Pitkästä salasuhteesta selvinneitä?
Löytyykö täältä pitkästä salasuhteesta selvinneitä? Haluaisin kuulla teidän tarinoita. Netistä kun etsii, niin pääasiassa pettämiset ovat olleet muutamasta kerrasta muutamaan vuoteen. Miehelläni oli 8 vuoden salasuhde ja päätimme jatkaa yhdessä. Kaipaisin muiden samassa tilanteessa olevien/olleiden kokemuksia ja vertaistukea.
Kommentit (588)
Vierailija kirjoitti:
Kävi kuten arvelinkin: kommentoimaan alkoivat moraalinvartijat, joilla ei ole kokemusta asiasta, mutta kauhea halu tuoda itseään ja itsekkyyttään esille.
Puolisollani oli myös pitkä sivusuhde, sen paljastuttua olin enemmän hämmästynyt kuin loukkaantunut. Kyllä siitä keskusteltiin ja riideltiinkin! Sitten aloin miettimään suhdettamme, että mitä on muuttunut, vai onko muuttunut mitään. Ollut hyvä suhde, hyvä puoliso mielestäni. Päätimme jatkaa yhdessä. En ole katunut hetkeäkään. Suhteemme on jopa parantunut entisestään.
Olen jopa miettinyt, että voisiko tämä toinen nainen olla osaltaan vaikuttamassa minun avioliittoni kokonaisuuteen? En tiedä!
Niin, voi olla, että mies panee yhä sitä toista naista, mutta nyt vain kevyeämmällä omatunnolla. Jos liittonne on siksi parantunut?
En minäkään ole kaltaisiani kovin usein tavannut. Olen siis nainen, jolla on puoliso ja ollut sivusuhde yli 20 vuotta toisen varatun kanssa. Puolisoni tosin tietää asiasta, mutta rakastajani puoliso ei taida tietää vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko miten Kevin Costner puhui Whitney Houstonista Whitneyn kuoltua. Olivatko nämä koskaan julkisessa parisuhteessa, avioliitossa tms. Ei. Mutta katsokaa se puhe jos ette ole sitä nähneet. Rakasti Whitneytä, mutta eivät eläneet elämää pariskuntana yhdessä. Historia on täynnä vastaavia tapauksia. Avioliitto ja sen jatkuminen ei tarkoita, että se vaimo on miehen elämän rakkaus. Elämä on monimutkaisempaa. Tietysti jollekin pirkolle on kivempaa uskotella jotakin muuta.
En ole nähnyt, mutta tässä oli hyvä esimerkki lohkomisesta (splitting). Ei ole edes mitenkään harvinaista, että ihminen ei kykene yhdistämään rakkautta ja arkea keskenään, vaan idealisoinnin avulla saavuttamaton kohde pysyy toisessa todellisuudessa kuten äidin kaikkivoipaisuus vauvan mielessä. Puhutaan objektisuhteista, jotka kehittyvät pääasiassa alle kahden vuoden iässä.
Tällaisissa suhteissa elävillä on yleensä vahva historia "toiseksi jäämisestä" koko elämän ajalta. Vanhalla iällä voidaan kuitenkin saavuttaa ymmärrys siitä kuka todellisuudessa rakasti, tuli rakastetuksi ja miten elämä sujui todellisessa reaalimaailmassa imaginaarisen sisäisen näyttämön sijasta. Siis myös ilman psykoterapiaa tämä voidaan saavuttaa riippuen ihmisen älykkyydestä ja ulottuvuudesta (vanhuuden ja kokemuksen ansiosta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa psykologian maistereita.
Filosofian maisterin pääaine sen sijaan voi olla psykologia.
Mene kouluun.
Apua, menin trolliin. :D
Oletko nyt siis tosissasi? Et ole ikinä kuullut psykologian maistereista?
Sellaista maisteria ei ole.
Psykologian maisteriohjelmasta valmistunut on filosofian maisteri. Katso esimerkiksi Googlesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa psykologian maistereita.
Filosofian maisterin pääaine sen sijaan voi olla psykologia.
Mene kouluun.
Apua, menin trolliin. :D
Oletko nyt siis tosissasi? Et ole ikinä kuullut psykologian maistereista?
Sellaista maisteria ei ole.
Psykologian maisteriohjelmasta valmistunut on filosofian maisteri. Katso esimerkiksi Googlesta.
Pitää paikkansa. Jos on suomalaisesta yliopistosta valmistunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihanhallintaa suosittelisin. Omituista settiä väännät, vaikka itse ensin paljastit olevasi ihmisros kaa vaikkei kukaan edes kysynyt mitään.
Mä suosittelen sulle oikeasti hoitoa. Mä en ole vihainen vaan mua lähinnä naurattaa teidän harhat. Itse olet täysin omituinen.
Harhat, harhat ja harhat.. :D
Lopettakaa jo jankutus molemmat.
-eri
Virheellinen oletus. Suuri osa miehistä pelkää rakkautta. Se paljastaa heistä kaikkein heikoimmat kohdat ja yhteiskunnassa heikkoja miehiä ei katsota hyvällä. Miehet naivat usein helpompia naisia, mutta rakastavat eniten vähän vaikeampia.
Tässä on mielestäni kiinnostava pointti. En tiedä päteekö erityisesti miehiin, vaan ehkä kaikkiin. Tunnistan hiukan itsessäni tätä. Kun oli ollut intohimoisia ja "kaikennieleviä" suhteita, joissa jotenkin kadotti itsensä, oli turvallista olla ja sitoutua sellaisessa vähän rauhallisemmassa kumppanuudessa. Että todella arvosti ja tykkäsi toisesta, mutta ei käynyt kaiken aikaa kuumana. En voi sanoa, että en olisi rakastanut, mutta en myöskään pitänyt täydellisenä sielunkumppanina. Tällaisessä liitossa olin todella pitkään ja ihan omasta halusta. En pettänyt, vaan toinen petti, ja siihen se sitten lopulta kaatui.
En usko, että tuo liitto olisi päättynyt, vaikka olisin tavannut "sielunkumppanin". En olisi päästänyt tilannetta niin pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko miten Kevin Costner puhui Whitney Houstonista Whitneyn kuoltua. Olivatko nämä koskaan julkisessa parisuhteessa, avioliitossa tms. Ei. Mutta katsokaa se puhe jos ette ole sitä nähneet. Rakasti Whitneytä, mutta eivät eläneet elämää pariskuntana yhdessä. Historia on täynnä vastaavia tapauksia. Avioliitto ja sen jatkuminen ei tarkoita, että se vaimo on miehen elämän rakkaus. Elämä on monimutkaisempaa. Tietysti jollekin pirkolle on kivempaa uskotella jotakin muuta.
En muista. Sen muistan, että KC joskus tunnusti olevansa seksiaddikti ja WH oli nähtävästi rakastunut naispuoliseen ystäväänsä, mutta joutui olemaan kulissiliitossa miehen kanssa. Että en nyt osaa tehdä huomiohakuisen näyttelijän puheista mitään erityisen syvällistä tulkintaa.
Vierailija kirjoitti:
Päävastuu kunkin parisuhteen tilasta on näillä kahdella itsellään. Yleensä viestinviejäkin aina vain ammutaan. Usein myös se petetty osapuoli tietää kyllä jollain tasolla mitä tapahtuu, mutta kieltäytyy vain kuuntelemasta tuntemuksiaan. On helppoa siirtää vastuu aina jonnekin muualle itsestään. Miksi minulle ei kerrottu? Miksi mies tekee minulle näin? Mutta jotainhan on mennyt kaikilla pieleen. Vain omaan toimintaansa voi vaikuttaa. No meni jo vähän ohi alkuperäisen aloituksen.
Tämä on todella väsynyttä settiä, että selitetään, miten parisuhteessa molemmilla on mennyt jotain pieleen, kun toinen pettää. Riittävän pitkään kun elää, niin elämässä menee vaikka kuinka paljon pieleen. Yksikään avioliitto tai ihminen ei ole virheetön. Silti on paljon ihmisiä, jotka eivät ikinä pettäisi, eivätkä etsisi syitä ja perusteluja omiin virheisiinsä toisesta ihmisestä ja hänen tekemisistään.
Tämähän s
Mikään ei olisi voinut v*tuttaa minua petturi-exästä erotessa niin paljon, kuin eräs ihminen joka sanoi, että parisuhde on aina kahden kauppa ja hyvässä suhteessa ei petetä. Joo, niinhän se on. Mutta pettäminen on pettäjän syy, ei uhrin. Seksiä oli niin paljon, kuin exä halusi (olisin itse halunnut enemmän) ja aidosti yritin olla hyvä puoliso. Mikä hänen kanssaan kyllä oli usein vaikeaa. Silti petti ja oli muutenkin mulkku.
Nyt olen ollut jo yli 10vuotta aviomieheni kanssa, joka on aivan ihana ja tämä liitto on todella ihana ja mitään vaikeuksia ei ole ollut missään kohtaa. Rakastetaan toisiamme valtavasti. Exä taas jatkoi pettämistään seuraavissaankin suhteissaan. Ja se nainen, jonka kanssa petti minua, pyysi myöhemmin anteeksi ja kertoi, kuinka mulkku valehtelija ex oli hänellekin ollut. Annoin anteeksi, mitäpä se minua enää rassasi. Hyvä kun pääsin ko.miehestä eroon. Ponttina se, että minä olen minä edelleen ja eri ihmisen kanssa suhteeni on toiminut äärimmäisen hyvin. Exä taas on ryssinyt kaikki muutkin suhteensa. Että ei se aina mene niin, että molemmat on perseestä ja siksi suhde on huono ja petetään.
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen ja pettäjien jyrkkä tuomitseminen on monen palstalaisen lemppariaihe. Pettäjät ovat ihan alinta kastia ja heidät kaikki pitäisi viedä saunan taakse. Pettämisestä ei voi mitenkään toipua. Jos olet eri mieltä sinut lynkataan tällä palstalla. Minulla oli salasuhde 10 vuotta sitten. En jäänyt kiinni vaan kerroin siitä itse puolisolle. Ei erottu vaan rakennettiin suhde uudestaan. Se vaati perusteellista keskustelua ja avautumista molemmilta sekä kärsivällisyyttä. Sen jälkeen on mennyt paremmin kuin koskaan. Pettämisestä voi ihan aidosti selvitä.
Mä en koskaan kertonut pettäneelle puolisolle, että pettämisensä sattui vielä vuosienkin jälkeen, koska luulin olevani jotenkin mielenvikainen kun tunteet nousi aina vaan uudestaan pintaan vaikka kaikki oli ollut "hyvin" ja "selvitetty" pitkän aikaa. En kertonut että pengoin hänen taskut ja ratsasin puhelinta heikkoina hetkinä vielä neljä vuotta pettämisen jälkeen, koska suurimman osan ajasta kaikki tuntui normaalilta. Jossain vaiheessa huomasin, että normaalia se ei kuitenkaan ollut, en päässyt eroon epäluottamuksesta, enkä selvinnyt pettämisestä. Mies ei halunnut puhua, koska asia oli kuulemma selvitetty. Mies piti hulluna kun jätin, mutta piti se hulluna silloinkin kun epäilin oikeutetusti pettämisestä. Taitava hän oli sepittämään mustan valkoiseksi.
Tuttavapiirissäni on tällä hetkellä kaksi naista, joilla on molemmilla ollut pitkä salasuhde. Kummatkin naiset ovat päättäneet jatkaa alkuperäisissä pitkissä liitoissaan. Toinen naisista on salannut kaiken puolisoltaan. Voi henkisesti huonosti, mutta ei pidä vaihtoehtona, että voisi erota. En tarkalleen tiedä, miksi ei eroa, mutta arvelen että asiaan liittyy yhteinen asuntolaina ja statuskysymykset. Toinen nainen sitten taas on paljastunut miehelleen. Nainen kuitenkin vakuutteli miehelle, että päättää salasuhteen. On kuitenkin jatkanut suhdetta, eikä aio lopettaa sitä. Ei aio myöskään lopettaa avioliittoaan. Halveksuu aviomiestään ja kertoi joskus toivoneensa jopa tämän kuolemaa. Haluaa pitää ydinperheestä ja nykyisestä taloudellisesta asemasta kynsin hampain kiinni. On sanomattakin selvää näin ulkopuolisen näkökulmasta, että kummankin kulissit vielä romahtavat. He eivät vain itse ole vielä siinä pisteessä, että myöntäisivät asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa psykologian maistereita.
Filosofian maisterin pääaine sen sijaan voi olla psykologia.
Mene kouluun.
Apua, menin trolliin. :D
Oletko nyt siis tosissasi? Et ole ikinä kuullut psykologian maistereista?
Sellaista maisteria ei ole.
Psykologian maisteriohjelmasta valmistunut on filosofian maisteri. Katso esimerkiksi Googlesta.
Psykologian maisteri ei todellakaan ikinä esittele itseään filosofian maisterina, vaan nimenomaan psykologian. Tämän kyllä jo tiesitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vihanhallintaa suosittelisin. Omituista settiä väännät, vaikka itse ensin paljastit olevasi ihmisros kaa vaikkei kukaan edes kysynyt mitään.
Mä suosittelen sulle oikeasti hoitoa. Mä en ole vihainen vaan mua lähinnä naurattaa teidän harhat. Itse olet täysin omituinen.
Harhat, harhat ja harhat.. :D
Lopettakaa jo jankutus molemmat.
-eri
Sulla ei riitä natsat kertomaan mistä muut saa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Selviäminen tarkoittaa minulle ja meille esimerkiksi sitä, että parisuhde jatkuu parempana kuin koskaan aikaisemmin. Meillä on vahva yhteys toisiimme, sydänyhteys, me juttelemme syvällisesti ja avoimesti vaikeistakin asioista, pidämme toisiamme kaikista tärkeimpänä ja meillä on todella hyvää seksiä, paljon parempaa kuin aikaisemmin ja olemme täysin rehellisiä toisillemme. Olemme saaneet toisen mahdollisuuden.
Melkoista paskapuhetta😃 Sinusta asia on noin. Kumppanisi on vain tyytyväinen, kun sai pidettyä taloustilanteen kasassa ja voi toipua sydänsuruistaan sinun kanssasi. Menee jonkin aikaa noin ja sen jälkeen on uusi salasuhde.
Vierailija kirjoitti:
Selviäminen tarkoittaa minulle ja meille esimerkiksi sitä, että parisuhde jatkuu parempana kuin koskaan aikaisemmin. Meillä on vahva yhteys toisiimme, sydänyhteys, me juttelemme syvällisesti ja avoimesti vaikeistakin asioista, pidämme toisiamme kaikista tärkeimpänä ja meillä on todella hyvää seksiä, paljon parempaa kuin aikaisemmin ja olemme täysin rehellisiä toisillemme. Olemme saaneet toisen mahdollisuuden.
Ja tähän pääsemiseksi tarvittiin 8 vuoden salasuhde sekä 8 vuotta valehtelua ja pettämistä. Ei siis riittänyt yksi kerta, vuosi tai kolme vuotta. Ja nyt uskot sinisilmäisesti että olette täysin rehellisiä toisillenne. No, hölmöjä on monenlaisia ja omapahan on elämäsi. Ensikerralla ei tarvitsekaan sitten enää yllättyä.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuvittelet, että voit jatkaa ulkopuolisille teatteria teidän täydellisestä suhteesta, olet pahasti hakoteillä, sillä olet ainoa joka siihen teatteriin uskoo. Kahdeksassa vuodessa suurin osa lähipiiristänne on jo huomannut totuuden. Eli nyt olet lähinnä narri, kaikkien silmissä, jos jatkat suhteessa. Sanon tämän, koska monesti se mistä huonossakin suhteessa pidetään kiinni, on vain haave, toive, ei todellisuus. Voit olla myös sankari ja jättää sen mulkun. Kaikki ymmärtävät hyvin.
Tämä. Kahdeksan vuotta ja tuosta tietää aivan varmasti tosiaan käytännössä koko lähipiirinne. Miten ihmeessä ei tietäisi? Aloittaja on ainoa, joka kuvittelee, että kukaan muu ei tiedä.
Olen joutunut seuraamaan sivusta vastaavaa, mutta tähän mennessä seitsemän vuotta kestänyttä salasuhdetta. Siitä tietää salasuhteen varatun miehen kavereista useampi, salasuhteen "sinkku" naisen kavereista tänä päivänä ehkä kymmenkunta ja näiden yhteisistä kavereista tai tutuista myös useampi, työkaverit jne.
Eli käytännössä suurin osa tietää, että ovat yhdessä, eikä suhde edes ole kovin salainen, ennemminkin julkinen salaisuus.
Vierailija kirjoitti:
No itsellä ollut kaksi 8kk:n mittaista sivusuhdetta ja yksi 4kk kestänyt. Ihan hyvin niistä selvisin. Miehelle olen kertonut ainoastaan toisesta 8kk kestäneestä.
Mies puolestaan jäänyt kiinni yhdestä 8kk kestäneestä sivusuhteesta.
Kyllä kaikesta selviää, jos haluaa. Parisuhde on muutakin kuin seksiä.
Oh lord, et kai kuvittele että liki vuosikymmenen kestänyt suhde ja systemaattinen valehtelu omalle kumppanille tapahtuisi vain seksin vuoksi eikä siinä olisi mitään muuta?
Erään kulttuuripääkaupungin yritysyhteistyön koordinaattorille voisi joku viestittää, että tiedetään laajemminkin varmuudella, että ikävä kyllä avioliitossaan ei ole kaikki kuten hän luulee tai antaa ymmärtää. Ja jos tietää jo niin hyvä, ei muuta, jatkakaa!
Mä oon muuten valmistumassa psykologian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Opiskelen lääketieteellisessä tiedekunnassa, jossa Helsingistä valmistuvat psykologit opiskelevat.
Ihan vaan tästä sivusta tämä.
Oletko nyt siis tosissasi? Et ole ikinä kuullut psykologian maistereista?