Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävällä hyvin tiukat rajat, miten suhtautua?
11.01.2026 |
Edes riidellessä hän ei hyväksy esim. huutamista tai kiroilua. Mies ei itsekään koskaan huuda vaan puhuu rauhallisesti äänellä jossa on auktoriteettia.
Kerran väittelimme viestein eräästä asiasta ja laitoin hänellä viestin että "okei..." Kun seuraavan kerran näimme hän ilmoitti ettei hyväksy tuollaista vaan haluaa että kommunikoin asiallisesti. Ilmeisesti se kolme pistettä oli liikaa ja hän otti sen kiukutteluna.
Hän myös kieltäytyy menemästä tunteisiin mukaan. Vaikka itse huutaisin hän ei huutaisi takaisin vaan olisi kylmän rauhallinen.
Onko tuollainen käytös mielestänne ok?
Kommentit (150)
Ei kenenkään tarvitse sietää jotain raivotautista huutamista. Asiat voi selvittää muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajat pitää jokaisella olla ja niitä pitää kunnioittaa, mutta se on molemminpuolista. Jos hän ei kunnioita sun rajojasi ja jos sinä joustat omistasi, suosittelen JSS. Ei se pieni limatuutti sen haaroissa niin ihana ole ettetkö saisi paremman vaihtamalla.
Ihmiset eroaa ihan liian vähän. Sietävät kaikenlaista paskaa liian pitkään, naiset varsinkin. Siinä menee vain elämä ja energia hukkaan ja itseluottamus murenee. Sen kokoamisessa menee aikaa. Miehillä joku ihme taipumus yrittää nujertaa nainen, ainakin niillä joiden kanssa olen ollut. Enää en sellaiseen suhteeseen lähde, jossa mies hyötyy ja minä häviän.
Onko ap sinun hyvä olla tuon miehen kanssa? Meneekö hän mihinkään tunteisiin mukaan? Iloon, onneen, suruun?
Tuosta kiroilemisesta: äiti ei (aikoinaan) tykännyt yhtään siitä, että kiroilin. Sanoi, et "jos sinä siellä maalla (isän kotipaikalla) et muuta opi kuin kiroilemisen, niin älä mene sinne". "Point taken", ja kyllä siellä maalla kiroiltiin, lähes joka ainoasta asiasta. .... No, äidillä sitten muistisairaus, hoitokotiin. Kävin katsomassa ja syöttämässä, välillä pääsi kirosana, niin äiti alkoi hirveästi nauramaan! :) Mikäs siinä, nauraminenhan vähentää kipuja! :)
Se v-alkuinen sana ei kuulunut mun sanavarastoon; sitten kun äiti oli siellä, niin pikkuhiljaa sitä "viljelin". :) Kuin myös isä :)
(Se h-alkuinen ei kuulu mun sanavarastoon vieläkää, ei kuulu eikä tule koskaan kuulumaan; jos joku sanoo, "v:n h", niin mulle tulee heti puolustusreaktio - pidä nyt pääsi kiinni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minista alun esimerkissä mies käyttäytyy aikuismaisesti ja ap lapsellisesti yrittäessään vetää miestä mukaan alakoulutasoiseen tunneagressiivisuuteen.
Eli kun nyt kysyit onko OK, niin minusta on erittäin OK ja sinun itsesi pitäisi opetella kypsempää tapaa ilmaista itseäsi sanoilla, eikä volyymilla.
Te ette sovi yhteen. Minäkään en katselisi sinunlaista huutajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten näe että tässä olis sulla kasvun paikka? Kyllä ne tunteet voi käsitellä ilman että lentää toisen silmille ja käyttäytyy aggressiivisesti.
Jos joku mulle alkaisi riitelemään ja huutamaan ja kiroilemaan, poistuisin tilanteesta ja varmaan myös siitä parisuhteesta myös. Sen verran pitää itsehillintää aikuisella olla että ei toiselle riidellessä ala huutamaan ja kiroilemaan. Riidellä voi sivistyneestikin.
-N48
Vierailija kirjoitti:
Mies on selvä autisti/psykopaatti, normaali ihminen kyllä näyttää tunteensa.
Tunteet voi näyttää sanoilla, sekopäisen huutamisen, kiroamisen ja meuhkaamisen sijaan.
Yleensä kuulijakin on vastaanottavaisempi viestille jota ei karjuta päin naamaa sylkipisarat pärskyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei normaalit ihmiset huuda edes riidellessä. Viestien ylitulkitseminen menee toki ehkä vähän jo yli, hän voisi sen suhteen vähän rauhoittua.
Kyllä normaali ihminen voi kiukustuessaan myös huutaa. Mutta ap:n kuvailema kontrollofriikkiys kuulostaa todella oudolta.
Mitä outoa on siinä, että ei suostu riitelemään eikä kuuntelemaan solvauksia, vaan haluaa asiallista keskustelua? Tai mitkä outoa on siinä, että edellyttää selkeää kommunikointia, ei piilovi''uilua? Jos minä kysyn lapseltani, että mennäänkö elokuviin ja saan vastauksen okei... , niin tiedän, että ei hän oikeastaan elokuviin halua, mutta myöntyy, koska tietää, että kielto aiheuttaisi sen, ettei mentäisi ensi viikollakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa miehen tekemältä provolta.
Potkaise koko kääkkä pihalle, se määrää sinua kohta joka asiassa.
Paitsi tietysti jos tykkäät olla kynnysmattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kumppani vaatisi oikeutta huutaa ja käyttäytyä epäasiallisesti, niin voi vain todeta, että...
En katsoisi päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Rajat pitää jokaisella olla ja niitä pitää kunnioittaa, mutta se on molemminpuolista. Jos hän ei kunnioita sun rajojasi ja jos sinä joustat omistasi, suosittelen JSS. Ei se pieni limatuutti sen haaroissa niin ihana ole ettetkö saisi paremman vaihtamalla.
Siis missä tässä nyt ylitetään APn rajat?
Luitko ollenkaan?
Niin siis mies on henkisesti aikuinen ja Ap jäänyt lapsen tasolle esim. huutaa. Ap ei ansaitse sitä miestä vaan jonkun kaltaisensa idiootin joka huutaa
Toivottavasti ap:lla ei ole lapsia. Kokemuksesta tiedän että huutoilmaisija lyttää räyhäämisellään lapset maanrakoon.
Nyt ilmeisesti ap:n suurin huoli on että kohtasi aikuisen johon mölinämanipulaatio ei pure?
Vierailija kirjoitti:
Miehen tapa ratkoa ristiriitatilanne on parempi, mutta ei se silti oikeuta kontrolloimaan sinun ilmaisuasi.
Joo, kyllä ihmisellä täytyy olla oikeus huutaa, kiroilla ja olla epäasiallinen. Siitä pidän kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei normaalit ihmiset huuda edes riidellessä. Viestien ylitulkitseminen menee toki ehkä vähän jo yli, hän voisi sen suhteen vähän rauhoittua.
Kyllä normaali ihminen voi kiukustuessaan myös huutaa. Mutta ap:n kuvailema kontrollofriikkiys kuulostaa todella oudolta.
Mitä outoa on siinä, että ei suostu riitelemään eikä kuuntelemaan solvauksia, vaan haluaa asiallista keskustelua? Tai mitkä outoa on siinä, että edellyttää selkeää kommunikointia, ei piilovi''uilua? Jos minä kysyn lapseltani, että mennäänkö elokuviin ja saan vastauksen okei... , niin tiedän, että ei hän oikeastaan elokuviin halua, mutta myöntyy, koska tietää, että kielto aiheuttaisi sen, ettei mentäisi ensi viikollakaan.
Mitä siis pitäisi vastata, jos ei ole varma vastauksesta?
Alue: Aihe vapaa
En minä hermostu, mutta kerron kyllä miltä minusta tuntuu aina.