Miesten hyvinvoinnista ja tasa-arvosta kukaan ei välitä.
En tiedä miksi tästä ei saa puhua ääneen, mutta sanon silti. Tuntuu että nykymaailmassa kaikki menee naisten ehdoilla, ja miehen pitää vaan sopeutua tai olla hiljaa. Kaikki ongelmat kaadetaan miesten niskaan, mutta jos mies valittaa, se on heti heikko tai katkera.
Naiset puhuu tasa-arvosta, mutta käytännössä vaatimukset on ihan eri tasolla. Miehen pitää olla vahva, menestyvä,pitkä, itsevarma ja virheetön, mutta samaa ei odoteta takaisin. Silti miehen pitäisi olla kiitollinen jos saa edes murusia huomiota.
Miehet tekee suurimman osan raskaista töistä, kantaa vastuun, rakentaa tämän yhteiskunnan, mutta silti heitä pidetään lähtökohtaisesti epäilyttävinä tai korvattavina. Kukaan ei kysele miesten jaksamisesta tai yksinäisyydestä, koska se ei kiinnosta ketään.
Välillä tuntuu että miehen arvo mitataan pelkästään sen perusteella, mitä hän voi tarjota. Rahaa, turvaa, statusta. Jos et täytä vaatimuksia, olet näkymätön. Ja silti sanotaan että miehillä on kaikki etuoikeudet.
Tämä ei ole vihaa, tämä on turhautumista. Mutta sitä ei tietenkään saa sanoa. Helpompaa on leimata ja vaieta. Ehkä miehen paikka on nykyään vain olla hiljaa ja hyväksyä, että hänen arvollaan ei ole merkitystä ellei hän ole hyödyllinen.
Kommentit (658)
Vierailija kirjoitti:
Tätä tekstiä lukiessa ei tule ensisijaisesti mieleen parisuhteet vaan tuon kirjoittajan pahoinvointi. Sävy on vihainen ja katkera, ei pohtiva. Se ei edes yritä ymmärtää, vaan purkaa pettymystä.
Kirjoittaja puhuu parisuhteesta kuin paikasta, jossa toisen pitäisi olla hiljaa ja mukautua, jotta miehelle jäisi rauha. Kaikki erimielisyydet nähdään valtapeleinä ja riitelynä. Siitä saa kuvan, että tasavertainen suhde tuntuu hänestä uhalta eikä normaalilta elämältä kahden ihmisen välillä.
Huomio kiinnittyy myös siihen, että syy ongelmiin löytyy aina muualta kuin itsestä. Feminismi, kasvatus ja suomalaiset naiset selittävät kaiken. Oma toiminta, odotukset tai se, millainen kumppani itse on, jää kokonaan käsittelemättä.
Vertailu suomalaisiin ja aasialaisiin naisiin kuulostaa enemmän haavekuvalta kuin todellisuudelta. Mies ei ole tavannut yhtään aasialaista ja suomalaisia naisiakin nähnyt vain netissä ja etäältä kaupassa, mutta luulee tuntevansa kaikki. Hän niputtaa miljoonat ihmiset yhdeksi mielikuvaksi, joka tukee omaa katkeruutta. Se ei kerro kulttuureista, vaan siitä millaista suhdetta kirjoittaja itse etsii.
Kokonaisuutena tekstistä ei synny kuva fiksusta tai rauhaa hakevasta miehestä, vaan sellasesta ihmisestä, joka on loukkaantunut ja etsimällä etsii syyllisiä.
Puhun omista kokemuksestani brutaalin rehellisesti.
Sinä satuilet itse itseäsi kiihdyttäen siitä, mitä haluaisit minun olevan, koska tekstini ilmeisesti käy tunteisiisi. Alitajunnassa tiedät imeisesti olevasi "haastava" kumppani.
Minun ei tarvitse hakea kumppania, koska se on tossa tekemässä lapsille iltapalaa, eikä minun ei tarvitse hakea rauhaa, koska minulla on kotona sellainen, enkä etsi syyllisiä vaan haluan keskittyä enemmän niihin miesten hyvinvointiin liittyviin ongelmiin. (rikkinäiset suominaiset)
Onko se muuten sulta pois, että suomimies etsii puolison ulkomailta? Ettekö te ole onnellisimpia juuri sinkkuina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rankkaa tekstiä.
Jos parisuhde tuntuu valtapeleiltä heti kun toinen on eri mieltä, ongelma ei ehkä ole feminismissä vaan siinä, ettet kestä tasavertaista kumppania.
Ja puolen kansan niputtaminen ongelmajätteeksi kertoo enemmän kirjoittajan katkeruudesta kuin suomalaisista naisista.
Rauha kotona ei synny siitä, että toinen on hiljaa ja tottelee.
Valtapeli, eri mieltä, ongelma, feminsmi... Sulla on melko terve parisuhdesanavarasto.
En ole parisuhteessa suominaisen kanssa (kokeiltu on) (vaan aasialaisen) eikä minun tarvitse siis "kestää" kumppaniani. Mietippä mitä juuri kirjoitit, eikö tässä mennä jo aika absurdilla tasolla kun oletat, että miehen on vaan kestettävä kumppaniaan.
Rauha kotona syntyy nimenmaan siitä, että toinen tottelee.
"Valtapeli, eri mieltä, ongelma, feminsmi... Sulla on melko terve parisuhdesanavarasto.
En ole parisuhteessa suominaisen kanssa (kokeiltu on) (vaan aasialaisen) eikä minun tarvitse siis "kestää" kumppaniani. Mietippä mitä juuri kirjoitit, eikö tässä mennä jo aika absurdilla tasolla kun oletat, että miehen on vaan kestettävä kumppaniaan.
Rauha kotona syntyy nimenmaan siitä, että toinen tottelee."
Sanat olivat edellisen kirjoittajan (sinun siis?), eivät tuon omia.
Eihän tuo sanonut, että miehen pitäisi kestää kumppaniaan, vaan että sinä et kestä tasavertaista kumppania vaan haluat alistetun kynnysmaton, jotta kotona voisi vallita se rauha. Ihan omia sanojasi. Turha alkaa osoitella toisia kirjoittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tähän markkinarakoon hyppää sitten joku Andrew Tate. Missä ovat normaalit miehet?"
Sellaisia haukutaan inceleiksi.
Naisten mielestä normaali mies on tälläinen
-Yli 190cm
-Alhainen rasvaprosentti eli lihakset erottuu hyvin kehosta
-Hiusraja täydellinen
-Pukeutuu muotivaatteisiin eli on ns muodin huipulla
-Mies on aina laittautunut eli ehostettu ulkonäkö on aina
-Miehellä tulee olla kalliita koruja ja kallis kello ranteessa
-Vähintään AMK tutkinto mutta mielellään parempi tutkinto
-Palkka vähintään 4000e/kk
-Miehellä on kallis auto eli joku vähintään 20 000e audi,bmw tai tesla
-Miehen sijoitukset tuottaa hyvin rahaa
Jos mies ei täytä noita naisten kriteerejä niin silloin naiset pitää miestä inkelinä tai luuserina
Jos oikeesti luulee että tällainen pitää olla jotta voi elää rakastavassa suhteessa, niin on kyllä todella hullun syvällä instagramin ja tosi-tv:n maailmassa. Kone kiinni ja prismaan pareja katsomaan.
Ja sitten terapiaan käsittelemään omaa riittämättömyyden tunnetta, jos ei muu auta.
"Puhun omista kokemuksestani brutaalin rehellisesti.
Sinä satuilet itse itseäsi kiihdyttäen siitä, mitä haluaisit minun olevan, koska tekstini ilmeisesti käy tunteisiisi. Alitajunnassa tiedät imeisesti olevasi "haastava" kumppani.
Minun ei tarvitse hakea kumppania, koska se on tossa tekemässä lapsille iltapalaa, eikä minun ei tarvitse hakea rauhaa, koska minulla on kotona sellainen, enkä etsi syyllisiä vaan haluan keskittyä enemmän niihin miesten hyvinvointiin liittyviin ongelmiin. (rikkinäiset suominaiset)
Onko se muuten sulta pois, että suomimies etsii puolison ulkomailta? Ettekö te ole onnellisimpia juuri sinkkuina?"
Juujuu, ja kaikki uskoo 😂😁😁
Taisi edellinen teksti osuta ja upota, kun uli alkoi jauhaa toisen kiihtyneen ja olevan hankala kumppani (mistä kummastakaan ei näkynyt mitään viitteitä tekstissä). Ettet vaan olisi se höhlä, joka tunnusti toisessa ketjussa provoavansa huvikseen täällä naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kukaan ei kysele miesten jaksamisesta tai yksinäisyydestä, koska se ei kiinnosta ketään."
Miesten yksinäisyydestä puhutaan koko ajan valtavasti. Mutta kaikki ratkaisut, mitä asiaan ehdotetaan, tyrmätään. Ja nimenomaan yksin olevat miehet itse tyrmäävät ne. He eivät voi ruveta toistensa kavereiksi, koska kuulemma ne toisetkin yksinäiset miehet ovat sosiaalisesti kyvyttömiä eivätkä siksi ole kivaa seuraa (mutta sosiaalisesti taitavien ihmisten pitäisi kuitenkin haluta heidät kavereiksi noin niinkuin hyväntekeväisyytenä?) ja he kuulemma näkevät toiset ihmiset vain kilpailijoina eikä heteromies oikeasti edes tarvitse kavereita ja muutenkin koko väite miesten yksinäisyydestä on myytti ja he haluavatkin olla yksin jne. jne. (nämä on yksinäisten miesten ihan itse tällä palstalla kertomia vastauksia).
Miesten yksinäisyys = ei saa pillua. Näin miehet vastaa, ku
Tämä. Säälipillua pitäis jonku naisen antaa. Mikään muu ei auta.
Vierailija kirjoitti:
"Puhun omista kokemuksestani brutaalin rehellisesti.
Sinä satuilet itse itseäsi kiihdyttäen siitä, mitä haluaisit minun olevan, koska tekstini ilmeisesti käy tunteisiisi. Alitajunnassa tiedät imeisesti olevasi "haastava" kumppani.
Minun ei tarvitse hakea kumppania, koska se on tossa tekemässä lapsille iltapalaa, eikä minun ei tarvitse hakea rauhaa, koska minulla on kotona sellainen, enkä etsi syyllisiä vaan haluan keskittyä enemmän niihin miesten hyvinvointiin liittyviin ongelmiin. (rikkinäiset suominaiset)
Onko se muuten sulta pois, että suomimies etsii puolison ulkomailta? Ettekö te ole onnellisimpia juuri sinkkuina?"
Juujuu, ja kaikki uskoo 😂😁😁
Taisi edellinen teksti osuta ja upota, kun uli alkoi jauhaa toisen kiihtyneen ja olevan hankala kumppani (mistä kummastakaan ei näkynyt mitään viitteitä tekstissä). Ettet vaan olisi se höhlä, joka tunnusti toisessa
Kun sulla ei enää muuta ole alat kertomaan ITSELLESI satuja anonyymistä kirjoittelijasta.
Miten noin niinkuin ihan omasta mielestäsi, onko sulla mielenterve olo?
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo sanonut, että miehen pitäisi kestää kumppaniaan, vaan että sinä et kestä tasavertaista kumppania vaan haluat alistetun kynnysmaton, jotta kotona voisi vallita se rauha. Ihan omia sanojasi. Turha alkaa osoitella toisia kirjoittajia.
Jotenkin tuo "oksua suuhun" ajatus, että kumppania on vaan kestettävä.
Pitääkö naistenkin? ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomiakat vain haukkuu inceleiksi, kun ne on miesvihaajia. M28
Tehän ootte inceleitä. Ei se vastaan vänkääminen totuutta muuksi muuta.
Tuo incelin toisteleminen on juuri halua nöyryyttää ja vahingoittaa toista. Ei eroa mitenkään huorittelusta. Vaikka kuinka vänkäät vastaan.
Rauha kotona syntyy nimenmaan siitä, että toinen tottelee.
Toivon, että tuon kirjoittanut ei ole tosissaan. Pikkulapsi tottelee, kun vanhempi käskee illalla nukkumaan. Totteleminen ei kuulu kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä hyvä tunneside isään syntyy sillä, että isä on tiiviisti hoitamassa lasta heti syntymän jälkeen.
Tällä ei ole mitään merkitystä.
Suhde isään syntyy, kun teini-ikä alkaa.
Silloin lapset tarvitsee turvallista aikuista auktoriteettia ja opetusta asioihin, joiden varaan voi rakentaa terveen itsetunnon. Teini-iässä naisten tarjoama lapsen hengissäpito ei enää riitä, vaan tarvitaan älyä, sekä pitkäjänteisyyttä kasvattamaan lapsi kykyjensä mukaiselle tasolle maailmassa.
Ei synny, teini-ikä on ihan liian myöhään tuohon hommaan. Siinä ei vastuunsa laistanut vanhempi pysty enää opettamaan mitään, kun teiniä ei kiinnosta liki vieraan ihmisen seura. Teini kuitenkin muuttaa omilleen muutaman vuoden kuluttua, joten ei siinä ole aikaakaan. Isukin ei tarvitse ihmetellä, miten aikuinen lapsi soittaa vain äidilleen, kun hänellä on jotain asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Rauha kotona syntyy nimenmaan siitä, että toinen tottelee.
Toivon, että tuon kirjoittanut ei ole tosissaan. Pikkulapsi tottelee, kun vanhempi käskee illalla nukkumaan. Totteleminen ei kuulu kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen.
Kumppania on kestettävä, eikä sitä saa missään nimessä totella. Kerrohan vielä lisää siitä, mitä kaikkea kivaa suominainen tuo parisuhteeseen, jotta miehet voi tehdä hyvinvointinsa kannalta oikeita vaihtoehtoja.
Rauha syntyy siitä, kun toinen tottelee. Jos siinä tottelemisessa on jonkinnäköinen psykologinen lukko (ilmeisesti lapsuudesta, koska yhdistit heti pikkulapseen) ei se ole kovin mielentervettä ja tämä pitäsi hoitaa terapialla, ennekuin harjoitellaan sitä tervettä parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika rankkaa tekstiä.
Jos parisuhde tuntuu valtapeleiltä heti kun toinen on eri mieltä, ongelma ei ehkä ole feminismissä vaan siinä, ettet kestä tasavertaista kumppania.
Ja puolen kansan niputtaminen ongelmajätteeksi kertoo enemmän kirjoittajan katkeruudesta kuin suomalaisista naisista.
Rauha kotona ei synny siitä, että toinen on hiljaa ja tottelee.
Valtapeli, eri mieltä, ongelma, feminsmi... Sulla on melko terve parisuhdesanavarasto.
En ole parisuhteessa suominaisen kanssa (kokeiltu on) (vaan aasialaisen) eikä minun tarvitse siis "kestää" kumppaniani. Mietippä mitä juuri kirjoitit, eikö tässä mennä jo aika absurdilla tasolla kun oletat, että miehen on vaan kestettävä kumppaniaan.
Rauha kotona syntyy nimenmaan siitä, että toinen tottelee.
Klassinen siirto: tartut yksittäisiin sanoihin, ohitat itse sisällön ja julistat lopuksi tottelevaisuuden ihanteeksi.
Se, että et joudu kestämään kumppaniasi, kertoo enemmän asetelmasta kuin suhteen laadusta. Parisuhteessa ei ole tarkoitus kestää eikä totella, vaan olla kaksi aikuista, joilla on oma tahto.
Jos rauha syntyy vain silloin, kun toinen alistuu, kyse ei ole rauhasta vaan vallasta. Sitä voi toki haluta, mutta silloin on rehellisempää puhua hierarkiasta kuin rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä hyvä tunneside isään syntyy sillä, että isä on tiiviisti hoitamassa lasta heti syntymän jälkeen.
Tällä ei ole mitään merkitystä.
Suhde isään syntyy, kun teini-ikä alkaa.
Silloin lapset tarvitsee turvallista aikuista auktoriteettia ja opetusta asioihin, joiden varaan voi rakentaa terveen itsetunnon. Teini-iässä naisten tarjoama lapsen hengissäpito ei enää riitä, vaan tarvitaan älyä, sekä pitkäjänteisyyttä kasvattamaan lapsi kykyjensä mukaiselle tasolle maailmassa.
Ei synny, teini-ikä on ihan liian myöhään tuohon hommaan. Siinä ei vastuunsa laistanut vanhempi pysty enää opettamaan mitään, kun teiniä ei kiinnosta liki vieraan ihmisen seura. Teini kuitenkin muuttaa omilleen muutaman vuoden kuluttua, joten ei siinä ole aikaakaan. Isukin ei tarvitse ihmetellä, miten aikuinen lapsi soittaa vain äidilleen, kun hänellä on jotain asiaa.
Useimmiten nainen tarjoaa pojille heikon ja tytöille epäterveen aikuisen mallin.
Poikien täysi potentiaali jää saavuttamatta ja tytöt luulee pystyvänsä kaikkeen, mitä vaan haluaa tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauha kotona syntyy nimenmaan siitä, että toinen tottelee.
Toivon, että tuon kirjoittanut ei ole tosissaan. Pikkulapsi tottelee, kun vanhempi käskee illalla nukkumaan. Totteleminen ei kuulu kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen.
Kumppania on kestettävä, eikä sitä saa missään nimessä totella. Kerrohan vielä lisää siitä, mitä kaikkea kivaa suominainen tuo parisuhteeseen, jotta miehet voi tehdä hyvinvointinsa kannalta oikeita vaihtoehtoja.
Rauha syntyy siitä, kun toinen tottelee. Jos siinä tottelemisessa on jonkinnäköinen psykologinen lukko (ilmeisesti lapsuudesta, koska yhdistit heti pikkulapseen) ei se ole kovin mielentervettä ja tämä pitäsi hoitaa terapialla, ennekuin harjoitellaan sitä tervettä parisuhdetta.
Kerro muutama esimerkki tuosta tottelemisesta. Mikä on ollut tilanne, että toisen on pitänyt käskeä ja miksi toisen on pitänyt totella? Minä en keksi nyt muuta kuin autolla lähtiessä kehotan miestä laittamaan turvavyön kiinni, jos hän on sen unohtanut tehdä.
Useimmiten nainen tarjoaa pojille heikon ja tytöille epäterveen aikuisen mallin.
Poikien täysi potentiaali jää saavuttamatta ja tytöt luulee pystyvänsä kaikkeen, mitä vaan haluaa tarpeeksi.
Tuo taitaa olla yleistä niissä perheissä, missä nainen on aasialainen alistuja ja mies suomalainen päsmäri. Normaali parisuhde ei ole tuollainen.
""Jos puhutaan oikeasta kiltteydestä (hyväntahtoisuus, sopuisuus, lainkuuliaisuus), se on tietenkin arvostettua. Jos taas "kiltteys" on eufenismi totaaliselle vaisuudelle, passiivisuudelle ja mielipiteettömyydelle, niin sitten ei.""
"Mieheltä vaaditaan samalla menestystä ja sitä, että se on kiltti vaisu tossukka. Samaiselta menestyneeltä mieheltä, joka ottaa vallan ja menestyksen sosiaalisilla taidoilla, tiedolla ja rautaisella auktoriteetilla muilta itselleen, odotetaan parisuhteessa täysin päinvastaista.
Media on idolisoinut pari vuosikymmentä heikkoja miehiä ja tehnyt maskuliinisuudesta "toksista". Naiset tykkäävät nykyisin heikoista miehistä, jotka eivät ole "pelottavia" eli eivät omaa pelottavaa auktoriteettia laittaa naista vastuuseen mistään, mitä se sitten keksiikin.
Näin on pilattu jo pari sukupolvea naisia ja sen seurauksena on kasvatettu pari sukupolvea heikkoja miehiä. Nyt maskuliininen muslimikulttuuri ja perinteisiä arvoja kunnitoittavat Aasian maat menee länsimaista ohi vasemmalta ja oikealta."
Jos "tarjolla olevat" miehisyyden muodot Suomessa ovat paljolti negatiivisia, niin silloin tottakai on vähemmän miehinen mies turvallisempi kumppanivaihtoehto kuin hyvin maskuliininen yksilö. Miehet, joista löytyy miehistä energiaa, sydämellisyyttä, päättäväisyyttä, ryhdikkyyttä, rationaalisuutta, sinnikkyyttä, jämäkkyyttä, rehellisyyttä, anteliaisuutta, läheistensä suojelevuutta, seksuaalisuutta ja luotettavuutta, ovat ilman muuta haluttuja. Positiivinen miehisyys on oikeasti positiivista. Mutta jos testosteronista seuraa lähinnä riitaisuutta, väkivaltaa, pomoilua, päällepäsmäröintiä, kukkoilua, uskottomuutta, ryyppäämistä, tuhlaavaisuutta ja holtitonta kaahaamista, niin kiitos ei. Jos pakettia ei saa hyvillä puolilla ilman huonoja, niin antaa olla, laatikkoleukoineen kaikkineen. Vaisu tossukka ei silti tarvitse olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo sanonut, että miehen pitäisi kestää kumppaniaan, vaan että sinä et kestä tasavertaista kumppania vaan haluat alistetun kynnysmaton, jotta kotona voisi vallita se rauha. Ihan omia sanojasi. Turha alkaa osoitella toisia kirjoittajia.
Jotenkin tuo "oksua suuhun" ajatus, että kumppania on vaan kestettävä.
Pitääkö naistenkin? ;D
Hieman hassua. Mies kertoo ensin itse avoimesti, ettei halua tasavertaista kumppania, eikä se sua häiritse. Mutta heti kun joku muu ( sinun kuvitelmissasi nainen) kertoo miehen haluavan tuota, siitä tulee sulle "oksennus suuhun". Miksi sama asia onkin yhtäkkiä niin järkyttävä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomiakat vain haukkuu inceleiksi, kun ne on miesvihaajia. M28
Tehän ootte inceleitä. Ei se vastaan vänkääminen totuutta muuksi muuta.
Tuo incelin toisteleminen on juuri halua nöyryyttää ja vahingoittaa toista. Ei eroa mitenkään huorittelusta. Vaikka kuinka vänkäät vastaan.
Inselit itse identifioituvat inseleiksi.
Vierailija kirjoitti:
Klassinen siirto: tartut yksittäisiin sanoihin, ohitat itse sisällön ja julistat lopuksi tottelevaisuuden ihanteeksi.
Se, että et joudu kestämään kumppaniasi, kertoo enemmän asetelmasta kuin suhteen laadusta. Parisuhteessa ei ole tarkoitus kestää eikä totella, vaan olla kaksi aikuista, joilla on oma tahto.
Jos rauha syntyy vain silloin, kun toinen alistuu, kyse ei ole rauhasta vaan vallasta. Sitä voi toki haluta, mutta silloin on rehellisempää puhua hierarkiasta kuin rakkaudesta.
Parisuhteessa joutuu useimmiten alistumaan eli tottelemaan päivittäin, mikä tässä on niin vaikeaa.
Sekö että aloitit esittämään aikuista jo esiteininä ja sitten unohdit kasvaa sellaiseksi?
Todellisuudessa vaativa nainen on helppo nainen ja draamailijakin löytää yleensä seuraa, koska kun nainen sanoo mitä haluaa, niin siihen on miehen helppo vastata ja täyttää se halu. Mutta passiivinen, "kiltti" nainen, joka päälle päin miellyttää eikä oikein tunnu kaipaavan mitään, sellaista on todella vaikea miellyttää parisuhteeseen asti.