Pitkästä salasuhteesta selvinneitä?

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua. Tulee vaan huono olo. Vastaan silti. Me selvittiin vajaan neljän vuoden sivusuhteesta. 

Olen itse fiksu, ihan siedettävän näköinen, koulutettu nainen. Ottajia varmaan olisi ollut jos olisin siinä neljän kympin hujakoilla lähtenyt sinkkuna jatkaa elämää. Ja mikä tärkeintä, en olisi tarvinnut välttämättä ketään, elämä on silti mielestäni parempaa kun sen voi jakaa toisen kanssa. 

No jaettiin sitten ne huonot vuodet kun mies kertoi tilanteesta. Ja minä en tiennyt, toki sen, että joku on pielessä, mutta mies sanoi, että on masentunut ja stressaantunut. Eli tuli puskista kaikki.

Lyhyesti tähän päivään. Paljon oli nieltävä, kestettävä ja surtava. Erityisesti surtava, molempien. Se meidän siihenastinen elämä oli haudattava ja aloitettava uusina ihmisinä. Nyt olen sitä mieltä, että hyvä juttu tuo viimeinen lause, olimme tavanneet nuorina ja kasvaneet sitä seuraavina vuosikymmeninä.Oli hyvä tavata aikuinen puoliso ja miettiä, miten me kaksi aikuista haluamme elämäämme elää. 

Nyt aikuiset lapset on jo poissa ja elämä ja parisuhde on parempi kuin varmaan koskaan. Ei tullut tyhjän pesän oireilua, sen ihmettelyä kuka tuo toinen on. 

Eli eteenpäin vaan jos pää kestää ja riittää rakkautta.

Tässä on täyttä asiaa. Ihmiset antavat periksi liian helposti. Kerrasta poikki -malli ei todellakaan ole ainoa oikea. Kannattaa hetki miettiä ennen kuin tekee suutuspäissään liian lopullisia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo lähes 4v mies suhteessa ja muutama jo diagnosoi minut mieheni tekojen perusteella läheisriippuvaiseksi. 

Sitäkin meillä molemmilla toki oli, ehkä jäänteitä vieläkin. Nuorena mentiin yhteen ja suurta rakkautta oli pitkään, sellaista, että ei tullut normaalia eriytymistä toisistamme. Terapeutin mukaan osa sivusuhteista on juuri apukeinoina toisen osapuolen erohaluille, joita ei uskalla tuoda julki, tai liian symbioottisen parisuhteen osapuolten irtiravistelua. Meillä oli tuosta jälkimmäisestä kyse, ja toki miehen ihastumista ja viehättymisestä toiseen henkilöön. Sekin on ihan normaalia pitkässä suhteessa. 

Mies ei jäänyt minulle kiinni, koska en etsinyt, enkä etsi petosta. Pettäminen on aina toisen valinta, tarkkailemalla ja vahtimalla ei kukaan pysy lähellä. Siinä pysyy vain se, joka siinä haluaa olla.

Me halusimme kaikkien vaikeiden vuosien keskellä olla toistemme rinnalla, rakastaa ja herätä aamuisin toisen vierestä.

Joku voi toki sanoa sitä läheisriippuvaisuudeksi, meille se on rakkautta. Ja ihmisinä me emme ole koskaan täydellisiä tai virheettömiä, mutta olemme oppineet paljon. 

Ehkä tärkeintä on, miten pari toimii kun kaikki hajoaa käsiin. Ottavatko kiinni toisistaan ja löytävät näköalan edestä vai takaa. 

Parisuhde punnitaan kriiseissä. Hyvä parisuhde kestää pettämisetkin, vaikka se kuulostaakin kornilta. Elämässä voi tulla vastaan monta kertaa isoampikin vaikeuksia kuin pettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet todennäköisesti läheisriippuvainen. Kukaan normaalilla järjellä varustettu ei enää tuollaisen jälkeen uskoisi, että mies välittää susta sentin vertaa.

 

Sama tuli mieleen. Jos mies pettää monta vuotta mies ei rakasta kuin itseään. 

Ei rakasta edes itseään. Ei osaa rakastaa.

Ihminen pystyy rakastamaan useita ihmisiä samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullistahan näissä on ne naiset, jotka roikkuu vuosikaudet varatussa miehessä. Menee oma elämä hukkaan ja on välineen asemassa.

Kyllä se mies eroaa, jos olet oikeasti kaikin tavoin parempi, kuin miehen vaimo. Jostain syystä moni mies ei halua.

Mulle varattu mies on vain seksiä varten. Hyvää seksiä eikä jää mies roikkumaan. En huolisi tuollaista pettävää miestä parisuhteeseen. Nautin hyvästä seksistä niin kauan kuin sitä riittää. Parisuhdetta en halua kenenkään kanssa vaan nautin, kun saan olla yksin.

 

 

 

 

Minä minä minä... Vastenmielistä.

 

Tämä. Uholla yrittää peitellä sitä, että on varatun miehen halpa lelu ja tekee samalla toiselle naiselle paskamaisen tempun. On asioita, joita fiksu ihminen ei mainosta, joten tästä voi vetää johtopäätökset.

Pettäjän kanssa olevaa on ihan turha syyllistää. Hän ei ole kenellekään tilivelvollinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullistahan näissä on ne naiset, jotka roikkuu vuosikaudet varatussa miehessä. Menee oma elämä hukkaan ja on välineen asemassa.

Kyllä se mies eroaa, jos olet oikeasti kaikin tavoin parempi, kuin miehen vaimo. Jostain syystä moni mies ei halua.

Ei siinä ole paremmuudesta kyse, vaan laiskuudesta. Eroaminen on raskasta puuhaa. Erossa myös paljastuu kaikille, että mies on epäluotettava ja epärehellinen pettäjä, jolla on pokkaa pitää sivusuhteita. Pettäjä on pettänyt myös itseään, ja erotessa joutuu kohtaamaan totuuden itsestään. Sillä kyllä kaikki ymmärtävät, mistä on kyse, kun on toinen suhde odottamassa.

 

Jos mies oikeasti rakastaa sitä toista naista, hän eroaa ja ryhtyy parisuhteeseen sen naisen kanssa. 

 

"If he wanted he would."

Mies voi rakastaa molempia. Jos ei halua erota, niin puoliso menee jostain syystä toisen edelle.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon muuten valmistumassa psykologian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Opiskelen lääketieteellisessä tiedekunnassa, jossa Helsingistä valmistuvat psykologit opiskelevat. 

Ihan vaan tästä sivusta tämä.

Enpä usko, että opiskelet, kun kerran et tiedä, että valmistut filosofian maisteriksi. Sitten kun olet valmistunut sekä kandiksi että maisteriksi, voit hakea Valvirasta laillistamista ja voit toimia laillistettuna psykologina. 

Täällähän on myös toinen, usein toistuva virhe eli kuvitellaan, että FM:t ovat kaikki humanisteja, jokunen kuvittelee myös, että filosofian maisterit ovat lukeneet filosofiaa. 

Ei kannata väittää mitään sellaista mitä ei ole tarkistanut, kun kerran omakohtaista kokemusta ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selviäminen tarkoittaa minulle ja meille esimerkiksi sitä, että parisuhde jatkuu parempana kuin koskaan aikaisemmin. Meillä on vahva yhteys toisiimme, sydänyhteys, me juttelemme syvällisesti ja avoimesti vaikeistakin asioista, pidämme toisiamme kaikista tärkeimpänä ja meillä on todella hyvää seksiä, paljon parempaa kuin aikaisemmin ja olemme täysin rehellisiä toisillemme. Olemme saaneet toisen mahdollisuuden.

Melkoista paskapuhetta😃 Sinusta asia on noin. Kumppanisi on vain tyytyväinen, kun sai pidettyä taloustilanteen kasassa ja voi toipua sydänsuruistaan sinun kanssasi. Menee jonkin aikaa noin ja sen jälkeen on uusi salasuhde. 

Niin kuin joku kirjoitti aikaisemmin, elämä on monimutkaista. Näihin ei ole yhtä ja ainoaa ratkaisua. Sehän on vain hyvä, jos pettämisestä on päästy yli ja onnistuttu jatkamaan yhdessä. Miksi se pitää tuomita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt on harhaista settiä. Ap yrittää rakentaa jotain rakkaustarinaa sen pohjalle, että sitä on kustu silmään 8 vuotta. Kyllä kyllä, kompulsiivisen valehtelijan varaan se elämä kannattaakin perustaa.

Hanki ap ammattiapua. Olet selvästi sen tarpeessa.

Joo ei mikään ihmissuhde selviä aidosti tuollaisesta. Toki on näitä tapauksia, joissa kuitenkin päätetään jatkaa yhdessä joistain anteeksi nyt vain typeristä syistä. Kyseessä on silloin vain yhteinen sopimus, mutta ei intiimi parisuhde. 

Miten sinä voit tietää ihmisiä tuntematta, miten joku selviää jostakin kriisistä. Pettäminen on kriisi muiden joukossa ja siitä voi selvitä. Kaikki eivät ajattele siitä samalla tavalla. On typerää kuvitella, että kaikki suhtautuvat pettämiseen yhtä jyrkästi ja ehdottomasti. Ja jos eroa ajatellaan ratkaisuna, niin vaakakupissa on paljon muitakin asioita.

Onpa omituinen ilmapiiri tässä ketjussa. 

Tulin uteliaana lukemaan, koska vanhemmaltani paljastui hänen kuoltuaan kokonainen salaperhe. Vanhempani toki petti ilmeisesti kaikkia kumppaneitaan ihan nuoruudesta asti joten sinänsä ei olisi pitänyt olla yllätys, että lapsiakin sitten oli. 

En usko hetkeäkään näitä, jotka sanovat että eipä tuntunut missään tai nykyään asiat ovat paremmin kuin koskaan. Kyse on sellaisesta luottamuksen rikkomisesta, ettei ihminen siitä toivu entiselleen koko elämänään, jos parikymmentä vuottakin on menty täydessä valheessa. Toki jos se on tajunnut jollain tasolla koko ajan, tilanne voi olla eri. 

Tapailin itse joskus miestä, joka petti usein avovaimoaan, jonka kanssa oli lapsi. Tämä oli ihan sovittu järjestely, mutta miehelle ei riittänyt sekään, vaan koko ajan piti kehittää jotain salaista. Tajusin pian, että jos asiat ovat hyvin meidän kolmen kesken, pian mies hankkii sinne kolmannen naisen neljänneksi pyöräksi, jotta saa itselleen jotain "omaa". Logiikka salasuhteessa kun siis hyvin monella on se vääristynyt ajatus, että itsellä on oikeus siihen "omaan" ja salaiseen maailmaan, jota voi hallita ja jossa on pätevä ja ihailtu olo. Usein käy niinkin, että sitä salasuhteen toista osapuolta ja sen elämää sitten kontrolloidaan ja hallitaan hyvin vahvasti, koska sinne saa purettua sitä omistamisen tarvetta, joka omassa julkisuhteessa ei toteudu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihanhallintaa suosittelisin. Omituista settiä väännät, vaikka itse ensin paljastit olevasi ihmisros kaa vaikkei kukaan edes kysynyt mitään.

 

Mä suosittelen sulle oikeasti hoitoa. Mä en ole vihainen vaan mua lähinnä naurattaa teidän harhat. Itse olet täysin omituinen. 

 

 

 

Harhat, harhat ja harhat.. :D

 

Lopettakaa jo jankutus molemmat.

-eri

 

 

 

 

Sulla ei riitä natsat kertomaan mistä muut saa puhua.

Sulla ei riitä natsat väittää minkälaisia tuntemattomat ihmiset ovat. 

Naurettavaa kun jotkut täällä kuvittelee tietävänsä minkälainen jokainen toinen nainen on ja eivät koskaan olisi sellaisen kanssa missään tekemisissä. No ettehän te voi tietää mitä teidän lähipiirissäkin tapahtuu ja kuka on se toinen nainen. 

Mäkin olen tavallinen nainen jolla aikuinen lapsi. Teen töitä sairaanhoitajana, asun omakotitalossa, harrastan, matkustelen jne. Varmasti mua pidetään asiallisena ja hyvänä ihmisenä. Silti olen ollut kolme vuotta suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Mä rakastan miestä, mutta ei meistä koskaan tule oikeaa paria koska mies ei rakasta mua. Ei miehen ole tätä tarvinnut mulle sanoa vaan olen ihan itse osannut sen päätellä. Nautin meidän seksistä ja yhdessäolosta. Otan vastaan sen mikä meille annetaan ja tiedän suhteen jossakin kohtaa päättyvän ja jatkamme kumpikin omaan suuntaan. 

En halua tutustua kehenkään muuhun mieheen enkä osaa ajatella itseäni parisuhteessa jonkun muun miehen kanssa. Ei myöskään kiinnosta seksi muiden kanssa. En kyllä ole muutenkaan kovin kiinnostunut parisuhteesta, ne on jo nähty.

Vierailija kirjoitti:

Onpa omituinen ilmapiiri tässä ketjussa. 

 

Tulin uteliaana lukemaan, koska vanhemmaltani paljastui hänen kuoltuaan kokonainen salaperhe. Vanhempani toki petti ilmeisesti kaikkia kumppaneitaan ihan nuoruudesta asti joten sinänsä ei olisi pitänyt olla yllätys, että lapsiakin sitten oli. 

 

En usko hetkeäkään näitä, jotka sanovat että eipä tuntunut missään tai nykyään asiat ovat paremmin kuin koskaan. Kyse on sellaisesta luottamuksen rikkomisesta, ettei ihminen siitä toivu entiselleen koko elämänään, jos parikymmentä vuottakin on menty täydessä valheessa. Toki jos se on tajunnut jollain tasolla koko ajan, tilanne voi olla eri. 

 

Tapailin itse joskus miestä, joka petti usein avovaimoaan, jonka kanssa oli lapsi. Tämä oli ihan sovittu järjestely, mutta miehelle ei riittänyt sekään, vaan koko ajan piti kehittää jotain salaista. Tajusin pian, että jos asiat ovat hyvin meidän kolmen keskken, pian mies hankkii sinne kolmannen naisen neljänneksi pyöräksi, jotta saa itselleen jotain "omaa". Logiikka salasuhteessa kun siis hyvin monella on se vääristynyt ajatus, että itsellä on oikeus siihen "omaan" ja salaiseen maailmaan, jota voi hallita ja jossa on pätevä ja ihailtu olo. Usein käy niinkin, että sitä salasuhteen toista osapuolta ja sen elämää sitten kontrolloidaan ja hallitaan hyvin vahvasti, koska sinne saa purettua sitä omistamisen tarvetta, joka omassa julkisuhteessa ei toteudu. 

 

 

^^

Näin. Joku yksittäinen pettäminen on aivan täysin eri asia kuin systemaattinen valehtelu, kahdeksan vuoden salasuhde ja kaksoiselämä. Naivia ja uskomatonta itsesumutusta antaa sellainen anteeksi, ja sanoa, että meillä menee paremmin kuin koskaan. Tai varmaan voi mennäkin, mutta molemmat elää valheessa ja kulississa yhä.

Pettäjän kanssa olevaa on ihan turha syyllistää. Hän ei ole kenellekään tilivelvollinen. 

---

Jos tiedät, että sun panokaverilla on kotona vaimo, joka ei tiedä miehen salasuhteesta mitään, niin totta hitossa sitä varattujen kanssa hu*raavaa naista saa syyllistää. Vaikka se salapano itse olisi vapaa, niin se on silti k-pää. Turhaa sanoilla pelleilyä, narsististen ihmisten logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mä en asiaa mainosta yhtään mitenkään vaan kerroin omasta kokemuksesta täysin anonyymisti. Sä et voi vetää yhtään mitään johtopäätöksiä musta täysin tuntemattomasta ihmisestä. On melkoisen harhaista kuvitella, että voit tehdä tuollaista."

 

 

 

Sinusta voi päätellä kaiken tarpeellisen ihan vain parin kommentin perusteella.

Eikä voi. Olet pahasti harhainen.

 

 

 

Tai riippuu toki mikä kellekin on tarpeellista tietoa. Itse en edes katsoisi kaltaisesi ihmisen suuntaan jos livenä jossain kohdattaisiin. Ehkä samankaltaiset ihmiset sietävät toisiaan.

Jos sä mut livenä näkisit, niin et sä musta ulospäin tai käytöksestä huomaisi mitenkään, että m

Käytöksestä huomaisi kyllä, koska tuskin se sun käytös muutenkaan mitään fiksua on.

-eri

"Varmasti mua pidetään asiallisena ja hyvänä ihmisenä. Silti olen ollut kolme vuotta suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Mä rakastan miestä, mutta ei meistä koskaan tule oikeaa paria koska mies ei rakasta mua. Ei miehen ole tätä tarvinnut mulle sanoa vaan olen ihan itse osannut sen päätellä. Nautin meidän seksistä ja yhdessäolosta. Otan vastaan sen mikä meille annetaan ja tiedän suhteen jossakin kohtaa päättyvän ja jatkamme kumpikin omaan suuntaan. "

Niin, ja koko tuon ajan joudut sanomaan itsellesi, ettet halua mitään enempää, kaikki yksinäiset illat on tervetullutta latautumisaikaa, oletkin oikestaan luonteeltasti enemmän sellainen vapaa sielu, jolle ystävät ja suku ovat tärkeitä, oikeastaan laatuaika onkin parempaa kuin jatkuva yhdessäolo, taloudellinen itsenäisyys onkin parempaa kuin se, että jakaisi jonkun kanssa ammatin ja toimeentulon paineet ja niin edelleen ja niin edelleen. 

Ei kyse ole siitä, että sinä et olisi hyvä ja ihana ihminen. Kyse on siitä. että jotta tuollainen kuvio toimii, sinut täytyy pitää siinä uskossa, että haluat aivan samaa kun tämä salasuhdetta pitävä varattu mies ja juuri niin kauan kuin hänkin. 

Vapauta itsesi nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Pettäjän kanssa olevaa on ihan turha syyllistää. Hän ei ole kenellekään tilivelvollinen. 

---

Jos tiedät, että sun panokaverilla on kotona vaimo, joka ei tiedä miehen salasuhteesta mitään, niin totta hitossa sitä varattujen kanssa hu*raavaa naista saa syyllistää. Vaikka se salapano itse olisi vapaa, niin se on silti k-pää. Turhaa sanoilla pelleilyä, narsististen ihmisten logiikkaa.

Varatun kanssa seksiä harrastava nainen ei huo raa. Huoraaminen on seksin myymistä. 

Mulla on seksisuhde varatun miehen kanssa enkä mä mitään huo raa. Mulla on seksiä vain tämän yhden miehen kanssa. En ole mikään ympäri kyliä jakava huo ra tai lut ka. Ketään mä en myöskään petä vaan mies on se joka pettää.

Vierailija kirjoitti:

^^

 

No itse olen pettänyt miestäni, joten kerron ihan omasta kokemuksesta. Olemme edelleen naimisissa, koska rakastan miestäni, mutta en rakastanut niitä toisia.

Mitä paskanjauhantaa.

Vierailija kirjoitti:

Pettäjän kanssa olevaa on ihan turha syyllistää. Hän ei ole kenellekään tilivelvollinen. 

---

Jos tiedät, että sun panokaverilla on kotona vaimo, joka ei tiedä miehen salasuhteesta mitään, niin totta hitossa sitä varattujen kanssa hu*raavaa naista saa syyllistää. Vaikka se salapano itse olisi vapaa, niin se on silti k-pää. Turhaa sanoilla pelleilyä, narsististen ihmisten logiikkaa.

 

Niin. 

Vierailija kirjoitti:

Kävi kuten arvelinkin: kommentoimaan alkoivat moraalinvartijat, joilla ei ole kokemusta asiasta, mutta kauhea halu tuoda itseään ja itsekkyyttään esille.

Puolisollani oli myös pitkä sivusuhde, sen paljastuttua olin enemmän hämmästynyt kuin loukkaantunut. Kyllä siitä keskusteltiin ja riideltiinkin! Sitten aloin miettimään suhdettamme, että mitä on muuttunut, vai onko muuttunut mitään. Ollut hyvä suhde, hyvä puoliso mielestäni. Päätimme jatkaa yhdessä. En ole katunut hetkeäkään. Suhteemme on jopa parantunut entisestään.

Olen jopa miettinyt, että voisiko tämä toinen nainen olla osaltaan vaikuttamassa minun avioliittoni kokonaisuuteen? En tiedä!

 

On teillä hyvä suhde, kyyyllä. Ovimatto ja pers*reikä seurustelee keskenään, kaunis liitto.

Vierailija kirjoitti:

"Varmasti mua pidetään asiallisena ja hyvänä ihmisenä. Silti olen ollut kolme vuotta suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Mä rakastan miestä, mutta ei meistä koskaan tule oikeaa paria koska mies ei rakasta mua. Ei miehen ole tätä tarvinnut mulle sanoa vaan olen ihan itse osannut sen päätellä. Nautin meidän seksistä ja yhdessäolosta. Otan vastaan sen mikä meille annetaan ja tiedän suhteen jossakin kohtaa päättyvän ja jatkamme kumpikin omaan suuntaan. "

 

Niin, ja koko tuon ajan joudut sanomaan itsellesi, ettet halua mitään enempää, kaikki yksinäiset illat on tervetullutta latautumisaikaa, oletkin oikestaan luonteeltasti enemmän sellainen vapaa sielu, jolle ystävät ja suku ovat tärkeitä, oikeastaan laatuaika onkin parempaa kuin jatkuva yhdessäolo, taloudellinen itsenäisyys onkin parempaa kuin se, että jakaisi jonkun kanssa ammatin ja toimeentulon paineet ja niin edelleen ja niin edelleen. 

 

Ei kyse ole sii

Älä laita sanoja mun näppikselle. Mä en oikeasti kaipaa parisuhdetta enkä kaipaa aina edes tätä varattua miestä. Ei mua aina huvita häntä tavata. Mä olen aina nauttinut myös yksin olosta. En mä kaipaa koko ajan jonkun seuraa, en ole koskaan kaivannut. Mä en ymmärrä miksi sun piti tuollaista alkaa selittämään ja tehdä typeriä oletuksia musta. Lopeta tuollainen lapsellisuus.