Haluaisin lapsia, jos voisin olla varma että niiden isä kantaisi saman vastuun kuin minä.

"Annan sinulle oman, hyvin tyypillisen esimerkin jotta saat konkreettisen käsityksen mistä tässä keskutelussa puhutaan. Huomioi, että tässä keskustelussa puhutaan tästä tietystä dynamiikasta."

Kiitos mutta olen ollut isänä kahdelle nyt jo lähes aikuiselle lapselle joten asia on minulle hyvin tuttu.

Eikä ongelma ole missään vaiheessa ollut se että en ymmärtäisi mistä sinä ja muuta sinällään puhuisitte. Vaan siitä minkä sinäkin juuri hyvin pitkästi kirjoitit: jos lapsiperheessä parisuhde on huono, se johtuu aina siitä että mies on huono, Jos lapsiperheen parisuhde on hyvä, se on sen ansiota että mies osaa olla hyvä mies. Mitään muita vaihtoehtoja ei ole.

Mutta ei oikea elämä ole aina noin yksinkertaista. Tuo malli aliarvioi niin miehiä kuin naisiakin. Ikäänkuin naisen käytös ei olisi muuta kuin miehen käytöksen heijastuma jossa nainen ei olisi enää oma monimutkainen ja monia eri ristiriitaisiakin tunteita tunteva yksilö. Nainen vain reagoi siihen mitä mies tekee.

Vierailija kirjoitti:

Sinun kuvasi miehen seksuaalisuudesta on erikoinen. Ikäänkuin se olisi lähinnä rumaa ja väärää. 

Se on rumaa ja väärää jos sitä itsekkäästi tyrkyttää toiselle väärällä hetkellä. 

"Äiti on rättiväsyneenä hormonihuuruissaan pi l de kipeänä hoitamassa kahden ihmisen aikaansaamaa totaalisen avutonta jälkeläistä, mutta kun ne miehen tarpeeeeeeeeeeeeet!!!111"

Tietenkin myös tuon äidin tarpeet on huomioitava. Varsinkin sen kyllä aika lyhyen ajan kun tuo on se tilanne. Se ei kuitenkaan ole enää useimmiten tilanne esim. 6 kk päästä eikä varsinkaan vuoden tai kahden.

Vierailija kirjoitti:

Samat ajatukset täällä. Minulla on tuore suhde, ja mahdollisesti mies haluaisi lapsia tulevaisuudessa. Olen avoin ajatukselle, JOS hän tosiaan hoitaisi osuutensa. Minä olen ollut 10 vuotta yksinhuoltaja, enkä todellakaan ryhdy siihen leikkiin enää nyt kun esikoinen alkaa olla teini ja elämä helppoa. Voin jakaa vanhemmuuden, mutta mitään takeitahan siitä ei ole että se todella jaettaisiin tasan tai jopa niin että mies kantaisi päävastuun.

Sen verran on tätä elämää nähty, että mikään, ei mikään takaa sitä että mies hoitaa osuutensa mukisematta.

Ei ehkä sun mies.

Minulla on sellainen puoliso, joka hoitaa ja johon voin luottaa. Hän on mies. Paras minulle. Luotettava ja turvallinen ja tosiaankin asioita hoitava. Ja oma-aloitteinen ja yhteistyötä tekevä. Ärsyyntyi, kun alussa päsmäsin. Aikuinen mies.

Että älä yleistä miehiä. 

Meidän pojatkin osoittaa samansuuntaisia piirteitä ja ehkä opittuja juttuja nyt, kun tuo murrosikä ja teineily alkaa olla läpikäyty. Tytär on kumppanikseen valinnut juurikin sellaisen yhteistyötä tekevän määrätietoisen ja luotettavan nuoren miehen. 
Näin äitinä olen vaan ihmeissäni, mitä heistä kuoriutuu. Niin tytöistä kuin pojistakin.

Tunnen myös paljon aikuisia ja nuoria miehenalkuja, jotka oikeasti ovat humaanein ja vastuullisia.

Vierailija kirjoitti:

"Annan sinulle oman, hyvin tyypillisen esimerkin jotta saat konkreettisen käsityksen mistä tässä keskutelussa puhutaan. Huomioi, että tässä keskustelussa puhutaan tästä tietystä dynamiikasta."

 

Kiitos mutta olen ollut isänä kahdelle nyt jo lähes aikuiselle lapselle joten asia on minulle hyvin tuttu.

Eikä ongelma ole missään vaiheessa ollut se että en ymmärtäisi mistä sinä ja muuta sinällään puhuisitte. Vaan siitä minkä sinäkin juuri hyvin pitkästi kirjoitit: jos lapsiperheessä parisuhde on huono, se johtuu aina siitä että mies on huono, Jos lapsiperheen parisuhde on hyvä, se on sen ansiota että mies osaa olla hyvä mies. Mitään muita vaihtoehtoja ei ole.

Mutta ei oikea elämä ole aina noin yksinkertaista. Tuo malli aliarvioi niin miehiä kuin naisiakin. Ikäänkuin naisen käytös ei olisi muuta kuin miehen käytöksen heijastuma jossa nainen ei olisi enää oma monimutkainen ja monia eri ristiriitaisiakin tunteita tu

Ei kai kukaan kiellä etteikö huonoja äitejä ja vaimoja olisi olemassa. Mutta edelleen, tämän keskustelun aiheena on miesten rooli perheessä kun lapsi syntyy, ja siitä yleisestä ongelmasta että mies taantuu toiseksi lapseksi itsekin. Naisen on pakko kasvaa äidin rooliin, sillä vauvaa on syötettävä, vaipat vaihdettava, pullot pestävä ja ylipäätään huolehdittava avuttoman käärön selviytymisestä. Siitä nyt ei päästä mihinkään, että harvassa ovat äidit jotka tuhahtaa miehelle että hoida nyt tuo klo 2 hoitava mukula ja vaimo siirtyy katsomaan televisiota. Ja päivittelee miehelle että missä on ruoka? Tarvitko apua ton lapsesi kanssa? 

Pointti on että miehelle on normalisoitua olla ottamatta oikeasti vastuuta. Äidiltä vastaava käytös olisi heitteillejättö. Ja sitten toisekseen, pienen vauvan kanssa arki on sitä opettelua ja vaipparallia eikä siinä väsyneenä ja synnytyksestä ja raskaudesta palautuvana ole paukkuja olla samanlainen läsnäoleva kumppani kuin aikaisemmin, eikä sen pidä olla mikään ihmettelyn aihe. Jos sitten mies haluaa enemmän yhteistä aikaa ja huomiota, ei sitä pidä havitella kiukuttelemalla vaan tarttumalla niihin asioihin jotka sen kumppanin aikaa vie. Täten naiselta vapautuu resursseja huomioida kumppania ja jos nainen kokee kumppanin huomioivan ja ottavan vastuuta, se ruokkii positiivista ilmapiiriä. Mutta kun oikeasti miehen pitää ymmärtää jo lähtökohtaisesti että se uusi arki on erilaista ja jokaisen tulee mukautua. Uhrautuminen vaan vatuttaa, katkeroittaa eikä todellakaan paranna tilannetta. Mieti itse jos olet läpikäynyt jonkun suuren leikkauksen ja olet heikossa hapessa ja vaimo alkaisi kettuilemaan että mikset siivoa, mikset käy töissä, mikset hiero minua enää?? Tuossa kohtaa ja olosuhteissa tuollaiset vaatimukset tuntuisi todella kohtuuttomilta ja itsekkäiltä. Sen takia me älähdämme sinulle tässä ketjussa, koska joet vaan miten naisen tulee hoitaa parisuhdetta, mutta kun ei, jonkun tulee hoitaa vauvaa, ja jos mies ei sitä tee, naisen on pakko. Jos ei empatia riitä ymmärtämään asiaa mahdollisen kumppanin silmissä, ymmärrät varmaan että oma äitisi on joutunut laittamaan sinun hyvinvoinnin ja selviytymisen isäsi huomion ja seksin kipeyden etusijalle. 

"Ei kai kukaan kiellä etteikö huonoja äitejä ja vaimoja olisi olemassa. Mutta edelleen, tämän keskustelun aiheena on miesten rooli perheessä kun lapsi syntyy, ja siitä yleisestä ongelmasta että mies taantuu toiseksi lapseksi itsekin." 
 

En tiedä montako kertaa minun pitää sanoa että ongelma on jo sinänsä se että tämä on se keskustelunaihe 99 kertaa sadasta. Se jo luo sinällään ajatuksen jossa ongelma on lähtökohtaisesti aina mies ja miehen käytös.

No oikeaasti onkin ja liian usein. Mutta silti se ei saisi olla se perusajatus. Perusajatuksille luodaan rooleja ja rooleja taas aletaan helposti toteuttamaan ajattelematta sen kummemmin että ovatko ne hyviä tai ei.

"Pointti on että miehelle on normalisoitua olla ottamatta oikeasti vastuuta"

Myös äitiydessä on monia normalisoituja asioita jotka ajattelemme luonnollisiksi mutta jotka ovat enemmän opittuja ja kulttuurisia. Äitiyttä ei nähdä joka maassa ja joka kulttuurissa samalla tavalla. Esim. jo Ranskassa on ihan normalisoitua että naiset eivät uppoudu äitiyteen vaan nimenomaan naiseuden ylläpito on tärkeää. Enkä siis sano että tämä on oikein tai väärin. Mutta eri normalisoitu käsitys se silti on.

"Mieti itse jos olet läpikäynyt jonkun suuren leikkauksen ja olet heikossa hapessa ja vaimo alkaisi kettuilemaan että mikset siivoa, mikset käy töissä, mikset hiero minua enää?? "

Kyse ei missään vaiheessa ole ollut kohtuuttomista vaatimuksista vaan sen näkemisestä että se toinen ihminen on eri ihminen kuin itse on. Se toinen ei ole samalla tavalla kipeä joten hänen elämänsä ja tarpeensa eivät muutu sen sairaan ihmisen kaltaisiksi. Sen voi ymmärtää ja sanoa eikä se tarkoita että pitäisi tehdä jotain jota ei halua tai jaksa. Mutta sen voi siis ihan ääneen sanoa toiselle että ymmärrän kyllä että sinulla on edelleen ne vanhat tarpeet ja toiveet vaikka niitä ei juuri nyt voikaan täyttääkään. Puhuminen auttaa moneen asiaan.

""Pointti on että miehelle on normalisoitua olla ottamatta oikeasti vastuuta""

Missä vuoden 2026 todellisuudessa on näin? Missä näet ihan oikeasti yhtään laajemmin puhetta että on ihan ok että mies makaa sohvalla ja nainen tekee kotona kaiken? Eiköhän se ole jo varsin marginaalista vaikka toki jotkut miehet yrittävät edelleen sitä epätoivoisesti jossain kulissien takana pitää yllä. Mutta että joku mies julkisesti omalla nimellä ja naamalla esittäisi sen joksikin normiksi vielä nykypäivänä? Ei ole tullut kyllä vastaan.

Naisena neuvon, että kannattaa tehdä vain sen verran lapsia, mistä pystyy huolehtimaan yksin. Miehen osallistuminen on ihan tuuripeliä, mutta nainen on 100% vastuussa kaikesta ja lapsen synnyttyä, mieskin yleensä taantuu ja yhtäkkiä onkin kaksi lasta huolehdittavana. Sitten kun sitä ei enää jaksa, niin sen miehen voi heittää pellolle, ja kuunnella loppuelämä, miten olet ihan hirveä akka, kun riistät mieheltä elarit. 

"Sen takia me älähdämme sinulle tässä ketjussa, koska joet vaan miten naisen tulee hoitaa parisuhdetta"

Et siis oikeasti lue ollenkaan mitä kirjoitan. Minä puhun siitä että naisen pitää muistaa että on olemassa myös parisuhde joka ei katoa koskaan. Se ei ole sama asia kuin että sitä pitäisi koko ajan hoitaa samalla tavalla tai että se ei voisi olla toissijaista joinain hetkinä. Mutta se pitää aina silti muistaa ja ymmärtää että mitä se vaikuttaa sekä itseen että toiseen.

"mieskin yleensä taantuu ja yhtäkkiä onkin kaksi lasta huolehdittavana"

Ihan mielenkiinnosta kysyn että mistä te nuo "laatumiehenne" oikein löydätte?

Vierailija kirjoitti:

"Ei kai kukaan kiellä etteikö huonoja äitejä ja vaimoja olisi olemassa. Mutta edelleen, tämän keskustelun aiheena on miesten rooli perheessä kun lapsi syntyy, ja siitä yleisestä ongelmasta että mies taantuu toiseksi lapseksi itsekin." 
 

En tiedä montako kertaa minun pitää sanoa että ongelma on jo sinänsä se että tämä on se keskustelunaihe 99 kertaa sadasta. Se jo luo sinällään ajatuksen jossa ongelma on lähtökohtaisesti aina mies ja miehen käytös.

No oikeaasti onkin ja liian usein. Mutta silti se ei saisi olla se perusajatus. Perusajatuksille luodaan rooleja ja rooleja taas aletaan helposti toteuttamaan ajattelematta sen kummemmin että ovatko ne hyviä tai ei.

 

"Pointti on että miehelle on normalisoitua olla ottamatta oikeasti vastuuta"

 

Myös äitiydessä on monia normalisoituja asioita jotka ajattelemme luonnollisiksi mutta jotka ovat enemmän opittuja ja kulttuurisia. Äitiyttä ei nähd

:D :D

Olen vela eli en tiedä lisääntymisen jälkeisestä parisuhteesta käytännön tasolla yhtään mitään. Silti ajatuksena naurattaa, että pitäisi elämänmuutoksen tuoman sokkireaktion ja kipeiden tissien alta alkaa vauvaa imettäessä sössöttää aikuiselle miehelle että ymmärrän että sulla on tarpeita.

Luulisi ei-kehitysvammaisen miehen näkevän sen perssilmälläkin, että juuri nyt ei imetä munaa vaan yritetään selviytyä ja sopeutua uudessa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa tässä olen miettinyt, että en enää tekisikään esim. ruokaa itselleni vain muille. En halua elää elämääni muiden hyväksikäytettävänä. Miehille nyt kaikki on ylivoimaista. N25

Tuntemillesi miehille tuntuu olevan ylivoimasta? Palstan stereotypia kammomiehelle tuntuu olevan ylivoimaista? Sitten on ne muut miehet, joille se ei ole ylivoimaista. 

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää löytää niin ihana mies

Löytyy Turkista tai Algeriasta. Oltava varakas ja yläluokkainen.

Suomalaisiin, työttömiin  salihousunatseihin ei pidä aikaansa ja geenejään haaskata.

Jos vähän pyllynaukkoa saa kotitöiden tekemisestä niin mielellään teen😋

Vierailija kirjoitti:

"...pitäisi ensin saada täydet takuut siitä ettei..."

Ja vastaavasti sinä annat lapsen isälle täydet takuut että rakastat häntä loppuelämän etkä esimerkiksi rakastu johonkin toiseen mieheen ja eroa, niin että lapsen isästä tulee viikonloppuisä?

Juuri tämä. 

Tai takuut miehelle, ettet ala alkoholistiksi, läsähdä sohvalle tuijottamaan suomalaisia viihdeohjelmia +30 kiloa painavampana kuin hääpäivänä tai muutu katkeraksi nalkuttajaksi. Tai syyllistä omia lapsiasi. Tai ala vaatimaan miehen olevan provider, joka maksaa kaikki kulusi - sillä aikaa kun petät miestäsi naapurin Mohamedin kanssa.

Miehille lapsien saaminen on paljon riskialttiimpaa kuin naisille, sillä erotilanteissa 90% päättyy siten, että nainen saa lapset, miehelle jää kaipuu lapseen ja elatusmaksut. 

"Luulisi ei-kehitysvammaisen miehen näkevän sen perssilmälläkin, että juuri nyt ei imetä munaa vaan yritetään selviytyä ja sopeutua uudessa elämässä."

Hienoa jos sinä olet täydellinen etkä koskaan elämässäsi turhaudu mihinkään. Valitettavasti kaikki eivät ole saavuttaneet samanlaista zenin tasoa vaan vaikkapa kolmen kuukauden kohdalla saattaa tulla se yksittäinen heikko hetki kun kaipaisi kumppanilta jonkun mukavan ja tsemppaavan sanan. Mutta opinpahan nyt että se on ihan kohtuutonta.

"sillä erotilanteissa 90% päättyy siten, että nainen saa lapset, miehelle jää kaipuu lapseen ja elatusmaksut. "

Sinulla on aika vanhat tilastot. Yhteishuoltajuuteen päätyy yli 90% erovanhemmista ja vuoroviikkoasumiseen (jossa siis lapsi on yhtä paljon kummallakin) jo noin kolmannes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"...pitäisi ensin saada täydet takuut siitä ettei..."

Ja vastaavasti sinä annat lapsen isälle täydet takuut että rakastat häntä loppuelämän etkä esimerkiksi rakastu johonkin toiseen mieheen ja eroa, niin että lapsen isästä tulee viikonloppuisä?

 

Juuri tämä. 

 

Tai takuut miehelle, ettet ala alkoholistiksi, läsähdä sohvalle tuijottamaan suomalaisia viihdeohjelmia +30 kiloa painavampana kuin hääpäivänä tai muutu katkeraksi nalkuttajaksi. Tai syyllistä omia lapsiasi. Tai ala vaatimaan miehen olevan provider, joka maksaa kaikki kulusi - sillä aikaa kun petät miestäsi naapurin Mohamedin kanssa.

 

Miehille lapsien saaminen on paljon riskialttiimpaa kuin naisille, sillä erotilanteissa 90% päättyy siten, että nainen saa lapset, miehelle jää kaipuu lapseen ja elatusmaksut. 

Kuinka monet näistä sperman luovuttajista muka oikeasti niitä lapsiaan kaipaa? Ja sitten vielä kitisee niistä elatusmaksuista. Yksikään sperman luovuttaja jos muka lapsistaan välittäisi niin tekisi jotain sen eteen että heitä tapaa useammin, ja mukisematta maksaisi elatusmaksut. Mutta eihän miehille mikään muu merkkaa kuin oma napa, täysin kyvyttömiä muista ihmisistä välittämään.

Vierailija kirjoitti:

"Luulisi ei-kehitysvammaisen miehen näkevän sen perssilmälläkin, että juuri nyt ei imetä munaa vaan yritetään selviytyä ja sopeutua uudessa elämässä."

 

Hienoa jos sinä olet täydellinen etkä koskaan elämässäsi turhaudu mihinkään. Valitettavasti kaikki eivät ole saavuttaneet samanlaista zenin tasoa vaan vaikkapa kolmen kuukauden kohdalla saattaa tulla se yksittäinen heikko hetki kun kaipaisi kumppanilta jonkun mukavan ja tsemppaavan sanan. Mutta opinpahan nyt että se on ihan kohtuutonta.

Ai että aikuista ihmistä pitäisi olla normaalin arjen suorittamisesta vuolaasti kehumassa ja kiittelemässä? Joo ei, normi arjesta ja sen suorituksesta ei ole ennenkään mitään palkintoja jaettu.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Jos vähän pyllynaukkoa saa kotitöiden tekemisestä niin mielellään teen😋

Aivan. Saatko sitä äidiltäsi tai isältäsi kun teet yksiössäsi omat kotityösi sinkkuna ollessasi? Vai miksi peruselämisestä pitäisi jonkun sinut jotenkin palkita?