Lue keskustelun säännöt.
Olen mennyt todella huonoon kuntoon yksinäisyyden takia.
11.01.2026 |
Elämä on niin yksitoikkoinen ja ei mitään odotettavissa ikinä. Ketään kenen kanssa voi päivästä jutella. Tää kituuminen on jo vuosia jatkunut ja toimintakyky menee vaa yhä huonommaksi. Kaikki pyhät aina yksin kotona.
Kaikkeni oon yrittänyt ja tehnyt tuloksetta. Olen oikeasti todella yksinäinen ja kun elää vaa omassa päässä niin tulee hulluksi.
Kommentit (173)
Olen kans yksin ollut ties kuinka kauan, ainakin 15 vuotta. Mutta kyllä mulla harrastuksia on. Viime kesänä poljin fillarilla norjasta Tromssosta Utsjoelle ja sieltä turkuun. Mukava 1800 km reissu. Rahaa meni mutta eipä haitannut.. Kävin kuntosalillakin vuosia mutta lopetin kun korona aikana kiellettiin menemästä salille. En ole jaksanut sitten alkaa uudelleen. Liikun muuten kyllä, käyn kalassa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaista on aito yhteys? Siis mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Ollaan samaa mieltä kaikesta? Luonteet ja kiinnostuksen kohteet on molemmilla täsmälleen samat?
Ei tietenkään. Silloinhan sitä olisi oman peilikuvansa kanssa eikä toiselta voisi saada toisenlaista näkökulmaa mihinkään eikä myöskään oppia mitään. Se tarkoittaa esim sitä että kummallakin on suht samanlainen maalaisjärki ja tolkku ajatusmaailmassa eli ollaan sillä samalla aaltopituudella eikä esim jatkuvasti ole niin, että toinen sählää ja säätää itsensä tyystin joutaviin ongelmiin joita sitten saa olla apuna ratkomassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Seksi ja yhteys ei ole sama asia, miksi sinulla oli heti seksi mielessä? Eikö ole muuta annettavaa?"
Siksi, että sitä seksiä ehdotettiin heti, kuvio aivan selvä. Väkivaltaisen juopon seura ei vaan kiinnosta.
Sivusta lisään, että etenkin valitettavan monelle miehelle yksinäisyys on synonyymi seksittömyydelle eli kuvitellaan yksinäisyyden olevan (naisen) oma valinta kun ei kiinnosta kertapanot tai parisuhde ihan kenen tahansa vaan miehen kanssa.
Vastaavasti miehiä ei kiinnosta antaa huomiota ja hyväksyntää kenelle tahansa naiselle. Aseistatte seksuaalisuutenne ja ihmettelette miksi ei käy miten haluatte.
Eikö ole mitään yksinäisten faceryhmää? En tiedä, en ole itse somessa. Jos ei ole, niin perusta vaikka itse sellainen. Oman alueesi ystävää etsivät tms.
Aina ei kemiat osu yksiin, mutta saahan sitä kokeilla. Saa myös kokemusta sosiaalisesta kanssakäymisestä, jos pääsee tapaamaan uusia ihmisiä.
Olen itsekin erakko, mulla on vain kaksi ystävää, joista toinen on ex-mieheni (erottuamme lopetimme riitelemisen ja meistä tuli kavereita) ja toinen vanha opiskelukaveri, joka asuu eri paikkakunnalla, ja jonka kanssa tapaamme muutaman kerran vuodessa, ja joskus reissaamme yhdessä.
En kuitenkaan tunne itseäni yksinäiseksi. Viihdyn keskenäni. Vain joskus, kun kaipaisi kaveria vaikka elokuviin tai syömään, niin harmittaa, ettei ole ketään.
Työkavereita minulla on paljon, suurin osa suht samanikäisiä naisia, ja suurimmasta osasta pidän. En silti ole löytänyt töistä ystäviä. En ole helposti ystävystyvä, ja töissä pidän mielellään henkilökohtaiset asiat ominani. Pääsen kuitenkin rupattelemaan niitä näitä, ja ynmärrän, että voisin olla tyytymättömämpi kaverittomuuteeni, jos olisin vain kotona enkä tapaisi ketään.
Nyt minut on kutsuttu pieneen, livenä tapaavaan vertaistukiryhmään erään itseäni läheistesti koskettavan aiheen tiimoilta. Kiinnostaa mennä, mutta samalla pelkään jääväni ulkopuoliseksi etäisen luonteeni vuoksi. Aion kuitenkin yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Seksi ja yhteys ei ole sama asia, miksi sinulla oli heti seksi mielessä? Eikö ole muuta annettavaa?"
Siksi, että sitä seksiä ehdotettiin heti, kuvio aivan selvä. Väkivaltaisen juopon seura ei vaan kiinnosta.
Sivusta lisään, että etenkin valitettavan monelle miehelle yksinäisyys on synonyymi seksittömyydelle eli kuvitellaan yksinäisyyden olevan (naisen) oma valinta kun ei kiinnosta kertapanot tai parisuhde ihan kenen tahansa vaan miehen kanssa.
Vastaavasti miehiä ei kiinnosta antaa huomiota ja hyväksyntää kenelle tahansa naiselle. Aseistatte seksuaalisuutenne ja ihmettelette miksi ei käy miten haluatte.
No ei sitä huomiota ja hyväksyntää millään seksillä saa eikä parisuhteeseen kelpaamattoman kanssa sitä pidä muutenkaan harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Seksi ja yhteys ei ole sama asia, miksi sinulla oli heti seksi mielessä? Eikö ole muuta annettavaa?"
Siksi, että sitä seksiä ehdotettiin heti, kuvio aivan selvä. Väkivaltaisen juopon seura ei vaan kiinnosta.
Sivusta lisään, että etenkin valitettavan monelle miehelle yksinäisyys on synonyymi seksittömyydelle eli kuvitellaan yksinäisyyden olevan (naisen) oma valinta kun ei kiinnosta kertapanot tai parisuhde ihan kenen tahansa vaan miehen kanssa.
Vastaavasti miehiä ei kiinnosta antaa huomiota ja hyväksyntää kenelle tahansa naiselle. Aseistatte seksuaalisuutenne ja ihmettelette miksi ei käy miten haluatte.
Mä käsitin, että ap kaipaa ystäviå ja juttuseuraa. Kuten varmaan moni muukin.
Nuo miesnaistasoteoriajankkaukset voisi jättää niihin toisiin ketjuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Seksi ja yhteys ei ole sama asia, miksi sinulla oli heti seksi mielessä? Eikö ole muuta annettavaa?"
Siksi, että sitä seksiä ehdotettiin heti, kuvio aivan selvä. Väkivaltaisen juopon seura ei vaan kiinnosta.
Sivusta lisään, että etenkin valitettavan monelle miehelle yksinäisyys on synonyymi seksittömyydelle eli kuvitellaan yksinäisyyden olevan (naisen) oma valinta kun ei kiinnosta kertapanot tai parisuhde ihan kenen tahansa vaan miehen kanssa.
Vastaavasti miehiä ei kiinnosta antaa huomiota ja hyväksyntää kenelle tahansa naiselle. Aseistatte seksuaalisuutenne ja ihmettelette miksi ei käy miten haluatte.
Naiset yleensä haluavat ystäviltään ihan muita asioita kuin seksiä. Sen vuoksi miehen kanssa ystävystyminen on vaikeaa, jos mies kuitenkin haluaa ystävyyden lisäksi seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua auttoi, kun otin rohkeasti yhteyttä vanhoihin koulukavereihin. Useimmat vastasivat, ei kyllä nähty vielä. Töissä varovasti yrittänyt jutella. Kaikilla ei tietenkään ole töitä. Tai lapsia. He ovat tärkeintä. Silti tunnistan yksinäisyyden. Aikuisen ihmisen läsnäolon.
Harmi, ettei Vauvalla enää ole sitä kirjeenvaihtopalstaa, tai millä nimellä se nyt olikaan Vauva-lehden aikoina. Tapasin sitä kautta kolme samassa elåmäntilanteessa olevaa ihmistä muutaman kerran. Heistä ei jäänyt ystäviä, kun pikkulapsiarki ja elämä veivät eri suuntiin, mutta kivoja tapaamisia.
Jotenkin tuntuu, että tää someaika erottaa, eikä yhdistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu, mutta alan olla luovuttanut sen suhteen että tilanne vielä muuttuisi vaikka ei se(kään) yksinäisyyttä yhtään helpommaksi tee. Ketjussa on paljon vinkkejä joita olen vuosien varrella koettanut huonolla menestyksellä vaikka en nyt ikinä käynytkään esim kansalaisopiston kielikurssilla ensisijaisesti siksi että saisin sieltä kaverin. Eikä varmaan kukaan muukaan. Tai tuossa lähikoululla olevassa jumpassa jossa suht samat osallistujat on olleet jo useamman vuoden. Ei sielläkään tuttavuuksia synny vaan kaikki tulee ja menee kiireellä ja ne muutamat joilla ei se tuli ole hännän alla on heitä joille tuo jumppa on yhteistä aikaa kaverin tai oman vanhemman kanssa eli heillä on omat juttunsa.
Muutenkin mietin, että kuinka usein nämä vinkkaajat näkee live-elämässä sitä että kaksi toisilleen tuntematonta alkaa jutella niitä näitä tai ottavat itse kontaktia johonkin vieraaseen ihmiseen. Minusta tuollaista näkee tosi harvoin ja etenkin nykyisin kun liki kaikki on keskittyneinä puhelimeensa eikä näe tai kuule mitään mitä ympärillään tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, mutta alan olla luovuttanut sen suhteen että tilanne vielä muuttuisi vaikka ei se(kään) yksinäisyyttä yhtään helpommaksi tee. Ketjussa on paljon vinkkejä joita olen vuosien varrella koettanut huonolla menestyksellä vaikka en nyt ikinä käynytkään esim kansalaisopiston kielikurssilla ensisijaisesti siksi että saisin sieltä kaverin. Eikä varmaan kukaan muukaan. Tai tuossa lähikoululla olevassa jumpassa jossa suht samat osallistujat on olleet jo useamman vuoden. Ei sielläkään tuttavuuksia synny vaan kaikki tulee ja menee kiireellä ja ne muutamat joilla ei se tuli ole hännän alla on heitä joille tuo jumppa on yhteistä aikaa kaverin tai oman vanhemman kanssa eli heillä on omat juttunsa.
Muutenkin mietin, että kuinka usein nämä vinkkaajat näkee live-elämässä sitä että kaksi toisilleen tuntematonta alkaa jutella niitä näitä tai ottavat itse kontaktia johonkin vieraaseen ihmiseen. Minusta tuollaista näkee tosi harvoin ja etenkin nykyi
Må olen tuollainen epätyypillinen suomalainen, joka puhuu tuntemattomille. Lapsena minulla oli todella laaja kaveripiiri ja useita läheisiä ystäviä. Aikuisena oli pakko alkaa rajaamaan, koska yhteydenpito vei jo voimia.
Olen tutustunut hyvin monella tavalla eri konteksteissa ihmisiin. Voin kiitollisena sanoa, että minulla on hyviä ystäviä. Silti olen yksinäinen.
Ehkä se ongelma on sitten kohdallani parisuhteen puuttuminen, kun ei ole ketään jonka kanssa jakaa arkea ja tehdä yhdessä asioota. Keskustella spontaanisti. Puhelimessa puhuminen ei mitenkääm korvaa sitä, että voisi arjessa avata keskustelun mieleen juolahtavista asioista, ilman että tarvitsee mennä liian syvälle, jaaritella kaikesta. Kaikki ystäväni ovat täysin erilaisessa elämäntilanteessa kuin minä, joko tiivis lapsiperhearki tai tiivis parisuhde. Kukaan ei käytännössä "lähde kanssani minnekään" = kävelylle, reissuun, konserttiin, luontoon retkeilemään, museoon jne. Ehkä muutqman kerran vuodessa tapahtuu jotain tällaista, nekin usein toisella paikkakunnalla asuvken ystävien kanssa. Kahvilaan, ravintolaan tai kylään kyllä jotkut lähtevät, mutta se on hyvin kevyttä ja ohutta, eikä oikeastaan anna muuta kuin sen että päivitetään viimeiset kuulumiset.
Yksinäisyyttä on hyvin monenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 151: "Muutenkin mietin, että kuinka usein nämä vinkkaajat näkee live-elämässä sitä että kaksi toisilleen tuntematonta alkaa jutella niitä näitä tai ottavat itse kontaktia johonkin vieraaseen ihmiseen. Minusta tuollaista näkee tosi harvoin ja etenkin nykyisin kun liki kaikki on keskittyneinä puhelimeensa eikä näe tai kuule mitään mitä ympärillään tapahtuu."
Aika harvoinhan noin varmaan tapahtuu. Suomalaiset aika harvoin pyörii yksikseen yhtään missään vain aikaa kuluttamassa vaan yleensä ollaan menossa paikasta A paikkaan B, hoitamassa jotain asiaa (esimerkiksi ostoksia, odotellaan hammaslääkärin odotusaulassa vastaanotolle pääsyä tms) tai sitten ollaan hoitamassa omaa terveyttä (esimerkiksi lenkillä tai kuntosalilla). Moni koiranomistajakin on nykyisin koiransa kanssa lenkillä eikä halua, että sen paremmin itse kuin koirakaan kiinnittää huomiota ohikulkijoihin. Siinä samalla sitten, jos ei olekaan luuri kourassa, ajatellaan omia juttuja. Vaikkapa työasioita, lapsiin liittyviä asioita, omia aikataulujaan tms. Kauppakeskusten penkit valtaa pääasiassa eläkeikäiset miehet, jotka kyllä näyttävät juttelevan siellä toistensa kanssa, mutta Suomessa on aika vähän mitään "joutilaisuustiloja", jossa edes voisi alkaa juttelemaan jonkun kanssa.
Mulle kyllä aika ajoin tulee ihan tuntemattomatkin juttelemaan, kun olen koirani kanssa ulkona. Se on jo vanha koira ja meidän ulkoilu on sitä, että mä seison paikoillani ja koira nuuskii maata. Sitten 2 metriä eteenpäin ja taas sama pysähdys. Meistä siis näkee, että noilla ei ole kiire yhtään minnekään. Kännykkä mulla on taskussa eikä ole mitään kuulokkeitakaan. Kävi mulle jokin aika sitten myös niin, että olin tulossa bussilla kauppakeskuksesta kotiin. Mua vastapäätä istui myöskin iäkkäämpi nainen, joka alkoi juttelemaan. Mainitsi siinä matkan alussa, millä pysäkillä jää pois, ja meillä juttua riitti niin, että ehdin just hiffata, että nyt on hänen pysäkkinsä. Muuten olisi mennyt pysäkin ohi. Eilen kävin lähikaupassa ja ohitin naisen, jolla oli koira. Se koirahan pinkaisi mun perään ja kun pysähdyin, alkoi häntäänsä heiluttaen hyppiä mun säärtä vasten. Mä sitten aloin jutella koiran omistajan kassa, kysyin koiran ikää (oli vielä aika pentu) ja juteltiin hetken aikaa. Aivan varmasti, kun seuraavan kerran näen tämän naisen, moikkaan ja juttelen taas hänen kanssaan samalla kun rapsuttelen koiraansa.
Mutta sanoisin kyllä, että havaintojeni mukaan nuoret ja keski-ikäiset ovat kiireisempiä kuin me, joilla lapset on jo aikuisia ja työelämäkin takana. En mäkään silloin, kun töistä piti rientää kaupan kautta kotiin laittamaan muksuille ruokaa ja tarkistamaan niiden läksyt, missään kaupan kassajonossakaan kenellekään alkanut juttelemaan. Ajatuksissa oli vain illan aikataulut ja ohjelma ja kaupasta halusi vain mahdollisimman nopeasti pois. Ja mitä tulee noihin luureihin, niin muistan ajan, kun ruuhka-aikaan junassa tai bussissa suunnilleen jokaisella oli Metro-lehti nenänsä edessä ja kaikki lukivat sitä asemilla ja ja busseissa jaettavaa ilmaista lehteä. Että eipä niitä arjen kohtaamisia ennen älypuhelimiakaan ainakaan pääkaupunkiseudulla sen enempää ollut kuin nytkään. Samalla tavalla mentiin vaan eteenpäin kuka minnekin. Sen verran pyrittiin katsomaan ympärille, että ei nyt ihan päinkään kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Millaista on aito yhteys? Siis mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Ollaan samaa mieltä kaikesta? Luonteet ja kiinnostuksen kohteet on molemmilla täsmälleen samat?
No esim sitä, että kummallakin on edes jokin kiinnostuksen kohde eikä se kummallakaan ole joku päihde (tai seksi koska kyseessä on kaverisuhde). Sen siis ei tarvitse olla sama eikä välttämättä edes samasta aihepiiristä, koska mikä sen mukavampaa kuin saada omaankin elämäänsä jotain uutta toisen tietämyksen / osaamisen kautta. Toisaalta myös siinä mielessä, ettei käy kumminkaan puolin niin että toista alkaa pitämään elämänsä koko sisältönä ja takertuu liiaksikin kiinni. Se että on yksinäinen kun ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei elämässä olisi mitään muuta sisältöä ilman ihmissuhteita.
Tietenkin se on mukavaa jos esim kaksi reissaamisesta (ja vielä samanlaisesta reissaamisesta samankaltaisissa kohteissa) kiinnostunutta tutustuu ja etenkin jos kummankin reissuintoa on kaventanut matkaseuran puute. Tosin ei siinäkään riitä vain tuo vaan lisäksi pitää olla riittävää samanhenkisyyttä jos siellä reissussa yhdessä aiotaan liikkua ja olla.
Loppujen lopuksi se vaatii aika monenlaisten palasten osumista kohdalleen ihan jo ajoituksesta lähtien. Se on harmi, että sellaiset luontevat arkiset kohtaamisen on vähentyneet vähentymistään sekä somen että koronarajoitusten myötä. Pandemia oli ja meni, mutta ihmisten elämäntyyli ja suhtautuminen uusiin / vieraisiin ihmisiin ei palannut enää ennalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs seurakuntien tapahtumat ruokailut ym...tapahtumat
siellä on uskovaisia. kuka voisi ottaa tosissaan ihmisen joka uskoo kolmeen jumalaan. yksi istuu pilven reunalla ja rai skaa marian. toinen on marian synnyttämä ja kolmas on joku pyhä pieru.
Onpa sinulla ressukalla rajoittunut käsitys. Ei seurakunta tuputa käsityksiä kenellekään vaan tekee aidosti auttamistyötä. Tule mukaan ilman ennakkoluuloja!
Jotenkin itsellä saa niskavillat pystyyn tuo asenne, että yksinäinen nähdään liki aina jonakin hyväntekeväisyys- ja auttamisprojektina muille ihmisille. Yksinäisenä sitä haluaisi olla ihan tasaveroinen / samanlainen siinä missä muutkin ja saada tulla kohdatuksi ihan vaan tavallisena ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut rukoilla Jumalaa/Jeesusta? Uskoontulo voi oikeasti muuttaa elämän paremmaksi ja ihminen saa taivastoivon 🙏
Onko ihan pakko aina tarjota tätä satukirjan ympärille rakennettua pilvilinnaa ja tympeää puhetta ? Yksinäiselle taivastoivoa ! 😬 Keskitytään nyt ensin elämään.
Nro 154: Mä jäin vähän miettimään tuota sun kommenttiasi. Kummallakin pitää olla joku kiinnostuksenkohde eikä sen tarvitse olla sama? Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ei olisi yhtään mitään kiinnostuksenkohteita. Jos oletetaan, että Maija on kiinnostunut jääkiekosta ja Anne on kiinnostunut oopperasta, niin mikä olisi se "samanhenkisyys", joka saisi heidät ystävystymään? Mainitsit reissaamisen, mutta siten, että reissaaminen kiinnostaisi molempia eikä vain toista.
Tuosta takertumisesta olen kanssasi ihan samaa mieltä. Siksi ihmissuhteita on hyvä olla useampia, jotta ei kenestäkään muodostu toiselle elämän ainoaa ihmistä.
Mietin myös noita arkisia kohtaamisia. Olen jo 64 v eli elänyt aika monta vuosikymmentä aikuisenakin ja kyllä ne kohtaamiset tapahtui opiskelupaikassa, töissä, naapurustossa, harrastuksissa jne ennen älypuhelimia ja koronaakin. Tarkoitan, että ei ennenkään ihmiset pysäytelleet kadulla tai kauppakeskuksissa tuntemattomia ja alkaneet juttelemaan niitä näitä. Itseasiassa jos joku tekikin niin, niin ensimmäisenä ajatteli, että joko se pummaa kohta rahaa tai sitten se on muuten vaan päästään vialla. Mä en siis tunnista, millä vuosikymmenellä näin olisi toimittu aiemminkaan. Siis ennen koronaa. Se vaikutus varmaan koronalla oli, että kun ihmiset jäivät enemmän kotiin ja remontoivat kotinsa ja sisustuksensa viihtyisämmäksi, niin siellä kotona nyt sitten kans viihtyy paremmin. Mutta ei ennen koronaakaan jonkun ihan random-tyypin kanssa minnekään kahviloihin tms lähdetty. Mietin nyt sitäkin, että vaikuttaako tutustumiseen se, että nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt (tästähän yökerhot jo valittaakin) , joten eivät käy enää sellaisissa paikoissa? Kirjoitin aiemmin, että meillä ei Suomessa oikein ole mitään "joutilaisuuspaikkoja", joihin aikuinen ihminen voisi mennä ihan vaan oleskelemaan ja katselemaan, oisko joku, jolle mennä juttelemaan. Mutta ei sellaisia kyllä ollut ennen koronaakaan, jos baareja yms ei lasketa.
Toivotonta. Totaaliyksinäisenä ei ole ainuttakaan ihmissuhdetta eikä sellaista ole etenkään aikuisiällä enää mitenkään helppo muodostaa kenenkään kanssa ja sitten vielä "vaaditaan", että tuttuja/kavereita/ystäviä pitäisi olla useampia jotta se oma tuttavuus ei vaan vahingossakaan kävisi kenellekään minkäänlaiseksi rasitteeksi.
Ymmärrän hyvin, että huonoa ihmissuhdetta ei kenenkään pidä sietää ja omista rajoista on tärkeää huolehtia, mutta tuntuu siltä että nykyihminen ei enää hyväksy kuin tietynlaiset kanssaihmiset eikä omaan elämään sovi kuin just täydellisillä ominaisuuksilla varustetut ihmiset. Ennen oli ehdottomia toivelistoja puolison suhteen mutta nykyään tuntuu, että vastaavanlaista täydellisyyttä vaaditaan kaikilta, etenkin uusilta tuttavuuksilta. Erilainen saa, kenties jopa pitääkin olla, mutta vain ennalta määritetyllä tavalla jotta se tuo just sitä oikeanlaista, toivottua lisäarvoa jolla sitten taas itse saa haluamaansa arvostusta toisaalla.
Ainainen yksinäisyys vie tai siis vei ainakin multa elämänilon ja -halun. Ei ole mikään mielenterveysteko tämä vaikka parempi onkin kuin se ainoa seura mitä tähän asti aikuisiällä on vain tarjolla ollut eli päihdeongelmainen kaveri. En edes tajua kuinka ihan aina kun johonkin yhtään tutustui niin paljastui se voimakas mieltymys päihteisiin ja nyt siis en tosiaankaan tarkoita mitään tavallista alkoholinkäyttöä. Enkä siis pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä, mutta päihdeongelmaisen kanssa on hirveän raskasta ja hankalaa olla kaveri kun päihde on aina se mikä määrää ihan kaiken ja iso osa yhteydenpidosta sitten onkin sen aiheuttamien ongelmien puimista tai toimimista känniluurina kun kaverilla on päissään puheripuli.
Vierailija kirjoitti:
Ainainen yksinäisyys vie tai siis vei ainakin multa elämänilon ja -halun. Ei ole mikään mielenterveysteko tämä vaikka parempi onkin kuin se ainoa seura mitä tähän asti aikuisiällä on vain tarjolla ollut eli päihdeongelmainen kaveri. En edes tajua kuinka ihan aina kun johonkin yhtään tutustui niin paljastui se voimakas mieltymys päihteisiin ja nyt siis en tosiaankaan tarkoita mitään tavallista alkoholinkäyttöä. Enkä siis pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä, mutta päihdeongelmaisen kanssa on hirveän raskasta ja hankalaa olla kaveri kun päihde on aina se mikä määrää ihan kaiken ja iso osa yhteydenpidosta sitten onkin sen aiheuttamien ongelmien puimista tai toimimista känniluurina kun kaverilla on päissään puheripuli.
Tämä. Päihdeongelmaisen kanssa elämästä ei tule yhtään mitään. Mitkään suunnitelmat eivät pidä ja päihde ajaa aina kaiken edelle. Kavereilta lainataan rahaa viinaan tai huumeisiin ja velat jätetään maksamatta. Kuppaavat toisen tyhjiin, etsivät baarista tai päihdeporukoista uudet kupattavat ja mustamaalaavat päälle.
Onpa sinulla ressukalla rajoittunut käsitys. Ei seurakunta tuputa käsityksiä kenellekään vaan tekee aidosti auttamistyötä. Tule mukaan ilman ennakkoluuloja!