Muistisairaus, lonkkamurtuma ja rollaattoirin kanssa kotiin, jossa rollaattorin kanssa ei pääse vessaan

Palvelutaloja on eri hintaisia ja niitä kannattaa katsoa .  Siellä potilaat pääsee pesulle ja saa puhtaat vaatteet. Kuin pestään hampaat ja syötetään.  

Sukulaisvanhukselle tehtiin vessaan liukuovi kunnan toimesta, jotta pääsi vessaan helpommin, kun jalka oli katkaistu polven alapuolelta. 

Verenkierto-ongelmien vuoksi. Katui loppuikänsä jalan katkaisua. Eli 104-vuotiaaksi. 

Kamalaa sanoa näin, mutta onneksi mummoni ehti kuolla ennen kuin tilanne äityi tällaiseksi. Hänkin kaatui mutta ei enää ehtinyt kotiutua sairaalasta. Kroppa antoi periksi, sairasti alzheimeria muutaman vuoden ja viimeisen puolen vuoden aikana tapahtui se suurin taantuminen. Ei esim. enää tuossa vaiheessa muistanut lapsiaan ja lastenlapsiaan eikä muistanut syödä ja huolehtia hygieniasta. Hoitajat kävivät pari kertaa päivässä antamassa ruokaa ja lääkkeitä ja vaihtoivat vaipan.

Mummoni oli vielä sairaanhoitaja ammatiltaan ja oli pitkään myös vanhainkodissa töissä. Pelkäsi joutuvansa vanhuudessaan joko A: kitumaan yksin kotona ilman apua tai B: kitumaan laitoksessa ilman apua. Ihan suoraan tunnusti, että hänenkään työuran aikana ei ollut kunnollisia resursseja vanhusten hoitamiseen. Liian vähän hoitajia, liian pienet palkat, ammattia ei arvostettu. Plus vielä että valtio laittaa omaa rahaansa mielellään muuhun fantsuun, kuin märissä vaipoissa makaaviin vanhuksiin: Mitä noita nyt elämänsä ehtoopuolella olevia kannattaa hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

"- neuvoni: vaikka vanhempanne olisivat miten skarppeja, siirtäkää heidät asumaan 75-vuotiaina esteettömiin moderneihin hissillisiin kerrostaloihin joissa pääsee pyörätuolillakin vessaan. Parantaa mahdollisuuksia asua kotona mahd.pitkään."

Tämäpä se, mutta miten saa jäärät luopumaan omakotitalosta, kun itse eivät parastaan ymmärrä. Kotihoitokin on kauhistus koska se MAKSAA!!!

Ei kaikki halua 75-vuotiaana muuttaa mihinkään kerrostaloasuntoon. 

Aika monella on tuossa iässä vielä esim ajokortti ja elelevät vapaata elämää. 

Kotiin kannattaa asennuttaa vanhuksille sellaisia tukia seiniin kävelyreitille.

Kyllä monesti jalankatkaisua saa katua loppikänsä. Joillakin paranee hyvin, mutta yleensä jotain vaivaa jää.

Mieluummin etsisin jotain teknisiä ratkaisuja, jos vain saisi kotona olla vaikka kotihoidon avustamilla käynneillä.  Ja hoivapaikkoihin on kyllä melko pitkät jonot ja  pitenee, mitä enemmän vanhukset vanhenee ja hoitajat vähenee.

Vierailija kirjoitti:

Palvelutaloja on eri hintaisia ja niitä kannattaa katsoa .  Siellä potilaat pääsee pesulle ja saa puhtaat vaatteet. Kuin pestään hampaat ja syötetään.  

Ja sidotaan tuoliin niin, että kuristuu kuoliaaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sairaala laittaa kotiin tai kuntoutukseen, ei ole mikään säilytyspaikka, esim jos joutuu opettelemaan halvaatumisen takia kävelyn jne uudestaan menevät kuntoutuksen kautta kotiin. 

Juuri näin. Ei sairaaloissa enää kuntouteta, Tarkoitan siis niitä sairaaloita, joissa hoidetaan esimerkiksi lonkkamurtumat akuuttivaiheessa eli erikoissairaanhoitoa. Kuntoutus tapahtuu muualla. Jos potilas ei pärjää kotona, sitten siirretään kuntoutukseen jonnekin muualle. Yleensä tämä "jokin muu" on perusterveydenhuollon sairaala tai muu vastaava kuntoutuspaikka. Kun siis potilaalla erikoissairaanhoidon tarve loppuu, siirtyy peryusterveydenhuollon piiriin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehdottomasti järjestää palvelutarpeen arviointi, jossa kerrotte tilanteen ja aloitatte selvittelyt. Meidän äidin asunnossa käytiin sairaalaoloaikana katsomassa, pääseekö siellä järkevästi liikkumaan rollaattorin kanssa. Äiti sai myös apuvälineitä kotiin (wc-korokkeen ja suihkutuolin). Arvioija tuli vielä kotiutumisen jälkeenkin käymään ja varmistamaan, että kaikki on hyvin. Otettiin äidille yksityinen kotihoitaja, joka oli aarre; hoiti juoksevat asiat, kaupassakäynnit, toi muutaman kerran viikossa ruoat paikallisesta ravintolasta, siivosi ja pesi tarvittaessa pyykkiäkin. 

Entäs kun todetaan, että rollaattorin kanssa ei pysty järkevästi liikkumaan. Mitä sitten tehdään?

Silloin ei voida kotiuttaa. 

Kyllä voidaan. Yksin asuva omainen kotiutettiin sairaalasta, vaikka hän oli kahden nostettavassa kunnossa. Hänellä eivät toimineet kädet, jalat, eikä kroppa. Mainittakoon vielä, ettei pyörätuoli mahtunut hänen asuintalonsa hissiin, ja kylppärissäkin oli se parinkymmenen sentin kynnys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"- neuvoni: vaikka vanhempanne olisivat miten skarppeja, siirtäkää heidät asumaan 75-vuotiaina esteettömiin moderneihin hissillisiin kerrostaloihin joissa pääsee pyörätuolillakin vessaan. Parantaa mahdollisuuksia asua kotona mahd.pitkään."

Tämäpä se, mutta miten saa jäärät luopumaan omakotitalosta, kun itse eivät parastaan ymmärrä. Kotihoitokin on kauhistus koska se MAKSAA!!!

 

Ei kaikki halua 75-vuotiaana muuttaa mihinkään kerrostaloasuntoon. 

Aika monella on tuossa iässä vielä esim ajokortti ja elelevät vapaata elämää. 

Kyllä, mutta fiksu ihminen varautuu aina tulevaisuuteen. Samoin hankitaan isompi asunto kun on tulossa perheenlisäystä, ihan vastaava juttu.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisvanhukselle tehtiin vessaan liukuovi kunnan toimesta, jotta pääsi vessaan helpommin, kun jalka oli katkaistu polven alapuolelta. 

Verenkierto-ongelmien vuoksi. Katui loppuikänsä jalan katkaisua. Eli 104-vuotiaaksi. 

Tässä on kyse täysin eri asiasta kuin lonkkamurtumasta. Kunta ei korjaa ikäihmisten vessoja. Lonkkamurtuman saa iso osa ikääntyvistä. Amputaatiot vaikuttaa loppuelämän toimintakykyyn. Lonkka murtuu ja leikataan.  Siitä kuntoutetaan ja toivotaan. Ei sen takia remontoida kenenkään koteja.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisvanhukselle tehtiin vessaan liukuovi kunnan toimesta, jotta pääsi vessaan helpommin, kun jalka oli katkaistu polven alapuolelta. 

Verenkierto-ongelmien vuoksi. Katui loppuikänsä jalan katkaisua. Eli 104-vuotiaaksi. 

Ei jalkaa katkaista ellei ole aivan pakko. Verenkiertoa voi yrittää parantaa kirurgisesti pallolaajennuksilla tai ohitusleikkauksella. Sitten kun on jalka kuoliossa ja mätänemässä niin ei se siitä enää parane vaan amputaatio on välttämätön. Ilman toimenpidettä sukulaisvanhuksesi olisi kuollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"- neuvoni: vaikka vanhempanne olisivat miten skarppeja, siirtäkää heidät asumaan 75-vuotiaina esteettömiin moderneihin hissillisiin kerrostaloihin joissa pääsee pyörätuolillakin vessaan. Parantaa mahdollisuuksia asua kotona mahd.pitkään."

Tämäpä se, mutta miten saa jäärät luopumaan omakotitalosta, kun itse eivät parastaan ymmärrä. Kotihoitokin on kauhistus koska se MAKSAA!!!

 

Ei kaikki halua 75-vuotiaana muuttaa mihinkään kerrostaloasuntoon. 

Aika monella on tuossa iässä vielä esim ajokortti ja elelevät vapaata elämää. 

Kannattaisi muuttaa silloin kun on vielä kunnossa kun se sujuu paljon helpommin. Voi sitä myöhemminkin muuttaa mutta omaisten tai jonkun muun pitää auttaa. Pahinta on ehkä asua huonokuntoisena kerrostalossa jossa ei ole hissiä koska sieltä ei välttämättä pääse ulos ilman apua. Fysioterapeutin antamat muut ohjeet olivat kaikki erittäin hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Mihin on unohtunut suomalainen sisu? Kyllä ennen mentiin sinne vessaan vaikka ryömimällä!

Ennen kuoltiin johonkin sairaskohtaukseen jo ennen tuota vaippavaihetta tai sitten päästiin vanhainkotiin tai terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuntoutuspaikka voi olla ihan hyvä.  Kaikissa ei tosin edes kuntouteta,  vaikka nimi muuta sanookin.  Hoidetaan sängynpohjalle. 

Lonkkamurtuma kun on leikattu niin olisi tärkeä saada potilas liikkeelle turvallisesti mahdollisimman pian. Jos on muita sairauksia ja jäädään pariksi viikoksi sängyn pohjalle niin voi olla että iäkkäämpi potilas ei kävele enää koskaan. 

Lonkan ja polven tekonivelleikkauksia tehdään paljon elektiivisesti ja osastoilla on kokemusta kuntoutuksesta. Keskimäärin potilaat taitavat olla noin 70 vuotiaita. Sitä paremmin ja nopeammin kuntoutuu mitä paremmassa kunnossa on ollut ennen leikkausta.

 

Juuikin näin! Reippaasti pois sieltä sohvalta makoilemasta. Ylös, ulos ja lenkille!

Tärkeintä on että kuntoutus aloitetaan varhaisessa vaiheessa. Ensimmäisenä päivänä riittää että pääsee sängystä ylös ja ottaa muutaman askelen. Vähitellen lisätään matkaa ja katsotaan että liikkuminen on turvallista. Ei saisi kaatua koska silloin voi saada uuden murtuman joko toiseen lonkkaan tai siten periproteettisen murtuman jo leikattuun jalkaan. Rollattori on hyvä apuväline alkuvaiheessa ja miksei myöhemminkin. Hyvällä kuntoutuksella ja lihasvoimien jumppaamisella liikkuminen voi jopa parantua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"- neuvoni: vaikka vanhempanne olisivat miten skarppeja, siirtäkää heidät asumaan 75-vuotiaina esteettömiin moderneihin hissillisiin kerrostaloihin joissa pääsee pyörätuolillakin vessaan. Parantaa mahdollisuuksia asua kotona mahd.pitkään."

Tämäpä se, mutta miten saa jäärät luopumaan omakotitalosta, kun itse eivät parastaan ymmärrä. Kotihoitokin on kauhistus koska se MAKSAA!!!

 

Ei kaikki halua 75-vuotiaana muuttaa mihinkään kerrostaloasuntoon. 

Aika monella on tuossa iässä vielä esim ajokortti ja elelevät vapaata elämää. 

Mutta sen omaktotalonkin voi varustaa siten, että siellä pärjää. Mun isäni  on nyt 96v. Asuu 2-kerroksisessa rivitaloasunnossa, joka on oikeastaan kolmessa tasossa. Lonkkaproteesi laitettu jo kauan sitten, mutta polvinivelet alkoi kenkkuilla kunnolla vasta noin 5 vuotta sitten. Isä hommasi ensin asuntonsa pitkiin rappusiin porrashissin. Ne lyhyet rappuset eli 5 porrasta vielä jotenkin sai könkättyä ylös ja alas. Vuosi sitten hommasi porrashissin jatkumaan myös alimmalle tasolle asti. On hommannut kotiinsa erilaisia kaiteita, tartuntapihtejä, suihkutuolin jne. Pärjää edelleen kotona ihan hyvin. Joka toinen viikko käy siivooja ja tilaa ostoksensa netin kautta kotiinkuljetuksella. Muuta ulkopuolista apua ei tarvitse. Vaikka näkö onkin jo huono, onneksi päänuppi toimii. Mä kävin aikoinaan hommaamassa isän tietokoneeseen ison näytön  ja säädin resoluution niin, että isä näkee siitä ilman suurennuslasiakin. 

Itse olen vasta 64v, mutta koko ajan järjestelen kotiani esteettömämmäksi. Voi olla, että jonain päivänä en tässä enää pärjää, mutta mitä paremmin olen jo etukäteen tätä kämppää järjestellyt, sen pidempään täällä pärjään. Jos hyvin käy, ehdin kuolla sydäriin, syöpään tai johonkin muuhun ennenkuin pitää kodistani lähteä minnekään muualle kuin ruumishuoneelle.