Hei te menneiden vuosikymmenien liikunnanopettajat: miten meni niinku omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat ihmisiä hekin ja samaistuvat kaltaisiinsa, eli urheilullisiin lapsiin helpommin. Ei minustakaan ruotsin tai liikunnan ope tykännyt, ärsytin heitä selvästi, mutta sitten taas kuviksen ja matikan ope tykkäsivät minusta. Ei kaikkia voi miellyttää. 

Toki aikuisten ja varsinkin opettajien olisi tärkeä yrittää olla näyttämättä ärtymystään, mutta olen itsekin aikuisena törmännyt lapsiin jotka raivostuttavat esim näsäviisaudellaan, ja jos joutuisin heidän kanssaan vääntämään joka aamu klo 8 niin voisi joskus olla vaikea olla näyttämättä ärtymystä. 

 tuollaisille opettajille potkut takapuoleen vain! Minua osa opettajista piti näsäviisaan sen takia kun he eivät osanneet vastata kysymyksiini. Sehän ei ole lapsen vika jos opettaja ei ymmärrä opettamaansa ainetta eikä osaa vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin jotka sitä ainetta koskevat. Esimerkiksi englannin opettajalta kysyin mikä on alaikäinen englanniksi. Hän vain hoki että se on a person under eighteen, vaikka kysyin selkeästi alaikäisyyden termiä en merkitystä. Lopuksi sähähdettiin että olen näsäviisas pentu, vaikka opettaja ei vain itse osannut tehdä työtään.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä oli että sain käskyttää ja itkettää typeriä tyttöjä. 
- Lesbo-Erja, liikunnanopettaja 1970-1995

kiihottavaa. ja kouria myös!

Mä en ole hiihtänyt kolmeenkymmeneen vuoteen. Niin tarpeekseni sain siitä ala-asteella. Ja kutosen leirikoulu vietettiin lapissa jossa tottakai hiihdettiin verenmaku suussa jokavitunpäivä. Vihasin joka sekuntia. 

Futarimimmi, ja futis. Ei ole mitää fudaria tai futista, vai ajatteletko että jalkapallo on englanniksi tai ruotsiksi fooDball eli ruokapallo? 😂

Minusta tuo matikkavertaus ontuu.

Sama olisi, jos matikan tunnilla näytettäisiin kerran tammikuussa -26 vaativa lasku ja harjoiteltaisiin sen laskeminen. Sitten seuraavan kerran samaan vaativaan laskuun palattaisiin tammikuussa -27 ja ihmeteltäisiin, miten ihmeessä kaikki ei enää muista laskukaavaa ja eivätkö Kyllikki ja Tauno ole harjoitelleet tuota laskua vapaa-ajallaan vuoden aikana, vaikkei siihen ole koulussa palattu vuoden aikana.

Liikunnanopetuksen yksi suurimpia syntejä on se, että opettaminen on vähäistä, oletetaan lasten ja nuorten muistavan kaikki vanhat asiat ja taitojen mystisesti kehittyneen.

Mielestäni asioita, jotka omassa koululiikunnassani menivät pieleen:

-Teoriaopetus liikunnasta jäi kapeaksi, kun asiat käytiin nopeasti läpi ja sitten vaan kylmiltään ryhdyttiin pelaamaan. Esimerkkinä lentopallo: käytiin nopeasti läpi ly.önnit ja aloitettiin pelaaminen. Jokainen lentopalloa pelannut tietää, että väärällä tavalla tehty ly.önti sattuu todella paljon. Jos tekniikka on hallussa, ei ly.öminen ole samalla tavalla kiv.uliasta. Silti näitä tekniikoita ei hiottu tarkkaan, vaan tarkoitus oli saada mahdollisimman nopeasti lapset/nuoret pelaamaan.

-Aivan eritasoiset oppilaat laitettiin pelaamaan keskenään. Sama asia, kuin laitettaisiin kielten tunnilla ranskasta kympin saanut Sofie ratkomaan tehtäviä vitosen oppilas Villen kanssa ja ihmeteltäisiin, miksi Sofiella menee hermot, kun Ville ei osaa. Tai mikä on pielessä, kun Villestä ei tule Sofien seurassa kympin oppilasta. Todellisuudessa oppilaat olisi pitänyt laittaa samantasoisten oppilaiden pareiksi, jotta hommassa olisi ollut jotain mielekkyyttä. Kieltäisin tässä yhteydessä myös kaikenlaiset huutojoukkueet. Kukaan ei hyödy siitä, että suositut/kaveriporukat pelaavat samassa. Eniten saa irti, kun harjoittelee jonkun muun kuin kaverin kanssa ja keskittyy siihen liikunnan hiomiseen samantasoisen oppilaan kanssa.

-Liikunnasta ei edes yritetty tehdä hauskaa niille, joille liikunta oli vaikeaa. Liikunnasta nauttineet ja kymmeniä lajeja taitavat maikat eivät ymmärtäneet, että kaikilla oppilailla ei ole samaa lähtökohtaa liikunnalle. Edistystä taas olisi, jos liikkumattomassa perheessä kasvanut teini löytäisi itselleen jotain mielekästä liikuntaa ja nauttisi siitä niin, että tuosta lajista tulisi osa teinin elämää.

Minä kaipaisin yhä aikuisena tällaista:

Olisi mahdollisuus kokeilla erilaisia lajeja ihan nollasta alkaen. Kukaan ei olettaisi, että "totta kai kaikki tietää jalkapallon/pesäpallon/keilaamisen säännöt", vaan aloitettaisiin ihan alusta. Kerrottaisiin perusteet huolella, näytettäisiin hyvät vinkit. Hiottaisiin tekniikkaa. Kannustettaisiin toisia ja tsempattaisiin myös itseä. Jokaista lajia kokeiltaisiin yhdessä muutama kerta, sitten taas tulisi uusi laji tilalle. Eikä missään vaiheessa pelattaisi hampaat irveessä pisteitä laskien, vaan hyvällä mielellä ilman mitään kilpailua.

Olisipa koululiikunta ollut tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Mä vihasin koulun jälkeen juoksua, kun aina piti ilman valmistautumista vetää jotain testilenkkejä. Lähinnä sanottiin että nyt lämmitellään ja sitten te juoksette. 

 

Aikuisena onneks päätin yrittää uudestaan, sain AMMATTITAITOISEMPAA OHJAUSTA silloiselta poikaystävältä joka harrasti. Olen juossut useita puolimaratoneja ja juoksu on lempilajini nykyisin.

 

Koululiikuntaa perustellaan liikkumisen lisäämisellä, mutta tekee useille ihan kaikkea muuta. Ja opetuksena ei voi pitää, vai laitetaanko matikankokeetkin jatkossa vaan kylmiltään eteen ja sanotaan että ensin kirjoitetaan numeroita ja sitten te laskette! 

Hmm ei kyllä oikein hyvä vertaus. Kyllä lapset yleensä riehuu ja reumaa sen verran että pitäisi peruskunnon riittää juoksemiseenkin. Matikkaa taas kukaan ei juuri 1-2-3 laskemista enempää luonnostaan tee. Ei koululiikunnan tunnit muutenkaan riitä jos lähetään ihan alusta peruskuntoa rakentamaan. 

Jos huomaa että muihin verrattuna kunto huono niin sitten vain lenkille omalla ajalla, vähän kuin läksyt tekisi. Nopeasti se kunto kohenee ja jatkossa ei tarvitse hävetä juoksutesteissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vihasin koulun jälkeen juoksua, kun aina piti ilman valmistautumista vetää jotain testilenkkejä. Lähinnä sanottiin että nyt lämmitellään ja sitten te juoksette. 

 

Aikuisena onneks päätin yrittää uudestaan, sain AMMATTITAITOISEMPAA OHJAUSTA silloiselta poikaystävältä joka harrasti. Olen juossut useita puolimaratoneja ja juoksu on lempilajini nykyisin.

 

Koululiikuntaa perustellaan liikkumisen lisäämisellä, mutta tekee useille ihan kaikkea muuta. Ja opetuksena ei voi pitää, vai laitetaanko matikankokeetkin jatkossa vaan kylmiltään eteen ja sanotaan että ensin kirjoitetaan numeroita ja sitten te laskette! 

 

 

Lapset liikkuu ihan luonnostaan jo paljon,  ei se koululiikunta tule "yhtäkkiä" kenellekkään.

Lajit ehkä uusia, mutta keho on jo tottunut liikkumaan päivittäin.

 

On ihan eri asia liikkua, ja esim juosta 1,5 km niin että suoriteaika on mahdollisimman lyhyt. Jotta jotain voi sanoa opetukseksi, kuuluu myös opettaa, ei ainoastaan arvioida.

 

Vähän kuin äidinkielessäkin on opetusta, vaikka hei ne lapset puhuu joka päivä ja on tottuneet kielenkäyttöön.

No ei tietenkään tarvitse osata ottaa palloa pois siltä futisharrastajalta. Tietenkin se on parempi kun se on harjoitellut sitä vuosia koulun ulkopuolella. Jos sinä haluat olla yhtä hyvä niin sinun on tehtävä sama. Jos kiinnostuksesi on muualla niin sitten saat liikasta huonomman numeron, jostain muusta taas paremman. En ymmärrä ongelmaa? Miksi liikunnan pitäisi olla ainoa kouluaine jossa osaamisella ei pitäisi olla väliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vihasin koulun jälkeen juoksua, kun aina piti ilman valmistautumista vetää jotain testilenkkejä. Lähinnä sanottiin että nyt lämmitellään ja sitten te juoksette. 

 

Aikuisena onneks päätin yrittää uudestaan, sain AMMATTITAITOISEMPAA OHJAUSTA silloiselta poikaystävältä joka harrasti. Olen juossut useita puolimaratoneja ja juoksu on lempilajini nykyisin.

 

Koululiikuntaa perustellaan liikkumisen lisäämisellä, mutta tekee useille ihan kaikkea muuta. Ja opetuksena ei voi pitää, vai laitetaanko matikankokeetkin jatkossa vaan kylmiltään eteen ja sanotaan että ensin kirjoitetaan numeroita ja sitten te laskette! 

Hmm ei kyllä oikein hyvä vertaus. Kyllä lapset yleensä riehuu ja reumaa sen verran että pitäisi peruskunnon riittää juoksemiseenkin. Matikkaa taas kukaan ei juuri 1-2-3 laskemista enempää luonnostaan tee. Ei koululiikunnan tun

Juoksulla ei ole pelkästään kunnon kanssa tekemistä, vaan esim vauhdinjako on olennaista jotta saa parhaansa irti. Ja jos lähtee liian kovaan, se on niin epämiellyttävä kokemus ettei todella edistä liikkumista jatkossa. 

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään tarvitse osata ottaa palloa pois siltä futisharrastajalta. Tietenkin se on parempi kun se on harjoitellut sitä vuosia koulun ulkopuolella. Jos sinä haluat olla yhtä hyvä niin sinun on tehtävä sama. Jos kiinnostuksesi on muualla niin sitten saat liikasta huonomman numeron, jostain muusta taas paremman. En ymmärrä ongelmaa? Miksi liikunnan pitäisi olla ainoa kouluaine jossa osaamisella ei pitäisi olla väliä?

Miksi liikunnan pitäisi olla ainoa oppiaine, jossa ei oikeasti opeteta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat ihmisiä hekin ja samaistuvat kaltaisiinsa, eli urheilullisiin lapsiin helpommin. Ei minustakaan ruotsin tai liikunnan ope tykännyt, ärsytin heitä selvästi, mutta sitten taas kuviksen ja matikan ope tykkäsivät minusta. Ei kaikkia voi miellyttää. 

Toki aikuisten ja varsinkin opettajien olisi tärkeä yrittää olla näyttämättä ärtymystään, mutta olen itsekin aikuisena törmännyt lapsiin jotka raivostuttavat esim näsäviisaudellaan, ja jos joutuisin heidän kanssaan vääntämään joka aamu klo 8 niin voisi joskus olla vaikea olla näyttämättä ärtymystä. 

 tuollaisille opettajille potkut takapuoleen vain! Minua osa opettajista piti näsäviisaan sen takia kun he eivät osanneet vastata kysymyksiini. Sehän ei ole lapsen vika jos opettaja ei ymmärrä opettamaansa ainetta eikä osaa vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin jotka sitä ainetta koske

Kuulostat edelleen raskaalta :)

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo matikkavertaus ontuu.

Sama olisi, jos matikan tunnilla näytettäisiin kerran tammikuussa -26 vaativa lasku ja harjoiteltaisiin sen laskeminen. Sitten seuraavan kerran samaan vaativaan laskuun palattaisiin tammikuussa -27 ja ihmeteltäisiin, miten ihmeessä kaikki ei enää muista laskukaavaa ja eivätkö Kyllikki ja Tauno ole harjoitelleet tuota laskua vapaa-ajallaan vuoden aikana, vaikkei siihen ole koulussa palattu vuoden aikana.

Liikunnanopetuksen yksi suurimpia syntejä on se, että opettaminen on vähäistä, oletetaan lasten ja nuorten muistavan kaikki vanhat asiat ja taitojen mystisesti kehittyneen.

Liikuntaa ei ole tarpeeksi että voitaisiin kuroa harrastuneisuus kiinni. Siksi siitä saa hyvän numeron vain olemalla hyvä, eli harrastamalla omalla ajalla. Jos tätä ei halua tehdä niin sitten tulee huonompi numero, mikä tässä on ongelma? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen käynyt koulua ne samat mitä muutkin enkä koskaan ollut luokalla tai ryhmässä jossa olisi ollut noin että yhteen suhtaudutaan kuin roskaan. Oletko siis varma että sinuun oikeasti suhtauduttiin noin, aivan jokaisen muun toimesta, vai olisko mahdollista että olisit tulkinnut asioita väärin? Kysyn, koska tiedän esim tapauksen jossa 55 vuotias mies muisteli vielä 50 vuotta myöhemmin katkerana kuinka häntä kutsuttiin spagettipääksi. Siis tuollainen ihan järjettömän lapsellinen ja jopa hassu nimi.. ja ne sanojat olivat 7 vuotiaita lapsia.. eikä 55 vuotias pääse siitä yli, vaan on edelleen vihainen 7 vuotiaille."

 

 

Itsetunto rakentuu siitä miten ihmistä kohdellaan. Ei pidä vähätellä muiden kokemuksia. 

Toki! Mutta on eroa myös siinä kokijassa. Jotkut kokee tulevansa kiusatuksi todella pienestä asiasta jota muut eivät edes huomaa. Toiset taas

Toki! Mutta on eroa myös siinä kokijassa. Jotkut kokee tulevansa kiusatuksi todella pienestä asiasta jota muut eivät edes huomaa. Toiset taas ei ota niin vakavasti.

Minua on esim tönitty, pyörän kumit tyhjennetty, jätetty porukan ulkopuolelle, haukuttu, pilkattu, naurettu kun olen jossain epäonnistunut, puhuttu pahaa selän takana jne jne jne, mutta en kanna kaunaa. Ymmärrän että tuollainen kuuluu tavallaan lapsuuteen, siinähän ollaan ihan raakileita aluksi ja pikkuhiljaa opetellaan ihmisiksi.

Miksi odotat että kaikki käsittelevät asiat kuin sinä, ikään kuin olisit parempi ihminen. Näihin vaikuttaa moni asia; varhaislapsuuden kokemukset, kotiolot, herkkyys, elämänlaatu aikuisiällä. Varmasti sen tiedätkin. Jos ihminen ei ole saanut korvaavia kokemuksia elämässään, niin miten voisi tuntea itsensä paremmaksi. Jos aina vaan kohdellaan niin, että mitä siinä nyt valitat, kyllä me muutkin olemme joutuneet kokemaan kaikenlaista, niin eihän se itsetunto siitä patane. Ihminen, joka on kokenut vääryyttä, tarvitsee empatiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo matikkavertaus ontuu.

Sama olisi, jos matikan tunnilla näytettäisiin kerran tammikuussa -26 vaativa lasku ja harjoiteltaisiin sen laskeminen. Sitten seuraavan kerran samaan vaativaan laskuun palattaisiin tammikuussa -27 ja ihmeteltäisiin, miten ihmeessä kaikki ei enää muista laskukaavaa ja eivätkö Kyllikki ja Tauno ole harjoitelleet tuota laskua vapaa-ajallaan vuoden aikana, vaikkei siihen ole koulussa palattu vuoden aikana.

Liikunnanopetuksen yksi suurimpia syntejä on se, että opettaminen on vähäistä, oletetaan lasten ja nuorten muistavan kaikki vanhat asiat ja taitojen mystisesti kehittyneen.

Liikuntaa ei ole tarpeeksi että voitaisiin kuroa harrastuneisuus kiinni. Siksi siitä saa hyvän numeron vain olemalla hyvä, eli harrastamalla omalla ajalla. Jos tätä ei halua tehdä niin sitten tulee huonompi numero, mikä tässä on ongelma? 

Matikasta/äidinkielestä/mistä tahansa muusta aineesta voi saada kympin sillä, että teet läksyt, olet tunneilla hereillä ja koulussa panostat aineeseen. Ei edellytetä, että käyt useamman tunnin viikossa omalla ajalla jossain matikkakerhossa saadaksesi matikasta koulussa kympin. 

Myös äidinkielessä heillä on etu joille on kotona luettu ja kannustettu lukemiseen. Miksi se käy sinulle, mutta liikkuvan lapsen ei pitäisi saada parempaa numeroa liikunnasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään tarvitse osata ottaa palloa pois siltä futisharrastajalta. Tietenkin se on parempi kun se on harjoitellut sitä vuosia koulun ulkopuolella. Jos sinä haluat olla yhtä hyvä niin sinun on tehtävä sama. Jos kiinnostuksesi on muualla niin sitten saat liikasta huonomman numeron, jostain muusta taas paremman. En ymmärrä ongelmaa? Miksi liikunnan pitäisi olla ainoa kouluaine jossa osaamisella ei pitäisi olla väliä?

 

Miksi liikunnan pitäisi olla ainoa oppiaine, jossa ei oikeasti opeteta? 

Jos sitä olisi tarpeeksi monta tuntia viikossa niin ehtisi opettaa enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään tarvitse osata ottaa palloa pois siltä futisharrastajalta. Tietenkin se on parempi kun se on harjoitellut sitä vuosia koulun ulkopuolella. Jos sinä haluat olla yhtä hyvä niin sinun on tehtävä sama. Jos kiinnostuksesi on muualla niin sitten saat liikasta huonomman numeron, jostain muusta taas paremman. En ymmärrä ongelmaa? Miksi liikunnan pitäisi olla ainoa kouluaine jossa osaamisella ei pitäisi olla väliä?

 

Miksi liikunnan pitäisi olla ainoa oppiaine, jossa ei oikeasti opeteta? 

Jos jokainen laji pitäisi opettaa perusteellisesti niin liikan tunneilla ei liikuttaisi juuri lainkaan.

Olin pyöreä lapsi ja liikunnanopettajan silmätikku 80luvulla, voi sitä kyykyttämisen määrää yläasteella. Olin 20vuotta sitä mieltä että olen toivoton sohvapottu kunnes aloin käydä salilla ja huomasin että kehityn nopeasti ja palaudun äkkiä, yhä olen pyöreä mutta myös yllättävän vahva nainen. Nautin kun saan 4xvko ottaa pari tuntia omaa aikaa salilla. En olisi uskonut silloin nuorena neitona. Onko muuten mitään muuta oppiainetta jossa opettaja ei käytännössä opeta? Sanoo vaan että tehkää. Liikunnan opettajat eivät edes yritä kaivaa vahvuuksia esiin, homma pyörii niiden ympärillä jotka jo valmiiksi osaa ja muut saa vaan selvitä jotenkin.