Yhä useampi lapsi ei voi syödä päiväkoti- tai kouluruokaa: heille tarjotaan turvaruokaa

Vierailija kirjoitti:

Lainaus: Mutta lapsella saa olla omiakin toiveita esimerkiksi siitä mitä haluaa ruoaksi, vähintään siellä kotona. Jos se on hampurilaista, sen voi tehdä terveellisesti itse. Jos lapsi ei tykkää tomaatista, on varmaan vihanneksia jotka kelpaavat ja niitä sitten.

-Menee hankalaksi jos lapsi vastustaa kaikkia paitsi yhtä vihannesta ja pääruuista ei mene mikään. 
Hankalaa jos kerta ruuat voivat aiheuttaa kipua tai ovat muuten ylitsepääsemättömän vastenmielisiä, ja jos lapsi on niin pieni ettei osaa sanoittaa asiaa ja voi olla vaikea erottaa milloin kyse on nirsoilusta ja milloin jostain aivojutusta. 

En haluaisi aiheuttaa traumoja siksi että pyydän syömään edes vähän perunaa tai makaronia kun mikään pöydässä ei ikinä kelpaa, mutta jotainhan pitäisi syödä eikä pelkästään niitä tuttuja ja turvallisia ruokia joista suuri osa koostuu vieläpä vehnäleivästä.

Mulla on ihan perinteisen nirso lapsi. Teen hänelle lähinnä 2-3 eri ruokaa viikossa lisukkeineen, koska ne menevät vatsaan mukisematta. Koulussa on muutakin. En stressaa asiasta pätkääkään. Itsekin kierrätän vain muutamia reseptejä arjessa, tosin syynä enemmän keski-ikäisen naisen pitäminen kuosissa. 

Miksi Kouluissa ei voisi olla Pitsauuneja ja Kebabgrillejä?

Miksei voi olla Energiajuomaa ruokajuomana.

En ymmärrä miksi lapsia pitää kiduttaa ja kiusata pahalla ruoalla.

Uusi termi vaan vanhalle asialle. Aina on ollut ja on lapsia, nuoria ja aikuisia jotka täytyy saada syömään. Kun on lapsi naapurin pikkupojalle piti laittaa ruokaan maksatahnaa. Pienellä diabeetikolla täytyy olla aina jotain syötävää. Vaikka sitten tietynlaista jota suostuu syömään. Itse kouluaikoina en vaan voinut syödä munuaisia tai maksaa. Pudottelin munuaisen paloja reppuun. En syö vieläkään sisäelimiä. Oksentaisin varmasti. 

Kebabrulla on ihan terveellinen ruoka. Itse leipä kokojyväviljaa, ja täytteet pääosin kasvista. Vähän lihaa kaveriksi. Oikeinkin terveellinen annos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turvaruuat eivät ole vanhempien keksintö, vaan terveydenhuollon ammattihenkilön joko lääkärin tai ravitsemusterapeutin määräys syystä x. Mitähän tapahtuisi, jos vanhemmat kieltäytyisivät turvaruuista? Tulisikohan  lastensuojeluilmoitus. 

 

 

Kyllä se vanhempi on lähtenyt sinne terveydenhuoltoon alunperin vaatimaan sille lapselleen niitä erityisruokavalioita ja turvaruokia. Terveydenhoito ei kenenkään oven taakse itsestään tule

-
Ei ole. En olisi mitään vaatinut ja yritin loppuun asti blokata nämä jutut. Ensin tuli eskarista pyyntö ja sitten sanottiin, että lasua pukkaa jos ette lähde tutkimuksiin. Näissä kyselyissä tuli ilmi nämä ruokaongelmat koulussa. Heti ruvettiin kyselemään miksi vanhempi ei laita eväitä kouluun->lapsen etu. Älä puhu asiasta mistä et mitään tiedä.

Kyllä siellä kotona on paljon muutakin "ei sujuvaa arkikäytäntöä" kuin yhden lapsen turvaruokailu. Kartotetaanko tässä tilanteessa koko perheen tilanne? Voi olla mitä vaan vaikka olis ulospäin pärjäävä valkokaulussakki. 

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole mistään nirsoilusta vaan aistiherkkyydestä. Näillä lapsilla on neurokirjo häiriötä, joilla saattaa ruoan koostumus olla vaikka sellainen, että ne ei sitä pysty oksentamatta syömään. Myös joillain autisteilla / adhd ihmisillä on vain jotain tiettyjä samoja ruokia, mitä ne voi syödä. Nämä ihmiset eivät mahda sille yhtään mitään, niiku vaikka ihminen jolla on diabetes. Koittakaa nyt prkl ymmärtää se asia jo pikkuhiljaa. 

 

Aivan käsittämätöntä, ettei ihmiset vieläkään tiedä mistään mitään vaikka on netti nenän edessä.. ai nii mut tiktok. 

Sanon tämän nyt todella aistiyliherkän ja syömisongelmaisen lapsen, nykyisen teinin, äitinä. ONNEKSI tällaista ei ollut, kun oma lapsi oli pieni. En olisi koskaan halunnut hänelle mitään leimaa otsaan enkä myöskään etuoikeuksia. Olemme tehneet vuosien aikana ihan älyttömän ison työn, mutta en tiedä olisimmeko tässä, jos hän olisi saanut piiloutua turvaruokien taakse koulussa/päiväkodissa. Kotona pidettiin huoli, että sai riittävästi ravintoa, kodin ulkopuolella oli vain pärjättävä. Edelleen tuo lapsi on nirso ja valikoiva, mutta syö paljon monipuolisemmin kuin vaikka 4-vuotiaana. On myös rohkaistunut ja kasvanut henkisesti, kun on saanut onnistumisia ja uskaltanut syödä vieraita ruokia. Sai joskus paniikkikohtauksia, jos piti maistaa jotain uutta ja epäilyttävää. Nyt maistaminen tai pahan makuinen ruoka ei ole mikään iso juttu. Eri ruoka muiden kanssa ei tee muuta kuin leimaa lapsen ja aiheuttaa eriarvoisuutta lasten kesken. 

ihan kaikkia ei kannattaisi pitää väkisin elossa. tavallista ruokaa tarjolle nirsoille ja luonnonvalinta hoitaa loput

Vierailija kirjoitti:

Uusi termi vaan vanhalle asialle. Aina on ollut ja on lapsia, nuoria ja aikuisia jotka täytyy saada syömään. Kun on lapsi naapurin pikkupojalle piti laittaa ruokaan maksatahnaa. Pienellä diabeetikolla täytyy olla aina jotain syötävää. Vaikka sitten tietynlaista jota suostuu syömään. Itse kouluaikoina en vaan voinut syödä munuaisia tai maksaa. Pudottelin munuaisen paloja reppuun. En syö vieläkään sisäelimiä. Oksentaisin varmasti. 

Jotkut sisäelimet, läskin tai jänteenkappaleet tai vaikka joku lipeäkala tai aivot tai raaka kala tai mitä näitä nyt on, menee mun mielestä ihan normaalin nirsoilun piikkiin. Kaikilla on inhokkiruokia tai huonoja muistoja lapsuuden kouluruuista, ja aika harva täälläkään ois valmis syömään vaikka toukkia jotka keräilijäyhteisöissä ovat olleet normaalia ruokaa.

Mua ihmetyttää henk koht eniten se miten paljon ja kummallisia asioita nykyään on mitä lapset eivät pysty syömään. Sisäelimet ällöttää muakin ja niitä ei voi oikein verrata siihen että lapsi ei suostu syömään esim perunamuusia, lettuja, porkkanaa, kurkkua, pitsaa tai muutakaan ns normaalia ja turvallista ruokaa mistä ei voi käsittää että mikä niissä on niin kammottavaa. Ehkä joku makaroni voi jostakusta olla yhtä ällöttävä kuin meille on se munuainen, mutta eihän sitä itse oikein käsitä. 

Jos ei kelpaa niin olkoon sit nälkänen! Näin just lässyttämällä ja ylipaapoomalla kasvatetaan nössöjä kaikesta valittajia jotka elää kela tuilla kun töissä ei annetakkaan turvaruokaa/olekaan kaikki just kun ite haluaa. Nyt loppu se kaikesta ongelman tekeminen!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Olen hieman eri mieltä. Autistisen vanhempi olen, joten kokemusta on. Pienestä pitäen söimme tavallista kotiruokaa, eikä nirsoilulla saanut erioikeuksia. Kerran lapsi istui yli 2 tuntia lautasen edessä, kun yhtäkkiä nirmiruoka ei kelvannutkaan. En antanut periksi

 

Yök. Minä olin lapsena se kauhea autisti kyläkoulussa 80-luvulla. Muistan hyvin kuinka opettaja istutti niin kauan lautasen edessä että väkisin sain ruuan syötyä. Ei auttanut vaikka ruoka tuli välillä oksennuksena ylös, se piti syödä uudelleen kun olin kuulemma vain huomiohakuinen. Lautaselle lätkäistiin aina iso annos, eikä annettu armoa vaikka pyysin vähän. En halunnut huomiota, vaan että jätettäisiin rauhaan. Oksennusrefleksini oli lapsena tosi herkkä enkä sietänyt kökkäreisiä koostumuksia. Opin inhoamaan syömistä. Aikuisena inhoan edelleen tilanteita joissa joku tuputtaa väkisin jot

Olen pahoillani kokemuksestasi. Jos lapsi ei pysty syömään oksentamatta, silloin ei tietenkään häntä pakoteta. Opettajasi käytös oli sadistista. Muutenkaan kukaan muu kuin lapsen hyvin tunteva vanhempi ei voi tietää, onko kyse oikeasti inhosta ja pahoinvoinnista (allergiakin voi esiintyä pahoinvointina tiettyä ruokaa kohtaam) vai autistisesta jumittamisesta, joka oli oman lapseni ongelma.

Kun tämä yliherkkyys-jumitus ja totaalikieltäytyminen kohdistuu ruokaan, jota autistinen lapsi on aiemmin, vauvasta asti syönyt, ja hän vain yhtäkkiä kehittää ruokaa kohtaan "yliherkkyyden" että hänpä ei enää syö keittoa, koska keittojen rakenne on epäsymmetrinen (tämä on vain esimerkki), niin tilanteesta kehittyy valtataistelu lapsen ja vanhemman välille. Jos vanhempi antaa periksi, lapsi on jatkossa se joka perhettä pyörittää.

Tämä on aivan eri asia, kuin pakottaa lapsi syömään esim. homejuustoa, kesäkeittoa, maksapihvejä, mykysoppaa jne. oikeita inhokkiruokia, tai jopa oksennustaan. Näin en ole toiminut, enkä tällaista hyväksy.

Autistinen henkilö kehittää jumeja (ja yliherkkyydet korostuvat/ pahenevat) stressaavassa, ylikuormittavassa elämäntilanteessa. Hän projisoi ahdistuksensa jumeihin, aistiyliherkkyys lisääntyy, ja juurikin esim.jugurtin kokkareet voivat alkaa ärsyttää. Tällöin vanhemman täytyy ymmärtää, että jumittaminen on oire, eikä syy. Tuo ongelman ydin täytyy selvittää, keskustella ja sanoittaa lapsen tunnetila ymmärrettävästi lapsen kehitystason mukaisesti. Selvittää minkä vuoksi hän on ahdistunut, ja esim. sosiaalisten tarinoiden (piirtäen, kirjoittaen, puhuen) avulla tavoittaa lapsen tunnetila ja ahdistuneisuus, ja auttaa häntä ilmaisemaan se adekvaatisti, eikä ehdollistaa häntä projisoimaan sitä ruokaan tmv. Tämä on todella raskasta ja vaikeaa, mutta valitettavasti ainoa tapa kasvaa ja kasvattaa autistinen lapsi. Ja kaikesta huolimatta uusia jumeja tulee, niitäkin, joita on pakko katsoa läpi sormien. Tämä on jatkuvaa taiteilua sen suhteen, mitkä jumit ovat sellaisia, että normaali arki vielä sujuu niiden kanssa. Mitä älykkäämpi autistinen on, ja jos hän osaa puhua, sitä helpompaa häntä on ohjata pois jumeista. Mutta tämä keskusteluketju ei koskekaan (syvästi) kehitysvammaisia autisteja. 

Niinkin "pieni" asia, kuin arkielämän ruokailu, pukeminen, peruskäytöstavat ym. kannattelevat lasta ja nuorta pitkälle aikuisuuteen. Elämä ilman lukkoon lyötyjä rajoitteita avaa ovet hienoihin seikkailuihin, kulinaarisiin elämyksiin, retkille ja matkoille, ex tempore-lähtöihin, tuo resilienssiä. Esim. Topi ja Sointu matkoilla, Peltsin poika vaeltamassa (vaikkakaan hän ei ole autistinen). 

T. Se autistisen vanhempi, jolle vastasit

^ Toi on just se turhauttava asia, että edes sellainen mikä on kelvannut aiemmin ei yhtäkkiä kelpaakaan enää.

Itse olen yliherkkä työnteolle ja aikaisille heräämisille.

En vaan millään pysty menemään töihin. Koko Työ sanakin oksettaa.

Haluan palkan kotiini ilman työvelvoitetta. Olen Yliherkkä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen yliherkkä työnteolle ja aikaisille heräämisille.

En vaan millään pysty menemään töihin. Koko Työ sanakin oksettaa.

Haluan palkan kotiini ilman työvelvoitetta. Olen Yliherkkä.

Veikkaan että teitä on tulevaisuudessa 50% Suomalaisista tällä menolla.

Vierailija kirjoitti:

Kun olisikin niitä vanhan ajan tavallisia ruokia joissa kaikki ei oltu sekoitettu mössöksi. Nykyisin lähes kaikki päiväkotiruoka ja kouluruoka on sellaista, että ainesosat on sekoitettu keskenään. Lisäksi on kaikenlaisia etnoruokia, jotka valtaväestölle ei välttämättä ole sitä kotiruokaa. Lapsille yhä maistuu koulussa nakki/kanakastikkeet ja perunat, makaroonilaatikko, pinaattilätyt ja kalapuikot. Tällaisina päivinä tietää aina että lapset ovat koulussa syöneet. 

 

Helsingissä varmaan menee sitten jo erilaiset ruoat paremmin, kun nämä kotimaiset ruoat ei ole heille enemmistönä tuttuja.

Jaa, nämä oikeasti rajoitteiset lapset ei syö noitakaan. Tuosta listasta menisi vain ne pinaattiletut.

Vierailija kirjoitti:

Itse hain kesken päivän tyttären päiväkodista. Istui siellä vihaamansa silakan edessä, kun muut ulkona.

Rankaistiin.

Nytkö muka saa eri ruokaa jopa?

Mitähän tuommoisestakin oppii. Minäminä.

Mitä?

On erilaisia aistiyliherkkyyksiä. Miksi juuri tämä on niin paheksuttava? Meidän pieni autistinen ei syönyt jos erilaisia ruokia oli sekaisin lautasella. Ulkonäkö, rakenne, maku, tuoksu mikä nyt olikaan eniten vaikuttava asia. Ruokkiminen oli haastavaa. Kunnes fiksu lapsi noin kymmenvuotiaana keksi ratkaisun. Siitä asti on tehnyt itse ruokansa ja saa kotona syödä missä haluaa. Elämä helpottui paljon. 

Yliherkkyys sanana  vetoaa paapomiseen.  Yhtähyvin siitä voisi puhua jonkun  ymmärryksen puutoksena.  Olisiko niin suosittua sitten?   Ruoka menee vatsan systeemeihin eikä siitä sen enempää pitäisi olla harmia,  vaikka ei näytä siltä miltä sen nyt pitäisi jonkun yliherkän mielestä näyttää.   Symmetriaakin ja muuta  ihmeellistä pitää soveltaa ihan muihin asioihin kuin soppaan. 

Meillä ei 90-luvulla ollut mitään turvaruokia. Luokassa oli kyllä kiertävät ruokavalvojat, jotka valvoivat, ettei kukaan jätä ruokaa. Kaikkia ruoka-aineita oli pakko myös maistaa vähän.

Aika kauaksi tultu noista ajoista.

Vierailija kirjoitti:

Kebabrulla on ihan terveellinen ruoka. Itse leipä kokojyväviljaa, ja täytteet pääosin kasvista. Vähän lihaa kaveriksi. Oikeinkin terveellinen annos.

Niinpä. Moni epäterveelliseksi väitetty ruoka ei todellisuudessa ole erityisen epäterveellinen. "Tavallinen" kebabrulla on oiva esimerkki siitä. Keho saa siitä mukavasti energiaa (jota keho todellakin tarvitsee), siinä on vitamiineja eikä siinä ole pahemmin hiilihydraatteja. Sokeria on ehkä saman verran kuin keskikokoisessa omenassa (sokeriahan pitäisi tietenkin vältellä).