Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu - elämäni suurin virhe
14.01.2026 |
Biokemian opiskelu oli elämäni suurin virhe. Opiskelemaan oli melko helppoa päästä, ja opiskelu oli mielekästä ja yhteishenki oli hyvä fuksivuotena. Fuksivuosi olikin opiskeluajan ainoa valopilkku. Tulevaisuus oli valoisa ja ura auki. Opettajat lupailivat meille suuria, mutta ne osoittautuivat valheiksi.
Mitä pidemmälle opintoja edettiin, niin sitä ahdistavammaksi koko opiskelu muuttui. Opinnot muuttuivat paljon stressaavammaksi kun tajusi, että alan työpaikkoja on oikeastaan todella vähän siihen nähden kuinka paljon meitä koulutetaan.
Kesätyöhauissa en koskaan päässyt ensimmäistä haastattelukierrosta pidemmälle. Keskiarvoni on 4,1, ja hylkäyskirjeissä mainittiin aina, että olit hyvä ja motivoitunut ehdokas, mutta valintamme ei kohdistunut teihin. Liian vähän työkokemusta.
Nyt olen maisterin papereita vaille valmis biokemisti, ja ainoa työkokemus kaikesta vaivannäöstä huolimatta on kurssiassistentin ja jouluapulaisen työt kaupassa. Velkaa tutkinnosta on noin 20 000 €.
Olotilaanihelpottaa vähän se, että todella monet kurssitoverini ovat samassa jamassa. Harva on saanut alan töitä, suurin osa alityöllistettyjä sekä joillekin tohtorikoulutus oli ns. varaventtiili, kun maisterintutkinnolla ei töitä löytynyt.
Pitää varmaan keväällä hakea lähihoitajaksi.
Luonnontieteistä kiinnostuneille vinkki: Hakekaa lääkikseen, pitäkää vaikka muutama välivuosi.
Kommentit (104)
Nykyään valmistunut pääsee töihin vain harjoittelupaikkojen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sä aloittaja välttistä lähärinä saa töitä. Nyt irtisanotaan todella paljon niitäkin. Lääkikseen vaan, vaikka sitten hammaslääkäriksi.
Hammaslääkäreilläkään ei mene nyt hyvin. Ehkei lääkäreilläkään tulevaisuudessa, kun koulutusapaikkoja on lisätty niin paljon ja ulkomailla opiskelevat palaavat Suomeen.
Hyvin on hammaslääkärinä töitä riittänyt. Siis todella hyvin.
Ei ole ainakaan minulla. T. Viime vuonna valmistunut hammalääkäri
Niin varmaan. Pikaisella vilkaisulla paikkoja on auki joka puolella Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Parempaa ei ole horisontissa
Äänessä useimmiten ovat ne, jotka eivät ole onnistuneet saamaan töitä. Valitettavasti hallituksen toimet iskeneet juuri koulutetuille aloille ja saaneet työantajat entistä varovaisemmiksi. Se on pahentanut tilannetta entisestään, mutta ei asia synkistelemällä parane. Biokemistejäkään ei koskaan haeta biokemisti nimellä, vaan soveltuvat työpaikat pitää hoksata itse.
Itsellänikin kaduttaa etten hakenut lääkikseen. Olen DI, ja töitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niin varmaan. Pikaisella vilkaisulla paikkoja on auki joka puolella Suomea. "
Mutta kun se hyvin palkattu vakipaikka jossain Itä-Suomessa ei ole noille avoin työpaikka.
Oletko miettinyt työmahdollisuuksia ulkomailla? Todella monessa Euroopankin maassa on työtilanne ihan erilainen kuin täällä ja suomalaiset ovat yleensä hyvässä kurssissa muualla. Moni arkailee myöskin ihan liikaa omaa kielitaitoa. Sillä keskiverrolla suomalaiselle englannin taidolla pärjää suurimmassa osassa paikkoja ihan loistavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nykyään valmistunut pääsee töihin vain harjoittelupaikkojen kautta."
Ja harjoittelupaikkohin on sitten se sata hakijaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin kaduttaa etten hakenut lääkikseen. Olen DI, ja töitä ei ole.
Hae lääkikseen säkin! Sen pääsykokeen kemia ja fysiikkaosuudet on ihan helppoja, jos jonkinlaista matemaattista lahjakkuutta itseltä löytyy, ja kykyä nähdä metsä puilta. Se pääsykoe on helppo, mut vaikeaksi naamioitu, testaa stressinsietokykyä.
Tuskin sä sen huonompi pääsykokeen tekijä oot kuin joku just lukion päättänyt. Kertaat vaan lukion kemian ja fysiikan ja bilsaa pänttäät sen verran ku jaksat. Opiskeltavan asian määrä on pieni verrattuna siihen, mihin oot yliopistossa tottunut. Sama ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Nykyään valmistunut pääsee töihin vain harjoittelupaikkojen kautta."
Monissa harjoittelupaikoissa on vain sama ongelma kun "oikeissa" paikoissa. Eli että jos et saa melko opiskelun alussa sitä ekaa harjoittelupaikkaa niin olet sitten koko ajan takamatkalla muihin verrattuna kun edellisen harjoittelupaikan meriiteillä saa helpoiten sen seuraavaan. Tästä tulee kierre jossa ne muutamat onnekkaat kiertävät ne kaikki harjoittelupaikat läpi ja iso osa ei saa oikein ensimmäistäkään.
Ja tämä ei ole vain kenenkään katkeran puhetta vaan omat lapseni ovat molemmat näitä onnekkaita jotka ovat saaneet sen ekan harjoittelupaikan heti opiskelujen alussa ja sitten sitä kautta aina seuraavan. Toinen sai jopa vakipaikan sitten ennen valmistumista.
Mutta molemmat ovat nähneet kavereissaan miten se jos ei heti pääse tähän "putkeen" mukaan voi johtaa siihen että valmistuu täysin ilman oman alan työkokemusta. Ja näitä on nykyään paljon ja he ovat sitten todella heikossa asemassa työmarkkinoilla vaikka ovat fiksuja ja hyvin opinnoissa menestyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Suunnittelin itse alkavani opiskella biokemiaa joskus 15 v sitten kun kävin oppiaineen avoimen kursseilla. Kauniista puheista huolimatta selkeästi alalla ei ollut työpaikkoja eikä tilanne nähtävästi ole mihinkään.muuttunut. Nykyisessä työllisyystilanteessa ei ole hurraamista mutta aika selvää on että biokemistinä en töitä olisi löytänyt senkään vertaa.
Biokemian ja lähialojen koulutusta on ollut liikaa jo 1990-luvun lopulta saakka. Joku saattaa muistaa esim. Biotie Therapiesin, josta pöhistiin tuolloin kovasti. Alalla on kyllä työpaikkoja, mutta koulutusmääriin suhteutettuna liian vähän.
Pari puolituttua biokemian tohtoria oli pitkään pätkähommissa; toinen työllistyi kymmenen vuotta sitten laboratorion hallintojohtajaksi, toinen jatkaa rahoitus- ja määräaikaisrumbassa. Kolmas on ollut nyt yli vuoden työttömänä, takana kuitenkin n. 20 vuoden työura.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa todella hyville palkoille, niin väitöskirja Suomessa ja paperit mahdollisimman nopeasti ulos (2-3 artikkelia riittää nykyisin), ja heti kun loppu häämöttää niin ulkomailta jo paikkoje hakemaan. Tarkistus vie aikaa, voit olla jo muualla töissä sitä odotellessa.
Parisuhdetta ei sitten tosin kannata ajatellakaan, koska moni ei sitten pysty tekemään sitä päätöstä eroamisesta, mitä kaukosuhde käytännössä tarkoittaa.
Et muuten pääse lähäriksikään, ainakaan Helsingissä. Stadin ammattiopistossa on käytössä ns. valintaryhmät ja jos sinulla on tutkinto ja olet työtön, niin kuulut toiseksi alimpaan ryhmään. Etusijalla ovat oppivelvolliset ja toisella sijalla ovat ne, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa (eli ma.mut). Vasta tämän jälkeen tulevat työttömät. Lähäri on tosi suosittu nykyään, sillä töitä on kuitenkin vielä ja palkka on noussut huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajat ovat tietty erilaiset, mutta me oltiin mieheni kanssa alle 20 vuotiaita, kun haettiin ekaa harjoittelupaikkaa. Appivanhemmat olivat tiukkoja siinä, että töihin, vaikka oli juuri syntynyt vauva. Mä jäin kotiin ja puoliso meni työharjoitteluun. Oli haastattelussa sanonut hän tulee vaikka ilmsiseksi, kotona on just vauva syntymässä. Silloin harkoita maksettiin jotain, pientä ja pääsi töihin. Seuraavans kesänä mies sai enemmän rahaa, mä vähemmän ja isovanhemmat oli lapsen kanssa, kun ei voinut mennä päivähoitoon ja sama jatkui koko opintojen ajan. Mies valmistui vuotta ennen, vaikka kävi armeijan, mä sain 3 lasta.
Työelämässä koko ajan, mutta ei oltu ikinä lasten sairauksien vuoksi poissa, isovanhemmat haki lapsia jos työt venyi jne. Ja valmistumisen jälkeen ostettiin iso perhekoti 100% lainalla, isovanhemmat takasi.
Ei ole ollut helppoa, mutta kannatti
Biotie Therapies oli firmana melkoinen kusetus, olin mukana itsekin sijoittajana muutaman tonnin panoksella, pidin osakkeeni noin puoli vuotta, ja myin pois -20% tappiolla. Menin mukaan samaan aikaan kun saivat myyntiluvan Selincro-lääkkeelle, tuumasin että nyt ei olla ainakaan tyhjän päällä, kun on myyntituloja. Mutta Biotie oli tehnyt kehnon jakelusopimuksen tanskalaisen lääkejätti Lundbeckin kanssa aikaisemmin, ja rojaltit olivat huonot, vaikka lääke kävisi kaupaksi. Lisäksi Biotiellä oli usean kymmenen miljoonan rahoitussopimus erään saksalaisen lääkefirman kanssa totsadenantin tutkimukseen, jotta se saataisiin vaihe 3:en läpi, mutta he sanoivat irti sopimuksen kesken kaiken, ja Biotie haki taas tutkimusrahaa omistajilta osakeannin muodossa, mitä he usein olivat aikaisemmin tehneet. Lopulta Biotien osakkeita oli yli miljardi kappaletta, ja osake vain parikymmentä senttiä, jatkuvat osakeannit olivat syönneet omistajien rahoja.
Sitten myöhemmin Biotie ostettiin Amerikkaan, se oli Acorda Therapeutics, joka meni myös myöhemmin konkurssiin, koska totsa lääkkeenä epäonnistui vaiheen 3 kokeissa. Biotien toimitusjohtaja ei koskaan omistanut johtamansa yrityksen osakkeita, paitsi muutama kuukausi ennen kaupan julkistamista, jolloin osakkeen arvo lähes kolminkertaistui, mutta se ei ollut paljon, paitsi jos sattui ostamaan osaketta juuri oikeaan aikaan, kuten toimitusjohtaja teki. Se, mikä teki tästä firmasta epäillyttävän, oli sisäpiiritiedon käyttäminen toimitusjohtajan omissa osakeostoissa, ja se ettei toimitusjohtaja itsekään uskonut johtamaansa firmaan, sekä se että hänen palkkansa oli melkein miljoona vuodessa, ei sellaisia palkkoja makseta yleensä kuin suuryritysten toimitusjohtajille, Biotie oli kuitenkin melkoinen nakkikiska, muutama kymmenen työntekijää.
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin kaduttaa etten hakenut lääkikseen. Olen DI, ja töitä ei ole.
Ensi syksynä Tarttoon opiskelemaan. Helposti sisään. Voit aloittaa viron opiskelun heti
Ei ole helppoa, eikä tunnelin päässä ole valoa.
Lääketiede on ainoa varma nykypäivänä
Älkää nuoret nostako opintolainaa noin paljon. Elin opintojen ajan todella sniidusti ja nostin lainaa vain välttämättömyyksiin, kuten uusiin kenkiin kun vanhat menivät rikki. Kärsin kimppakämpissä ja kasvattelin ituja ruoaksi. Lainaa oli vain pari tonnia valmistuessa, ja sain sen maksettua hanttihommienkin palkoilla pois.
Tutkinto ei tässä työtilanteessa takaa mitään. On pakollista panostaa työkokemukseen jo opintojen ajan, tämän pitäisi olla itsestäänselvyys.
Suunnittelin itse alkavani opiskella biokemiaa joskus 15 v sitten kun kävin oppiaineen avoimen kursseilla. Kauniista puheista huolimatta selkeästi alalla ei ollut työpaikkoja eikä tilanne nähtävästi ole mihinkään.muuttunut. Nykyisessä työllisyystilanteessa ei ole hurraamista mutta aika selvää on että biokemistinä en töitä olisi löytänyt senkään vertaa.