Haluaisin lapsia, jos voisin olla varma että niiden isä kantaisi saman vastuun kuin minä.

Aina ei voi saada mitä haluaa ja yleensä ei halua sitä mitä saa.

Vierailija kirjoitti:

"Miksi mies ei kypsy siihen vanhemmuuteen samalla lailla kuin nainen että ymmärtäisi sen että nyt on omat tarpeet hetkellisesti laitettava sivuun ja keskityttävä lapsen tarpeisiin? Ai niin, miehille tyypillinen itsekeskeisyys, siitähän se johtuu."

 

Onko siis epäkypsyyttä että jos ei pysty täydellisesti joka hetki laittamaan omia tarpeitaan sivuun ilman että se tuntuu hieman pahalta? Eiköhän monesta naisestakin tunnu pahalta miten äitiyden myötä monet omat tarpeet pitää laittaa sivuun? Ja moni äiti niitä kyllä sanoittaakin aika paljon ja usein. Ja se on täysin ok.

Tunteet eivät ole väärin. Eikä niiden sanominen ole väärin. 

Se on sitten aikuisuutta ja kypsyyttä että miten niitä tunteita käsittelee.

Tästä on nyt nimenomaan kyse. Kuvittele tilanne olohuoneessa:

Nainen (ollut raskaana, synnyttänyt, imettää paraikaa, herännyt yöllä imettämään 4 kertaa, uuvuksissa, nälkäinen, hämillään, rinnat kipeänä): Voisitko tuoda lasin vettä?

Mies: (elämänsä fyysisessä kunnossa, vähän väsynyt koska nukkui edellisen yön alakerran sohvalla itkevän vauvan takia): Mua harmittaa kun en saa enää pimppiä yhtä usein kuin ennen.

Nainen: Ok hyvä kuulla.

Vierailija kirjoitti:

"Ohis, mutta kyllä se on kiukuttelua jos aikuinen mies vinkuu omista tarpeistaan vauvan äidille."

 

Suomalaista miestä on yritetty sata vuotta saada puhumaan tunteistaan ja nyt se on sitten vinkumista?

Pitäkää jo tunkkinne.

Tunteista puhuminen ei ole sama asia kuin vauva-arjen keskellä naisen kuormittaminen sillä että kitisee omista "tarpeistaan". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo on kumma kun miehet ovat jo omille lapsilleen mustasukkaisia siitä kun ei koko ajan olekaan enää huomion keskipiste."

 

Miksi koet että se on mustasukkaisuutta lasta kohtaan jos kaipaa edes joskus yhteyttä omaan vaimoonsa?

Tässä on monella niin kovat defenssit heti päällä että alkaa vaikuttamaan että tässä on nyt monilla naisilla joku kipupiste löydetty.

Miksi mies ei kypsy siihen vanhemmuuteen samalla lailla kuin nainen että ymmärtäisi sen että nyt on omat tarpeet hetkellisesti laitettava sivuun ja keskityttävä lapsen tarpeisiin? Ai niin, miehille tyypillinen itsekeskeisyys, siitähän se johtuu.

Miten meinaat kasvattaa pojasta sellaisen että se olisi aikuisena sellainen kuin haluaisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi mies ei kypsy siihen vanhemmuuteen samalla lailla kuin nainen että ymmärtäisi sen että nyt on omat tarpeet hetkellisesti laitettava sivuun ja keskityttävä lapsen tarpeisiin? Ai niin, miehille tyypillinen itsekeskeisyys, siitähän se johtuu."

 

Onko siis epäkypsyyttä että jos ei pysty täydellisesti joka hetki laittamaan omia tarpeitaan sivuun ilman että se tuntuu hieman pahalta? Eiköhän monesta naisestakin tunnu pahalta miten äitiyden myötä monet omat tarpeet pitää laittaa sivuun? Ja moni äiti niitä kyllä sanoittaakin aika paljon ja usein. Ja se on täysin ok.

Tunteet eivät ole väärin. Eikä niiden sanominen ole väärin. 

Se on sitten aikuisuutta ja kypsyyttä että miten niitä tunteita käsittelee.

 

 

 

Tästä on nyt nimenomaan kyse. Kuvittele tilanne olohuoneessa:

 

Nainen (ollut raskaana,

 

Vali vali

Vierailija kirjoitti:

Taloudellisen vastuun tulisi olla miehellä kokonaan, koska nainen kantaa raskauden ja vaarantaa kehonsa synnytyksessä. Hoitovastuu 50-50%.

Sä voit ihan neuvotella paikallisesti niin hyvät ehdot omalle äitiydelle parisuhteessa ku onnistut neuvottelemaan jonku miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo on kumma kun miehet ovat jo omille lapsilleen mustasukkaisia siitä kun ei koko ajan olekaan enää huomion keskipiste."

 

Miksi koet että se on mustasukkaisuutta lasta kohtaan jos kaipaa edes joskus yhteyttä omaan vaimoonsa?

Tässä on monella niin kovat defenssit heti päällä että alkaa vaikuttamaan että tässä on nyt monilla naisilla joku kipupiste löydetty.

Miksi mies ei kypsy siihen vanhemmuuteen samalla lailla kuin nainen että ymmärtäisi sen että nyt on omat tarpeet hetkellisesti laitettava sivuun ja keskityttävä lapsen tarpeisiin? Ai niin, miehille tyypillinen itsekeskeisyys, siitähän se johtuu.

Kyllä mun mies on ollut lastensa kanssa aina ja vähintään sen verran kuin on sovittu, yleensä paljon enemmän. Silti en olisi hänen kanssaan lapsia mennyt tekemään, ehei, sillä kyllä se metatyö ja muu oli lasten äidin tehtävä. Toki jos lapset olisi muuttaneet meille kokoaikaisesti olisi tilanne ollut eri. 
En myöskään hoitanut miehen lapsia kuin poikkeustilanteissa, hän sai ihan itse setviä lapsenhoidon jos hänellä oli vaikkapa saunailta kun lapset oli täällä. Silloin menivät yöksi esim mummolaan. 
Alussa jo sovittiin että molemmat hoitaa oman jälkikasvunsa. Oma lapseni oli jo teini kun muutettiin yhteen. 
Aina on autettu toisiamme mutta hoitovastuu onnollut sillä vanhemmalla.

Kannattaa valita järki suhde joka on järki edellä valittu eikä kemian ja romantiikan harhaisissa höyryissä. 😶🌫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämässä voi saada varmoja takuita mistään, vaikka löytyisi mies joka tekee oman osansa kotitöistä niin se voi mennä ja kuolla.

Tai löytää kiinnostavamman naisen.

Näin kävi itselle. Exä oli sellainen hätäratkaisu kun muut ei olleet oikein kiinnostuneita. Perhekkin perustettiin. Suhteen aikana oma itseluottamus parani, aikuistuin henkisesti ja sain myös elämäntavat terveemmälle pohjalle. Pikkuhiljaa muutkin naiset alkoi nähdä minut ihan eri valossa kuin ennen. 

Työpaikan pikkujouluissa sitten tapasin erään naisen ja hyvin nopeasti tunsimme että olemme aina kuuluneet toisillemme. Sellaista lämmintä tunnetta en koskaan kokenut kun tapasin exäni aikoinaan. Hoidan oman osani lasten hoidosta kun on vuoroviikot ja arvostan exääni koska hän on hyvä äiti ja hyvä ihminen. Hän ei vaan ollut se oikea. Nyt elän elämäni parasta aikaa ja kohta 8 vuotta naimisissa m36

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää löytää niin ihana mies

Esim. Matias Marttinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo on kumma kun miehet ovat jo omille lapsilleen mustasukkaisia siitä kun ei koko ajan olekaan enää huomion keskipiste."

 

Miksi koet että se on mustasukkaisuutta lasta kohtaan jos kaipaa edes joskus yhteyttä omaan vaimoonsa?

Tässä on monella niin kovat defenssit heti päällä että alkaa vaikuttamaan että tässä on nyt monilla naisilla joku kipupiste löydetty.

Miksi mies ei kypsy siihen vanhemmuuteen samalla lailla kuin nainen että ymmärtäisi sen että nyt on omat tarpeet hetkellisesti laitettava sivuun ja keskityttävä lapsen tarpeisiin? Ai niin, miehille tyypillinen itsekeskeisyys, siitähän se johtuu.

Kyllä mun mies on ollut lastensa kanssa aina ja vähintään sen verran kuin on sovittu, yleensä paljon enemmän. Silti en olisi hänen kanssaan lapsia mennyt tekemään, ehei, sillä ky

Noin se menee naisilla, mutta kun mies sanoo naiselle ettei osallistu hänen lastensa hoitoon kun ne ei ole hänen, niin mies lentää pellolle alta aikayksikön.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita järki suhde joka on järki edellä valittu eikä kemian ja romantiikan harhaisissa höyryissä. 😶🌫

Harvalle miehelle sopii se, että naiskumppani valitaan järjellä eikä tunteella. Yleensä miehet odottavat vahvaa kemiaa, syvää henkistä yhteyttä ja kipinöitä suhteessa 

Et voi olla ikinä täysin varma ennenkuin tilanne on päällä. Tietenkin voit yrittää jos sattuisi semmonen kohdalle joka haluaa lapsia ja tulee niitten kanssa toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita järki suhde joka on järki edellä valittu eikä kemian ja romantiikan harhaisissa höyryissä. 😶🌫

 

Harvalle miehelle sopii se, että naiskumppani valitaan järjellä eikä tunteella. Yleensä miehet odottavat vahvaa kemiaa, syvää henkistä yhteyttä ja kipinöitä suhteessa 

 

Oikeasti miehet miettii järjellä paljon enemmän jo ihan siitä syystä että ymmärtävät realiteetit, etenkin jos eivät ole kovin haluttuja miehiä. Toki ne suhteet sitten jää kylmiksi, kun on otettu nainen johon oli mahdollisuus muttei se ollut se jonka olisi oikeasti halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei elämässä voi saada varmoja takuita mistään, vaikka löytyisi mies joka tekee oman osansa kotitöistä niin se voi mennä ja kuolla.

Tai löytää kiinnostavamman naisen.

Näin kävi itselle. Exä oli sellainen hätäratkaisu kun muut ei olleet oikein kiinnostuneita. Perhekkin perustettiin. Suhteen aikana oma itseluottamus parani, aikuistuin henkisesti ja sain myös elämäntavat terveemmälle pohjalle. Pikkuhiljaa muutkin naiset alkoi nähdä minut ihan eri valossa kuin ennen. 

Työpaikan pikkujouluissa sitten tapasin erään naisen ja hyvin nopeasti tunsimme että olemme aina kuuluneet toisillemme. Sellaista lämmintä tunnetta en koskaan kokenut kun tapasin exäni aikoinaan. Hoidan oman osani lasten hoidosta kun on vuoroviikot ja arvostan exääni koska hän on hyvä äiti ja hyvä ihminen. Hän ei vaan ollut se

Hävettää myöntää että itselle kävi ihan samoin naisena. Sillä erolla ettei mies ollut hyvä isä, eikä ole sitä edelleenkään ja eron jälkeen heittäytyi hankalaksi lasten hoidon suhteen. Oikeudessa ollaan riidelty useamman kerran lasten huoltajuudesta ja vaikka mies on aina hävinnyt, niin tekee sitä ihan kiusallaan. n32

Lasta pitää haluta 100%. 99% ei riitä koska muuten riskinä on katumus ja ongelmat. Pitää ajatella lasta joka ansaitsee syntyä toivottuna.

AP, me kaikki tiedämme kyllä, että et tule koskaan saamaan lapsia. Ei sun tarvitse jatkuvasti oksentaa näitä miesviha ketjuja tänne. Mene vaikka ulos hiihtämään välillä.

Noin se menee naisilla, mutta kun mies sanoo naiselle ettei osallistu hänen lastensa hoitoon kun ne ei ole hänen, niin mies lentää pellolle alta aikayksikön.

Oliko kiire kun et lukenut kunnolla? Vaivetkö ymmärtänyt lukemaasi? Luehan uudestaan😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jo on kumma kun miehet ovat jo omille lapsilleen mustasukkaisia siitä kun ei koko ajan olekaan enää huomion keskipiste."

 

Miksi koet että se on mustasukkaisuutta lasta kohtaan jos kaipaa edes joskus yhteyttä omaan vaimoonsa?

Tässä on monella niin kovat defenssit heti päällä että alkaa vaikuttamaan että tässä on nyt monilla naisilla joku kipupiste löydetty.

Miksi mies ei kypsy siihen vanhemmuuteen samalla lailla kuin nainen että ymmärtäisi sen että nyt on omat tarpeet hetkellisesti laitettava sivuun ja keskityttävä lapsen tarpeisiin? Ai niin, miehille tyypillinen itsekeskeisyys, siitähän se johtuu.

 

 

Miten meinaat kasvattaa pojasta sellaisen että se olisi aikuisena sellainen kuin haluaisit?

Pitkälle pääsee jo sillä, kun ei sano lapselle, että pojat eivät itke... klassikko, jonka kuulin joskus 80-luvulla, kun vihainen äiti huusi pienelle pojalleen kirjaston ulko-oven edessä. Jatkumoa seurasi joskus 2000-luvun alussa  kun lapsen 5 v. pelikaveri jäi harjoituksissa kaaduttuaan makaamaan kentälle... isänsä huutaa mitä sä siellä makaat. Osa aikuisista kohtelevat lapsiaan kovin oudosti.

Paljon on kiinni siitä millainen empatiakyky ihmisellä on, pystyykö asettumaan toisen asemaan. Käyttäyykö muita kohtaan kuten toivoisi itseään kohdeltavan.