Kuuluuko kerrostalossa aina naapureiden aihettamat äänet?

Luhtitalo rv 1986 asuin alakerrassa. Yläkerrasta kuului puhe, askeleet, verhojen vetäminen ikkunaan ja pois, askeleet, lasten juokseminen ja leikkiminen, tuolin tai muun huonekalun siirtäminen, vessan vetäminen nupin pudotusäänineen kaikkineen ym. ym. Mitään yksityisyyttä ei todellakaan ollut

Täällä kuuluu todella hyvin äänet. Välillä hieman häiritsevää koska yölliset rakkaudentunnustukset ja riidat jne kuuluu todella hyvin. Mutta tutulla ei kuulu mitään ääniä muualla kuin vessassa jonkun pesukone. Eli ihan talosta riippuu

Vaihtelee ihan äärettömästi. Kokemukseni mukaan uusissa taloissa ei kuulu juuri mitään. Olen myös asunut 70-luvun talossa, jossa seinät olivat ihan paperia ja naapuri häiriköi. 50-luvun talo siltä väliltä.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2011 klo 20:02"]

kerrostalossa. Se on v. 2005 rakennettu. Jostain syystä täällä asuu eniten vanhempia ihmisiä, joten heitä ei kuule. Eivätkä ne ole valittaneet meistä, joten ei varmaan kuule meitäkään. :)

[/quote]

Asutaan sitten varmaan samassa talossa, tämäkin v. 2005 rakennettu. Ja minä olen niitä vanhempia ihmisiä :). Ei todellakaan kuulu mitään, ei nuorempienkaan ihmisten asunnoista. 

No kappas. Olen vastannut tähän myös 2011. Elämässä on jatkuvuutta!

Minä olen herkkäuninen, ja olen asunut ennen omakotitaloa parissa kerrostalossa ja yhdessä rivitalossa. -70 luvun kerrostalossa kuului kaikki äänet, kusemisesta lähtien. Ahdistavaa. Ja rappukäytävän äänet kuuluivat, samoin yläkerran tädin stepperiharjoitukset jne. Tosi rauhatonta.

Vanhassa paksuseinäisessä kivitalossa ei äänet niin pahasti kuuluneet, siis sellaisessa missä on syvät ikkunalaudatkin kun seinässä on reilusti paksuutta. Mutta ei sekään hiljainen ollut, naapurin ukon panosessiot kuuluivat ja samoin naapureiden musiikin huudatus, jos oli yhtään kovemmalla.

90-luvulla rakennetussa rivarissa kuului naapurin äijän kuorsaus niin, että edes korvatulpat eivät poistaneet äänihaittaa kokonaan. Hävetti ihan sikana tuoda sinkkuna ollessa satunnaisia yövieraita, kun jonkun ukon järjetön kuorsaus kuului koko ajan :) Piti selventää, että se tulee naapurhuoneistosta :)

Mulle omakotitalo on paras vaihtoehto...

Tämä talo on rakennettu vissiin 1960-luvulla, ehkä aiemmin, mutta ei kuulu äänet. Vain portaikosta kuuluu joskus kopisevien kenkien ääni, ja hyvin hiljainen hissin hurina, vaikka se on jokseenkin sänkyni vieressä, vain seinä välissä. Vessassa kuulee, jos jossakin on päällä suihku tai lasketaan vettä, mutta se ei tavallista elämää häiritse, eihän siellä ainakaan nukuta.

1970-80-luvuilla rakennetuissa on ainakin minun kokemukseni mukaan kaikkein huonoin äänieristys.

Asutaan 2008 valmistuneessa kerrostalossa ja ääniä ylä- ja alakerrasta kuuluu selvästi. On monenlaista ääntä; kolinaa, pauketta, yskäsyt, aivastukset, pisut, puheen ääni, askeleen äänet, tiskaus, imurointi jne. Ne ovat ns normaaleja elämisen ääniä ja ne nyt vielä kestää, mutta joka viikonloppuiset yölliset bilettämiset alkaa käydä hermojen päälle ja ei tahdo enään jaksaa yövalvomisia. Isännöitsijälle valitettu, mutta ei vaikutusta. Seinänaapureista ei kuulu mitään. En tiedä, onko seinissä sitten parempi äänieristys kuin katossa ja lattiassa vai ovatko seinänaapurit vaan sitten niin hiljaisia että ääniä ei kuullu. Minunlla kävi ystävä kylässä, joka asuu 2003 valmistuneessa kerrostalossa ja sanoi, että ei heillä kyllä kuulu äänet samalla tavalla kuin meillä, joten tuurista kai se on aina sit kiinni että millaiset äänieristykset on ja millaiset naapurit saa...

Seinät on niin paksut, ettei niiden läpi kuulu mitään. Mutta yläkerta-alakerta -linja sen sijaan vuotaa ääniä kuin seula. Kaikki yläkerran asukin askeleet pystyy paikantamaan neliömetrin tarkkuudella ja niihin heräilee myös öisin, kun jätkä tulee baarista kotiin.

Eli jos muutatte kerrostaloon, niin suosittelen vanhaa paksuseinäistä kivitaloa ylimmästä kerroksesta. Pitäisi olla hiljaista kuin huopatossutehtaalla.

Olen asunut 2001 valmistuneessa kerrostalossa, jossa oli joko hyvät äänieristykset tai sitten tosi hiljaisia naapureita. Ainoastaan alakerran vauvan itku kuului, meidän seinän takana toisessa rapussa asuva hakkasi meidän makuuhuoneen seinää!!



Sitten olen asunut 1973 valmistuneessa elementtitalossa ja se oli aivan kamala!! Huoneiston ovet oli mukamas uusittu, väliovet poistettu, mutta aivan kaikki kuului rappukäytävään!

Äänet kiersi jotekin hassusti, ettei tiennyt, kuka biletti ja missä, mutta jostain kuului. Yläkerrasta kuului vessan lorotus ja askeleet kun palkkapäivänä perheen äiti ? teki korkokengät jalassa lähtöä bilettämään. Ja meiltä - meiltä sitä vasta kuuluikin!! kaksi uhmaikäistä ja lyhytpinnainen mutta isoääninen äiti, ja vaikka mentiin nukkumaan klo 20 jälkeen ja hiljennyttiin, meistä valitettiin . samassa rapussa oli toinen lapsiperhe, mutta sieltä ei kuulunut mitään.



80-luvulla rakennettu puurakenteinen luhtitalo oli katastrofi. KAIKKI kuului, seinän takaa ja yläkerrasta.



80 luvulla rakennettu opiskelijoiden luhtitalo, betonielementti, oli sekin aivan kauhistus, pierasutkin kuului.



1963 rakennettu pienkerrostalo, betonia, on myös äänieristykseltään lähinnä näkösuoja. No, minua ei häiritise naapurit, mutta me olemma taas naapureille häiriöksi, koska kahdesta lapsesta ja yhdestä äidistä lähtee päiväaikaan liikaa ääntä, ja vaikka olemme päivät koulussa/töissä/päiväkodissa ja illallakin liikenteessä aika paljon, kun on lasten harrastukset ja muut menot, ja menemme nukkumaan klo 21 mennessä, olemme taas häiriöksi ja valituksen aiheena. Siis meistä ei kuulu koko ajan, eikä joka ilta, emme karju ja riitele edes viikottain vaikka kovaääninen komentaja olenkin, niin tämä äänimaailma on ihan liikaa ja valitettu on.

Naapureita on tasan yksi (1), lapseton nainen joka on asunut aina omakotitalossa ja nyt ensimmäistä kertaa kerrostalossa.



valitettavasti en ole etsinnöistä huolimatta löytänyt rivitalohuoneistoa, enkä ok-taloa, omaa ei ole varaa ostaa (pankki ei anna lainaa, yritin aso-asuntoon enkä saa siihenkään) koska palkka on niin pieni, ja nyt vain etsiskelen kerrostalohuoneistoa, jotain toista minne muuttaa. On sitten ihan arpapeliä, saammeko kännääjiä ja yökyöpeleitä naapuriin vai olemmeko taas me niitä metelin aiheuttajia ja häiriköitä.

kuulen selvästi kuinka naapuri käy paskalla. plöts plöts äänet kuuluvat selkeästi jonka jälkeen vedetään vessä ..myös kuseminen kuuluu kovana lorinana. puhumattakaan esim askelista, siitä että puhelin soi yläkerrassa tai messenger äänet kuuluvat. niin ja megapierut kuuluvat myös

Olen niin herkkäuninen, että herään aina, kun tytär nousee yöllä sängyssään istumaan lähteäkseen vessaan. Huoneiden väliä on noin 8 metriä.



Talomme on valmistunut vuonna 1961. Naapureista ei kuulu kerrassaan mitään. Liikenteen kohinaa kyllä kuuluu ja piipaata, kun poliisiasema on lähellä.

rakennettu talo töölössä, ja välillä kuuluu aivan hillittömiä pieruja seinänaapurista?

Aika epäromanttista kun yrittää tarjota illallista uudelle tyttöystävälle..

että asumismukavuuteen kuuluu se ettei ääniä kuuluu liikaa. Poraukset ja muut "kovat" äänet voivat kuulua, se on normaalia. Mutta jos asuu paperiseinätalossa, jossa kuuluu seinien läpi hiljaiset äänet (=esim. normaali hiljainen puhe tai vastaava) on rakenteellinen virhe ja se pitää korjata.



Tuttu asui tuollaisessa talossa, ja sinne tehtiin remontti, eli laitettiin jotain "äänieristyslevyä" tmv. seiniin. Ja tämä remontti lähti asukkaiden aloitteesta, olivat asiaa selvittäneet ja joku (kunnan?) asiantuntija tuli tekemään "melumittauksia" ja raportissa todettiin että ei vastaa laatuvaatimuksia, pitää rempata.



Ja miksei sitä itsekin voisi noita levyjä laittaa, me asuimme rivitalossa (päätyasunto) jossa edellinen omistaja oli äänieristyslevyt laittanut sisäseinään =ei kuulunut mitään naapurista.

Ensin asuttiin 1950-luvulla rakennetussa talossa. Seinänaapurin kuorsaus ja pierut kuuluivat seinän läpi.

Sitten oli vuorossa 90-luvun alussa rakennettu. Kaikki kuului... ja saatiin tottua siihen, kun seinänaapuri hakkasi seinään, kun meidän vauva itki yöllä.

2000 rakennettu oli hiljainen. Toki yläkerrasta kuului töminää, kun siellä lapset juoksivat, mutta ei muuta.

Seuraava koti oli 2002 rakennetussa. Muuten täysin hiljaista, mutta jostain ihme syystä yhteen meidän makkariin kuului sen alapuolella olevasta lastenhuoneesta kaikki: siis ihan normaaliääninen lapsen ja äidin juttelu ("siivoapas nyt lelut", "joo äiti"). Oli tainnut työmiehiltä jäädä eristeet laittamatta :-D

Nyt asun omakotitalon rauhassa.

Kokemuksia:

50-luvun talo: hyvin kuuluu

70-luvun talo: seinät kuin paperia

90- ja 2000-luvun talot: olen asunut kahdessa täysin hiljaisessa ja yhdessä kohtuullisen hyvin äänieristetyssä

kerrostalo ja lähes joka yö herätään siihen, että seinäntakainen lukiolaispariskunta, tai ainakin toinen osapuoli siitä, saa hyvin äänekkään orgasmin.

eikä yhdessäkään asunnossa ole kuuluneet naapurien äänet häiritsevän paljon. Vanhoissa kerrostaloissa on paksut kiviseinät. Veden käyttö kuuluu hieman, mutta ei mielestäni häiritsevästi. Öisin ei kuulu mitään. Varmaan kuuluisi jos joku huutaisi täyttä kurkkua tai huudattaisi musiikkia, eli myös sillä on vaikutusta millaiset naapurit talossa on.

Minulla on siis kokemusta taloista 1890-1928 välillä.

Uusissa taloissa ei saisi kuulua esim. askelääniä naapurista yms.

Itsellä kokemusta v-05 rakennetusta talosta missä oli aivan käsittämättömän hiljaista. Alakerran naapuri piti usein bileitä ja meteli kuului meille ainoastaan vessassa. Askelia, pesukoneen ääntä, yskimistä, puhetta tms. ei kuulunut koskaan.