Lue keskustelun säännöt.
Miksi ennen pystyttiin rakentamaan hyvinvointiyhteiskunta köyhyydessä, mutta nyt leikataan vaikka ihmisillä on asiat paremmin kuin koskaan?
22.01.2026 |
Ennen sodan jälkeen Suomi oli oikeasti köyhä. Ei ollut yltäkylläisyyttä, ei jatkuvaa tavaravirtaa, ei pikaluottoja eikä joka nurkassa palveluita. Silti silloin rakennettiin hyvinvointivaltio: koulut, terveydenhuolto, tiet, sähkö, sosiaaliturva.
Nyt elämme ajassa, jossa tavaraa on enemmän kuin koskaan, ihmisillä on enemmän mukavuuksia ja teknologiaa ja silti kerrotaan, ettei rahaa ole. Leikataan peruspalveluista, heikoimmilta ja arjesta.
Missä kohtaa jokin meni pieleen?
Onko ongelma rahan puute vai se, mihin ja miten sitä käytetään?
Onko yhteinen vastuu vaihtunut yksilön nautintoon ja lyhytnäköisyyteen?
Vai onko järjestelmä paisunut niin monimutkaiseksi, ettei se enää palvele ketään?
Mitä mieltä olette miksi ennen saatiin aikaan enemmän vähemmällä?
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on liikaa elätettäviä ulkkiksia.
Ennen muuta meillä on liikaa elätettäviä eläkeläisiä.
Kun sitä hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin, aika moni kuolla kupsahti heti eläkkeelle päästyään, tai jopa ennen sitä. Ei ollut yleistä viettää kahta tai kolmea vuosikymmentä eläkeläisenä. Sen varaan se onkin laskettu.
Ihan kun katsoo tilastoista, niin näkee, että ne on nimenomaan vanhuudesta johtuvat kulut, jotka yhteiskuntaa rasittaa. Eläkevakuutusmaksut vievät palkasta paaaaljon isomman osan kuin nykyisten eläkeläisten töissä ollessa.
Tätä ei pidä ymmärtää niin, että paheksuisin eläkeläisiä. Tämä on vain vastaus kysymykseen, miksi onnistui.
No, on sitä muutakin. Muistelkaa, kuinka ahtaasti asuttiin aikoinaan. Ei puhettakaan, että olisi ollut joka lapselle oma huone! N
1980- ja 1990-luvulla lapsilla oli usein vain yhdet talvikengät ja kesäkengät, yksi takki, ja ne käytettiin niin pitkään kuin mahdollista. Tavaraa ei ollut liikaa, mutta arki pysyi hallittuna, koska kulut sidottiin todellisiin tarpeisiin, ei some-ihanteisiin. Vaikka ihmiset olivat köyhempiä kuin nykyään, itsekunnioitus ja kohteliaisuus näkyivät pukeutumisessa osattiin olla siistejä ja tyylikkäitä vähemmällä.
Samaan aikaan työtä oli tarjolla suhteellisen paljon, mutta päivät olivat pitkiä ja työpaikoilla tuli olla fyysisesti läsnä, mikä teki arjesta työläämpää ja rytmiltään tiukempaa. Silti peruspalkan taso riitti elämiseen ihmiset tyytyivät siihen, mitä oli, eivätkä haaveilleet turhasta tavarasta kuten nykyään, ja vanhat esineet käytettiin loppuun tai siirtyivät nuoremmalle lapselle. Nykyään viiteryhmäksi muodostuvat usein someinfluensserit tai median luomat standardit, mikä nostaa halujen ja tarpeiden tasoa keinotekoisesti ja vaikeuttaa arjen budjetointia.
Ironista kyllä, vaikka nykyään on tavaraa ja rahaa järkyttävän, suorastaan tuhoisan paljon enemmän kuin koskaan, moni kokee itsensä köyhemmäksi, koska vertailu tapahtuu kulutusihanteisiin eikä realistisiin arjen standardeihin. Vertailu pula-ajan nikseihin ja arjen säästöön paljastaa, että nykyinen asema on materiaalisten mahdollisuuksien kannalta paljon parempi kuin 1980-luvulla, ja siitä voi löytää aitoa tyytyväisyyttä ja turvaa. Tämä myös muistuttaa, että nykyinen jatkuva kuluttamisen paine ei ole tarpeellinen elämänlaadun kannalta, ja että meidän pitäisi pysähtyä miettimään, mistä rahat soten menoihin saadaan ja miten kulutusta voitaisiin järkeistää kestävällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ennen ehkä meillä oli vähemmän, mutta ei kaikki maksanut niin saatanasti kuin nykyään!! Ei ihme että kun maksan norjaan palkkoja niin kukaan norjalainen ei saa alle 4000€ palkkoja kuukaudessa. Normi on 6-7000€.
Me eletään aika lailla niin kuin ennen vanhaan. Kunnostetaan yhteisiä rakennuksia talkootyöllä, pidetään huolta omasta talosta ja pihapiiristä eikä odoteta, että joku muu hoitaa kaiken. Yhteisöllisyys, omatoimisuus ja vastuunotto eivät ole kadonneet minnekään ne on vain monelta unohtuneet.
Ennen tyydyttiin vähempään ja elämä oli yksinkertaisempaa, talot tehtiin itse, talkoilla paljon, ei onnistu enää. Byroktia ja sen vaativat ihmiset nostavat hintoja ja julkiselle työllistyy valtavasti turhia ihmisiä, mitä hyötyä on vaikkapa kompostitarkastajista. Yksi suuri syy on myös suomalaisten ihmeellinen into osallistua kaikkeen täysillä mitä Eu:sta tulee, vaikkapa nämä ympäristöjutut, ihan turhaa kuluja Suomelle ja ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin saattoi olla jopa noloa hakea rahaa sossun/Kelan luukulta ja siksi monet jätti hakematta. Nykyään tuntuu, että se on enemmänkin käytäntö kuin poikkeus. Aiemmin ihmiset yrittivät pärjätä omillaan, nyt odotetaan, että yhteiskunta maksaa elämisen, asumisen, mukavuudet jne.
Nykyäänkin tukien alikäyttö on varsin tavallista. Moni ei edes tiedä olevansa oikeutettu johonkin tukeen. Ja tämä on tutkittu fakta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokoomusporvarit ym. fasistit vaativat itselleen KAIKEN !
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle miksi joku eläkeläinen tarvitsee 10 000-30 000€ eläkkeen? Mihin hän tarvitsee sitä, jos on ollut hyvätuloinen jo siihen asti? Eläkkeelle katto!
Terveyskulut kuuluu korvata, silmälasit, naisten taudit jne.
Sukupuolierot palkoista pois!
Viimeinen kohta: se on jo lakiin kirjattu. Jos noin tapahtuu se on oikeustapauksen paikka.
Jos taas perustat sen johonkin "naisen euro on 80 senttiä" juttuun niin sille nyt ei voi kuin naiset mitään, jos he keskimäärin ovat aloilla joissa yleinen palkkataso on matalampi kuin ns. miesten aloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monen asian summa.
Nykyisin Suomessa on yli puoli miljoonaa ulkkista. Sopii laskea mitä se maksaa Suomen kaltaiselle pienelle maalle.
Kait päättäjät ovat ylpeitä itsestään. Kun ovat antaneet tämän Suomelle tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian paljon ihmisiä niin ei onnistu mikään enää.
Ennen lähes kaikki kulutettava valmistettiin kotimaassa, ruoasta ja vaatteista ohjelmistoihin ja telkkareihin ja ylläpiti työtä ja veropohjaa maassa, vaikka kulutus oli vaatimattomampaa. Tämä ei selitä koko ahdinkoa, mutta nykyisin valtava määrä rahaa vuotaa muualle julkisten hankintojen että yksityisen kulutuksen myötä. Katukiviäkin tuodaan Kiinasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuksen ja sen kautta työn valuminen ulkomaille on hyvä huomio, vaateteollisuus on hyvä esimerkki. Vaateteollisuus kuoli Suomessa yksinkertaisesti liian kalliiseem työvoimaan, miksi näin, se on oman keskustelunsa paikka.
Yhteikunnallinen eriarvoisuus on kasvanut, kun ennen oltiin tasapäisempiä. Toisin sanoen koulutetut tienaavat tänä päivänä suhteessa enemmän ja heitä verotetaan selvästi aiempaa kevyemmin (vaikka olemme jäljessä kaikissa kansainvälisissä vertailuissa). Lisäksi tehostamalla saavutettu tuottavuuden kasvu on ltiputtanut enemmän ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko menneitä vuosikymmeninä vanhuksia palvelukodeissa, kotihoidossa ja sairaaloissa täysin hoidettavina tämmöistä määrää?
Sieltä voi löytyä yksi syy.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuksen ja sen kautta työn valuminen ulkomaille on hyvä huomio, vaateteollisuus on hyvä esimerkki. Vaateteollisuus kuoli Suomessa yksinkertaisesti liian kalliiseem työvoimaan, miksi näin, se on oman keskustelunsa paikka.
Bangladeshilaisten lasten kanssa on vaikea kilpailla. Muut länsimaat eivät pärjää heille yhtään sen paremmin.
Mitä olen lukenut ja kuullut esim. 50-luvusta:
-Eipä juuri ollut vanhoja ihmisiä, oli ihan normaalia kuolla 50 v iässä. Kummasti tekee huoltosuhteelle ihmeitä, kun iso osa väestöstä on lapsia, nuoria ja työikäisiä vs. nykyään, kun eläkeläisiä on yli 1,5 miljoonaa.
-Terveyspalveluita käytettiin huomattavasti vähemmän kuin nykyisin. Maaseudulla kasvanut isäni totesi, ettei 50- ja 60-luvulla hammaslääkärissä käyty juuri koskaan, hyvä kun hammasharja oli.
-Töitä oli pakko tehdä. Esimerkiksi isät oli velvoitettu huolehtimaan lastensa elatuksesta ja tarvittaessa määrättiin työmaalle töihin, jotta elatusmaksut tuli hoidettua vs. nykyisin Kela maksaa, jos mies lusmuilee.
-Oli häpeä, jos ei tehnyt töitä ja lusmuili muiden varassa. Nykyään taas on ihan normaalia lähteä etsimään itseään jonnekin Aasiaan tai ahdistua, kun ei tiedä, mitä elämällään tekisi.
-Ns. hyvänä pidetyn elämän edellytykset ovat kasvaneet valtavasti. Ennen riitti jonkinlainen koti, ruoka ja jonkinlaiset vaatteet. Nykyään pitää olla kiva koti, hyvää ruokaa, vaatteita monenlaisille keleille. Ennen riitti radion kuuntelu, lankapuhelin ja sanomalehden tilaus, nykyisin on suoratoistopalvelut, kännykät, tietokoneet yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on liikaa elätettäviä ulkkiksia.
Ja Kokkaret & Persut vallassa
Ja nykyään jlmari joka pisti kurjistuvan kaupungin rahoja noin 5 donaa kolmeen valokuvaan.
Kun olin yläasteella 1980-luvulla mun luokalla oli useampikin nuori, joka asui talossa (tai no oikeammin ehkä mökissä), jossa ei ollut sisävessaa tai edes sähköjä. Juuri kukaan luokkakavereista ei matkustellut, korkeintaan kaikkein äveriäimmät perheet kävivät joskus tyyliin Kanarian saarilla. Vaatteet olivat vaatimattomat, itselläkin oli vain yhden farkut. Kaikki kynnelle kykenevät kävivät töissä - myös ne vähiten lahjakkaat tai jollain lailla rajoittuneet.
Silti kukaan ei valittanut köyhyydestä.
Tämän päivän "köyhät" ovat ihan jotain muuta, ja se vie uskottavuuden tähän liittyvältä keskustelulta.
Jos saa minkä tahansa mielen häiriän diagnoosin, se tarkoittaa tänä päivänä ehdottomasti sitä, ettei henkilö tee elämänsä aikana mitään työtä, "ei pysty". Ja diagnoosin saaneita on paljon. Puhumattakaan muualta tulleista, jotka eivät opi kieltä eivätkä integroidu. Miten millään yhteiskunnalla on varaa kustantaa yhä kasvava jouten olijoiden joukko?
Liikaa vapaamatkustajia. Ja nyt en tarkoita eläkeläisiä.
Nykyään lapset tarvitsevat rahaa paljon enemmän: puhelimet, tietokoneet, harrastukset ja arjen ylläpito kasvattavat kulut. Vaikka tulot ovat suuremmat kuin ennen, raha kuluu helposti, ja puskuria jää vähän. Ennen pärjättiin vähemmällä, vaikka elintaso oli huomattavasti matalampi.
On pysähdyttävä tähän jatkuvaan kuluttamiseen, joka ei auta ilmastonmuutoksen torjunnassa eikä kestävässä tulevaisuudessa, ja mietittävä, mistä sotemenojen kasvuun saadaan rahaa nykyisille ja tuleville tarvitsijoille.