Monenako päivänä viikossa lapsellasi on harrastus?

Mun lapsi on jo täysi-ikäinen, mutta harrastanut alle kouluikäisestä lähes päivittäin ohjatusti (lukuunottamatta kausien välissä olevia treenitaukoja). Nyt elää unelmaansa, kun on päässy ekoihin liigapeleihin, ja voi juuri ylioppilaaks valmistuttuaan keskittyä täysin urheiluun. Tietää kyllä, että tää ura voi katketa koska vaan esim. loukkaantumiseen, mutta nyt on onnellinen.

Poika pelas futista ja lätkää ala-asteen ajan, ja joka päivä oli vähintään toisen lajin treenit + pelejä viikonloppusin. Vähän hirvitti sen jaksaminen, mutta kun leikki ja pelas kavereiden kanssa koulun jälkeen pihalla ja silti lähti aina intoa puhkuen treeneihin, niin ilmeisesti virtaa riitti. Yläkoulussa toinen laji jäi rakkaamman lajin valmentajan painostuksesta, ja ehkä aika ei olis muutenkaan riittänyt. Mä en ollu läheskään yhtä innostunu varsinkaan tossa alakouluajan treenirumbassa, mutta ajattelin että niin kauan kun pystyn, niin mahdollistan ton. Onneks treeneihin ei tarvinnu läheskään aina kuskata. Aika paljon sain ihmettelyjä, mutta ei kaduta

Kolmena, tosin yhtenä päivänä sillä on kaksi eri harrastusta (urheilu + musiikki) 

Toistaiseksi ok.  2 urheiluharrastusta ja 2 taide.

7v neljänä päivänä voimistelua 2-1,5h/kerta, 

5v 1 päivänä 1h. 

Tämän lisäksi koko perhe käy lähes viikottain uimassa/luistelemassa/hiihtämässä. Nuorempi voi sitten kouluikäisenä aloittaa harrastuksen jossa useampi kerta viikossa halutessaan, mutta erilainen energiataso kun vanhemmalla, niin vielä ei ajankohtaista ajatellakkaan. Vanhemmalla ei näy väsymystä eikä koskaan sano ettei halua treeneihin. Eli sopiva määrä meille, mutta lisää harrastuksia ei oteta. 

11v pojalla kaksi harrastusta viikossa, treenikerho jossa tehdään kehonpainoharjotteita sekä bändikerho. Nämä ovat näitä suomen mallin ilmaisharrastuksia. Musiikista on kiinnostunut viime aikoina tosissaan, harjoittelee kotona pianonsoittoa ja aikoo ensi lukuvuodeksi hakea musiikkiopistoon pop/jazz puolelle.

9v tytöllä myöskin kaksi harrastusta, taidekoulu ja ratsastus.

Monia harrastuksia meillä on kokeiltu, poika pelasi pienempänä muutaman vuoden jalkapalloa mutta ei tykännyt enää kun se muuttui kilpailullisemmaksi, vaikka ihan hyvä pelaaja olikin. Sen jälkeen oli pari vuotta hakemista ja kokeilua ja näihin nämä ilmaisharrastukset ovat olleet hyviä. Tyttö on harrastanut taidekoulua jo pitkään ja nyt viimeisen vuoden aikana hurahtanut hevosiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10v. tällä hetkellä ei harrastuksia. Ei silti tekemisen puutettakaan. Leikkii pihalla ja sisällä naapurin lasten kanssa, tekevät näytelmiä ja tanssiesityksiä. Tykkää myös askarrella, piirtää ja lukea. Perheen kanssa käydään uimassa ja koiraa ulkoiluttamassa.

Aiemmin on ollut harrastuksia, mutta omaehtoinen vapaa-aika kaikista mukavinta. 

Meidän sukupolvemme, jonka elämä oli hyvin usein tuollaista, oli monella tapaa taitavampia kuin nykyajan lapset. Osasimme itse solmia luistimemme lumihangessa jo tokalla luokalla, kun nykyään sen ikäisille solmii valmentaja kengännauhat futistreeneissä. Samoin osasimme leikata tarkasti, ommella nukenvaatteita, pilkkoa kasviksia, tunnistaa viisarikellon, luetella kuukaudet, fiksata polkupyörän pikkuvikoja ja tehdä monia muita asioita, joita opettajan mukaan ei enää automaattisesti osata.

Oma lapsi on aina harrastanut paljon. Samoin itse harrastin lapsena. Silti nuo kaikki on olleet ihan normaaleja taitoja meille. En tiedä mitä sukupolvea olet, mutta kyllä omassa lapsuudessa (olen milleniaali) oli jo hyvin tavallista, että harrastettiin.

Monet huippu-urheilijat ovat ADHD-persoonia, ja varmaan voi ollakin niin, että kun päässä on koko ajan kakofonia, urheilun tiukan strukturoitu toiminta tuo helpotusta. Se on jo todistettukin, että rankka liikunta helpottaa ADHD-oireita aivokemioiden kautta.

Mutta hyvä olisi, että niitä hallintakeinoja olisi muitakin. Huippu-urheilijat kun joutuvat uransa päätyttyä viimeistään opettelemaan sen rauhoittumisen, tai muuten tulee pahaa jälkeä. 
Usein kuulee paljon urheilua harrastavien nuorten vanhempien sanovan, että hyvä että lapsi treenaa niin paljon, niin ei ole kaupungilla kokeilemassa alkoholia ja muita aineita. Silloin aina tekisi mieli sanoa, että niin, sinähän se lapsesi tunnet ja tiedät, mitä realistisia vaihtoehtoja hänellä on. Mutta en tietenkään sano.

4,5 vuotiaalla on kaksi harrastusta ja enempää en vielä näin pienelle ottaisi. Lapsi tarvitsee päiväkodin jälkeen rauhallista kotiaikaa vanhempien kanssa. Toinen harrastus on arki-iltana heti päiväkodin jälkeen ja toinen viikonloppuna päiväsaikaan. 

Vain rikkailla varaa oikeisiin harrastuksiin. Meillä dyykataan roskiksista ruokaa koko perheen voimin. Koululaisten kouluruokailusta tuomat eivät millään riitä viikonloppuisin ja muina loma-aikoina.  Pojat eivät halua huostaanotetuiksi vaikka lätkää tai potkupalloa siten pääsivät harrastamaan. Köyhimpiä kuulemma kiusataan koulussakin tarpeeksi.

Yksi ja mieleinen harrastus riittää, koulu on raskasta, välillä on hyvä olla tekemättä mitään. Vanhemmat ohjelmoivat liikaa lasten vapaa-aikaa, kotona on hyvä ladata akkuja. 

Meillä kyllä koulu ei vaikuta vievän erityisen paljon energiaa, ei edes yläkoululaisella. Mutta lapsetkin toki on yksilöitä, toiset kaipaavat enemmän ihan vain rauhassa oleilua.

Meillä yhdellä on harrastuksia 3 päivänä viikossa, joskus viikonloppuisin leirejä.

Toisella on 6 päivänä viikossa, parhaimpina kaksi. Ja leirit ja kisat päälle. Päällekkäin menevistä aina valitaan toinen ja kisoihin osallistutaan harkiten. Lapsi itse haluaa harrastaa useampaa juttua ja kilpailla valitsemassaan lajissa. En ole nähnyt tarpeen estellä koska ei vaikuta väsyneeltä ja koulu sujuu ilman suuria ponnisteluja.

Nuorimmalla on yhtenä päivänä harrastus ja enempää ei 7v minusta tarvitse, eikä lapsi itsekään tunnu kaipaavan.

Meidän yläkoululaiselle ei ole koulu vaikeaa tai raskasta, mutta koulun melu, häly ja muuttuvat sosiaaliset tilanteet tekevät sen, että illalla hän tarvitsee rauhaa.

Hänellä on musiikkiharrastus, jonka tiimoilta täytyy käydä konservatoriolla kolme kertaa viikossa. Sen lisäksi hän nauttii ruoanlaitosta, mikä on aivan oiva harrastus, etenkin kun meillä vanhemmilla on paljon harrastuskuskauksia. Olen kiitollinen kokkausavusta ja iloinen siitä, että hän kokee arkensa olevan tasapainossa.

Niin monena kun lapsi haluaa. Toki jos ei olisi yhtään niin sitä ohjaisi/kannustaisi hankkimaan kiinnostuksen kohteita.

Jos lapsi haluaa, vaikka 6 kertaa vko, yksi lepopäivä pitää olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastamisesta on myös tullut lapsillakin meriitti: mitä enemmän, sitä enemmän voi kehuskella niillä ja tuntea olevansa hyväksytty ja aktiivinen. Monesti harrastus menee koulun edelle, mikä ei ole hyvä asenne. Kaikki ei kuitenkaan halua harrastaa (mikäli harrastaminen nähdään säännöllisenä, maksullisena toimintana), ja tätäkin on pidetty esim. kouluissa ongelmana 

Kuten joskus keskiluokkaketjussa totesin: harrastavat ja harrastuksessaan menestyvät lapset ovat keskiluokan vahvin statussymboli. Keskiluokalla kyllä koulu tulee sijalla yksi.

 

 

Onhan se koulu periaatteessa ykkönen, mutta kun harrastustunti on alkamassa niin sinne mennään vaikka läksyt on tekemättä tai kesken, ja tunnin jälkeen kiire nukkumaan. Näin siis meillä.

Viitenä päivänä. Sama laji. Kilpailee 

En tiedä onko fiksua, mutta haluaa itse tätä ja tässä lajissa ei pärjää ilman kovaa treeniä 

11-vuotiaalla kolme kertaa viikossa sählyharkat ja pelejä olisi melkein joka viikonlopulle. Haluamme kuitenkin tehdä viikonloppuisin muutakin kuten mökkeillä, joten ehkä 2x kuussa ilmoittaudutaan peleihin.

Tämän enempää ohjattuja harrastuksia en lapselle edes halua. Koulu on tärkein ja myös oikea vapaa-aika.

Varmaan kaikki lapset täällä Englannissa pelaavat jalkapalloa ainakin jossain vaiheessa. Niin myös meidän 10-vuotiaat kaksoset. Treenejä on kolmesti viikossa ja pelit päälle, tuommoinen pienemmän kylän seura. Toinen harrastus on sitten vähän harvinaisempi pojille, laulavat kuorossa. Kuoro harjoittelee pari kertaa viikossa ja viikonlopun leirejä on silloin tällöin. Esiintyvät harvakseltaan. Noihin menee se neljä iltaa kun tiistaina on ensin futis ja kuoro myöhemmin illalla. Sitten pelit, leirit ja konsertit päälle. 

Jaksamisen suhteen en ole nähnyt ongelmia, virtaa kyllä tuntuu riittävän. Eikä koulukaan mene huonosti. Hieman on alettu miehen kanssa pohtimaan, pitäisikö laittaa pojat johonkin sisäoppilaitokseen, jossa voisi panostaa enemmänkin joko musiikkiin tai urheiluun.

Ei ollut harrastuksia, veronmaksaj tuli ja korkeasti kouluttautunut. 

Meidän sukupolvemme, jonka elämä oli hyvin usein tuollaista, oli monella tapaa taitavampia kuin nykyajan lapset. Osasimme itse solmia luistimemme lumihangessa jo tokalla luokalla, kun nykyään sen ikäisille solmii valmentaja kengännauhat futistreeneissä. Samoin osasimme leikata tarkasti, ommella nukenvaatteita, pilkkoa kasviksia, tunnistaa viisarikellon, luetella kuukaudet, fiksata polkupyörän pikkuvikoja ja tehdä monia muita asioita, joita opettajan mukaan ei enää automaattisesti osata.

Lasten taidot heijastavat aikaa. Nykyään vanhempien työ on paljon kiireisempää kuin ennen ja harrastuksia on enemmän. En kyllä itse ole koskaan nähnyt tokaluokkalaisten futistreeneissä,  että valmentaja solmisi kengännauhoja.  Ompelutaidot eivät nykyään ole enää tärkeitä. Suurimmassa osassa koteja ei edes ole ompelukonetta.  Jos jotain tarvii korjata, voi viedä ompelijalle. Juuri kukaan ei tee itse vaatteita. Toki koulussa vielä harjoitellaan ompeluakin. Pilkkomaa oppii nopeasti, kun pari kertaa harjoittelee. Kellot taas nykyään useimmiten ovat digitaalisia (kännykkä). Nykylapset ja nuoret ovat usein jopa paljon taitavampia erilaisten digitaalisten laitteiden, ohjelmien ym kanssa kuin vanhempansa. Tämä on tärkeä taito, koska elämme digiaikaa. Esimerkiksi lukiossa ja myös yläkoulussa  kaikki tehdään tietokoneella. Nuoret ovat valmiimpia taidoiltaan työelämään. Englannin kielen taito ja vaatimukset siinä on myös ihan toista luokkaa kuin omana aikanani. Lapset ja nuoret  tietävät paljon. Kännykän kautta on helppo seurata maailman tapahtumia. Itse hämmästyn aina, miten paljon omat lapseni ja nuoreni tietävät ja ymmärtävät yhteiskuntaa, taloutta, politiikkaa jne. Kännykän avulla löytävät bussiaikataulut ja menevät itsenäisesti. Tilaavat vaatteensa, hoitavat asioitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi ja mieleinen harrastus riittää, koulu on raskasta, välillä on hyvä olla tekemättä mitään. Vanhemmat ohjelmoivat liikaa lasten vapaa-aikaa, kotona on hyvä ladata akkuja. 

Niin ja tämä yksikin harrastus voi viedä tuhottomasti aikaa. Jos kyseessä on esimerkiksi jääkiekko, jalkapallo, taitoluistelu jne. Ne ei tunnu harrastuksilta vaan koulun jälkeiseltä työpäivältä. Enkä siis moralisoi ketään. Omatkin lapset harrastivat noita pitkään, omasta halustaan. Mutta itsestä tuntui hurjalta.