisempana hahmona kuin oletkaan. Maalla voit olla vapaa toteuttamaan itseäsi. Remppaamaan vaikka sitä vanhaa taloa (Sori, opiskelen restaurointia... on vanhojen talojen säilytys-pelastus verissä). Täällä myös säästää rahaa, vaikkei ruokajonoja kylälä olekaan. Ei tule tuhlattua, kun ei ole kauppoja.
Kaupungissa asuminen on liian pieniin neliöihin lamaantumista ja markkinapellejen mainosten perässä juoksemista ts. kulutusjuhlaa.
Harmaa talous kukoistaa, kun Petteri leikkas tukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hae enää tosissani enkä haaveile töihin pääsemisestä vaan keskityn tähän päivään. Ja olen onnellinen, koska mulla on rajattomasti aikaa ja saan herätä milloin huvittaa.
Ja olen oikeasti alkanut kyseenalaistaa koko työssäkäynnin mielekkyyden. Käytetään koko aikuisikä ja hyvät vuodet siihen, että raadetaan töissä, jotta voidaan mahdollisimman usein lähteä pois siitä kalliilla ostetusta kodista ja haalia ympärilleen vaan lisää materiaa, joka sekään ei tunnu miltään.
Sama vika.
Paitsi - minulle suurin motivaattori työnteolle ovat lapset. Heidät on elätettävä, ja teen sen mieluummin niin, että heillä on puutteeton lapsuus. Saavat harrastaa mitä haluavat, on omat huoneet, tilava koti, hyvää ja ravitsevaa ruokaa, kunnon vaatteet ja välineet.
Jos lapsia ei olisi, olisin tekemässä lähtölaskentaa työelämästä puolison kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Työttömyyden aiheuttama stressi on mennyt ahdistuksen puolelle. Siihen ei saa apua kun lääkärin mukaan se on masennus. Haistakoon huilun kun se on mahdotonta että kaikilla on masennus. Pää leviää en tiedä mitä tekisin sen kanssa? Kelaan olen lähettänyt kaksi kirjettä. Yhdessä ehdotin että auttaisivat munuaisen myynnissä kun niillä on tiedot ihmisistä. Että on oikeaa verityyppiä ja silleen. Toisessa ehdotin eutanasiaa niin soittivat huolestuneina.
Se tuntuu uskomattomalta kun näkee kirjoituksia missä ollaan kateellisia työttömille. Sitä voi kokeilla millaista on olla kauan työttömänä. Oman kokemuksen perusteella en suosittele.
Tuo stressi ja ahdistus on sun itse kehittämä tila. Asennekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noista työttömistä maallemuuttajista; Suomen maaseutu on täynnä vanhoja taloja. Sydän suree kun niitä lahoavia mökkejä kattelee. Muutin itekki perheen talviasuttavalle kesämökille, kun vanhemmat jo vanhoja eivätkä edes kesäisin täällä jaksa olla kuin päiväsaikaan. Samalla pidän paikat kunnossa ja huolehdin lämmityksestä talvella.
Kaupungissa työttömyys oli itselleni isompi ongelma. Silloin vastaan kävelee ihmisiä (peilejä) kiireisinä työpaikoiltaan palaamassa, näet itsesi jotenkin surullisempana hahmona kuin oletkaan. Maalla voit olla vapaa toteuttamaan itseäsi. Remppaamaan vaikka sitä vanhaa taloa (Sori, opiskelen restaurointia... on vanhojen talojen säilytys-pelastus verissä). Täällä myös säästää rahaa, vaikkei ruokajonoja kylälä olekaan. Ei tule tuhlattua, kun ei ole kauppoja.
Kaupungissa asuminen on liian pieniin neliöihin lamaantumista ja markkinapellejen mainosten perässä juoksemista ts. kulutusjuhlaa.
Voi kuunnella Sirpa hittiä, sopii tähän aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hae enää tosissani enkä haaveile töihin pääsemisestä vaan keskityn tähän päivään. Ja olen onnellinen, koska mulla on rajattomasti aikaa ja saan herätä milloin huvittaa.
Noista asioista ei ole mitään iloa, kun seurana on jatkuva rahapula!
Ei mulla ole jatkuvaa rahapulaa, kun olen vetänyt kaikki kulut minimiin. Kunhan on ruokaa niin kaikki on hyvin.
Tuohan vastaakin melkein rahapulaa, kun pitää jatkuvasti kitua minimitasolla joka asiassa. Kyllä ruoan lisäksi rahaa pitää olla muuhunkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hae enää tosissani enkä haaveile töihin pääsemisestä vaan keskityn tähän päivään. Ja olen onnellinen, koska mulla on rajattomasti aikaa ja saan herätä milloin huvittaa.
Ja olen oikeasti alkanut kyseenalaistaa koko työssäkäynnin mielekkyyden. Käytetään koko aikuisikä ja hyvät vuodet siihen, että raadetaan töissä, jotta voidaan mahdollisimman usein lähteä pois siitä kalliilla ostetusta kodista ja haalia ympärilleen vaan lisää materiaa, joka sekään ei tunnu miltään.
Sama vika.
Paitsi - minulle suurin motivaattori työnteolle ovat lapset. Heidät on elätettävä, ja teen sen mieluummin niin, että heillä on puutteeton lapsuus. Saavat harrastaa mitä haluavat, on omat huoneet, tilava koti, hyvää ja ravitsevaa ruokaa, kunnon vaatteet ja välineet.
Jos lapsia ei
Vasta myöhemmin selviää, että olisivatko lapset kuitenkin kaivanneet enemmän aikuisen läsnäoloa kuin omaa huonetta ja harrastusvälineitä. Rikkaissakin perheissä elää pahoinvoivia lapsia ja nuoria.
"Tuohan vastaakin melkein rahapulaa, kun pitää jatkuvasti kitua minimitasolla joka asiassa. Kyllä ruoan lisäksi rahaa pitää olla muuhunkin."
Mihin muuhun sitä erityisesti tarvitaan? Ei multa ainakaan puutu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Noista työttömistä maallemuuttajista; Suomen maaseutu on täynnä vanhoja taloja. Sydän suree kun niitä lahoavia mökkejä kattelee. Muutin itekki perheen talviasuttavalle kesämökille, kun vanhemmat jo vanhoja eivätkä edes kesäisin täällä jaksa olla kuin päiväsaikaan. Samalla pidän paikat kunnossa ja huolehdin lämmityksestä talvella.
Kaupungissa työttömyys oli itselleni isompi ongelma. Silloin vastaan kävelee ihmisiä (peilejä) kiireisinä työpaikoiltaan palaamassa, näet itsesi jotenkin surullisempana hahmona kuin oletkaan. Maalla voit olla vapaa toteuttamaan itseäsi. Remppaamaan vaikka sitä vanhaa taloa (Sori, opiskelen restaurointia... on vanhojen talojen säilytys-pelastus verissä). Täällä myös säästää rahaa, vaikkei ruokajonoja kylälä olekaan. Ei tule tuhlattua, kun ei ole kauppoja.
Kaupungissa asuminen on liian pieniin neliöihin lamaantumista ja markkinapellejen mainosten perässä juoksemista ts. kulutusjuhlaa.
Itsekin olen kotoisin maaseudulta, ja lapsuudessani 80-90 -luvuilla oli vielä noita mökeissään asuvia naisia ja miehiä, jotka pärjäsivät rahallisesti uskomattoman vähällä. He tekivät ansiotöitä vain silloin tällöin. En tiedä, nostivatko kaikki edes työttömyyskorvauksia.
Tekivät polttopuut itse, mistä saivat tai löysivät. Vesi tuli omasta kaivosta (tietenkin jo tuolloin pumpulla vesijohtoja pitkin sisään). Moni piti kasvimaata, perunamaata, kalasti, ehkä metsästikin. Kyläkaupasta ostettiin vastakirjalla (vielä 90-luvulla näin omin silmin!!) vähäiset tarpeet: vähän lihaa (usein makkaraa), vähän voita tai margariinia, jauhoja, ryynejä, sokeria, suolaa, pesuaineita, muutama kananmuna (jos ei ollut kanoja itsellä), WC-paperia ja muutama litra maitoa. Ostoskassit olivat pienet. Siellä ei näkynyt valmisruokaa, leipää tai perunoita. Kauppamatkasta otettiin kaikki irti. Tavattiin tuttuja, käytiin kylän kirjastossa, pankissa (jos ei muuta, niin kysymässä tilin saldo), poikettiin postissa ja mahdollisilla muilla asioilla.
Elämänmeno näillä ihmisillä oli verkkaista, mutta he olivat kuitenkin aina tekemässä jotakin. Polttopuita tekemässä, kalastamassa, korjaamassa autoa, mopoa, polkupyörää (kunkin varallisuuden mukaan), korjailemassa mökkiä, hoitamassa puutarhaa, tekemässä pieniä askareita. Välillä kävivät satunnaistöissä, jotkut esimerkiksi hanttihommissa rakennustyömailla, mansikkatilalla, pienissä aputöissä sesonkien aikaan jne.
Vedän spiidiä ja kokkelia muutaman kerran päivässä ja käyn raivoamassa naapurille. Se helpottaa.
- pihatöillä
- puutarhatöillä
- metsänsiistimis- ts. risusavottatöillä
- lämmityspuiden sahauksella
- leivon kaiken itse, kun asun onnellisesti maalla
- onnellisia (vapaasti ulkoilevia) kisuleitani palvelemalla
- harvoin ehdin sisätöihin (vrt. kaupungissa elävä työtön), mutta kerran vuodessa esim. ikkunoiden pesu kaikista sisä- ja ulkorakennuksista
- osapäivätöillä (nollasopimus, eli virallisesti olen työtön)