Miesystävällä hyvin tiukat rajat, miten suhtautua?
Edes riidellessä hän ei hyväksy esim. huutamista tai kiroilua. Mies ei itsekään koskaan huuda vaan puhuu rauhallisesti äänellä jossa on auktoriteettia.
Kerran väittelimme viestein eräästä asiasta ja laitoin hänellä viestin että "okei..." Kun seuraavan kerran näimme hän ilmoitti ettei hyväksy tuollaista vaan haluaa että kommunikoin asiallisesti. Ilmeisesti se kolme pistettä oli liikaa ja hän otti sen kiukutteluna.
Hän myös kieltäytyy menemästä tunteisiin mukaan. Vaikka itse huutaisin hän ei huutaisi takaisin vaan olisi kylmän rauhallinen.
Onko tuollainen käytös mielestänne ok?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on selvä autisti/psykopaatti, normaali ihminen kyllä näyttää tunteensa.
Minulle tuli aivan sama heti mieleen. Ei normaali ihminen ole noin viileä.En minä hermostu, mutta kerron kyllä miltä minusta tuntuu aina.
Koskaan hermostumaton tai kiihtymätön ihminen on pelottava. Paljon pelottavampi ja arvaamattomampi kuin joskus huutava. Tulee mieleen joku kammottaviin tekoihin ilmekään värähtämättä kykenevä, kylmänviileä psykopaatti, sarjamurhaaja tms.
Ymmärrän toiveen siitä, ettei riidellä huutaen. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan kontrolloida ja tuon "okein..." kieltäminen menee kyllä yli. Mies positioi itseensä heti suhteen alussa aikuiseksi, sinua ylempänä olevaksi auktoriteetiksi, ja minusta se on paljon pahempi asia kuin satunnainen huutaminen tai okei. Kontrollointia, manipulointia. Ei tuosta voi tulla tasavertaista suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki olettavat, että ap huutaa?
Ihan kuule luetun ymmärtäminen, tulee aika selväksi tuossa aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki olettavat, että ap huutaa?
Koska ap sanoo aloituksessa ettei mies hyväksy huutamista ja kiroilua.
Ilmeisesti on huutanut koska tämmöinen asia on selvinnyt.
AP taitaa olla jonkin sortin draamaqueen, näitähän nuorissa naisissa riittää. Huutaminen nyt ei ole mikään aikuismainen saatikka rakentava tapa keskustella erimielisyyksistä. En itsekään katsoisi huutavaa miestä päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki olettavat, että ap huutaa?
"Hän myös kieltäytyy menemästä tunteisiin mukaan. Vaikka itse huutaisin hän ei huutaisi takaisin vaan olisi kylmän rauhallinen. "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on selvä autisti/psykopaatti, normaali ihminen kyllä näyttää tunteensa.
Minulle tuli aivan sama heti mieleen. Ei normaali ihminen ole noin viileä.En minä hermostu, mutta kerron kyllä miltä minusta tuntuu aina.
Koskaan hermostumaton tai kiihtymätön ihminen on pelottava. Paljon pelottavampi ja arvaamattomampi kuin joskus huutava. Tulee mieleen joku kammottaviin tekoihin ilmekään värähtämättä kykenevä, kylmänviileä psykopaatti, sarjamurhaaja tms.
Tämä. Valitettavasti koettu kantapään kautta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö edes lyö sinua? Karmea ukko!
Ei se, ettei huuda, tarkoita sitä etteikö saattaisi lyödä. Tiedän useamman tällaisen "rauhallisen ja tyynen" miehen, jotka ovat olleet väkivaltaisia kumppaniaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toiveen siitä, ettei riidellä huutaen. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan kontrolloida ja tuon "okein..." kieltäminen menee kyllä yli. Mies positioi itseensä heti suhteen alussa aikuiseksi, sinua ylempänä olevaksi auktoriteetiksi, ja minusta se on paljon pahempi asia kuin satunnainen huutaminen tai okei. Kontrollointia, manipulointia. Ei tuosta voi tulla tasavertaista suhdetta.
Eli mies kerran ilmoittaa että hänen rajansa keskustelussa ovat tämmöiset, on pahempi kuin se että ap huutaa ja kiroilee riitojen aikana ja kommunikoi passiivisaggressiivisesti viesteillä riidellessään?
Olen eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki olettavat, että ap huutaa?
"Hän myös kieltäytyy menemästä tunteisiin mukaan. Vaikka itse huutaisin hän ei huutaisi takaisin vaan olisi kylmän rauhallinen. "
Tuolla kylmänrauhallisuudella juuri provosoi toista osapuolta huutamaan lisää jotta tulisi kuulluksi. Normaali tapa on kuunnella toista, huomioida toisen asia ja näyttää tunteitaan sanallisesti, mutta tuollainen jääkaappikylmä viilipyttymäisyys on välinpitämättömyyttä, rakkauden puutetta ja indikaattori luonneviasta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän toiveen siitä, ettei riidellä huutaen. Toista ihmistä ei voi kuitenkaan kontrolloida ja tuon "okein..." kieltäminen menee kyllä yli. Mies positioi itseensä heti suhteen alussa aikuiseksi, sinua ylempänä olevaksi auktoriteetiksi, ja minusta se on paljon pahempi asia kuin satunnainen huutaminen tai okei. Kontrollointia, manipulointia. Ei tuosta voi tulla tasavertaista suhdetta.
Toista voi nöyryyttä ja alentaa vaikkapa lyömällä että et osaa edes riidellä asiallisesti. Että käyttäydyt kuin hirviö kun on vain hetkellisesti puolustanut kunniaansa.
Luonnehäiriöinen on äärettömän taitava riisumaan sinut puolustuksesta jotta voisi esteettä tehdä sinusta täysin alistuneen, alistetun ja saada sinut syyttämään tästä kaikestav vain itseäsi. Hullu on obsessoitunut toiseen koska ei kykene näkemään sisälleen ja ryöpyttää kaiken sisäisen pimeytensä, moskansa toisen kannettavaksi ja ominaisuuksiksi. Nämä ovat kaikkein tuhoavimpia luonteita jotka ovat myös taitavia rajaamaan tämän käytöksen usein vain yhteen roskapönttöön - tyypillisesti johonkin työpaikalla valittuun kiusattavaan tai kumppaniinsa, jolla on jo valmiiksi alttius epäillä arvostelukykyään. Siis aina uhri vainutaan ja valitaan jonkin heikkouden perusteella.
Eivätkö saalistajapedot luonnossakin tee niin - tässä vaan raadellaan oma lajitoveri silpuksi.
Tulee vähän kolkko fiilis siitä, että hän katsoo voivansa yksin määrätä oikean tavan riidellä ja ilmaista tunteita. Olisin varovainen, tuo voi johtaa muuhunkin kontrollointiin.
Kyseessä miesystävä, vaan kuinka kauan. Taitaa ottaa naisesta selkoa, ennuste jatkolle on lohduton. Tavallaan hyvä että huomaavat sen ajoissa.
Ette koskaan tule löytämään yhteistä tapaa riidellä. Hän ylitulkitsee jokaisen äänensävysi, ei keskity asiasn, vaan ulosantiisi. Tulet turhautumaan tähän. Hän ei koskaan tule ymmärtämään reagointitapaasi. Kumpikin teistä yrittää turhaan muuttaa toista, mutta mitään keskitietä ei tule löytymään.
Mies vaikuttaa psyko-narsistilta. Tärkeintä on käytös, ei aitous (tunteen purku jos kerran tunnetta on, oli sitten negaa tai positiivista). Siis tärkeintä ovat ulkoiset käytöstavat kuin tunteenpurun aitous. Tämä on psykopaateilla ominaista. Parempi on mielestäni kyllä vaikka riidellä ihan kunnolla ja sitten yhtä intohimoisesti rakastaa/naida, palaa ja elää täysillä - kuin sietää moista markiisi de robottia. Huutaminen on pikkuvika psykopatiaan verrattuna.
Asiat selvitetään keskustelemalla.
Mutta ei tuo mieskään kovin keskustelutaitoiselta vaikuta. Kuunteleeko hän mitä sinä sanot?