Hei te menneiden vuosikymmenien liikunnanopettajat: miten meni niinku omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä läski aina syyn uhriutumiselle keksii. Jos on ikää sen verran että ollut ala - ja yläasteella ysärillä ja nollarilla, niin liikkunnan opettajan vikahan se tietysti vielä kolme/neikymppisenä on, ettei jaksa/kiinnosta liikkuaa vaan kykenee  ainoastaan olemaan kaikkea muuta paitsi itseään syyttävä löysä läskipaska.

Kertoo kyllä kaiken sinusta, kun puhut meistä läskeistä tuolla tavalla. Onneksi hoikka siskoni ei puhu minusta noin julmasti. Tai kenestäkään muusta perheessäni. Tai muistakaan ihmisistä.

Hauskaa kyllä on, kun sellaiset ihmiset puhuvat itsekurista, jotka aidosti nauttivat liikunnasta. Totta kai nyt sellaista toimintaa on helppo harrastaa, joka on kivaa! Joillakin ihmisillä on käynyt se tuuri, että on syntynyt perheeseen, jossa on hyvä ruokavalio, vanhemmat nauttivat liikunnasta ja näyttävät sitä kautta mallia lapsilleen, ja vielä sekin hyvä tuuri, että lapset itsekin nauttivat liikunnasta. Koska eihän elinympäristö takaa, että lapsesta välttämättä tulisi samanlainen.

Hitot, jos olisin syntynyt tuollaiseen perheeseen, minulla saattaisi olla paljon liikuntaharrastuksia, joista aidosti nauttisin! Hengittäisin varmaan paremmin myös. 

Mutta satuinkin syntymään sohvaperunaperheeseen. Ja itse ajattelen, että sohvaperunaperheessä helposti oppii sohvaperunaperheen tavoille. Vai kauanko uskot lapsen säilyvän innokkaana, uteliaana, kun vanhempien vastaus kaikkeen on aina "Katotaan" = ei koskaan katota. Sama rumba jatkuu. Uloskaan et voi mennä ilman henkivartijaa, tyyliin. Vain perheen kanssa sienestämään ja marjastamaan välillä. Ja lapsenkin annettiin lihota porsaaksi. Voin sanoa, että ylipainoisena lapsena liikunta tuntuu helvetin vastenmieliseltä. Ainakin tavoitteellinen, kuten "Juokse pisteestä x pisteeseen y". Pihaleikit, riehuminen, sellainen taas oli hauskaa. Koska huomio oli aivan toisaalla, leikissä. Ei omissa tuntemuksissa kehossa. Kuinka tuntuu, että et saa henkeä.

Mutta viime vuonna 10 kiloa pudottanut. Lihavuudesta olen siirtynyt lievään ylipainoon, ja paino on kerran ollut normaalissa, mutta noussut jälleen. Mutta 3 vuotta olen ollut lievästi ylipainoinen. En kertaakaan enää lihava. Kohta normaali painoindeksi. Ilman lääkkeitä. Fyysinen työ. Terveellinen ruokavalio. Revi siitä.

Mä näen sen niin, että samalla tavalla kun matikan tunnilla edistyneemmät tekee omia tehtäviä (meillä ainakin) ja muut helpompia niin vaikka koriksessa ne edistyneemmät syöttelee ja tekee koreja ja ne muut juoksentelee/kävelee mukana ja silloin tällöin saa heittää vaikka rajaheiton tai syötön. Meillä jotkut saivat halutessaan jopa mennä kävelemään koulun ympäri. Kaikki tekee tasonsa mukaan, eikä ketään kielletä tason nousua. 

Eli jos haluaa olla edistyneiden joukossa matikassa niin laskee kotona enemmän ja jos koriksessa niin alkaa harjoittaa vapaa-ajalla kuntoa ja koordinaatiota. En mä ainakaan harrastanut missään seurassa koskaan ja silti olin hyvä pallopeleissä koska vapaa-ajalla juoksenneltiin paljon, heiteltiin tennaria jne.

Jos aletaan vaatia että ei pidä pelata pelejä liikantunnilla kun jotkut on parempia, niin sitten ei pidä antaa myöskään muissa aineissa paremmille vaikeampia tehtäviä tau järjestää mitään matikka/shakki kilpailuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä läski aina syyn uhriutumiselle keksii. Jos on ikää sen verran että ollut ala - ja yläasteella ysärillä ja nollarilla, niin liikkunnan opettajan vikahan se tietysti vielä kolme/neikymppisenä on, ettei jaksa/kiinnosta liikkuaa vaan kykenee  ainoastaan olemaan kaikkea muuta paitsi itseään syyttävä löysä läskipaska.

 

Kertoo kyllä kaiken sinusta, kun puhut meistä läskeistä tuolla tavalla. Onneksi hoikka siskoni ei puhu minusta noin julmasti. Tai kenestäkään muusta perheessäni. Tai muistakaan ihmisistä.

 

Hauskaa kyllä on, kun sellaiset ihmiset puhuvat itsekurista, jotka aidosti nauttivat liikunnasta. Totta kai nyt sellaista toimintaa on helppo harrastaa, joka on kivaa! Joillakin ihmisillä on käynyt se tuuri, että on syntynyt perheeseen, jossa on hyvä ruokavalio, vanhemmat nauttivat liikunnasta ja näyttävät sitä kautta mallia lapsilleen, ja

Meillä ei kumpikaan vanhemmista harrastanut liikuntaa vaan veti röökiä posket lommolla sisällä. Myös autossa. Ei siivuakaan salaattia. Roskaruokaa. 

Noh, en liikkunut lainkaan yli kolmekymppiseksi. Sitten aloitin pikkuhiljaa ja nyt juoksen helposti puolimaratonin. Ei se liikunta tunnu hyvältä pitkään aikaan, pitää rakentaa peruskunto ensin. Minulla meni 2-3 vuotta säännöllistä liikkumista ennen kuin koin mitään nautintoa. Sitä ennen se oli sisua ja välillä kärsimystä. Eli ei tule ilmaiseksi.

Sain huonon arvosanan liikunnasta, koska olin huono joukkuepeleissä. Olin luokan nopeimpia juoksemisessa ja hyvä lentopallossa. Minusta oli aina epäreilua, kun liikunnanopettaja ei huomioinut tätä mitenkään arvosanassa vaan sain todella huonon numeron liikunnasta. Luokan suosituimmat sai automaattisesti kympin. Olin kiusattu ja koin monesti liikunnanopettajan syrjivän minua. Oli aivan erilainen suosituille oppilaille kuin minulle. Meni joitakin vuosia koulun loppumisesta ja löysin liikunnan ilon, ennen sitä oli hirveät traumat jäänyt. 

Vierailija kirjoitti:

Sain huonon arvosanan liikunnasta, koska olin huono joukkuepeleissä. Olin luokan nopeimpia juoksemisessa ja hyvä lentopallossa. Minusta oli aina epäreilua, kun liikunnanopettaja ei huomioinut tätä mitenkään arvosanassa vaan sain todella huonon numeron liikunnasta. Luokan suosituimmat sai automaattisesti kympin. Olin kiusattu ja koin monesti liikunnanopettajan syrjivän minua. Oli aivan erilainen suosituille oppilaille kuin minulle. Meni joitakin vuosia koulun loppumisesta ja löysin liikunnan ilon, ennen sitä oli hirveät traumat jäänyt. 

Minkä numeron sait? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli yksi tyttö, joka harrasti pesistä. Niin tietysti hän sai myös opettajan kehut. Se, että me muut, huonot ihmishylkiöt edes osuimme kerran palloon ei ollut mistään kotoisin. Olisi automaattisesti pitänyt olla yhtä hyvä kuin se harrastaja. Pidän liikunnasta, mutta inhoan edelleen kaikkia joukkuelajeja.

Just näin. Meidän luokalla oli kaksi taitoluistelijaa ja kaksi ringeten pelaajaa. En suostu edelleenkään edes laittamaan luistimia jalkaani. Olen yli 40-vuotias.

Siis mitä nämä luokkakaverit tekivät sinulle? Harrastivat haluamaansa lajia? Miten tämä liittyi siihen mitä sinä teet?

Vierailija kirjoitti:

Ja kaiken tuon lisäksi laitettiin kaksi suosituinta ja lahjakkainta valitsemaan joukkueet.

Tuo oli kammottavaa. Miksi noin tehtiin?

Opettajat ovat ihmisiä hekin ja samaistuvat kaltaisiinsa, eli urheilullisiin lapsiin helpommin. Ei minustakaan ruotsin tai liikunnan ope tykännyt, ärsytin heitä selvästi, mutta sitten taas kuviksen ja matikan ope tykkäsivät minusta. Ei kaikkia voi miellyttää. 

Toki aikuisten ja varsinkin opettajien olisi tärkeä yrittää olla näyttämättä ärtymystään, mutta olen itsekin aikuisena törmännyt lapsiin jotka raivostuttavat esim näsäviisaudellaan, ja jos joutuisin heidän kanssaan vääntämään joka aamu klo 8 niin voisi joskus olla vaikea olla näyttämättä ärtymystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa oppii halutessaan juoksemaan (jos ei nyt oteta vammaisia mukaan), heittämään palloa kauas, hiihtämään, uimaan jne. Pitää vain harjoitella. Mutta kuka tahansa ei pysty olemaan hyvä matematiikassa vaikka kuinka harjoittelisi. Siinä yksi ratkaiseva ero miksi liikunnassa on reilumpaa vertailla kuin vaikka matematiikassa.

 

 

No jaa, meidän matikan opettaja sanoi kyllä aina että matikka on periaatteessa vain sitä että harjoittelee paljon. Se on varmaan kyllä totta sekin. Jos tekee harkkatyöt ja käy läpi tehdyt virheet niin kyllähän se looginen ajattelu kehittyy.

Meillä ongelma oli siinä että opettaja ei opettanut matematiikkaa mutta matematiikkaa piti kuitenkin osata. Se on ihan sama kuinka paljon harjoittelee jos harjoiteltavaa asiaa kukaan ei ole ensin opettanut 🤷

en tykänny yhestä työpaikasta niin en mee enää ikinä töihin mihinkään paikkaan.

T. Rauma

Mä vihasin koulun jälkeen juoksua, kun aina piti ilman valmistautumista vetää jotain testilenkkejä. Lähinnä sanottiin että nyt lämmitellään ja sitten te juoksette. 

Aikuisena onneks päätin yrittää uudestaan, sain AMMATTITAITOISEMPAA OHJAUSTA silloiselta poikaystävältä joka harrasti. Olen juossut useita puolimaratoneja ja juoksu on lempilajini nykyisin.

Koululiikuntaa perustellaan liikkumisen lisäämisellä, mutta tekee useille ihan kaikkea muuta. Ja opetuksena ei voi pitää, vai laitetaanko matikankokeetkin jatkossa vaan kylmiltään eteen ja sanotaan että ensin kirjoitetaan numeroita ja sitten te laskette! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne jääkiekkoilijat osaavat väistää, eikä noissa otteluissa pelattu edes tosissaan, joten vähän on ehkä ongelma muualla kuin liikunnanopettajassa. Itsellä meni aika varoessa teidän paikoillaan seisojien huitomista. 

Eivät muuten osanneet väistää. Ihan pokkana vain taklattiin ja hakattiin mailalla päin näköä.

 

 

Sama sählyssä. Muistan kun oli seuraavana päivänä sääret mustelmilla. Haista vttu Roosa.

 

 

 

 

Omalta osaltani samat terveiset Sadulle, joka hakkasi sählymailalla mun isovarpaan kynnen halki (ei meillä mitään kenkiä ollut, sisäliikunnassa aina paljain jaloin).

 

Ei kuitenkaan ollut niin kuin meillä että rikkaiden pennuilla oli sisäkenkängät ja he astuivat niillä meidän köyhien varpaille minkä kerkesivät.

Vierailija kirjoitti:

Ai että. Hiihtoa joen jäällä ja rannan metsiköissä. Nopeat hiihtäjät ja opettaja lähtee suksimaan edeltä, ja välimatka heihin kasvaakin välittömästi suureksi. Monot tai hiihtäminen sattuu, jalkapohjissa tuntuu jatkuvasti suonenvedon kaltainen kipu. Ei varmaan voi muutakaan kuin suksia eteenpäin. Kai ne muutkin meni tästä, en tiedä, kun niitä ei ole enää vähään aikaan näkynyt. Pakko kai kohtuuttoman kivun kanssa vaan edetä. Loput hiihtotunnit tulikin tuon elämyksen jälkeen lintsattua. Nyt yli kymmenen vuoden päästä on kuitenkin tullut ajatus, että vois kai sitä joskus vielä kokeilla.

 Meillä lähdettiin koululta suksilla monen kilometrin päähän  jossa oli latu. Pururadat latu piti kiertää tietty määrä kertoja ja sitten sai lähteä kotiin.Parhaimmat kiersivät ne nopeasti ja heidän  kesti tunnin, monen muun liikuntatunti kesti 3 tuntia ja itkun kanssa kotiin kun jo väsytti ja nälätti ja jalat oli rakoilla kun monot epä sopivat ja sukset eivät luistaneet lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä näen sen niin, että samalla tavalla kun matikan tunnilla edistyneemmät tekee omia tehtäviä (meillä ainakin) ja muut helpompia niin vaikka koriksessa ne edistyneemmät syöttelee ja tekee koreja ja ne muut juoksentelee/kävelee mukana ja silloin tällöin saa heittää vaikka rajaheiton tai syötön. Meillä jotkut saivat halutessaan jopa mennä kävelemään koulun ympäri. Kaikki tekee tasonsa mukaan, eikä ketään kielletä tason nousua. 

Eli jos haluaa olla edistyneiden joukossa matikassa niin laskee kotona enemmän ja jos koriksessa niin alkaa harjoittaa vapaa-ajalla kuntoa ja koordinaatiota. En mä ainakaan harrastanut missään seurassa koskaan ja silti olin hyvä pallopeleissä koska vapaa-ajalla juoksenneltiin paljon, heiteltiin tennaria jne.

Jos aletaan vaatia että ei pidä pelata pelejä liikantunnilla kun jotkut on parempia, niin sitten ei pidä antaa myöskään muissa aineissa paremmille vaikeampia tehtäviä tau järjestää mitään matikk

Tuohan kuulostaa jo ihan järkevältä, meillä ei vaan ollut mitään erillisiä tehtäviä vaan kaikki teki samaa. Mentiin aika pitkälti parhaiden oppilaiden tahdin mukaan. Meillä oli puolet luokasta tyttöjen jalkapallojoukkueessa, jota liikkamaikka myös valmensi joten arvaat varmaan miten siinä kävi. Ei me edes harjoteltu mitään tekniikoita, joista olisi ollut apua aloittelijoille, koska fudarimimmithän osasi ne jo. Eli ilman sen kummempaa osaamista olisi pitänyt pystyä jotenkin kisaamaan lajia harrastavien kanssa ja vaikkapa ottamaan heiltä pallo pois. Ei meillä ollut tapana kavereiden kanssa pallotella.

Ei ollut kyllä myöskään matikka- tai shakkikilpailuja. Ja käsittääkseni näihinkin osallistuvat yleensä asiaa harrastavat, ei koko ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Ja kaiken tuon lisäksi laitettiin kaksi suosituinta ja lahjakkainta valitsemaan joukkueet.

Tätä tapahtui meidän yläasteella vielä 2010-luvulla. Itse koulukiusattuna olin aina viimeinen valinta. Opettaja katsoi vierestä.

Lihaskuntotestin tuloksista opettaja totesi: Olen kyllä todella pettynyt sun tulokseen.

Sairastin syömishäiriötä eli en ollut elämäni kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Mä vihasin koulun jälkeen juoksua, kun aina piti ilman valmistautumista vetää jotain testilenkkejä. Lähinnä sanottiin että nyt lämmitellään ja sitten te juoksette. 

 

Aikuisena onneks päätin yrittää uudestaan, sain AMMATTITAITOISEMPAA OHJAUSTA silloiselta poikaystävältä joka harrasti. Olen juossut useita puolimaratoneja ja juoksu on lempilajini nykyisin.

 

Koululiikuntaa perustellaan liikkumisen lisäämisellä, mutta tekee useille ihan kaikkea muuta. Ja opetuksena ei voi pitää, vai laitetaanko matikankokeetkin jatkossa vaan kylmiltään eteen ja sanotaan että ensin kirjoitetaan numeroita ja sitten te laskette! 

Lapset liikkuu ihan luonnostaan jo paljon,  ei se koululiikunta tule "yhtäkkiä" kenellekkään.

Lajit ehkä uusia, mutta keho on jo tottunut liikkumaan päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat ihmisiä hekin ja samaistuvat kaltaisiinsa, eli urheilullisiin lapsiin helpommin. Ei minustakaan ruotsin tai liikunnan ope tykännyt, ärsytin heitä selvästi, mutta sitten taas kuviksen ja matikan ope tykkäsivät minusta. Ei kaikkia voi miellyttää. 

Toki aikuisten ja varsinkin opettajien olisi tärkeä yrittää olla näyttämättä ärtymystään, mutta olen itsekin aikuisena törmännyt lapsiin jotka raivostuttavat esim näsäviisaudellaan, ja jos joutuisin heidän kanssaan vääntämään joka aamu klo 8 niin voisi joskus olla vaikea olla näyttämättä ärtymystä. 

Meillä opettajaa selvästi ärsytti heikkous. Olin itse nippanappa keskitasoa, mutta ai että se kävi herkästi astmaatikkokaverini kimppuun. Sen oli pakko aina juosta viileillä keleillä vaikka sai sen kohtauksen. Sillä oli lappu äidiltään, mutta ei vissiin auttanut. Muistan kun se henki pihisten, huulet sinertäen otti siitä astmapiipusta ja liikkamaikka sanoi iloisesti: "hienoa, näyttää siltä että olet kerrankin yrittänyt tarpeeksi lujaa". Kävi sääliksi.

Meillä oli joku entinen kansallisen tason kestävyysjuoksija yläkoulussa liikunnanopettajana, täysi sadisti oli, tappoi kyllä hyvin innon kaikenlaiseen liikuntaan vuosikausiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä minulla on sitten käynyt tuuri, mutta meillä oli myös jumppaa, yleisurheilua, uintia, hiihtoa, tennistä, sulista, voimistelua jne. Itse tosin pidän pesiksestä, sählystä ja koriksesta, joten en kokenut niitäkään tunteja kurjiksi. 

Uinti, hiihto, voimistelu on niitå PAHIMPIA kiusaamisen paikkoja. 

Mutta ap:n tekstissä puhuttiin joukkuelajeista, ei kiusaamisesta yleisesti. Kiusaaminen on tietenkin väärin ja siihen varmasti liikuntatunnit antaa hyvän mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Mä näen sen niin, että samalla tavalla kun matikan tunnilla edistyneemmät tekee omia tehtäviä (meillä ainakin) ja muut helpompia niin vaikka koriksessa ne edistyneemmät syöttelee ja tekee koreja ja ne muut juoksentelee/kävelee mukana ja silloin tällöin saa heittää vaikka rajaheiton tai syötön. Meillä jotkut saivat halutessaan jopa mennä kävelemään koulun ympäri. Kaikki tekee tasonsa mukaan, eikä ketään kielletä tason nousua. 

Eli jos haluaa olla edistyneiden joukossa matikassa niin laskee kotona enemmän ja jos koriksessa niin alkaa harjoittaa vapaa-ajalla kuntoa ja koordinaatiota. En mä ainakaan harrastanut missään seurassa koskaan ja silti olin hyvä pallopeleissä koska vapaa-ajalla juoksenneltiin paljon, heiteltiin tennaria jne.

Jos aletaan vaatia että ei pidä pelata pelejä liikantunnilla kun jotkut on parempia, niin sitten ei pidä antaa myöskään muissa aineissa paremmille vaikeampia tehtäviä tau järjestää mitään matikk

 meinaat että  ne huonommat ovat mahdollistamassa parempien tekemistä? Voidaanhan koripalloakin heitellä niin että jokainen heittää vuorollaan jolloin saadaan selville se kuka on paras ja  mutta että ryhmässä tehdään matematiikan tehtäviä niin että ne huonommat vain pyörivät siinä ja ehkä laskevat välillä 1 + 1 samalla kun ne matematiikka nerot laskevat edistyneempiä laskuja? Eihän tuossa ole mitään järkeä verrata matematiikan laskemista ja jotain joukkueen lajia liikunnassa.