Lue keskustelun säännöt.
Paljonko on soveliasta tinkiä kerrostaloasunnosta nykyisessä markkinatilanteessa?
Täällä ei käy mikään kauppa, mutta pyynnit ovat jämähtäneet vanhoille lukemille. Aina toisinaan tulee 0..20% hinnan pudotuksia.
Sijaintina on syrjäsuomalainen yliopistokaupunki.
Paljonko on maksimi sovelias tinkivara? -15%
Kommentit (527)
Luulenpa, ettet tässä tilanteessa pääse rahastamaan myyjien hädällä, koska kukaan ei ole kovin hädissään. 90-luvulla pankit pakottivat myymään asuntoja lisävakuuksien takia, mutta nykyään eivät enää pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syrjäsuomalainen yliopistokaupunki? Kuulostaa ristiriitaiselta. Ohessa Suomen yliopistokaupungit, joista yksikään ei ole syrjäseutua:
Espoo Aalto-yliopisto
Turku Turun yliopisto, Åbo Akademi
Tampere Tampereen yliopisto
Jyväskylä Jyväskylän yliopisto
Oulu Oulun yliopisto
Kuopio Itä-Suomen yliopisto (toinen kampus Joensuussa)
Joensuu Itä-Suomen yliopisto
Vaasa Vaasan yliopisto
Lappeenranta LUT-yliopisto
Lahti LUT-yliopiston kampus
Pori Tampereen yliopiston kampus
Seinäjoki Helsingin yliopiston ja Vaasan yliopiston yksiköitä (ei pääkampus, mutta selkeä yliopistokaupunkirooli)
Rovaniemi Lapin yliopisto
En koskaan pohdi, mikä on soveliasta. Tingin aina vähintään 20 prosenttia. Jos kyseessä on arvokohde (ns. miljoona-asunto) niin tingin aina vähintään 30 prosenttia. Myyjäosapuolen ja välittäjän reaktio kertoo, ovatko he valmiita hieromaan kauppoja vai ei.
Terveisin,
business-alan ammattilainen, valmistunut vuonna 1997
Vierailija kirjoitti:
Hinta on kerrottu ilmoituksesta, persaukiset älköön vaivautuko.
Tuolla asenteella et pärjää tosielämässä. Trollin voimafantasia on vain fantasia. Ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Itse hylkään aina kaikki asunnot, joiden myyjä (omistaja) tai välittäjä hirttäytyvät omaan hintapyyntöönsä. "Emme tingi senttiäkään." OK, boomer. Minä en tee kauppoja tuollaisten jääräpäisten ukkojen tai akkojen kanssa. Jätän asunnon ostamatta. Jatkan etsintää. Aina löytyy myyjä, joka on valmis tinkimään.
Ostajaehdokas säästää aina (100 prosentin säästö) kun hän ei osta. Rahat pysyvät ostajaehdokkaan taskussa ja vastapuolelle (myyjä + välittäjä) jää vain kuluja. Asunnon omistaminen ei ilmaista lystiä. Kiinteistönvälittäjän työaika ei ole ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan pohdi, mikä on soveliasta. Tingin aina vähintään 20 prosenttia. Jos kyseessä on arvokohde (ns. miljoona-asunto) niin tingin aina vähintään 30 prosenttia. Myyjäosapuolen ja välittäjän reaktio kertoo, ovatko he valmiita hieromaan kauppoja vai ei.
Terveisin,
business-alan ammattilainen, valmistunut vuonna 1997
Ihan oikeesti? Jos olet itse myymässä 100 000 euron asuntoa, niin laitat myynti-ilmoitukseen hinnaksi 150 000 euroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan pohdi, mikä on soveliasta. Tingin aina vähintään 20 prosenttia. Jos kyseessä on arvokohde (ns. miljoona-asunto) niin tingin aina vähintään 30 prosenttia. Myyjäosapuolen ja välittäjän reaktio kertoo, ovatko he valmiita hieromaan kauppoja vai ei.
Terveisin,
business-alan ammattilainen, valmistunut vuonna 1997
Ihan oikeesti? Jos olet itse myymässä 100 000 euron asuntoa, niin laitat myynti-ilmoitukseen hinnaksi 150 000 euroa?
Kylläpäs sinulla on huono laskupää. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan pohdi, mikä on soveliasta. Tingin aina vähintään 20 prosenttia. Jos kyseessä on arvokohde (ns. miljoona-asunto) niin tingin aina vähintään 30 prosenttia. Myyjäosapuolen ja välittäjän reaktio kertoo, ovatko he valmiita hieromaan kauppoja vai ei.
Terveisin,
business-alan ammattilainen, valmistunut vuonna 1997
Ihan oikeesti? Jos olet itse myymässä 100 000 euron asuntoa, niin laitat myynti-ilmoitukseen hinnaksi 150 000 euroa?
Nuo tinkimistään ostaessa esiintuovat ja asuntojen hintojen laskua hehkuttavat ovat niitä, joiden mielestä MUIDEN asuntojen hintojen kuuluu olla halpoja, mutta OMAN asunnon hinnasta ei voi tinkiä, vaan myydessä kuuluu saada päinvastoin voittoa... 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupankäynti on tanssia, neuvottelua, ei jyrkkien ehtojen julistamista. Siinä että joku tinkii, ei ole mitään henkilökohtaista, se on kaupankäynnin koreografiaa. Kaupankäynnissä ei ole mitään henkilökohtaista.
Hylkäsin erään kerrostaloasunnon 5 vuotta sitten. Kohde oli uusi ja vasta remontoitu, joten siinä on suuri velkaosuus (taloyhtiölaina). Sanoin välittäjälle ihan suoraan että kämppä on ylihinnoiteltu, keskeneräinen (remontissa pihistelty, viimeistelytyöt jätetty kesken) ja velkapommi. Palataan asiaan sitten kun hintapyyntö putoaa vähintään 25 prosenttia.
Tilanne nyt: asunto on yhä myymättä. Siinä ei ole kukaan asunut (ei omistaja eikä vuokralainen) viimeksi kuluneiden 5 vuoden aikana. Myyjän hintapyyntö on jämähtänyt alkuperäiselle tasolle eli 5 vuoden takaiseen hintaan. Asunnon pitäminen tyhjänä on maksanut yli 90 000 euroa (hoitovastike, rahoitusvastike). Myyjä ei halunnut tinkiä omasta hintapyynnöstään, joten hänelle pamahti yli 90 000 euron kulut siitä, että kämppä roikkuu tyhjän panttina. Kämpän arvo ei ole noussut. Päin vastoin: hintakupla puhkesi ja kerrostaloasuntojen hinnat ovat tulleet alas noin 20 prosenttia. Lasku on selvästi nähtävissä Helsingin kaikilla asuinalueilla. Myös keskustassa, missä tuo myytävä asunto sijaitsee.
Minä olisin voinut ottaa tuon asunnon "riesakseni" 5 vuotta sitten, jos myyjä olisi itse pudottanut hintapyyntöä 25 prosenttia. Hän kieltäytyi ja katuu nyt katkerasti, koska hintakuplan puhkeaminen johti asunnon arvon laskuun. Nykyiset ostotarjoukset (joita myyjä ja välittäjä ovat saaneet) ovat 30 - 35 prosenttia alle alkuperäisen hintapyynnön.
Minä voitin, koska en ostanut asuntoa ylihinnalla 5 vuotta sitten. Hintakupla puhkesi ja asunnon arvosta lähti pois 20 prosenttia. Nyt minun tarvitsee siis tinkiä vain vähän, kun teen uuden ostotarjouksen (euromääräisesti sama tarjous kuin 5 vuotta sitten) tästä samasta "ongelma-asunnosta. Kämppä on selvästi ongelmakohde, koska sille ei löytynyt ostajaa 5 vuoden myynnillä. Myynti on ollut aktiivista. Kämppä roikkuu jatkuvasti netissä kolmella eri sivustolla (Etuovi, Oikotie, kiinteistönvälittäjän oma sivusto). Vuosien mittaan välittäjä on vaihtunut useita kertoja, mutta sama asuntoilmoitus näkyy Oikotiellä ja Etuovessa lähes jatkuvasti. Lyhyet keskeytykset (ilmoitus katoaa pariksi viikoksi tai kuukaudeksi) johtuvat siitä, että välittäjä vaihtuu. Uusi välittäjä käy ottamassa uusia valokuvia myyntikohteesta. Kesällä uudet valokuvat, talvella uudet valokuvat, ja niin edelleen. Myynti-ilmoitus on pakko päivittää, koska asuinalue päivittyy. Naapuritaloyhtiöissä on tehty suuria remontteja (julkisivut, katto) ja se vaikuttaa koko korttelin ulkonäköön.
By the way, olen itse asunut Helsingin keskustassa 1990-luvulta lähtien. Tunnen alueen paremmin kuin monet välittäjät. Tunnen vanhojen taloyhtiöiden asukkaita ja taloyhtiöiden remonttihistorian. Sekä tietenkin kaikki vahingot (vesivahingot, tulipalot) joista jäi vakava mainehaitta kyseisille taloyhtiöille. Yhdessä yhtiössä on mennyt vedet kellariin 3 kertaa. Tällainen toistuva "pikku vesivahinko" kertoo, että taloyhtiössä on vakavia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä kysymyksen asettelua: soveliasta... miten niin soveliasta? Kun kauppaa tehdään, ei ole mitään soveliaisuussääntöjä. Tinkiä voi niin paljon, kuin ikinä kehtaa. Myyjä voi itse sitten päättää, hyväksyykö tarjouksen vai ei. Joskus törkytarjous voi mennä läpi ja parhaimmillaan myyjäkin on silloin tyytyväinen päästessään eroon asunnosta. Markkinahinta on se hinta, jolla asunto vaihtaa omistajaa. Kaikki muu on pelkkää kuvitelmaa ja haihattelua. Turha häveliäisyys pois ja kaupantekoon!
Vierailija kirjoitti:
Nauran päin naamaa jos joku köyhä tulee esittämään omia tarjouksiaan :D
Nauran päin naamaa, jos joku myyjä leikkii olevansa "rahamies". Keskenkasvuinen räkätys kertoo, myyjä on henkisesti teinipoika. Hän ei luultavasti koskaan kasva aikuiseksi eikä ole vakavasti otettava kauppakumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, ettet tässä tilanteessa pääse rahastamaan myyjien hädällä, koska kukaan ei ole kovin hädissään. 90-luvulla pankit pakottivat myymään asuntoja lisävakuuksien takia, mutta nykyään eivät enää pysty.
Ulosottoviraston tekemät pakkomyynnit (huutokaupat) kertovat, että monelle myyjällä on hätä. Helsingin Hakaniemestä myytiin juuri kokonainen taloyhtiö. Eikä mikään uusi talo vaan noin 100-vuotias, historiallisesti arvokas, suojeltu rakennus.
Vierailija kirjoitti:
Asunnon pitäminen tyhjänä on maksanut yli 90 000 euroa (hoitovastike, rahoitusvastike). Myyjä ei halunnut tinkiä omasta hintapyynnöstään, joten hänelle pamahti yli 90 000 euron kulut siitä, että kämppä roikkuu tyhjän panttina.
Ei rahoitusvastike ole kulu. Sen maksaminen sisältyy velattomaan hintaan. Kai te nyt katsotte ja vertaatte asunnon velatonta eikä myyntihintaa. Ei ihme että yhtiölainoilla kikkaillaan jos ostajaa voi houkuttaa pieneltä näyttävällä mutta täysin vertaikelvottomalla myyntihinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan pohdi, mikä on soveliasta. Tingin aina vähintään 20 prosenttia. Jos kyseessä on arvokohde (ns. miljoona-asunto) niin tingin aina vähintään 30 prosenttia. Myyjäosapuolen ja välittäjän reaktio kertoo, ovatko he valmiita hieromaan kauppoja vai ei.
Terveisin,
business-alan ammattilainen, valmistunut vuonna 1997
Ihan oikeesti? Jos olet itse myymässä 100 000 euron asuntoa, niin laitat myynti-ilmoitukseen hinnaksi 150 000 euroa?
Nuo tinkimistään ostaessa esiintuovat ja asuntojen hintojen laskua hehkuttavat ovat niitä, joiden mielestä MUIDEN asuntojen hintojen kuuluu olla halpoja, mutta OMAN asunnon hinnasta ei voi tinkiä, vaan myydessä kuuluu saada päinvastoin voittoa... 😁
Mitä hourailet? Fiksu myyjä asettaa hintapyynnön yläkanttiin. Niin minäkin teen. Hinnassa on ilmaa vähintään 20 prosenttia. Jos ostajaehdokas tinkii 20 prosenttia (ja tuntee "voittaneensa jotain" tuolla tinkaamisella) niin minä saan asunnosta juuri sen hinnan mitä suunnittelin.
Jos myyjän hintapyyntöön ei ole leivottu mukaan tinkimisvaraa, niin myyjä on idiootti. Hän ei tajua kaupanteon historiaa. Tinkaaminen on ikivanha perinne, yli 5000 vuoden takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon pitäminen tyhjänä on maksanut yli 90 000 euroa (hoitovastike, rahoitusvastike). Myyjä ei halunnut tinkiä omasta hintapyynnöstään, joten hänelle pamahti yli 90 000 euron kulut siitä, että kämppä roikkuu tyhjän panttina.
Ei rahoitusvastike ole kulu. Sen maksaminen sisältyy velattomaan hintaan. Kai te nyt katsotte ja vertaatte asunnon velatonta eikä myyntihintaa. Ei ihme että yhtiölainoilla kikkaillaan jos ostajaa voi houkuttaa pieneltä näyttävällä mutta täysin vertaikelvottomalla myyntihinnalla.
Että sellainen trollin kaasuvalotus sieltä. Jatka vain. Kun tarpeeksi valehtelet ja sössötät, niin alat itsekin uskoa omiin valheisiisi. Eli siihen, että myyjä ei menetä omia rahojaan, vaikka hän makselee rahoitusvastikkeita sata tonnia omasta pussistaan. :D
90 tonnia rahoitusvastikkeita (maksettu myyjän pussista) ja asunnon arvon lasku (20 prosenttia pois käyvästä hinnasta, koska hintakupla puhkesi) on raju tappio. Myyjä ei tule saamaan asunnosta sitä hintaa mitä hän tavoitteli 5 vuotta sitten. Ostajakunta on harventunut ja asuntomarkkina hyytynyt.
Helsingissä on meneillään asukaskato. Korkeasti koulutetut, etätöitä tekevät ihmiset myyvät isoja keskusta-asuntojaan pois. He muuttavat vapaa-ajanasunnoille, missä eläminen on halvempaa. He voivat ostaa pienemmän keskusta-asunnon Helsingistä "tukikohdaksi" itselleen. Asuntoa tarvitaan vain silloin kun on pakottava tarve viipyä Helsingissä yksi yö, yksi viikonloppu tai yksi viikko. Usein nämä vierailut liittyvät työhön (lähityöpäivä konttorilla), sukulaisten tai ystävien tärkeisiin juhliin (häät, valmistujaiset, yms) tai kulttuuritapahtumiin (ooppera, konsertti, festarit).
Hotellin varaaminen olisi kallista, joten oma pieni keskusta-asunto tulee ajan mittaan halvemmaksi. Asuntoa voi myös vuokrata lyhytaikaisesti (airbnb) jos se uhkaa jäädä liian pitkäksi aikaa tyhjilleen omistajan vierailujen välillä.
Jos tinkii liikaa, kauppaakaan ei synny. Toki jos posketon hintapyyntö on jämpti, silloinkaan ei kauppaa synny. Kaupan synnyttävä sopiva summa on jossain jämptin ja sopivasti tingatun välissä. Kuullostaapa itsestäänselvyydeltä.
Asunto jota itse katselin 5 vuotta sitten oli kookas kerrostaloasunto. Neljä makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kaksi kylpyhuonetta ja parveke. Tiesin, että asunto on vaikeasti myytävä. Ostajaehdokkaita hyvin vähän ja myyjän/välittäjän omat asennevammat (jääräpäisyys, lapsellinen kiukuttelu) torpedoivat kaupanteon. Nykytilanteessa en edes harkitsisi keskustelemista myyjän/välittäjän kanssa. Jos myyjän hintapyyntö putoaisi 25 prosenttia (hinnanalennus julkisesti näkyvissä Oikotiellä ja Etuovessa) niin minä voisin harkita ostotarjouksen tekemistä. Tarjous tuli olemaan reilusti alle myyjän hintapyynnön.
Nauran päin naamaa jos joku köyhä tulee esittämään omia tarjouksiaan :D