Lue keskustelun säännöt.
Miten sietää narsistista anoppia
27.03.2023 |
En uskonut voivani vihata ketään, mutta vihaan.
Olen saanut kuulla ilkeää nimittelyä, mollaamista ja haukkumista koko 15 vuotta. Nuorempana olin niin hyväntahtoinen, että yritin antaa anteeksi ja ymmärtää, yritin aina antaa ilkeiden sanojen olla ja tarjota mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä. Toivoin, että joskus hänkin vähän yrittäisi. No, turha toivo. En ymmärrä miksi olen yrittänyt olla hyvä ihminen, kun olisin vain voinut katkaista välit koko narsistiseen eukkoon.
Anopilla on mt-diagnoosi. Ei ole koskaan ollut töissä, koko ikänsä työttömänä. En haluaisi haukkua sairasta, mutta ei kaikkea voi laittaa sairauden piikkiin. Jos ei ihmisellä ole yhtään halua nähdä hyvää toisessa, on vain minä minä ja minä, vain ilkeitä sanoja ja törkeää kohtelua Miksi yrittäisin? Hän on 60, ei yhtään ystävää, on vain läheisriippuvainen puoliso, oma napa ja oma narsismi.
Anoppi valittaa lasten äänistä, ei ollenkaan osaa olla lasten kanssa. Meidän lapset on ihan rauhallisia tavallisia lapsia. Kerran kun jostain syystä käytiin siellä kylässä ehkä joulun aikaan, niin muka hauskasti työnsi varpaansa vauvan naamaan. Silloin mulla jo meinasi palaa käämit ja sanoin miehelle, että ei enää ikinä mennä sinne. No on sit jonkun kerran käyty, oon taas yrittänyt antaa anteeksi ja mahdollisuuden et vois nähdä lapsenlapsiaan ja et ei voi ainakaan mua syyttää vieraannuttamisesta tms. Ei olis pitänyt. Olisi tuon varpaiden naamaan työntämisen jälkeen vain pitänyt katkaista välit.
Kommentit (32)
ja jatkuu
En vain voi ymmärtää. Itse ovat saaneet aina kaiken ilmaiseksi. Ovat elelleet tukirahoilla ja saaneet omilta vanhemmiltaan kolmelle lapselleen aina joulu- ja synttärilahjat, näin mieheni kertoi. Pääsivät lapsena ilmaiseksi leireille ja harrastukseen, kun vanhemmat (siis ihan omasta tahdostaan ja kaikkea työtä vieroksuen) olivat työttömiä. Nyt kun heillä olisi mahdollisuus vaikka joku harrastus lapsenlapselleen maksaa, niin ei missään nimessä, oma uimahallikäynti on jotenkin uhattuna, vaikka olisi 300 000 rahaa. Ehkä meidän lapset joskus myöhemmin alkaa miettiä, et miksi isovanhemmat ei koskaan anna lahjaa. Aion kertoa, että jotkut ihmiset on niin itsekkäitä ja rahanahneita, että haluavat vain ostaa lahjoja itselleen eikä kenellekään muille. Mutta sitten jää yksin eikä ole yhtään ystävää.
Anoppi veti hirveät herneet nenään ja haukkui mut törkeäksi ja epäkohteliaaksi. Vaikka siis edellisenä päivänä oli tullut ristiäisiin ilman lahjaa, meille kylään ilman tuliaisia ja meidän tarjoaman ruuan ääressä ruokapöydässä taas selosti, kuinka paljon hänellä on perintörahaa. Että joo. Ei pitäisi välittää, mutta en vain pääse tästä turhautumisesta ja vihasta eroon.
Vihaan elämän epäreiluutta. Oma isäni ja muita läheisiä on kuollut aivan liian nuorena. Vtuttaa, että hyvät ihmiset sairastuu syöpään, elämä jää ihan kesken ja lapset menettää vanhempansa ihan liian aikaisin. Sitten kaiken maailman saasta elää ja ainoa sairaus on oma narsismi.
Tää nyt on tällainen purkaus, kun en halua alentua puhumaan pahaa toisesta kenellekään kasvotusten tai kuka tuntee. Oksettaa nämä appivanhemmat ja haluan tän oksetuksen ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse katkaisin välit anoppiin totaalisesti jo 14 vuotta sitten, kun sain tarpeekseni haukkumisesta (minun haukkumiseni vielä siedin, mutta kun mukaan vedettiin vanhempani ja jopa kummini, niin sitten meni kuppi nurin). Tein miehelleni selväksi, että hän valitsee joko äitinsä tai minut (joo, karua ja tylyä, tiedän), mutta oma mielenterveyteni ei olisi enää kestänyt sitä tilannetta. Mieheni valitsi minut ja on sen jälkeen käynyt kotonaan tasan kerran - pikkusiskonsa ylppäreissä.
Elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse miettiä, millä tuulella hän on milloinkin. Vierailut olivat henkisesti niin raskaita, että tulin fyysisesti pahoinvoivaksi jo 10 km ennen anoppilaa, eikä tarvitse kuunnella jatkuvaa valitusta siitä, kun ei käydä ja miksi ei käydä ja koska tullaan seuraavan kerran.
Tiedän, että olen ilkeä ja monen mielestä estän lapsiani tuntemasta isoäitiään. Kyllä, niin olen ja niin estän. Hän on kuitenkin valintansa tehnyt - kuten minäkin. Minulla on oikeus ja velvollisuus suojella paitsi itseäni, myös lapsiani.
Ja näin sitä ihminen oppii pitämään puolensa.
Mitä miehesi tekee asialle? Meillä olisi mies varmaan tunkenut omat varpaansa äitinsä suuhun, jos olisi noin tehnyt vauvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä miehesi tekee asialle? Meillä olisi mies varmaan tunkenut omat varpaansa äitinsä suuhun, jos olisi noin tehnyt vauvalle.
Mies nappasi vauvan pois ja oli että mitä vttua. Mut oli hänkin ihan hämillään, et miks äitinsä tekee niin, oli todella outo ja yllättävä tilanne.
Hän ei enää vanhempiinsa halua olla yhteydessä ja on surullinen, et ovat sellaisia törppöjä ja elämä niin rajoittunutta.
Ristiäisten jälkeen haukkui äitinsä ja sanoi, et ei anna sen työntää kiilaa meidän väliin. Onneksi ei ole sellainen äitinsä pauloissa oleva ressukka joista joskus kuulee.
Kun tässä on tuota appivanhempien menoa nyt seurannut niin ei voi kuin ihmetellä, miten noin myrkyllisessä ilmapiirissä on voinut kasvaa noinkin täysipäinen, ahkera ja suoraselkäinen ihminen. Nuoremmat sisaruksensa kyllä kärsivät mt-ongelmista myös ja toinen ei osaa ees päästää vanhemmistaan irti, vaikka varmaan oma olo helpottuisi kun ottaisi vähän etäisyyttä.
Ei mitenkään. Älä ole tekemisissä. Estot. Ulos. Poika hoitaa äitinsä. Älä ota kotiisi. Anopilla oma koti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse katkaisin välit anoppiin totaalisesti jo 14 vuotta sitten, kun sain tarpeekseni haukkumisesta (minun haukkumiseni vielä siedin, mutta kun mukaan vedettiin vanhempani ja jopa kummini, niin sitten meni kuppi nurin). Tein miehelleni selväksi, että hän valitsee joko äitinsä tai minut (joo, karua ja tylyä, tiedän), mutta oma mielenterveyteni ei olisi enää kestänyt sitä tilannetta. Mieheni valitsi minut ja on sen jälkeen käynyt kotonaan tasan kerran - pikkusiskonsa ylppäreissä.
Elämä on paljon helpompaa, kun ei tarvitse miettiä, millä tuulella hän on milloinkin. Vierailut olivat henkisesti niin raskaita, että tulin fyysisesti pahoinvoivaksi jo 10 km ennen anoppilaa, eikä tarvitse kuunnella jatkuvaa valitusta siitä, kun ei käydä ja miksi ei käydä ja koska tullaan seuraavan kerran.
Tiedän, että olen ilkeä ja monen mielestä estän lapsiani tuntemasta isoäitiään. Kyllä, niin olen ja niin estän. Hän on kuitenkin valintansa tehnyt - kuten minäkin. Minulla on oikeus ja velvollisuus suojella paitsi itseäni, myös lapsiani.
Kiitos tästä. Haluaisin ajatella, että jokaisessa ihmisessä on hyvää ja kaikki ansaitsee mahdollisuuden jne Mutta nyt pitää varmaan sysätä tuollaiset ylevät tavoitteet ja tehdä juuri näin: Minulla on oikeus ja velvollisuus suojella paitsi itseäni, myös lapsiani.
Jaa.,a. Tohtoriksi väitellyt mies, ei koskaan töissä, silti rahaa ja omaisuutta.
Varsinaisen sadun on aloittaja pakertanut.
Mutta hyvää kannattaa odottaa, hautajaisissa esittää pääsurijaa kun mies perii heidät sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa.,a. Tohtoriksi väitellyt mies, ei koskaan töissä, silti rahaa ja omaisuutta.
Varsinaisen sadun on aloittaja pakertanut.
Mutta hyvää kannattaa odottaa, hautajaisissa esittää pääsurijaa kun mies perii heidät sitten.
Siis ovat olleet työttömänä anoppini ja appeni molemmat, asuneet asumistuella vuokra-asunnossa. Ei niillä mitään omaisuutta ole. Tohtoritutkintokin on sellainen hyönteistutkimuksen väitöskirja, en nyt viitsi tässä sanoa ihan tarkkaa alaa. Mutta ei siis mikään DI. Nyt ihan viime vuosina heidän vanhempansa eli mieheni isovanhemmat ovat kuolleet, ja appivanhemmat ovat saaneet perintöä. Ei heillä mitään omaisuutta ole vaan asuvat samassa vuokra-asunnossaan edellen ja pitävät rahoja tileillään. Ja anoppi on jaksanut joka kerta siis laulaa virttä siitä, kuinka on nyt rikas.
Heillä on varmaan vahvasti edelleen köyhän ihmisen identiteetti eli eivät voi tuoda tuliaisia tai ostaa synttärilahjaa lapsenlapselle kun on joku pinttynyt ajatus takaraivossa et raha loppuu eikä riitä omaan uimahallilippuun 🙄 En tiedä, vaikea hahmottaa sairaan mielen ajatuksenkulkua.
Jotenkin oudolla tavalla lohduttaa, ettet usko edes todeksi.
En elättele mitään toiveita, että heille vanhainhoitokulujen jälkeen jää enää mitään perintöä annettavaksi. Eiköhän ne rahat sinne elämän loppuvuosiin pala, kun asuvat hoitokodissa 20 vuotta. Jotenkin sitä toivoisi, että voisivat vähän hemmotella lapsenlapsiaan nyt kun ovat pieniä ja voisi nauttia elämästä. Mutta ei hän ymmärrä sellaista.
Hyi, varpaat vauvan naamalle. Ei enää ikinä lapsia tuollaisen lähellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa.,a. Tohtoriksi väitellyt mies, ei koskaan töissä, silti rahaa ja omaisuutta.
Varsinaisen sadun on aloittaja pakertanut.
Mutta hyvää kannattaa odottaa, hautajaisissa esittää pääsurijaa kun mies perii heidät sitten.Siis ovat olleet työttömänä anoppini ja appeni molemmat, asuneet asumistuella vuokra-asunnossa. Ei niillä mitään omaisuutta ole. Tohtoritutkintokin on sellainen hyönteistutkimuksen väitöskirja, en nyt viitsi tässä sanoa ihan tarkkaa alaa. Mutta ei siis mikään DI. Nyt ihan viime vuosina heidän vanhempansa eli mieheni isovanhemmat ovat kuolleet, ja appivanhemmat ovat saaneet perintöä. Ei heillä mitään omaisuutta ole vaan asuvat samassa vuokra-asunnossaan edellen ja pitävät rahoja tileillään. Ja anoppi on jaksanut joka kerta siis laulaa virttä siitä, kuinka on nyt rikas.
Heillä on varmaan vahvasti edelleen köyhän ihmisen identiteetti eli eivät voi tuoda tuliaisia tai ostaa synttärilahjaa lapsenlapselle kun on joku pinttynyt ajatus takaraivossa et raha loppuu eikä riitä omaan uimahallilippuun 🙄 En tiedä, vaikea hahmottaa sairaan mielen ajatuksenkulkua.
Jotenkin oudolla tavalla lohduttaa, ettet usko edes todeksi.
En elättele mitään toiveita, että heille vanhainhoitokulujen jälkeen jää enää mitään perintöä annettavaksi. Eiköhän ne rahat sinne elämän loppuvuosiin pala, kun asuvat hoitokodissa 20 vuotta. Jotenkin sitä toivoisi, että voisivat vähän hemmotella lapsenlapsiaan nyt kun ovat pieniä ja voisi nauttia elämästä. Mutta ei hän ymmärrä sellaista.
Et taida tietää mikä on väitöskirja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa.,a. Tohtoriksi väitellyt mies, ei koskaan töissä, silti rahaa ja omaisuutta.
Varsinaisen sadun on aloittaja pakertanut.
Mutta hyvää kannattaa odottaa, hautajaisissa esittää pääsurijaa kun mies perii heidät sitten.Siis ovat olleet työttömänä anoppini ja appeni molemmat, asuneet asumistuella vuokra-asunnossa. Ei niillä mitään omaisuutta ole. Tohtoritutkintokin on sellainen hyönteistutkimuksen väitöskirja, en nyt viitsi tässä sanoa ihan tarkkaa alaa. Mutta ei siis mikään DI. Nyt ihan viime vuosina heidän vanhempansa eli mieheni isovanhemmat ovat kuolleet, ja appivanhemmat ovat saaneet perintöä. Ei heillä mitään omaisuutta ole vaan asuvat samassa vuokra-asunnossaan edellen ja pitävät rahoja tileillään. Ja anoppi on jaksanut joka kerta siis laulaa virttä siitä, kuinka on nyt rikas.
Heillä on varmaan vahvasti edelleen köyhän ihmisen identiteetti eli eivät voi tuoda tuliaisia tai ostaa synttärilahjaa lapsenlapselle kun on joku pinttynyt ajatus takaraivossa et raha loppuu eikä riitä omaan uimahallilippuun 🙄 En tiedä, vaikea hahmottaa sairaan mielen ajatuksenkulkua.
Jotenkin oudolla tavalla lohduttaa, ettet usko edes todeksi.
En elättele mitään toiveita, että heille vanhainhoitokulujen jälkeen jää enää mitään perintöä annettavaksi. Eiköhän ne rahat sinne elämän loppuvuosiin pala, kun asuvat hoitokodissa 20 vuotta. Jotenkin sitä toivoisi, että voisivat vähän hemmotella lapsenlapsiaan nyt kun ovat pieniä ja voisi nauttia elämästä. Mutta ei hän ymmärrä sellaista.
Sekoilet nyt. Jos he ovat köyhiä ja te varakkaita, jostain uimalipusta kohkaus.
Ja kuitenkin kehut heillä olevan 300 000 säästöjä, niitä ei oikeen kasaanbu perusturvasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrätkö mikä on perintö? Myös ikänsä työtön voi yhtäkkiä saada perinnön vaikka 60-vuotiaana.
Tässä jutussa taitaa pääpointti nyt olla siinä, että anoppi ja appi ovat pihejä, eivätkä anna rahaa vaikka isot säästöt. Siitä tässä on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa.,a. Tohtoriksi väitellyt mies, ei koskaan töissä, silti rahaa ja omaisuutta.
Varsinaisen sadun on aloittaja pakertanut.
Mutta hyvää kannattaa odottaa, hautajaisissa esittää pääsurijaa kun mies perii heidät sitten.Siis ovat olleet työttömänä anoppini ja appeni molemmat, asuneet asumistuella vuokra-asunnossa. Ei niillä mitään omaisuutta ole. Tohtoritutkintokin on sellainen hyönteistutkimuksen väitöskirja, en nyt viitsi tässä sanoa ihan tarkkaa alaa. Mutta ei siis mikään DI. Nyt ihan viime vuosina heidän vanhempansa eli mieheni isovanhemmat ovat kuolleet, ja appivanhemmat ovat saaneet perintöä. Ei heillä mitään omaisuutta ole vaan asuvat samassa vuokra-asunnossaan edellen ja pitävät rahoja tileillään. Ja anoppi on jaksanut joka kerta siis laulaa virttä siitä, kuinka on nyt rikas.
Heillä on varmaan vahvasti edelleen köyhän ihmisen identiteetti eli eivät voi tuoda tuliaisia tai ostaa synttärilahjaa lapsenlapselle kun on joku pinttynyt ajatus takaraivossa et raha loppuu eikä riitä omaan uimahallilippuun 🙄 En tiedä, vaikea hahmottaa sairaan mielen ajatuksenkulkua.
Jotenkin oudolla tavalla lohduttaa, ettet usko edes todeksi.
En elättele mitään toiveita, että heille vanhainhoitokulujen jälkeen jää enää mitään perintöä annettavaksi. Eiköhän ne rahat sinne elämän loppuvuosiin pala, kun asuvat hoitokodissa 20 vuotta. Jotenkin sitä toivoisi, että voisivat vähän hemmotella lapsenlapsiaan nyt kun ovat pieniä ja voisi nauttia elämästä. Mutta ei hän ymmärrä sellaista.
Et taida tietää mikä on väitöskirja?
No ei jollain biologian tohtorin tutkinnolla välttämättä ole pilvin pimein töitä ollut joskus 90-luvulla. Eikä ole nytkään. Pitää ottaa jotain muuta kuin oman alan työtä vastaan.
Mikä tuossa ap:n kertomuksessa on viimeisen kommentoijan mahdotonta ymmärtää. Ap kertoo selkeästi,
että appivanhemmat ovat eläneet syystä tai toisesta työttöminä tukien varassa. Nyttemmin ovat saaneet
perintörahoja omien vanhempiensa kuoltua. Siksi heillä on säästöjä, mutta vanhasta tottumuksesta
pihtaavat rahoja, eivätkä tuo tullessaan edes kastelahjaa vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Tässä jutussa taitaa pääpointti nyt olla siinä, että anoppi ja appi ovat pihejä, eivätkä anna rahaa vaikka isot säästöt. Siitä tässä on kysymys.
No ei nyt ole ihan kohtuutonta odottaa, että isovanhemmat antavat kastelahjan ristiäisissä, häälahjan häissä tai tuliaisia kun tullaan kylään. Onhan tuo loukkaavaa käytöstä ja kertoo viestin, että en välitä teistä pskaakaan. Miniän nimittelystä ja lasten alistamisesta nyt puhumattakaan. Mahdollisimman kaukana pysyisin.
Perikö anoppikin yhtäkkiä jotain, kun hänenkin tililleen sadat tuhannet ilmaantuivat? Tuskin appiukon vanhemmat hänelle mitään jättivät. Taitaa olla Porvoon satuja tämä.
jatkuu
Nuoremman ristiäisiin kutsuttiin ja kun asuvat kauempana niin olivat yötä. Vanhempi 4-vuotias pelkäsi mummoaan, vaikka on reipas ilopilleri eikä ole koskaan vierastanut. Niin oudosti ja kylmästi käyttäytyy meidän lapsia kohtaan. Ja tietenkin tulivat ilman mitään tuliaisia tms. Tottahan nyt vauvaa yöt syöttävä miniä jaksaa laittaa heille pöydän koreaksi. Minusta olisi kohteliasta tuoda yökylään tullessaan vaikka edes pullaa, vauvaperheeseen veisin kyllä ihan ruokaakin ja auttaisin minkä voisin. Auttaminen on anopille täysin vieras käsite, hän osaa olla vain autettava.
Miehensä eli appi on myös varmaan kroonisesti masentunut ja valittaa aivan joka asiasta. Puhuu hitaalla ja narisevalla äänellä ja valittaa, valittaa. Mikään ei onnistu, kaikki on huonosti, taas on poliitikot ja muut tehneet huonoja päätöksiä. Tohtoriksi väitellyt, mutta ei töihin ole koskaan vaivautunut. Molemmille täysin vieras ajatus, että omasta elämästään voisi ottaa jotain vastuuta ja tehdä joskus jotain, mikä nyt ei itselle niin mieluisaa välttämättä olisikaan.
Nyt kun ovat perineet omat vanhempansa, niin meidän nuorimman ristiäisiin tulivat taas kerran tyhjin käsin. Eivät siis antaneet mitään kastelahjaakaan. Heidät on kutsuttu ja ovat tulleet meidän häihin ja lasten ristiäisiin, ikinä eivät ole mitään edes pientä lahjaa tuoneet. Silloin en välittänyt, kun tiesin heidät työttömiksi, mutta nyt anoppi muistaa aina kertoa, kuinka hänellä on kuusinumeroinen summa tilillä ja miehellään samaten. Että oi kun on niin paljon rahaa, ei ees tiedä mihin käyttäisi! Mä koitin ystävällisesti ehdottaa, että voishan lapsenlapsia muistaa jouluna ja syntymäpäivänä. Meidän vanhin on jo alakoululainen, eikä siis oo koskaan saanut näiltä isovanhemmiltaan mitään, ei yhtään joulu- tai synttärilahjaa. Anoppi siitä meni aivan sekaisin ja sopotti, että siis törkeää pyydellä lahjoja, sillä rahalla hän voi ostaa itselleen uimahallilippuja Selvä