Haluaisin lapsia, jos voisin olla varma että niiden isä kantaisi saman vastuun kuin minä.

Kunhan nyt ensin voisit olla varma siitä, että kuka ON sen isä.

"Ei se parisuhde mihinkään katoa tai joudu hyllylle vaan sen tulee muuttaa muotoaan koska olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti. Samalla tavalla jos vaimosi vaikka sairastuu syöpään parisuhde muuttuu hoitojen ja palautumisen ajaksi pitkäksi aikaa. "

Miksi selität minulle asiaa jonka jo tiedän? Samaahan minäkin käytännössä sanon. Sen sijaan aikaisemmin kyllä kommentoitiin tyyliin jossa parisuhdetta ei tarvitse pikkulapsiaikana käytännössä olleenkaan olla.

Ainoa syy minulla lasten hankintaan oli se, että tiesin miehen tekevän osansa ja vähän vielä enemmän. Hän halusi lapsia ja hän on huolehtinut lapsista ja minusta niin hyvin. 

Ihana mies. Päivääkään en antaisi pois.

Kenenkään muun kanssa en olisi lapsia tehnyt.

"Kukaan ei ole täydellinen. Kun keskustelussa puhutaan juuri niistä miehistä jotka tekee tuota paskaa tahallaan. Älä yritä vaihtaa keskustelun aihetta miehiin joilla on joskus huono päivä, nuo miehet jotka haluavat muille huonon päivän joka päivä eivät tarvitse suojeluasi vaan herätyksen vastuunkantoon ja parempaan isyyteen."

Sanotko siis että ei ole minkäänlainen ongelma että on myös hyviä ja osallistuvia miehiä joiden vaimot silti putoavat vauvakuplaan ja unohtavat parisuhteen? Enkä sano että nämä naiset tekisivät sen pahuuttaan vaan koska meillä on vallalla aika laaja henki jossa on ihan ok sulkeutua sinne kuplaan ja miehen pitää se vain aina ymmärtää.

Eikä sitä henkeäkään varmasti pidetä millään pahalla tarkoituksella yllä mutta koska keskustelut usein liikkuvat huonoissa parisuhteissa niin se neuvo on yleensä juuri että miehen pitää vain oppia kestämään. Ja se sama sitten helposti tarttuu myös hyviin suhteisiin joihin ei pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

"Jospa et argumentoisi asian vierestä, ikäänkuin joku olisi väittänyt sitä mitä vastaan sinä argumentoit."

 

No mitä mieltä sinä olet asiasta? Miten paljon ja missä vaiheessa pikkulapsiarkea parisuhdetta pitää hoitaa vai pitääkö ollenkaan?

Sitä yhteistä aikaa luodaan yhdessä ja osallistumalla tasavertaisesti arkeen säästetään myös toisen energiaa siihen. Rakkaus ei koskaan pakota toista seksiin (eihän se olisi sille toiselle nautinnollista, millainen rakastaja nauttii silloinkin/siitä ettei toinen nauti?) vaan ymmärtää, näyttää läheisyyttä muillakin tavoin.

Miksi se on liian monelle miehelle järkytys ettei synnytyksestä palautuva nainen voi kokata ruokaa ja imettää vauvaa samalla kun mies tyydyttää häneen omat tarpeensa. Oksettavaa.

Ei kannata. Pettymys ja v*tutus tulee olemaan kova kun huomaat että se ukkeli heittäytyy lapseksi itsekin. Eikä ne lapset loppupelissä tuo elämään muuta kuin stressiä.

"Miksi se on liian monelle miehelle järkytys ettei synnytyksestä palautuva nainen voi kokata ruokaa ja imettää vauvaa samalla kun mies tyydyttää häneen omat tarpeensa. Oksettavaa."

En usko että tuo on järkytys kuin vain hyvin harvalle ääliömäiselle miehelle. Sen sijaan on aito ongelma aika monelle miehelle että se parisuhde menee monella naisella sijalle 78 arjen tärkeysjärjestyksessä kun se miehillä yleensä säilyy sentään top kympissä.

Ja jälleen sanon että ymmärrän ihan täysin kaiken sen arjen väsymyksen ja fyysiset muutokset ja muut. Mutta kun rakkaudestakin sanotaan että se ei ole vain tunne vaan myös sitä että tahtoo rakastaa, myös parisuhde ei ole pelkkä tunne joka otetaan esiin kun jaksetaan vaan sekin on myös tahtoa olla myös parisuhteessa eikä vain vanhempia. Mitä se missäkin elämänvaiheessa sitten käytännössä tarkoittaa niin se on tietenkin eri pariskunnilla erilaista. Ovathan ihmistenkin tarpeet ja toiveet parisuhteille erilaisia.

"Sitä yhteistä aikaa luodaan yhdessä ja osallistumalla tasavertaisesti arkeen säästetään myös toisen energiaa siihen."

Tiettyyn pisteeseen kyllä. Tämä auttaa jos sen toisen suurin ongelma on väsymys ja jaksaminen. Välillä tämä ei kuitenkaan ole se ainoa syy vaan se kuuluisaan "vauvakuplaan" putoaminen. Ja siihen ei pelkkä osallistuminen auta jos se äiti-vauva-suhde jo täyttää sen äidin kaikki emotionaaliset tarpeet. Näinkin välillä käy. 

Vierailija kirjoitti:

"Miksi se on liian monelle miehelle järkytys ettei synnytyksestä palautuva nainen voi kokata ruokaa ja imettää vauvaa samalla kun mies tyydyttää häneen omat tarpeensa. Oksettavaa."

 

En usko että tuo on järkytys kuin vain hyvin harvalle ääliömäiselle miehelle. Sen sijaan on aito ongelma aika monelle miehelle että se parisuhde menee monella naisella sijalle 78 arjen tärkeysjärjestyksessä kun se miehillä yleensä säilyy sentään top kympissä.

Ja jälleen sanon että ymmärrän ihan täysin kaiken sen arjen väsymyksen ja fyysiset muutokset ja muut. Mutta kun rakkaudestakin sanotaan että se ei ole vain tunne vaan myös sitä että tahtoo rakastaa, myös parisuhde ei ole pelkkä tunne joka otetaan esiin kun jaksetaan vaan sekin on myös tahtoa olla myös parisuhteessa eikä vain vanhempia. Mitä se missäkin elämänvaiheessa sitten käytännössä tarkoittaa niin se on tietenkin eri pariskunnilla erilaista. Ovathan ihmistenkin tarpeet ja toi

V.ttu. No sitten ne miehet voisi käyttäytyä kuin se parisuhde olisi noin tärkeä eikä luistella vastuistaan. Sehän on ongelmien juuri. Nainen ei muista olla vaimo/emmä osaa hoitaa lapsia kun oon mies, on vain tekosyitä.

"V.ttu. No sitten ne miehet voisi käyttäytyä kuin se parisuhde olisi noin tärkeä eikä luistella vastuistaan. Sehän on ongelmien juuri. Nainen ei muista olla vaimo/emmä osaa hoitaa lapsia kun oon mies, on vain tekosyitä."

No eihän tämä nyt voi olla asia jossa vika on aina miehessä. Eihän se ole mitenkään realistista. Välillä vika on miehessä ja välillä naisessa. Ja välillä vähän molemmissa.

Enkä mitenkään kiistä että mies ei olisi keskimäärin useammin se jolla olisi parantamisen varaa. Mutta se että se vika olisi aina vain miehessä kertoo jo ajatuksena että osalla naisistakin on kyllä syytä katsoa peiliin. Jos mitään vikaa ei ole valmis itsessään näkemään niin silloin luultavasti se vika löytyykin juuri peilistä.

Vierailija kirjoitti:

"Sitä yhteistä aikaa luodaan yhdessä ja osallistumalla tasavertaisesti arkeen säästetään myös toisen energiaa siihen."

Tiettyyn pisteeseen kyllä. Tämä auttaa jos sen toisen suurin ongelma on väsymys ja jaksaminen. Välillä tämä ei kuitenkaan ole se ainoa syy vaan se kuuluisaan "vauvakuplaan" putoaminen. Ja siihen ei pelkkä osallistuminen auta jos se äiti-vauva-suhde jo täyttää sen äidin kaikki emotionaaliset tarpeet. Näinkin välillä käy. 

Sinulla on sairas tapa ajatella että vauva täyttäisi äidin romanttiset ja seksuaaliset tarpeet, vain siksi että mies yrittää tyrkyttää seksiä ja romantiikkaa aivan väärällä hetkellä (tyyliin kun loppuun palaneella yksin arkea hoitavalla äidillä on paskaa käsissä vaipanvaihdon jäljiltä ja hän haluaa vain pestä kätensä saippualla) ja tulee luonnollisesti torjutuksi, koska mies on sokaistunut omien tarpeidensa pakonomaisesta tyydyttämisestä, koska on ennenkin tottunut saamaan nyt heti kaikki mulle.

Vierailija kirjoitti:

No eihän tämä nyt voi olla asia jossa vika on aina miehessä. Eihän se ole mitenkään realistista. Välillä vika on miehessä ja välillä naisessa. Ja välillä vähän molemmissa.

Enkä mitenkään kiistä että mies ei olisi keskimäärin useammin se jolla olisi parantamisen varaa. Mutta se että se vika olisi aina vain miehessä kertoo jo ajatuksena että osalla naisistakin on kyllä syytä katsoa peiliin. Jos mitään vikaa ei ole valmis itsessään näkemään niin silloin luultavasti se vika löytyykin juuri peilistä.

Mitä v.ttua? Onko tää joku miesten käsitys tasa-arvosta että vuorotellaan sitä kenessä on vika, ihan vaan vuorotteluperiaatteesta? Ei! Jos vika on yksilössä niin se on silloin fakta. Ei se ole mikään mielipidekysymys.

"Sinulla on sairas tapa ajatella että vauva täyttäisi äidin romanttiset ja seksuaaliset tarpeet"

Sanoin varmaan vähän huonosti. Tarkoitin että koska äiti on niin paljon kiinni siinä lapsessa sekä fyysisesti että emotionaalisesti, hänellä ei enää riitä energiaa siihen aikuisten väliseen suhteeseen. Kukaan ei jaksa olla lähekkäin ja henkisesti toiselle läsnä 24/7 joten jos sitä on jo hyvin paljon ja intensiivisesti lapsen kanssa, energiaa ei vain yksinkertaisesti aina riitä sitä enää sille kumppanille. Tämä on sinällään hyvin ymmärrettävää. Mutta silti ongelmallista.

"vain siksi että mies yrittää tyrkyttää seksiä ja romantiikkaa aivan väärällä hetkellä (tyyliin kun loppuun palaneella yksin arkea hoitavalla äidillä on paskaa käsissä vaipanvaihdon jäljiltä ja hän haluaa vain pestä kätensä saippualla) ja tulee luonnollisesti torjutuksi, koska mies on sokaistunut omien tarpeidensa pakonomaisesta tyydyttämisestä, koska on ennenkin tottunut saamaan nyt heti kaikki mulle."

Sinun kuvasi miehen seksuaalisuudesta on erikoinen. Ikäänkuin se olisi lähinnä rumaa ja väärää.

Miehen pitää siis olla rikas eikä käydä töissä jotta voi kantaa saman vastuun lapsen hoitamisessa ja kotitöissä kuin nainen. Parempi ettei naiset tee lapsia koska sitten ei ole ruokaa jos mies joutuu köyhänä olee eikä voi tienata rahaa perheelleen. Esimerkiksi meidän perheessä minä kävin töissä ja vaimoni hoiti lapsia. Olen aina kysynyt siltä tarviiko apua ja olen myös kyllä tehnyt kotitöitä, imuroin ja teen ruokaa usein.

"Mitä v.ttua? Onko tää joku miesten käsitys tasa-arvosta että vuorotellaan sitä kenessä on vika, ihan vaan vuorotteluperiaatteesta? Ei! Jos vika on yksilössä niin se on silloin fakta. Ei se ole mikään mielipidekysymys."

En nyt ymmärrä mitä oikein ajat tapaa. On monia erilaisia huonoja parisuhteita. Osassa parisuhteissa pääasiallinen vika on miehessä, osassa se on naisessa ja osassa molemmissa.

En puhunut mitään siitä että yhdessä samassa parisuhteessa vuoroteltaisiin siinä kenessä on vika.

Samat ajatukset täällä. Minulla on tuore suhde, ja mahdollisesti mies haluaisi lapsia tulevaisuudessa. Olen avoin ajatukselle, JOS hän tosiaan hoitaisi osuutensa. Minä olen ollut 10 vuotta yksinhuoltaja, enkä todellakaan ryhdy siihen leikkiin enää nyt kun esikoinen alkaa olla teini ja elämä helppoa. Voin jakaa vanhemmuuden, mutta mitään takeitahan siitä ei ole että se todella jaettaisiin tasan tai jopa niin että mies kantaisi päävastuun.

Sen verran on tätä elämää nähty, että mikään, ei mikään takaa sitä että mies hoitaa osuutensa mukisematta.

Vierailija kirjoitti:

"V.ttu. No sitten ne miehet voisi käyttäytyä kuin se parisuhde olisi noin tärkeä eikä luistella vastuistaan. Sehän on ongelmien juuri. Nainen ei muista olla vaimo/emmä osaa hoitaa lapsia kun oon mies, on vain tekosyitä."

 

No eihän tämä nyt voi olla asia jossa vika on aina miehessä. Eihän se ole mitenkään realistista. Välillä vika on miehessä ja välillä naisessa. Ja välillä vähän molemmissa.

Enkä mitenkään kiistä että mies ei olisi keskimäärin useammin se jolla olisi parantamisen varaa. Mutta se että se vika olisi aina vain miehessä kertoo jo ajatuksena että osalla naisistakin on kyllä syytä katsoa peiliin. Jos mitään vikaa ei ole valmis itsessään näkemään niin silloin luultavasti se vika löytyykin juuri peilistä.

Annan sinulle oman, hyvin tyypillisen esimerkin jotta saat konkreettisen käsityksen mistä tässä keskutelussa puhutaan. Huomioi, että tässä keskustelussa puhutaan tästä tietystä dynamiikasta.

Hankitaan yhdessä toivottu lapsi, joka monen vastasyntyneen tapaan valvottaa ensimmäisinä elinkuukausinaan. Ensimmäisinä viikkoina rasitus on etenkin kovaa, sillä vastasyntyneitä tuleekin syöttää säännöllisin väliajoin. Pitkittäiset yöunet ovat erittäin raskaita ja kuluttavia. Vauvan herätessä yöllä isä joko nukkuu, esittää nukkuvansa tai pyydettäessä tuhahtaa ja yrittää hermostuneena tuuduttaa vauvaa uneen. Ei ota, edes pyydettäessä itsenäisesti vastuuta vauvasta esim. antamalla äidin nukkua aamulla pidempään. Jos joskus, erillisen pyynnön kautta niin tekee, juoksee makuuhuoneen ovella useampaan otteeseen kysymässä kuinka lämmittää vastike, missä tutti, missä puhdas pullo. Ei ajattele hetkeäkään että voisin vaikka siivota keittiön, laittaa pyykit pyörimään tai tehdä ruokaa vaimon levätessä. Ei mitään erikoista, vaan perus arjenpyöritystä yhteisessä kodissa. Tuhahtelee, jos asiallisesti pyydät että vauvan viedessä aikaa ja voimia, vaimo toivoisi miehen tekevän asioita omatoimisesti ilman erillistä pyyntöä. Vauvaa hoitaessa mies on ymmärrettävästi usein epävarma ja pelokas ja vaimo kärsivällisesti kyllä neuvoo, mutta mies on usein turhautunut ja stressaantunut jos vauva huutaa pidempiä aikoja mikä on ihan tavallista. 

Mies tuntee kokevan vauva-arjen kuluttavaksi, tekee minimit ja etääntyy fyysisesti ja emotionaalisesti. Ei kysele vaimon vointia, ei osoita hellyyttä, vaan on kylmä, kiukutteleva, etäinen. Kysyttäessä onko jokin vialla ei halua keskustella asiasta. Vaimo joka on kiinni vauvassa on aivan kädetön ratkaisemaan asiaa mitenkään koska mies tuntuu selvästi olevan jollain tasolla mustasukkainen ja katkera vauvalle joka vei vaimon pääasiallisen huomion sekä muutti tilannetta siten että miehen on otettava enemmän ja erilaista vastuuta kotona. 

Otetaan sitten päinvastainen esimerkki. Mies heräilee öisin tuudittamaan vauvaa omatoimisesti ja vaikka vauvanhoito olisi aluksi hapuilevaa, mies yrittää parhaansa mukaan ja on kärsivällinen. Mies antaa vaimolle mahdollisuuksia nukkua ja peseytyä, Googlaa miten pullot pestään, menee kauppaan ostamaan vaippoja kun huomaa niiden olevan vähissä. Tekee ruokaa, siivoaa, ihmettelee vauvaa vaimon kanssa. Pyrkii ottamaan tasapuolista vastuuta vauvasta ja kodista. Osoittaa hellyyttä vaimolleen ilman että olettaa sen olevan esileikkiä. Haluaa viettää aikaa vaimon ja vauvan kanssa. Noin ylläpidetään parisuhdetta, romantiikkaa ja läheisyyttä. Ei jättämällä vaimo vetovastuuseen ja uhriutumalla. Unien ollessa vähissä on normaalia että välillä pinna kiristää, mutta terveessä tilanteessa molemmat ymmärtää olla toisiaan kohtaan armollisia sekä empaattisia. 

Vierailija kirjoitti:

"Mitä v.ttua? Onko tää joku miesten käsitys tasa-arvosta että vuorotellaan sitä kenessä on vika, ihan vaan vuorotteluperiaatteesta? Ei! Jos vika on yksilössä niin se on silloin fakta. Ei se ole mikään mielipidekysymys."

 

En nyt ymmärrä mitä oikein ajat tapaa. On monia erilaisia huonoja parisuhteita. Osassa parisuhteissa pääasiallinen vika on miehessä, osassa se on naisessa ja osassa molemmissa.

En puhunut mitään siitä että yhdessä samassa parisuhteessa vuoroteltaisiin siinä kenessä on vika.

Miehen tarpeet!!!11 Mutku ne miehen tarpeet!!! Miehellä on tarpeita eikä ne häviä mihinkään! Ne tarpeet on huomioitava!!11!!

Äiti on rättiväsyneenä hormonihuuruissaan pi l de kipeänä hoitamassa kahden ihmisen aikaansaamaa totaalisen avutonta jälkeläistä, mutta kun ne miehen tarpeeeeeeeeeeeeet!!!111

Taloudellisen vastuun tulisi olla miehellä kokonaan, koska nainen kantaa raskauden ja vaarantaa kehonsa synnytyksessä. Hoitovastuu 50-50%.

Täydet takuut?

Elämässä ei täysiä takuita saa.

Luottaa voi.

Ihmisiä tässä kaikki ollaan.

Hanki robotti, jos takuut tarvitset. Siihenkin voi kyllä tulla vaikka oikosulku, että se niistä takuista.

Olet niin peloissasi, että ehkä kymmenen vuoden kuluttua olet sisäistänyt, että joko uskallat tai sitten et.