Olen mennyt todella huonoon kuntoon yksinäisyyden takia.

Harrastus, jossa keskustellaan tai tehdään yhdessä; liikunta, ruoanlaitto, luontoryhmä, luennot ym.

Seurakunnan toiminta; hengellinen tilaisuus, pienryhmä, keittiössä avustaminen tm.

Vapaaehtoistyöt; vanhusten, lasten tai perheiden avustaminen, ruoanjako tm.

Kurssi; SPR:n ystäväkurssi, ensiapukurssi, työvoimatoimiston kurssi, kansalaisopiston kurssi.

Muiden huomioiminen; juttelu kaupassa, puistossa, julkisissa jne., jonkun tutun tai sukulaisen kylään kutsuminen

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla oli ihan sama tilanne vielä marraskuussa. 

Oli junnannut yhtä ja samaa varmaan 10 vuotta.  Jotain virityksiä oli aika ajoin, mutta ne kaatuivat mahdottomina.

Sitten yhdestä nettiyhteisöstä löytyi kohtalotoveri. 

Ei ollut deittisivusto, mutta siellä on yleistä keskustelua(kin) ja hengailua.

Niin vain löytyi hyvä ja sopiva miesystävä erittäin kypsässä iässä.

Olemme molemmat "äimän käkinä" tästä tarjoutuneesta mahdollisuudesta saada ihminen rinnalle loppuiäksi.

Koskaan ei ole liian myöhäistä, ja ihmeitä tapahtuu oikeasti!

Ihanaa! Teitä on onni potkaissut. Onnea!

"Et sitten todella yksinäinen ole, jos vain aidot yhteydet kelpaavat. Tosi yksinäinen tarttuu jokaiseen tilaisuuteen, jossa voi jutella jonkun kanssa, edes lyhyenkin hetken."

Onpa kummallinen mielikuva yksinäisyydestä. Väitän, että aika harvan yksinäisen ihmisen yksinäisyys on sellaista, jossa kaupan kassan kanssa jutustelu olisi päivän kohokohta. Poislukien ehkä vanhukset, joista monet janoavat tosissaan mitä tahansa ihmiskontaktia.

Monilta tässä ketjussa on unohtunut sanonta "Parempi yksin kuin huonossa seurassa." Ei minulla ole ikinä mitään järjettömiä kriteerejä ollut ihmisiin tutustumiselle - kaipaan ihmisiltä lähinnä mielenkiintoista ajatustenvaihtoa, vaikka pinnallistakin, enkä mitään sielunsisaruutta - mutta en minäkään silti totta totisesti liimaantuisi kenenkään narsistin tai alkoholistin kylkeen siksi, että vain olisi joku. En viihdy päällepäsmärien ja juoruilijoiden seurassa. Enkä saa mitään irti sellaisten ihmisten seurasta, joiden kanssa ei ole yhtään mitään yhteistä - eivätkä hekään kyllä saa minun seurastani mitään.

Esimerkiksi minusta olisi mielenkiintoista keskustella jonkun sellaisen kanssa, joka on innostunut kuvanveistosta, vaikka en tiedä kuvanveistosta mitään ja minua kiinnostaa lähinnä maalaustaide. Mutta sellaisen kanssa ei löydy paljon jutun juurta, jonka mielestä kaikki taide ja korkeakulttuuri on jo lähtökohtaisesti turhaa hömpötystä.

Mulla on vähän sama kokemus, että sellaisia ihmisiä ei vaan löydy jotka ihan oikeasti haluavat tutustua.

Omia kavereita kyllä on, mutta ne on nimenomaan sellaisia hyvänpäivän kavereita - joskus yritän aloittaa jotain Whatsapp-keskustelua tyylillä "moi miten menee?" ihan ilman taka-ajatusta edes näkemisestä, mutta se jää aina siihen yhteen keskusteluun ja sitten pitää kalenteroida kahvit kolmen kuukauden päähän. Tiedän että tilanteeni ei ole läheskään niin paha kuin joillain, mutta on tämäkin veemäistä kun hyvänpäivän tutut eivät oikein täytä sitä aukkoa mikä tulee kun ei ole ketään oikeasti läheistä ystävää :( Haluaisin kovasti jonkun jota voi nähdä vähän ex tempore, jolle voi viestitellä jotain ihan tyhjänpäiväistä. En tarvitse yhtä ihmistä täyttämään koko elämääni tai olemaan terapeutti, minulla on ihana puoliso jonka kanssa jutellaan joka päivä ummet ja lammet. Mutta koen että on tervettä että parisuhteenkin ulkopuolella on merkityksellisiä ihmissuhteita. Ystävystyin helposti aikoinaan kouluissa ja kesätöissä ja niistä on jäänyt kavereita, mutta nämäkin suhteet sitten väljeni kun muutettiin kauemmaksi ja ei nähdä enää päivittäin. En jotenkin tiedä miten näitä suhteita voisi ylläpitää, kaikki vaan katoaa.

Olen yrittänyt frendietä yms, siellä oli yksi joka kolahti, mutta jengi vastaa viesteihin 2-3 päivän viiveellä ja tuntuu että jokin siinäkin mättää, en ymmärrä miksei sanota suoraan jos ei kiinnosta. Juuri tällaisia tuttuja en tarvitse enää yhtään lisää. Moni etsii vain lisää ystäviä mutta on jo se oma läheinen porukka tai tyyppi, itse nimenomaan haluaisin että toinenkin ehtii ja jaksaa panostaa suhteeseen jotta siitä tulisi muutakin kuin yksi tyyppi lisää jonka kanssa nähdään 2x puolessa vuodessa ja ei viestitellä mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittele sukulaiselle välillä? Kehtaa. Entä jos löytyy ihmisiä jutteluun. Minkälainen paikkakunta se on.

 

kun ei niitä ole!!! Koittakaa ymmärtää jos ihminen sanoo et on oikeasti yksinäinen. Sitäkin tietä oon käynyt läpi et jollekki etäiselle ihmiselle oon soittanut ja jää vaa siihen se juttu.

Janoan ja kaipaan aitoa yhteyttä.

 

 

 

Tämä. Monesti ihan asiantuntijatkin neuvovat lehdissä tyyliin "soita kymmenelle lähimmälle ihmisellesi, niin yksinäisyys katoaa". Hyvin harva näitä neuvoja jakeleva oikeasti yhtään tajuaa, miten yksinäisiä jotkut voivat olla. 

Vaikka niitä ihmisiä olisiki muutama ympärillä, niin eivät välttämättä ole samanhenkisiä. 

Valitettavasti se on myös niin, että kukaan ei tule kotoa hakemaan. On vain pyrittävä itse ulos. En osaa neuvoa, mutta itse varmasti yrittäisin harrastaa mahdollisimman paljon erilaisia asioita esim .kirjaston lukupiirit ja kokeilla myös erilaisia järjestöjä. Kävisin tapahtumissa. Ei niistä välttämättä ystäviä löydä. Mutta ehkä joskus kohdalle osuisi ihminen, jonka kanssa voisi vähän jutella ja vaihtaa ajatuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittele sukulaiselle välillä? Kehtaa. Entä jos löytyy ihmisiä jutteluun. Minkälainen paikkakunta se on.

 

kun ei niitä ole!!! Koittakaa ymmärtää jos ihminen sanoo et on oikeasti yksinäinen. Sitäkin tietä oon käynyt läpi et jollekki etäiselle ihmiselle oon soittanut ja jää vaa siihen se juttu.

Janoan ja kaipaan aitoa yhteyttä.

Olen varma että sinulla on historiassa joku joka olisi ollut hyvinkin innokas sitä yhteyttä kanssasi jakamaan mutta hän ei sinulle kelvannut. So so sad.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittele sukulaiselle välillä? Kehtaa. Entä jos löytyy ihmisiä jutteluun. Minkälainen paikkakunta se on.

 

kun ei niitä ole!!! Koittakaa ymmärtää jos ihminen sanoo et on oikeasti yksinäinen. Sitäkin tietä oon käynyt läpi et jollekki etäiselle ihmiselle oon soittanut ja jää vaa siihen se juttu.

Janoan ja kaipaan aitoa yhteyttä.

Olen varma että sinulla on historiassa joku joka olisi ollut hyvinkin innokas sitä yhteyttä kanssasi jakamaan mutta hän ei sinulle kelvannut. So so sad.

Aina kannattaa olla valikoiva, ketä päästää elämäänsä. Jos joku väkivaltainen juoppo/nisti/narsisti soittaa ja haluaa seksiä, elämäsi ei ainakaan siitä parane, jos siihen suostut.

Tule AP Instagramiin. Postaa sinne kuvia sinua kiinnostavasta aiheesta ja etsi samanhenkisiä seurattavia ja kommentoi heitä. Sitä kautta voi alkaa löytyä kavereita, ainakin nettikavereita näin aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittele sukulaiselle välillä? Kehtaa. Entä jos löytyy ihmisiä jutteluun. Minkälainen paikkakunta se on.

 

kun ei niitä ole!!! Koittakaa ymmärtää jos ihminen sanoo et on oikeasti yksinäinen. Sitäkin tietä oon käynyt läpi et jollekki etäiselle ihmiselle oon soittanut ja jää vaa siihen se juttu.

Janoan ja kaipaan aitoa yhteyttä.

Olen varma että sinulla on historiassa joku joka olisi ollut hyvinkin innokas sitä yhteyttä kanssasi jakamaan mutta hän ei sinulle kelvannut. So so sad.

 

Aina kannattaa olla valikoiva, ketä päästää elämäänsä. Jos joku väkivaltainen juoppo/nisti/narsisti soittaa ja haluaa seksiä, elämäsi ei ainakaan siitä parane, jos siihen suostut.

Seksi ja yhteys ei ole sama asia, miksi sinulla oli heti seksi mielessä?  Eikö ole muuta annettavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs seurakuntien tapahtumat ruokailut ym...tapahtumat

siellä on uskovaisia. kuka voisi ottaa tosissaan ihmisen joka uskoo kolmeen jumalaan. yksi istuu pilven reunalla ja rai skaa marian. toinen on marian synnyttämä ja kolmas on joku pyhä pieru.

Noissa on joissain paikkakunnilla ilmainen ruokailu, siellä voi tavata muita yksinäisiä, eikä kaikki siellä käyvät ole edes välttämättä mitään uskovaisia, kuten en minäkään.

Ruokalistaa ei julkaista missään, en minä ainakaan halua mitään pahaa ruokaa syödä. Ja siellä pitää maksaa käteisellä, ei minulla ainakaan ole nykyään käteistä, paitsi pieni summa, jota yritän pitää kotivarana.

Kukaan ei luonnollisestikaan tule kotisohvalta hakemaan kädestä pitäen, vaan itse mentävä ulos maailmaan. 
Rohkeasti mukaan vaan kaikkiin itseä kiinnostaviin rientoihin ja avoimin mielin juttelemaan ihmisten kanssa siellä, ehkäpä, kukaties, löytyy sydänystävä jos toinenkin. 
 

"Seksi ja yhteys ei ole sama asia, miksi sinulla oli heti seksi mielessä?  Eikö ole muuta annettavaa?"

Siksi, että sitä seksiä ehdotettiin heti, kuvio aivan selvä. Väkivaltaisen juopon seura ei vaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

"Et sitten todella yksinäinen ole, jos vain aidot yhteydet kelpaavat. Tosi yksinäinen tarttuu jokaiseen tilaisuuteen, jossa voi jutella jonkun kanssa, edes lyhyenkin hetken."

Onpa kummallinen mielikuva yksinäisyydestä. Väitän, että aika harvan yksinäisen ihmisen yksinäisyys on sellaista, jossa kaupan kassan kanssa jutustelu olisi päivän kohokohta. Poislukien ehkä vanhukset, joista monet janoavat tosissaan mitä tahansa ihmiskontaktia.

Monilta tässä ketjussa on unohtunut sanonta "Parempi yksin kuin huonossa seurassa." Ei minulla ole ikinä mitään järjettömiä kriteerejä ollut ihmisiin tutustumiselle - kaipaan ihmisiltä lähinnä mielenkiintoista ajatustenvaihtoa, vaikka pinnallistakin, enkä mitään sielunsisaruutta - mutta en minäkään silti totta totisesti liimaantuisi kenenkään narsistin tai alkoholistin kylkeen siksi, että vain olisi joku. En viihdy päällepäsmärien ja juoruilijoiden seurassa. Enkä saa mitään irti sella

Kummastelin tuota samaa väitettä siitä, että "oikealle yksinäiselle" kelpaa kuka ja mikä tahansa. Minä olen yksinäisten vuosieni myötä muuttunut lähinnä kriittisemmäksi.

Aikuisena kaveriutumisen hankaluus on kokemusteni mukaan siinä, että useimmilla aikuisilla on puoliso, perhettä ja sukua sekä kavereita jo valmiina. Heillä jo on seuraa, joten uudella ihmisellä on oltava jotain erityistä tarjottavanaan, jotta hänelle liikenisi aikaa. Minulla on. Tästä seuraa se epäsuhta, että yksi etsii mukavaa seuraa ja toinen taas lyhytaikaista palveluntuottajaa. Ei näin aina käy, mutta minulle on käynyt.

Onnekseni siedän yksinäisyyttä - siis sekä yksin olemista että sitä ikävää yksinäisyyden tunnetta - poikkeuksellisen hyvin. Kuusikymppisenä erakkona tiedän lopulta päätyväni muumioksi iltapäivälehtien sivuille, mutta itsepä olen itseni hinnoitellut. :)

Vierailija kirjoitti:

Harrastus, jossa keskustellaan tai tehdään yhdessä; liikunta, ruoanlaitto, luontoryhmä, luennot ym.

Seurakunnan toiminta; hengellinen tilaisuus, pienryhmä, keittiössä avustaminen tm.

Vapaaehtoistyöt; vanhusten, lasten tai perheiden avustaminen, ruoanjako tm.

Kurssi; SPR:n ystäväkurssi, ensiapukurssi, työvoimatoimiston kurssi, kansalaisopiston kurssi.

Muiden huomioiminen; juttelu kaupassa, puistossa, julkisissa jne., jonkun tutun tai sukulaisen kylään kutsuminen

 

 

Kas kun et sitä koiran hankkimista ehdottanut. Se toimii ihan yhtä hyvin / huonosti kuin nämä luettelemasi.

 

 

 

ei ap, mutta sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

"Et sitten todella yksinäinen ole, jos vain aidot yhteydet kelpaavat. Tosi yksinäinen tarttuu jokaiseen tilaisuuteen, jossa voi jutella jonkun kanssa, edes lyhyenkin hetken."

Onpa kummallinen mielikuva yksinäisyydestä. Väitän, että aika harvan yksinäisen ihmisen yksinäisyys on sellaista, jossa kaupan kassan kanssa jutustelu olisi päivän kohokohta. Poislukien ehkä vanhukset, joista monet janoavat tosissaan mitä tahansa ihmiskontaktia.

Monilta tässä ketjussa on unohtunut sanonta "Parempi yksin kuin huonossa seurassa." Ei minulla ole ikinä mitään järjettömiä kriteerejä ollut ihmisiin tutustumiselle - kaipaan ihmisiltä lähinnä mielenkiintoista ajatustenvaihtoa, vaikka pinnallistakin, enkä mitään sielunsisaruutta - mutta en minäkään silti totta totisesti liimaantuisi kenenkään narsistin tai alkoholistin kylkeen siksi, että vain olisi joku. En viihdy päällepäsmärien ja juoruilijoiden seurassa. Enkä saa mitään irti sella

Jaa, en koe olevani poikkeus vaikka en olekaan vanhus vaan meitä totaaliyksinäisiä on. Siinä olet kyllä oikeassa että ei se muutama sana kaupan kassan kanssa tai muiden jumppaajien moikkaaminen pukuhuoneessa poista eikä vähennä yksinäisyyttä yhtään.

Millaista on aito yhteys? Siis mitä se konkreettisesti tarkoittaa? Ollaan samaa mieltä kaikesta?  Luonteet ja kiinnostuksen kohteet on molemmilla täsmälleen samat? 

Vierailija kirjoitti:

Oletko kokeillut rukoilla Jumalaa/Jeesusta? Uskoontulo voi oikeasti muuttaa elämän paremmaksi ja ihminen saa taivastoivon 🙏

Taivastoivo ja usko ei vie pois yksinäisyyttä.

T: uskossa oleva yksinäinen 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti se on myös niin, että kukaan ei tule kotoa hakemaan. On vain pyrittävä itse ulos. En osaa neuvoa, mutta itse varmasti yrittäisin harrastaa mahdollisimman paljon erilaisia asioita esim .kirjaston lukupiirit ja kokeilla myös erilaisia järjestöjä. Kävisin tapahtumissa. Ei niistä välttämättä ystäviä löydä. Mutta ehkä joskus kohdalle osuisi ihminen, jonka kanssa voisi vähän jutella ja vaihtaa ajatuksia. 

Tuo on hassu ajatus tai oikeammin ikävän yleinen ennakkoluulo, ettei yksinäinen yrittäisi (tai ainakin aiemmin olisi yrittänyt) tutustua ihmisiin. En tiedä, ehkä se sitten on jotain itsesuojelua ajatella noin koska eihän se yksinäisyys omalle kohdalle voisi osua koska itse osaisi toimia paremmin.

Harvempi sitä istuu kotonaan ainakaan odottamassa ihmettä (tietysti kaikki ei vaan loputtomiin jaksa hakata päätään seinään vaan on alistunut kohtaloonsa) vaan käy noissa mainitsemissasi tapahtumissa ja omaa harrastuksia omien kiinnostuksenkohteidensa mukaan. Yksinäisellä tosin on olosuhteiden pakostakin usein sellaisiakin harrastuksia joihin ei toista ihmistä kaveriksi tarvitse, mutta esim itse käyn yksin lenkkeilyn lisäksi niin uimahallissa, salilla kuin ryhmäjumpassakin. Eikä sieltä kasvotuttuja kummempaa saa eli moikataan ja max ne pari sanaa säästä tai jostain vastaavasta. Noista tapahtumista ja ryhmäkokoontumisista on melko ikäviä kokemuksia eli meillä alkoi lähikirjastossa peli-ilta jossa ekaksi oli paikalle ilmaantui vain minä sekä vetäjä ja sitten seuraavaksi kävi niin, ettei tullut enää sitä vetäjäkään.. 

Vierailija kirjoitti:

"Seksi ja yhteys ei ole sama asia, miksi sinulla oli heti seksi mielessä?  Eikö ole muuta annettavaa?"

 

Siksi, että sitä seksiä ehdotettiin heti, kuvio aivan selvä. Väkivaltaisen juopon seura ei vaan kiinnosta.

Sivusta lisään, että etenkin valitettavan monelle miehelle yksinäisyys on synonyymi seksittömyydelle eli kuvitellaan yksinäisyyden olevan (naisen) oma valinta kun ei kiinnosta kertapanot tai parisuhde ihan kenen tahansa vaan miehen kanssa.