Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu - elämäni suurin virhe
14.01.2026 |
Biokemian opiskelu oli elämäni suurin virhe. Opiskelemaan oli melko helppoa päästä, ja opiskelu oli mielekästä ja yhteishenki oli hyvä fuksivuotena. Fuksivuosi olikin opiskeluajan ainoa valopilkku. Tulevaisuus oli valoisa ja ura auki. Opettajat lupailivat meille suuria, mutta ne osoittautuivat valheiksi.
Mitä pidemmälle opintoja edettiin, niin sitä ahdistavammaksi koko opiskelu muuttui. Opinnot muuttuivat paljon stressaavammaksi kun tajusi, että alan työpaikkoja on oikeastaan todella vähän siihen nähden kuinka paljon meitä koulutetaan.
Kesätyöhauissa en koskaan päässyt ensimmäistä haastattelukierrosta pidemmälle. Keskiarvoni on 4,1, ja hylkäyskirjeissä mainittiin aina, että olit hyvä ja motivoitunut ehdokas, mutta valintamme ei kohdistunut teihin. Liian vähän työkokemusta.
Nyt olen maisterin papereita vaille valmis biokemisti, ja ainoa työkokemus kaikesta vaivannäöstä huolimatta on kurssiassistentin ja jouluapulaisen työt kaupassa. Velkaa tutkinnosta on noin 20 000 €.
Olotilaanihelpottaa vähän se, että todella monet kurssitoverini ovat samassa jamassa. Harva on saanut alan töitä, suurin osa alityöllistettyjä sekä joillekin tohtorikoulutus oli ns. varaventtiili, kun maisterintutkinnolla ei töitä löytynyt.
Pitää varmaan keväällä hakea lähihoitajaksi.
Luonnontieteistä kiinnostuneille vinkki: Hakekaa lääkikseen, pitäkää vaikka muutama välivuosi.
Kommentit (104)
Jos olet biokemisti niin minulla on ajatus: opiskele elintarvikealaa. Tuotekehitys, mikrobiologinen laatu, valvonta tms. En tiedä houkutteleeko, mutta Suomessa on kuitenkin ihan valtavasti työtä tuotannossa, suunnittelussa, etujärjestöissä, valvonnassa jne tuohon liittyen. Erikoistuminen liikaa ei välttämättä tarpeen.
T biologi joka opiskeli vähän yritysasioita ja nyt monta vuotta työelämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorten velkavankeuttamista opiskelun vuoksi pitäisi vastustaa enemmän. Suoraan verrattavissa ihmiskauppaan. Hallitus (Kela) on ravintolan omistaja, joka on antanut työpaikan (opiskelupaikan) velkaa vastaan. Sitten nuoret kituroivat lopun ikänsä velkojen kanssa pääsemättä muuhun, kuin ulosottoon. Paitsi se pieni onnekas joukko, joka pääsee töihin ja maksaa itsensä vapaaksi.
Sitten draamakuningatar voisi vielä listata länsimaat, joissa opinnot rahoitetaan keskimäärin vähemmän velalla ja omalla työllä kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
"Nykyään valmistunut pääsee töihin vain harjoittelupaikkojen kautta."
Monissa harjoittelupaikoissa on vain sama ongelma kun "oikeissa" paikoissa. Eli että jos et saa melko opiskelun alussa sitä ekaa harjoittelupaikkaa niin olet sitten koko ajan takamatkalla muihin verrattuna kun edellisen harjoittelupaikan meriiteillä saa helpoiten sen seuraavaan. Tästä tulee kierre jossa ne muutamat onnekkaat kiertävät ne kaikki harjoittelupaikat läpi ja iso osa ei saa oikein ensimmäistäkään.
Ja tämä ei ole vain kenenkään katkeran puhetta vaan omat lapseni ovat molemmat näitä onnekkaita jotka ovat saaneet sen ekan harjoittelupaikan heti opiskelujen alussa ja sitten sitä kautta aina seuraavan. Toinen sai jopa vakipaikan sitten ennen valmistumista.
Mutta molemmat ovat nähneet kavereissaan miten se jos ei heti pääse tähän "putkeen" mukaan voi johtaa siihen että valmistuu täysin ilman oman alan työkokemusta. Ja näitä on nykyään paljon j
Tämähän se on.
Veikkaan että tohtorina olisi vieläkin vähemmän työpaikkoja tarjolla.