Hei te menneiden vuosikymmenien liikunnanopettajat: miten meni niinku omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Mistä ne liikunnanopettajat palkkaa sai ? Meillä sekä tyttöjen että poikien liikunnanopettajat olivat paikalla tunnin alussa noin 3 minuuttia ja kertoivat mitä pitää tehdä. Sen jälkeen häipyivät lopuksi ajaksi. Opettajanhuoneeseen istumaan, omalla autolla ruokakauppaan tai omia asioita hoitamaan, kahvilaan, kotona käymään ..

Mitään joukkuepelien sääntöjä ei opetettu, mitään suoritustekniikoita ( kuulantyöntö, korkeushyppy, telinevoimistelu jne. ) ei opettaja näyttänyt eikä neuvonut. Suunnistuksessa kompassin käyttöä ei opetettu, niitä piti vain osata käyttää ! 

Olin peruskoulussa ja lukiossa v. 1977 - 1989 pienellä paikkakunnalla. 

Tämän seuraukset näkyy vieläkin. Vedän vuosittain aikuisille suunnistuksen alkeiskurssia, ja tosi monelta tulee kommenttia kurssin jälkeen, että nyt ymmärtää mitä siinä pitää tehdä, kun koulussa vaan iskettiin kartta ja kompassi käteen ja käskettiin mennä. Moni on pitänyt itseään tyhmänä, kun ei ole opettamatta jotenkin ihmeellisesti itse keksinyt miten toimia. Eivät tosiaan siihen aikaan opettajat opettaneet.

Ai että. Hiihtoa joen jäällä ja rannan metsiköissä. Nopeat hiihtäjät ja opettaja lähtee suksimaan edeltä, ja välimatka heihin kasvaakin välittömästi suureksi. Monot tai hiihtäminen sattuu, jalkapohjissa tuntuu jatkuvasti suonenvedon kaltainen kipu. Ei varmaan voi muutakaan kuin suksia eteenpäin. Kai ne muutkin meni tästä, en tiedä, kun niitä ei ole enää vähään aikaan näkynyt. Pakko kai kohtuuttoman kivun kanssa vaan edetä. Loput hiihtotunnit tulikin tuon elämyksen jälkeen lintsattua. Nyt yli kymmenen vuoden päästä on kuitenkin tullut ajatus, että vois kai sitä joskus vielä kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa oppii halutessaan juoksemaan (jos ei nyt oteta vammaisia mukaan), heittämään palloa kauas, hiihtämään, uimaan jne. Pitää vain harjoitella. Mutta kuka tahansa ei pysty olemaan hyvä matematiikassa vaikka kuinka harjoittelisi. Siinä yksi ratkaiseva ero miksi liikunnassa on reilumpaa vertailla kuin vaikka matematiikassa.

Matematiikkaa voi opetella ja harjoitella ihan siinä missä juoksemistakin. Vaatii aikaa ja perslihaksia.

Poikien liikunnanopet oli valehtelematta jokainen mielenvikaisia 90-00-luvuilla.

Jos harrastat liikuntaa, mutta juuri sitä omaa lajiasi ei ole koululiikunnassa ollenkaan tai kerran vuodessa, niin onhan se epäreilua niihin verrattuna, jotka harrastavat pallopelejä. Tämä pätee edelleen nykypäivänä.

Olispa ollut matematiikkakilpailuja ja jaettu joukkueisiin yksitellen valiten ja aina ne huonot viimeiseksi jääden... eli ne luokan jääkiekkoilijapojat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa oppii halutessaan juoksemaan (jos ei nyt oteta vammaisia mukaan), heittämään palloa kauas, hiihtämään, uimaan jne. Pitää vain harjoitella. Mutta kuka tahansa ei pysty olemaan hyvä matematiikassa vaikka kuinka harjoittelisi. Siinä yksi ratkaiseva ero miksi liikunnassa on reilumpaa vertailla kuin vaikka matematiikassa.

 

 

No jaa, meidän matikan opettaja sanoi kyllä aina että matikka on periaatteessa vain sitä että harjoittelee paljon. Se on varmaan kyllä totta sekin. Jos tekee harkkatyöt ja käy läpi tehdyt virheet niin kyllähän se looginen ajattelu kehittyy.

Tiettyyn rajaan kyllä, mutta jos ei äly riitä niin se ei riitä. Liikunnassa ratkaisevat erot ovat paljon korkeammalla, eli huippu-urheilutasolla. Siihen asti jokainen pystyy harjoittelemalla hyvään/erinomaiseen suorituk

Höpönlöpön. Se, että luulee itseään tyhmäksi, estää kyllä. Se, ettei peruskoulumatematiikasta selviä, ei johdu siitä, ettei äly riittäisi.

En hiihdä edelleenkään. Kunto on kyllä hyvä, mitta siitä ei ole kiittäminen peruskoulun liikunnanopetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tahansa oppii halutessaan juoksemaan (jos ei nyt oteta vammaisia mukaan), heittämään palloa kauas, hiihtämään, uimaan jne. Pitää vain harjoitella. Mutta kuka tahansa ei pysty olemaan hyvä matematiikassa vaikka kuinka harjoittelisi. Siinä yksi ratkaiseva ero miksi liikunnassa on reilumpaa vertailla kuin vaikka matematiikassa.

 

Ihmisillä on erilaiset kehot. Kaikkien kroppa ei ole huippu-urheilijan fysiikalla varusteltu. Harjoittelulla kroppa ja sen luontaiset ominaisuudet eivät muutu.

Sama kuin vertailtaisiin raamikasta Mikkoa 193 cm ja hintelää Jonia 165 cm ja ihmeteltäisiin, miksi Mikko kiskoo parempia tuloksia liikunnassa.

Ihan tutkitusti kunto kehittyy ihmisillä samoilla harjoitusmäärilläkin aivan eri tahtia ja pienellä osalla ihmisistä hyvin hitaasti. Siksi ei ole järkevää käyttää samaa sapluunaa kaikkien opetuksessa. Liikunta on sitä paitsi aine, jota kaikkien tulisi kansanterveydellisistäkin syistä aikuisenakin tehdä eikä siksi ole järkevää rikkoa lasten liikunnallista itsetuntoa jo alaluokilla. Matikassa heikompien on kuitenkin ihan helppoa valita ala, jossa matikkaa ei koskaan tarvita ja se on ihan hyväksyttävä tapa elää.

"Olen käynyt koulua ne samat mitä muutkin enkä koskaan ollut luokalla tai ryhmässä jossa olisi ollut noin että yhteen suhtaudutaan kuin roskaan. Oletko siis varma että sinuun oikeasti suhtauduttiin noin, aivan jokaisen muun toimesta, vai olisko mahdollista että olisit tulkinnut asioita väärin? Kysyn, koska tiedän esim tapauksen jossa 55 vuotias mies muisteli vielä 50 vuotta myöhemmin katkerana kuinka häntä kutsuttiin spagettipääksi. Siis tuollainen ihan järjettömän lapsellinen ja jopa hassu nimi.. ja ne sanojat olivat 7 vuotiaita lapsia.. eikä 55 vuotias pääse siitä yli, vaan on edelleen vihainen 7 vuotiaille."

Itsetunto rakentuu siitä miten ihmistä kohdellaan. Ei pidä vähätellä muiden kokemuksia. 

Oma teoriani on, ettei opettajia kiinnostanut oikeasti opettaa liikunnasta tai oikeista ruokailutottumuksista, vaan siihen työhön hakeutui ex-koulukiusaajia ja niitä huippu-urheilijoita.

Vierailija kirjoitti:

Jos harrastat liikuntaa, mutta juuri sitä omaa lajiasi ei ole koululiikunnassa ollenkaan tai kerran vuodessa, niin onhan se epäreilua niihin verrattuna, jotka harrastavat pallopelejä. Tämä pätee edelleen nykypäivänä.

Jep, tanssikin on tylsää jos tasoero on liian suuri. Parempi osapuoli joutuu alisuorittamaan, huonompi pinnistelee eikä välttämättä pysy perässä. Tasoryhmät... Tämä ei ole ongelmia muissa kouluaineissa, koska niitä suoritetaan yksilöinä.

Itse olisin loistanut laskettelussa, lumilautailussa ja maasto/alamäkipyöräilyssä. Olin taitava myös trampoliinivolteissa.                                                                                                                                                                             Eipä ollut noita lajeja koululiikunnassa. Olin 7 oppilas pitkään. Lukiossa nousi 8, kun opettaja vaihtui.

Onhan tuo ollut rajua varmasti niille, joiden itsetunto on ollut muutenkin matala, ja ovat muutenkin kokeneet ulkopuolisuutta, huonommuuden tunnetta, epäonnistumisia ja kenties jopa ihan kiusaamistakin.

Itsekään en ole koskaan ollut joukkueurheilija eikä koululiikunta ollut minulle kovin mieluista, mutta olen liikkunut kuitenkin lapsena ja liikun edelleen. Ei kai nyt koululiikuntaa voi syyttää siitä, että ihmiset on huonossa kunnossa eikä liiku? 

Vierailija kirjoitti:

"Olen käynyt koulua ne samat mitä muutkin enkä koskaan ollut luokalla tai ryhmässä jossa olisi ollut noin että yhteen suhtaudutaan kuin roskaan. Oletko siis varma että sinuun oikeasti suhtauduttiin noin, aivan jokaisen muun toimesta, vai olisko mahdollista että olisit tulkinnut asioita väärin? Kysyn, koska tiedän esim tapauksen jossa 55 vuotias mies muisteli vielä 50 vuotta myöhemmin katkerana kuinka häntä kutsuttiin spagettipääksi. Siis tuollainen ihan järjettömän lapsellinen ja jopa hassu nimi.. ja ne sanojat olivat 7 vuotiaita lapsia.. eikä 55 vuotias pääse siitä yli, vaan on edelleen vihainen 7 vuotiaille."

 

 

Itsetunto rakentuu siitä miten ihmistä kohdellaan. Ei pidä vähätellä muiden kokemuksia. 

Toki! Mutta on eroa myös siinä kokijassa. Jotkut kokee tulevansa kiusatuksi todella pienestä asiasta jota muut eivät edes huomaa. Toiset taas ei ota niin vakavasti.

Minua on esim tönitty, pyörän kumit tyhjennetty, jätetty porukan ulkopuolelle, haukuttu, pilkattu, naurettu kun olen jossain epäonnistunut, puhuttu pahaa selän takana jne jne jne, mutta en kanna kaunaa. Ymmärrän että tuollainen kuuluu tavallaan lapsuuteen, siinähän ollaan ihan raakileita aluksi ja pikkuhiljaa opetellaan ihmisiksi.

Juu,heti ahmimaan ja syytetään opea.

Nyt olisi mielenkiintoista lukea se tutkimus jossa 7-15 vuotiaan terveen lapsen kunto kehittyy hitaasti vaikka harjoittelee säännöllisesti.

Minulla oli hyvä liikunnanopettaja yläasteella. Harmi vaan kun meni kesälomalla heilumaan veitsen kanssa. Seuraava ope ei ollut niin kiva. Mutta sitten tämä ensimmäinen opetti minua uudestaan yliopistolla.

Vierailija kirjoitti:

Poikien liikunnanopet oli valehtelematta jokainen mielenvikaisia 90-00-luvuilla.

Niissä oli mielenvikaisia jo kasarilla. Yksi nosti kaverini ilmaan rinnuksista samalla kun huusi sille. Ei oltu liikuntatunnilla vaan koulun käytävällä. Rehtori näki tilanteen ja käski opettajan mukaansa. Menivät rehtorin huoneeseen josta kuului melkoista huutoa. Kyseinen ukko oli liikunnan opettajana sen lukuvuoden loppuun asti. Sai vissiin potkut silloin.

Vierailija kirjoitti:

Poikien liikunnanopet oli valehtelematta jokainen mielenvikaisia 90-00-luvuilla.

Jos edes olisivat voineet olla koskematta oppilaisiin. Sehän on ihan klisee että ylä asteen poikien liikunnan maikka kopeloi poikia. Ja niin ainakin meidän yläasteella myös tosiaan tapahtui. Se oli ihan yleinen puheenaihe koulussa ja silloin 90-luvulla kaikki aikuiset oli sitä mieltä että saa kopeloida ja ihnettelivät miksi oppilaat valittivat jatkuvasti siitä kopeloinnista joka taholle. Että ihme valittajia. Kyllähän nyt setä saa vähän kosketella. Ei siitä pidä välittää