IS Narsistinen itsekkyys yleistyy hälyttävällä tavalla naisten keskuudessa esimerkiksi tällaiset voimalauseet voivat olla varoitusmerkki
Sellaista se on kun tinder ja insta saavat tavisnaisen luulemaan että se on joku hollywood megastara.
Se, mikä aiemmin olisi ollut toisten sortamista, on nykyään kulttuurissamme hyväksyttävää. Sitä kutsutaan rohkaistumiseksi ja itsensä löytämiseksi.
Psykologi, emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen ei kaunistele sanojaan. Itsekkäästi käyttäytyvien ihmisten määrä on hänen mukaansa lisääntynyt, eikä mikään määrä terapeutteja riitä ratkaisemaan pahoinvointia, joka on kasvanut valtavaksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Tarvitaan toisenlaista muutosta.
Narsistinen häiriö -diagnoosi on jonkin verran yleistynyt viime vuosikymmeninä, mutta merkittävää muutosta siinä ei Keltikangas-Järvisen mukaan ole tapahtunut.
Kysymys ei ole häiriön lisääntymisestä, vaan tavallisen elämän muuttumisesta
Kommentit (98)
Tämä leidi sanoi yhdessäkin haastattelussa, että puhuu vain totuuksia (koska tiede) ja jos joku siitä loukkaantuu niin se on voi voi. Jännä mielipide etenkin yhdistettynä kommenttiin siitä, että jos joku on herkkänahkainen niin sen on sitten oltava itse narsisti. Niinkun, ymmärrän pointin, mutta kaikki myös tuntee sen "suoran" ihmistyypin jolle kaikissa muissa on aina vikaa ja hän vaan totuutta puhuu (mutta usein eivät ole itse kovinkaan valmiita ottamaan kritiikkiä vastaan...).
Keltinkangas ajattelee kuin moni hänen ikäinen nainen, joka on uhrannut liikaa. Ajatuksiaan saa toki kertoa, mutta jos torjuu kaikki vastaväitteet vain sanomalla, että se johon osuu on narsisti, niin eikö tuo ole juuri narsismia pahimmillaan? Psykologeilla on hirveä valta. Tietävät miten ihmisten ajattelu suurin piirtein toimii ja osaavat käyttää sitä.
Eikö psykologin tehtävä ole auttaa ihmisiä, ketkä haluavat apua, ei määritellä millainen on ylivoimaisesti paras ihminen?
Onhan se jotenkin sairasta, että nykyään pitää tykätä kommentteja ja julkaisuja mm facebookissa, muuten menee huonosti. Siksi en käy ko palstoilla kuin pari kertaa vuodessa, enkä tykkää/ peukuta kenenkään julkaisuja. Mielestäni moinen on sairasta ja vähintään sitten kun yksilö pahoittaa mielensä kun ei tykätä.
Ensin on ollut se vaatimaton minäkuva, eri syistä. Ei ihmiset siitä kärsineet, mutta markkina osui kultasuoneen tuputtamalla minäminäainutlaatuinen lumihiutale-ajatusta joka vapauttaa kaikista kahleista.
Vierailija kirjoitti:
"Liisa Keltikangas-Järvinen on hämmästellyt esimerkiksi lehtiartikkeleita, joissa aikuiset ihmiset kertovat löytäneensä itsensä uudelleen. Aikuiselle ihmiselle olisi pitänyt muodostua pysyvä minäkuva. Kun aikuinen ihminen löytää itsensä uudelleen tasaisin väliajoin, se ei ole normaalia."
Hämmästelen professori emeritaa, jos kuvittelee, että pelkkä ikä takaa pysyvän minäkuvan muodostumisen.
Kyllä takaa. Ihminen joka on läpikäynyt murrosiän ei enää "hae itseään" mitä sitten lienee edes tarkoittaa se itsensä etsiminen
Narsisti on ENTP-T eli väittelijäpersoonallisuus Myers - Briggsin tyyppi-indikaattorissa. Saa energiaa väittelyistä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö psykologin tehtävä ole auttaa ihmisiä, ketkä haluavat apua, ei määritellä millainen on ylivoimaisesti paras ihminen?
Eikö psykologi etsi sen diagnoosin
Nähtävästi hyvin moni tällä palstalla tunnisti itsensä, koska voi jestas tätä loukkaantumisten määrää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Liisa Keltikangas-Järvinen on hämmästellyt esimerkiksi lehtiartikkeleita, joissa aikuiset ihmiset kertovat löytäneensä itsensä uudelleen. Aikuiselle ihmiselle olisi pitänyt muodostua pysyvä minäkuva. Kun aikuinen ihminen löytää itsensä uudelleen tasaisin väliajoin, se ei ole normaalia."
Hämmästelen professori emeritaa, jos kuvittelee, että pelkkä ikä takaa pysyvän minäkuvan muodostumisen.
Kyllä takaa. Ihminen joka on läpikäynyt murrosiän ei enää "hae itseään" mitä sitten lienee edes tarkoittaa se itsensä etsiminen
Kaikkien ei ole turvallista käydä murrosikää läpi teini-iässä eikä muitakaan kasvuvaiheita ennen sitä. Silloin se oma itsensä etsitään myöhemmin, jos uskalletaan alkaa irtautua niistä selviytymiskeinoista, jotka pitivät hengissä.
"kulttuuri normalisoi aiemmin narsistisena pidettyä käytöstä: esimerkiksi -- oman hyvinvoinnin priorisointia muiden kustannuksella"
Siitä siis johtuu tämä nykyinen villitys viedä koirat mukana joka paikkaan. Kuulostaa empaattiselta ja kivalta jutulta, mutta kun satut olemaan allerginen koirille, lopputulos onkin painajainen. Joka paikka on täynnä eläinpölyä eikä mikään lääkitys estä reaktiota. Siedätyskään ei poista allergiaa, erityisesti koirasiedätys on tehoton, sillä koirat ovat keskenään niin erilaisia. Pari avustajakoiraa kyllä menee, mutta kun 500 muutakin koiraa tuodaan säännöllisesti noihin sisätiloihin, eläinpölyä on lopulta liikaa. Siivous tai ilmanvaihto eivät myöskään poista eläinpölyä sisäilmasta.
Kun sitten keskustelet asiasta esim. kauppakeskuksen johdon kanssa, saat ylimielisen vastauksen "koirat ovat tärkeitä perheenjäseniä ja kulkevat arjessa mukana". Ei pienintäkään ymmärrystä yhdenvertaisuudesta eikä esim. perustuslaista, joka sanoo, että ketään ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan terveydellisen syyn perusteella.
Ihmiset eivät edes kunnioita kieltokylttejä. Niihin viimeisiin paikkoihin, joihin minä vielä voin mennä, tuodaan myös koiria, vaikka ovessa on selvä kieltokyltti. Ajatellaan ilmeisesti, etteivät kiellot koske itseä, vaan vain muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liisa Keltikangas-Järvinen on hämmästellyt esimerkiksi lehtiartikkeleita, joissa aikuiset ihmiset kertovat löytäneensä itsensä uudelleen. Aikuiselle ihmiselle olisi pitänyt muodostua pysyvä minäkuva. Kun aikuinen ihminen löytää itsensä uudelleen tasaisin väliajoin, se ei ole normaalia.
Ei se normaalia olekaan, mutta onko se vika ihmisessä vai olosuhteissa vai molemmissa? Minulla oli vimeiset 15 vuotta todella huono ja sekava tilanne, surua ja menetyksiä, jatkuvaa stressiä, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, unettomuutta, ei minkäänlaista toivoa tulevaan. Nyt olen "löytämässä itseni uudelleen" - en kylläkään millään voimalauseilla vaan ihan vain palaamalla takaisin niiden asioiden pariin, jotka minua kiinnostivat eniten silloin 15 vuotta sitten, ennen kuin elämäni jäi paussille.
Kovin on hidas prosessi kyllä. Enkä minä kyllä väitäkään
Tuo itsensä löytäminen uudelleen onkin täysin luonnollista tilanteessa, jossa on joutunut elämään vinoutuneessa ympäristössä tai esim. venymään jatkuvasti liian pitkälle, esim. kuormittavan pikkulapsiarjen takia. Jossain kohtaa, kun tilanne helpottaa, tuntuu, että elämä alkaa uudelleen ja juurikin löytää noita vanhoja mielenkiinnonkohteita uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Liisa Keltikangas-Järvinen on hämmästellyt esimerkiksi lehtiartikkeleita, joissa aikuiset ihmiset kertovat löytäneensä itsensä uudelleen. Aikuiselle ihmiselle olisi pitänyt muodostua pysyvä minäkuva. Kun aikuinen ihminen löytää itsensä uudelleen tasaisin väliajoin, se ei ole normaalia."
Hämmästelen professori emeritaa, jos kuvittelee, että pelkkä ikä takaa pysyvän minäkuvan muodostumisen.
Kyllä takaa. Ihminen joka on läpikäynyt murrosiän ei enää "hae itseään" mitä sitten lienee edes tarkoittaa se itsensä etsiminen
Kaikkien ei ole turvallista käydä murrosikää läpi teini-iässä eikä muitakaan kasvuvaiheita ennen sitä. Silloin se oma itsensä etsitään myöhemmin, jos uskalletaan alkaa irtautua niistä selviytymiskeinoista, jotka pi
Onpa erikoista. Murrosiässä käydään läpi se hormoonihyöky, joka tarkoittaa juurikin sitä "itsensä löytämistä" vai oletko jotain blokkereita nauttinut ettet kasvaisi aikuiseksi ollenkaan
Vierailija kirjoitti:
Liisa Keltikangas-Järvinen on hämmästellyt esimerkiksi lehtiartikkeleita, joissa aikuiset ihmiset kertovat löytäneensä itsensä uudelleen. Aikuiselle ihmiselle olisi pitänyt muodostua pysyvä minäkuva. Kun aikuinen ihminen löytää itsensä uudelleen tasaisin väliajoin, se ei ole normaalia.
Ja höpö höpö. Nainen voi kadottaa itsensä lasten vuoksi, koska laittaa lapset etusijalle, keskittyy heidän tarpeisiinsa ja unohtaa itsensä (siis sen, joka oli ennen lapsia). Kun lapset lentäät pesästä on taas sen itsen aika, jolla ei ole huollettavia kotona. Sama voi tapahtua myös hallitsevan miehen kanssa.
Ihminen kasvaa ja muuttuu aivan koko elinkaarensa ajan syntymästä kuolemaan. Suurin osa ihmisistä jää henkisesti keskenkasvuiseksi. Vain jotkut saavuttavat "viisaan vanhuuden".
Olen katsonut Keltikangas-Järvisen yli tunnin haastattelun ja postissa on tulossa hänen uunituore kirjansa itsekkyydestä.
Totean:
Keltikangas-Järvinen EI SANO naisten vaan hän puhuu ihmisten itsekkyyden kasvaneen.
Joten aloitus on täyttä paskaa.
"Jos sanon, että kukaan ei lyö minua, niin ei lyö. Jos tuo on narsismia, niin sitten on enkä välitä. Valitsen terveyden. "
Kun yritän vastata yllä olevaan, viesti juuttuu aina moderointiin. Toivon, että yllä olevan kirjoittaja ja muut samalla tavalla ajattelevat huomioisivat muut samoin kuin toivovat muiden huomioivan itsensä. Hajusteet, tupakointi, lemmikit ja vilkkuvat valot kuuluvat tuohon kategoriaan. Se, mikä on sinulle ihanaa itseilmaisua tai keino rentoutua, voikin sairastuttaa toisen ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kopioit tuon tänne? Kuvitteletko olevasi jotenkin hyödyllinen? Ei, et ole. Olet turha.
Han on hyodyllinen. Tama on hyva aihe heratella sinua ja muitakin plus laadukas keskustelun aihe. Nyt vaan lukemaan, jotta tiedat mista on kyse.
Tilastollisesti narsistinen diagnoosi on yleisempi ( pärinää ) miehillä. Toki ymmärrän virheellisen ajatuksesi, koska et lainkaan ymmärrä itse mistä puhut.
Se että sinä et tykkää jostakin ei tee narsistiksi.