Muutin omakotitalosta kerrostaloon ja olen yllättynyt, miten paljon elämänlaatu koheni.
Vaihdossa käteen jäi yli 60 tonnia, ja silti asunto on huomattavasti laadukkaampi ja paremmalla paikalla. Juoksevissa kustannuksissa säästöä lähemmäs tonni kuussa. Erityisesti asia lämmittää tällaisena pörssisähköpäivänä. Omakotitaloon en mene enää ikinä.
Kommentit (1384)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienenä metaforana - jos pariskunta kokoajan hehkuttaa onneaan ja paremmuuttaan niin voi olla sata varma siitä että neljän seinän sisällä oikeasti joku on pielessä. Eiköhän sama päde näihin omakotitalo paasaajiin.
"Kell' onni on se onnen kätkeköön"?
Mitä järkeä anonyymillä keskustelupalstalla??
Me olemme olleet onnellisia ja tyytyväisiä taloissamme jo lähes 30v, mitä sitä häpeämään!?
Kavereille ei tarvitse hehkuttaa mitään kun hekin asuvat okt:ssa ja ovat onnellisia.
Jos av:lla kysytään pidätkö okt asumisesta ja onko mielestäsi halpaa asumisen laatuun nähden voin vastata rehellisesti kyllä ja kyllä!
Seli seli xD
Ja heti joku kateellinen...
Kerrostalossa minun on hyvä asua. Jää aikaa itselle, eli opiskeluihin ja luovaan työhön. Harkitsen omakotitaloa sitten kun minulla on varaa ostaa se ilman toisten rahoja.
Omakotitalotonteissa on valtavia eroja. Nykytontithan ovat tyyliin, takapihalle mennäkseen pitää mennä olohuoneen läpi ja etuovesta astutaan suoraan kadulle. Eli, tontit ovat niin pieniä, ettei lapioimaan mahdu.
Sitten on niitä muutaman sadan tai enemmänkin tonttitietä plus piha-alue.
Tiedättekö. että aina se sinun ei ole yhtä kuin kaikki muut.
Vierailija kirjoitti:
Teistä ok talo öyhöttäjistä on varmaan sitten vihoviimeinen synti se, että minä en halua omistaa minkään sortin taloa tai asuntoa. :D vuokralla olen rivarissa tällä hetkellä, ollut viimeiset 10vuotta. Säästöjä kyllä on, vähän päälle 30vuotiaana harkitsin myös ostamista ja lainakyselyjen perusteella olisin saanut täältä kaupungista helposti kerrostalo tai rivari kaksion tai kolmion, syrjemmältä varmaan jonkun ok talonkin mutta en niitä edes kysellyt. En vaan saa mitään iloa omistamisesta, ehkä olen sitten laiska. Ainoa mitä haluan ostella on kirjat. Enkä usko, että mieleni tässä muuttuu kun olen kohta 45v.
Et ole ainoa. En ole ikinä ymmärtänyt miksi pitäisi omistaa kaikenlaista. Ehkä kun lapsuudessani näin omakotitalo asumisen hyvät ja huonot puolet niin en ole kokenut tarvetta kokea uudestaan samaa.
Asunut omilleen muutettuani 7 eri kerrostalo asunnossa ja 2 asuntoa oli semmoisia, missä ei ollut sekopäisiä naapureita ja jatkuvaa melua. Tuurista kiinni, että mitä saat. Tällä kertaa on pariskunta, jotka aloittaa riitelyn 23.00 ja huutoa kuuluu vielä 3 yölläkin. Nyt menossa 4 vuosi asunnossa ja ei ole saatu häädettyä pois.
Unelmoin pääseväni eroon omistusasumisesta ja muuttaa vuokralle. Omistaminen sitoo. Miksi ainoa unelma ihmisillä on muuttaa ulkomaille, kun kotimaassakin voisi asua niin pitkään eri kaupungeissa kuin viihtyy. ja taas vaihtaa paikkakuntaa. Onko pakko omistaa varastot ja autotallilliset tavaraa.
Minimointi on mottoni nykyään.
Meikäläisen lapsuuden koti oli junaradan lähettyvillä - vähän väliähän siitä kuului joka päivä kunnon hurinat ja kolinat mutta ei sitä itse enää edes huomannut. Eiköhän sama päde kerrostaloissa, ettei jotain pieniä elämisen ääniä edes huomaa? Tietty eri asia joku päätön biletys keskellä yötä.
Vierailija kirjoitti:
Meikäläisen lapsuuden koti oli junaradan lähettyvillä - vähän väliähän siitä kuului joka päivä kunnon hurinat ja kolinat mutta ei sitä itse enää edes huomannut. Eiköhän sama päde kerrostaloissa, ettei jotain pieniä elämisen ääniä edes huomaa? Tietty eri asia joku päätön biletys keskellä yötä.
On se monesti aika eri asia kuuluuko sisälle kaukaista liikenteen huminaa vai keskellä yötä hissin oven räminää ja humalaisten naapureiden riitelyä.
Tää on kyllä niin suomalaista ettei mistään saisi kuulua mitään tai muuten vedetään itkupotkuraivarit. Olen asunut Espanjassa ja voin sanoa, että pikkasen eri luokkaa elämisen äänet siellä kuin vaikka edes Helsingissä. Ihan vaan siis sen takia kun ihmiset puhuu normaalisti paljon kovemmalla volyymillä kuin täällä ja tykätään istua iltaa isoilla porukoilla. Ja täällä itketään kun maalaiskylässä naapurin koira haukkuu pihalla, huh huh.
Tuuristahan se on paljon kiinni. Kaverin kanssa asutaan naapuritaloissa hyvällä alueella ja minun kämppään ei kuulu mistään mitään, kaveri joutuu sietämään alkoholisti äijän mölyämistä. Paljolta kyllä säästyttäisiin tässä maassa jos suomalaiset lopettaisi ton hemmetin ryyppäämisen.
Vierailija kirjoitti:
Unelmoin pääseväni eroon omistusasumisesta ja muuttaa vuokralle. Omistaminen sitoo. Miksi ainoa unelma ihmisillä on muuttaa ulkomaille, kun kotimaassakin voisi asua niin pitkään eri kaupungeissa kuin viihtyy. ja taas vaihtaa paikkakuntaa. Onko pakko omistaa varastot ja autotallilliset tavaraa.
Minimointi on mottoni nykyään.
Eipä tulisi mieleenkään vaihtaa asuntoa vuoden parin välein Suomessa, eikä kyllä muuallakaan.
Mrillä on kodut Suomessa ja ulkomailla ja niistäkäsin reissataan muualle
meillä kerrostalossa ei naapurit uskalla meteliä pitää. tuntevat ukkoni niin hyvin, että tietävät olla hiljaa. se on aina ne nuoremmat asukkaat, kun kuvittelee, että kyllä koko vkonlopun kestävät bileet on hyvä asia. yleensä tulee hiljaista pysyvästi kun ukko käypi ovella varoittamassa kerran. seuraavaa kertaa ei tule, eikä tule poliisia eikä varoitusta, vaan tulee pataan.
Vierailija kirjoitti:
Tää on kyllä niin suomalaista ettei mistään saisi kuulua mitään tai muuten vedetään itkupotkuraivarit. Olen asunut Espanjassa ja voin sanoa, että pikkasen eri luokkaa elämisen äänet siellä kuin vaikka edes Helsingissä. Ihan vaan siis sen takia kun ihmiset puhuu normaalisti paljon kovemmalla volyymillä kuin täällä ja tykätään istua iltaa isoilla porukoilla. Ja täällä itketään kun maalaiskylässä naapurin koira haukkuu pihalla, huh huh.
Espanjassa on myös tosi huonot äänieristeet. Ja viikonloppuisin mölytään koko perheen voimin kaduilla. Muuten kiva maa mut tosi raskasta tuon puoleen.
Uskon, että Ap'lle ja monelle muullekin sopii kerrostaloasuminen parhaiten.
Me ei kuitenkaan olla muuttamassa ok-talosta mihinkään. Talvella lämmitetään takkauunia jonka äärellä on suloista olla. Kesällä istutaan pihakeinussa kahvilla ja kuunnellaan lintujen laulua omenapuussa.
Kaikella on puolensa.🥰
Eli näiden ok asujen mielestä kaikkien pitäisi asua ok talossa?
Vierailija kirjoitti:
Eli näiden ok asujen mielestä kaikkien pitäisi asua ok talossa?
Kuka niin on sanonut? Mun puolesta saat asua vaikka biojäteastiassa, ei haittaa minua millään tavalla.
Monella kerrostaloasujalla on mökki,kuten meillä.Siksi luovuttiin omakotitalosta.Meillä talvilämmin mökki puolen tunnin ajomatkan päässä.Siellä tilaa touhuta kesät,talvet.Tonttia yli hehtaari,eikä naapureita lähimaillakaan.
Vierailija kirjoitti:
Meikäläisen lapsuuden koti oli junaradan lähettyvillä - vähän väliähän siitä kuului joka päivä kunnon hurinat ja kolinat mutta ei sitä itse enää edes huomannut. Eiköhän sama päde kerrostaloissa, ettei jotain pieniä elämisen ääniä edes huomaa? Tietty eri asia joku päätön biletys keskellä yötä.
kyllähän sitä monenlaisiin taustaääniin tosiaan tottuu, aamuisin jonkun koira jossakin ylemmässä kerroksessa jodlaa hetken, mutta sekin vaimenee taustalle, hissistä kuuluu ääniä sisälle, mutta nekin vain kun oikein pysähtyy kuuntelemaan, yläkerrassa leikitään pikkuautoilla laminaatilla etc. On täällä yleensä iltaisin kyllä ihan hiljaistakin ja yläkerran naapuritkin onneksi bilettää joku max 3krt vuodessa jolloin kuuluu puhetta ja musaa, eivät onneksi ota erää siellä. tämä siis asokämpässä. Vuokrakämpistä kokonaan vuokrataloissa on sellaista kokemusta että hiljaisen kämpän löytäminen niissä lienee enemmänkin luokkaa lottovoitto. On ollut keilaavaa(siltä se alakerrassa kuulosti) jauhottajajengiä, yöt läpeensä huutavia lapsia, päivät läpeensä huutavia lapsia etc eli ilman korvatulppia ei ollut pelkoakaan nukkumisesta.
Olen asunut omakotitalossa, rivarissa ja nyt kerrostalossa. Ihanan helppoa asua kerrostalossa. Talo on uusi ja laadukas. Mitään ei kuulu naapureista. Olen hyvin tyytyväinen. Sopii tähän elämänvaiheeseen ., eläkeikään.