Paljonko on soveliasta tinkiä kerrostaloasunnosta nykyisessä markkinatilanteessa?

Puolet.

Sääli on sairautta asuntomarkkinoilla. Puhutaan niin isoista rahoista että on järjetöntä tarjota euroakaan enempää kuin millaiseksi asunnon arvon on itselleen määritellyt vain siksi että pelkää onko se "soveliasta".

Kaikilla myytävillä tuotteilla on markkinahinta joka on täsmällinen summa euroina. 

Ketään täyspäistä ei kiinnosta montako prosenttia tuo on alle (tai jopa yli) myyjän pyynnin kun ilmoituksen hinta on aina markkinakäänteiden jälkeen aivan puhdasta mielikuvituksen tuotetta. 

Etkö tiedä, että kiinteistönvälittäjät näkevät nimenomaan TOTEUTUNEET hinnat tilastoista? Hyvin tarkasti osoitteen tasolla. Ne eivät ole julkisia tilastoja, vaan he näkevät ne, koska välitysliikkeet maksavat niistä tilastoista.

-

Ahaa, en tiennytkään sitä. Aina parempi. Kiitos tiedosta, tämä lisäsi uskoa välittäjääni.

Vierailija kirjoitti:

Sääli on sairautta asuntomarkkinoilla. Puhutaan niin isoista rahoista että on järjetöntä tarjota euroakaan enempää kuin millaiseksi asunnon arvon on itselleen määritellyt vain siksi että pelkää onko se "soveliasta".

Kaikilla myytävillä tuotteilla on markkinahinta joka on täsmällinen summa euroina. 

Ketään täyspäistä ei kiinnosta montako prosenttia tuo on alle (tai jopa yli) myyjän pyynnin kun ilmoituksen hinta on aina markkinakäänteiden jälkeen aivan puhdasta mielikuvituksen tuotetta. 

-

Jos haluat asua tietynlaisessa asunnossa tietyllä alueella, niin joudut maksamaan asunnosta myyjää miellyttävän hinnan. Muuten et nimittäin pääse muuttamaan sinne toivomaasi asuntoon. Joudut sitten vaan asumaan muualla. Aika yksinkertaista. 

Yllättävän moni tässä ketjussa ostaa asunnon kuin asunnon, kunhan hinta on matala. 

Itse olen muutaman asunnon elämäni varrella ostanut, enkä ole uskaltanut paljoa tinkiä. Koska olen halunnut the asunnon. Juuri sen. 
Jos asunnosta ei tule the asunto -fiilistä, niin en edes tarjousta jätä. 

"Soveliaisuus" on tässä tilanteessa jo käsitteenä outo, sehän tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "hyvien tapojen mukaisuus".

Asunnon ostaminen on kertaluonteinen tapahtuma, johon ei muutenkaan normaalisti sisälly henkilökohtaisiin asioihin menevää vuorovaikutusta, jossa hienotunteisuusseikoilla olisi varsinaista merkitystä. Numerot puhuvat, kauppa syntyy jos osapuolet pääsevät yksimielisyyteen hinnasta. Myyjän ei tarvitse jumiutua väittelemään selvästi alakanttiin olevasta ostotarjouksesta vaan sen voi hylätä suoraan, jolloin asia on ainakin sillä erää loppuun käsitelty. Ostajaehdokas menettelee epäsoveliaasti lähinnä siinä tapauksessa, että jatkaa jankkaamista jo hylätystä tarjouksestaan.

On sitten eri asia, millaisen tarjouksen tekeminen on järkevää tai tarkoituksenmukaista, jos aikoo löytää kohtuullisessa ajassa sellaisen asunnon, johon pääsee myös asumaan sen jälkeen kun myyjä on hyväksynyt tarjouksen ja kaupat on tehty.

Sanoisin että kaikki kaupat on yksilöllisiä, on todella paljon muuttujia, hintaan vaikuttavia tekijöitä, mielestäni tärkein on sijainti, hesassa on paljon arvostettuja alueita mistä tulee hyvin nihkeästi mitään myyntiin ja usein nämä myydään hyvään hintaan ilman mitään julkista, yleistä markkinointia.Sekä myyjä että ostaja tietää ettei asunto ole alennusmyynnissä.

"Kannattaa laittaa hintapyynnöksi mahdollisimman iso ylihinta, esim 30% yli markkinahinnan. Kuten tästäkin ketjusta näkee, ostajat luulevat, että asunnon hinnassa on AINA joku 30% tinkimisvara. Jos laitat hintapyynnöksi markkinahinnan ilman ylihintaa, ostajat joka tapauksessa kuvittelevat, että tinkimisvaraa olisi 30%."

Helsingin LÄHIÖSSÄ saa olla melkoisen iso perheasunto tai hyvin uusi, että siitä joku maksaisi 280 000€. Ja jos taloyhtiöön on putkiremontti tehty, niin kämppä ei ole uusi... Edelleen, jos haluaa roikuttaa myynnissä, laittaa välittäjän arvion tai enemmän, jos haluaa myydä, niin tuossa 280 000€:ssa todennäköisesti on jo n. 30% ilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sääli on sairautta asuntomarkkinoilla. Puhutaan niin isoista rahoista että on järjetöntä tarjota euroakaan enempää kuin millaiseksi asunnon arvon on itselleen määritellyt vain siksi että pelkää onko se "soveliasta".

Kaikilla myytävillä tuotteilla on markkinahinta joka on täsmällinen summa euroina. 

Ketään täyspäistä ei kiinnosta montako prosenttia tuo on alle (tai jopa yli) myyjän pyynnin kun ilmoituksen hinta on aina markkinakäänteiden jälkeen aivan puhdasta mielikuvituksen tuotetta. 

 

-

Jos haluat asua tietynlaisessa asunnossa tietyllä alueella, niin joudut maksamaan asunnosta myyjää miellyttävän hinnan. Muuten et nimittäin pääse muuttamaan sinne toivomaasi asuntoon. Joudut sitten vaan asumaan muualla. Aika yksinkertaista. 

Vain idari maksaa mistään kämpästä enemmän kuin mitä sen arvo itselle on. Todellisuudessa hyvin harvalla suomalaisella on mahdollisuus saada lainaa loputtomasti, vaikka palstalta sen käsitksen voisikin saada.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että kaikki kaupat on yksilöllisiä, on todella paljon muuttujia, hintaan vaikuttavia tekijöitä, mielestäni tärkein on sijainti, hesassa on paljon arvostettuja alueita mistä tulee hyvin nihkeästi mitään myyntiin ja usein nämä myydään hyvään hintaan ilman mitään julkista, yleistä markkinointia.Sekä myyjä että ostaja tietää ettei asunto ole alennusmyynnissä.

Nämä asunnot menevät sellaisille, joilla on varaa maksaa asunnosta heti pyydetty hinta käteisellä, ei näiden myynnissä jäädä odottelemaan lainapäätöstä tai oman vanhan asunnon myymistä. Tavallinen suomalainen ostaa sen asunnon, johon omat ja (pankist) lainatut rahat riittävät

Vierailija kirjoitti:

"Kannattaa laittaa hintapyynnöksi mahdollisimman iso ylihinta, esim 30% yli markkinahinnan. Kuten tästäkin ketjusta näkee, ostajat luulevat, että asunnon hinnassa on AINA joku 30% tinkimisvara. Jos laitat hintapyynnöksi markkinahinnan ilman ylihintaa, ostajat joka tapauksessa kuvittelevat, että tinkimisvaraa olisi 30%."

Helsingin LÄHIÖSSÄ saa olla melkoisen iso perheasunto tai hyvin uusi, että siitä joku maksaisi 280 000€. Ja jos taloyhtiöön on putkiremontti tehty, niin kämppä ei ole uusi... Edelleen, jos haluaa roikuttaa myynnissä, laittaa välittäjän arvion tai enemmän, jos haluaa myydä, niin tuossa 280 000€:ssa todennäköisesti on jo n. 30% ilmaa.

 

Mitä ihmettä. 280 k kallis? 
Minulla menee juuri myyntiin neljä kämppää lähiössä, kahdessa  hinta jonkin alle 300 k (toinen iso, toinen halutulla sijainnilla) kahdessa 200 (nämä peruskämppiä).



 

Vierailija kirjoitti:

"Kannattaa laittaa hintapyynnöksi mahdollisimman iso ylihinta, esim 30% yli markkinahinnan. Kuten tästäkin ketjusta näkee, ostajat luulevat, että asunnon hinnassa on AINA joku 30% tinkimisvara. Jos laitat hintapyynnöksi markkinahinnan ilman ylihintaa, ostajat joka tapauksessa kuvittelevat, että tinkimisvaraa olisi 30%."

Helsingin LÄHIÖSSÄ saa olla melkoisen iso perheasunto tai hyvin uusi, että siitä joku maksaisi 280 000€. Ja jos taloyhtiöön on putkiremontti tehty, niin kämppä ei ole uusi... Edelleen, jos haluaa roikuttaa myynnissä, laittaa välittäjän arvion tai enemmän, jos haluaa myydä, niin tuossa 280 000€:ssa todennäköisesti on jo n. 30% ilmaa.

-

Minä en ole koskaan asunut niin huonolla alueella Helsingissä, että sieltä sanoisi perheasunnon alle 400 00 eurolla. Se 400 000 on keskiluokkaisen asuinalueen perheasunnon hinta. Hienolla alueella perheasunto maksaa sitten varmaan 600 000 euroa.

Jokaisen kannattaa asua omantyyppisessään paikassa. Luulen kuitenkin, että vahvasti keskiluokkainen perhe, joka haluaa lapsensa alueen hyvään kouluun, maksaa mieluummin vaaditun hinnan kuin muuttaa halvalla slummiin.

Vierailija kirjoitti:

Sääli on sairautta asuntomarkkinoilla. Puhutaan niin isoista rahoista että on järjetöntä tarjota euroakaan enempää kuin millaiseksi asunnon arvon on itselleen määritellyt vain siksi että pelkää onko se "soveliasta".

Kaikilla myytävillä tuotteilla on markkinahinta joka on täsmällinen summa euroina. 

Ketään täyspäistä ei kiinnosta montako prosenttia tuo on alle (tai jopa yli) myyjän pyynnin kun ilmoituksen hinta on aina markkinakäänteiden jälkeen aivan puhdasta mielikuvituksen tuotetta. 

Kyllähän tarjous voi olla hyvinkin paljon pyyntöhintaa pienempi olematta törkeä, jos asunto on ylihinnoiteltu muihin vastaaviin kohteisiin ja toteutuneisiin hintoihin verrattuna. Tällaisista en itse edes tee tarjousta, koska en lähtökohtaisesti usko, että kauppaa syntyisi

Jos sen sijaan kokeilee aivan polkuhinnalla ostaa jo valmiiksi kohtuullisesti hinnoiteltua asuntoa, niin kertoo paljon ihmisestä. En tekisi sellaisen kanssa kauppoja ollenkaan.

Riippuu asuinalueesta? Jos ostaja tarjoisi uudehkosta Hgin keskustan 300000 euron asunnostani 240000, niin pitäisin ostajaa röyhkeänä junttina.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asuinalueesta? Jos ostaja tarjoisi uudehkosta Hgin keskustan 300000 euron asunnostani 240000, niin pitäisin ostajaa röyhkeänä junttina.

Vaikutelma voi olla oikeakin, mutta se ei vaikuta kummankaan osapuolen myöhempään elämään: myyjä jatkaa paremman tarjouksen odottamista, ostaja etsii itselleen sopivan hintaisen asunnon muualta. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asuinalueesta? Jos ostaja tarjoisi uudehkosta Hgin keskustan 300000 euron asunnostani 240000, niin pitäisin ostajaa röyhkeänä junttina.

Tuollaisia juuri on nykyään liikkeellä. Kaiken lisäksi ne röyhkeän tarjouksen tehneet ostajat kimpaantuvat ja alkavat haukkua, kun myyjä ei hyväksy tuollaista tarjousta. 😶

Uskomattomia kommentteja nuo 20-30 prosentin tinkimisvarat Helsingissä. Todellisuus on jossain 0-10 prosentin välillä. Riippuen ihan hintapyynnöstä. Ei todellakaan ole normaalia, että joku pudottaa Helsingissä hintaa 20 prosenttia. 

Se, että nyt on vaikea aika myydä asuntoa, kun ihmiset eivät ole ostamassa, ei tarkoita sitä, että hinnat olisi Helsingissä yleisesti romahtanut täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kannattaa laittaa hintapyynnöksi mahdollisimman iso ylihinta, esim 30% yli markkinahinnan. Kuten tästäkin ketjusta näkee, ostajat luulevat, että asunnon hinnassa on AINA joku 30% tinkimisvara. Jos laitat hintapyynnöksi markkinahinnan ilman ylihintaa, ostajat joka tapauksessa kuvittelevat, että tinkimisvaraa olisi 30%."

Helsingin LÄHIÖSSÄ saa olla melkoisen iso perheasunto tai hyvin uusi, että siitä joku maksaisi 280 000€. Ja jos taloyhtiöön on putkiremontti tehty, niin kämppä ei ole uusi... Edelleen, jos haluaa roikuttaa myynnissä, laittaa välittäjän arvion tai enemmän, jos haluaa myydä, niin tuossa 280 000€:ssa todennäköisesti on jo n. 30% ilmaa.

 

-

Minä en ole koskaan asunut niin huonolla alueella Helsingissä, että sieltä sanoisi perheasunnon alle 400 00 eurolla. Se 400 000 on keskiluokkaisen asuinalueen perheasunnon hinta. Hienolla alueella perheasu

Suomessa

A) ei ole slummeja (jos et tiedä mikä on slummi, voin ottaa sinut seuraavalle työmatkalle mukaan ja viedä tutustumaan oikeaan slummiin)

B) mikrosijainti ratkaisee enemmän kuon asuinalueen nimen maine.

Toki palstalla on aina näitä paremmalla asuinalueella asuvia wannaberikkaita, joilla on korvat, suu ja nenä täynnä velkaa. Sitten ihmetellään, kun halvemman asumisen valinnut pienempipalkkainen kollega pärjää taloudellisesti paremmin....

7%

"... kiinteistönvälittäjät näkevät nimenomaan TOTEUTUNEET hinnat tilastoista? Hyvin tarkasti osoitteen tasolla. Ne eivät ole julkisia tilastoja, vaan he näkevät ne, koska välitysliikkeet maksavat niistä tilastoista."

Tämäpä se kummallista onkin. Vaikkapa samassa taloyhtiössä myyty asunto, esim. kaksio, on ollut taloyhtiön remontteja lukuun ottamatta peruskuntoinen ja toista vastaavaa kaksiota puolestaan on lisäksi rempattu monin tavoin. Jälkimmäisen kaksion alhainen hinta-arvio annetaan kuitenkin kiinteistövälittäjien mukaan taloyhtiön/alueella myytyjen asuntojen hintojen perusteella. Käytännössä omille remonteille ei tule mitään arvoa riippumatta siitä miten laadukkaita ne ovat. 

Edelleen samassa taloyhtiössä kolmannen, esimerkiksi kaksiota pikkuisen isomman, ei kuitenkaan remonteiltaan rempattua kaksiota laadukkaamman kolmion hinta-arvio voi perustua taloyhtiössä/alueella myytyjen rempattujen ja arvoltaan kalliimmaksi arvioitujen asuntojen hinta-arvioon. Hintapyynnin ero rempatun kaksion ja ei-rempatun kolmion välillä on siten kymmeniä tuhansia ei-laadukkaaman hyväksi. 

Luulin, että kiinteistövälittäjät katsovat myytävää kokonaisuutta ja että myyntiin tarjotaan sekä huonoja, hyviä että siltä väliltä olevia asuntoja, mutta eivätpä vaan näy niin tekevän.