Lue keskustelun säännöt.
Olen ikuisesti katkera synnytyssairaalalle
04.01.2026 |
Eivät ottaneet edes kiireellisellä neuvolan lähetteellä ajoissa sisään vaan tönötin puoli tuntia aulassa päivystysjonossa. Ultrasta lähdettiin kiireellä hätäsektioon ja lapsi joutui hengityskoneeseen sekä saatiin jännittää jääkö lapsi eloon. Jäihän hän, mutta loppuiän vamman kanssa.
Nyt lapsi on taapero ja minulla alkaa mennä voimat ja elämänhalu. En tule mistään kysymään apua kun se johtaa vain johonkin palvelutarpeen arviointiin ja perhetyön tyyppiseen kyttäykseen johon viimeksikin päästiin kun haluttiin antaa "apua".
V***taa kun joka päivä on taistelua tuon vamman kanssa ja se voi vaikuttaa lapsen koko loppuikään valtavasti eikä voi tässä vaiheessa tietää saako lapsi normaalin elämän vai päätyykö laitokseen.
Kommentit (243)
161/243
|
04.01.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, kun porukka menee flunssan tai korvatulehduksen takia ruuhkauttamaan päivystystä. Pitäisi määrätä päivystykseen joku kunnon maksu tällaisille.
Synnärillä on ihan oma päivystyksensä.
Sielläkin varmaan jotain korvakipuisia ja flunssaisia äitejä...
Synnärin päivystyksessä hoidetaan raskauteen/synnytykseen liittyviä asioita, ei korvakipua ja flunssaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytys ei ole sairaus. Asenneongelmiin saa apua astumalla aikuisten maailmaan. Lapsia ei pidä tehdä jos ei ole valmis kantamaan vastuuta vammaisesta lapsesta. Päivystys ei ole vain sinua varten. Jos nämä realiteetit on hukassa, ei ole vielä riittävän kypsä lisääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Olisi pitänyt päättää elämäni jo nuorena kun se ensi kerran potki jalat alta. Aivan selvästi se yritti osoittaa mitä tuleman pitää.
ap
Voi ap. Asiasi voisi olla paljon pahemminkin. Lapsesi voisi olla kymmenen kertaa pahemmin vammautunut ja täysin petiin hoidettava.
Kaikille meille sattuu elämässä pahoja asioita ja jalat viedään alta, mutta niistä ei voi jäädä ikuisiski ajoiksi märehtimään vaan suunta on ylöspäin.
Harvan elämä varmaan mitään juhlaa on kehdosta hautaan. Vastoinkäymisiä tulee ihan jokaiselle.
Minäkin olen katkera sairaalalle koska sain elämäntapadiabeteksen. Sairaalan syy! Lääkäri lappaa hiilaria suuhun väkisin!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap niele se ylpeytesi ja mene puhumaan jollekin ammattilaiselle noista ajatuksistasi. Sen verran hätääntynyttä tuo ulosantisi että en ihmettele jos sinulla on vaikeuksia jaksamisen kanssa, jos et itse saa apua jostain. Mitä väliä jollain Kanta kirjauksilla? Mitä oikein pelkäät? Eiköhän olisi kaikkien kannalta parempi että haet sitä apua.
Niinkuin alkaisin vielä itseäni nolata sillä, että menisin kertomaan ties kenelle syvimmistä tunnoistani kun kaikki se kirjataan muiden nähtäville. Sitähän tässä haetaan, että muut kuin rikkaat ovat akvaariokaloja joiden elämä löytyy jostain tietokannasta.
ap
Vaikuttaa siltä, että sinulla on asenneongelma. Ehkä ihmiset jotka sinua yrittää auttaa, eivät olekaan ihan väärässä, vaan sinä et halua ottaa vastaan apua, koska ylpeytesi estää sen.
Ei kukaan voi tietää mikä oikeasti mätää elämässäsi, jos et sitä kerro.
Kiukuttelet asian vierestä vaikka oikea syy on jotakin ihan muuta.
Sinulla on jonkin sortin mt-ongelma/masennus jota et itsekään itsellesi tunnusta, tai sitten et sitä itse tiedosta.
Hae apua itsellesi, äläkä vain lapselle. Sinä olet avun tarpeessa. ja kun sinä voit hyvin, lapsesikin voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli tuntia päivystysjonossa ei ole mitään ja tarkoittaa vain että siellä oli joku sinua kiireellisempi potilas. Jos ajattelet että hänen olisi pitänyt ehkä kuolla jotta sun vammainen lapsesi olisi saatu maailmaan muutama minuutti aiemmin, olet kyllä ansainnut kohtalosi.
Lapsi oli tullut päivystykseen kiireellisellä lähetteellä neuvolasta, mutta se ohitettiin.
ap
Eikös 30 min odotus kuitenkin ole aika nopeaa reagointia päivystyksessä?
Kun itse menin päivystykseen (ambulanssilla valot vilkkuen) niin kesti 7h ennen kuin ensimmäinen ihminen tuli kysymään, mikä minulla on hätänä. Epäitiin tk:ssa siis aivoinfarttia/aivoverenvuotoa. Oli aivoverenvuoto.
Tuossa kyllä tapahtui mittava moka. Aivotapahtumat tutkitaan asap.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se jännittää, kun tulee hätäsektioon ja joutuu odottamaan ja sitten lapsi joutuu lisähappeen ja vielä vammautuu. Ette ymmärrä te sellaiset jotka pyöräytätte yli nelikiloisia leveästä lantiostanne parilla ähkäisyllä.
Minun lapsella oli huonot sydänäänet pitkään, mutta kätilö käski vaan kääntää kylkeä, että sikiön vointi paranisi. Tätä kesti varmaan lähemmäs 10 tuntia. Vasta kun ylilääkäri tuli paikalle tuli kiire ja olisi viety hätäsektioon heti, jos ei vauvaa olisi saatu imukupilla väkisin kiskottua ulos. vauvalla oli siis hapenpuute aika pitkään vaikka olin ihan synnytyssalissa.
Syynä tähän tilanteeseen oli se, että napanuora oli vauvan kaulan ympärillä kolme kertaa eikä sitä riittänyt enää siihen, että vauva olisi voinut tulla ulos. Tätä ei oltu huomattu, ennen kuin vauvaa revittiin minusta irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, kun porukka menee flunssan tai korvatulehduksen takia ruuhkauttamaan päivystystä. Pitäisi määrätä päivystykseen joku kunnon maksu tällaisille.
Synnärillä on ihan oma päivystyksensä.
Sielläkin varmaan jotain korvakipuisia ja flunssaisia äitejä...
Erikoinen synnäri teillä, jos siellä hoidetaan korvakipuisia ja flunssaisia ihmisiä. Meillä se synnärin päivystys on ihan itse synnäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, kun porukka menee flunssan tai korvatulehduksen takia ruuhkauttamaan päivystystä. Pitäisi määrätä päivystykseen joku kunnon maksu tällaisille.
Synnärillä on ihan oma päivystyksensä.
Sielläkin varmaan jotain korvakipuisia ja flunssaisia äitejä...
Erikoinen synnäri teillä, jos siellä hoidetaan korvakipuisia ja flunssaisia ihmisiä. Meillä se synnärin päivystys on ihan itse synnäri.
Tämä palsta on täynnä veloja, jotka eivät edes tiedä mikä on synnäri tai että se päivystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kyseessä on kuulonalenema eli lapsi ei edes ole kuuro? Oivoi. Ja että ihan meinasi kuolla? Voi. Me kaikki kuolemme joskus. Iso osa meistä myös kuuroutuu. Taidan itse nyt hakea sairaslomaa ja kriisiapua koska meinasin kerran murtaa jalkani mutta tulikin vain naarmu. Tulkaa yhteiskunta apuun ja ymmärtäkää itkuista oloani.
Minuakin vähän huvittaa tämä ketju. Kuulonalenema ei ole kovin dramaattinen vaiva ja isolla osalla esimerkiksi metallimiehistä, päikkytädeistä ja muusikoista sellainen on.
Vähän sama kuin itkisi jotain vinoa hammasriviä. Et ole erityinen etkä uhri. Kasva aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin vähän huvittaa tämä ketju. Kuulonalenema ei ole kovin dramaattinen vaiva ja isolla osalla esimerkiksi metallimiehistä, päikkytädeistä ja muusikoista sellainen on.
Vähän sama kuin itkisi jotain vinoa hammasriviä. Et ole erityinen etkä uhri. Kasva aikuiseksi.
Minäkin ensin ihmettelin, miksi ap on näin järkyttynyt pelkästä kuulonalemasta, mutta ketjua lukiessa selvisi, että ei ole vielä varmuutta, onko muitakin vammoja. Se tekee ap:n asenteen selvästi ymmärrettävämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki apu jota muutenkin tarjotaan on tasoa, että tullaan kotiin antamaan neuvoja. En tee niillä yhtään mitään. Tai aletaan kysellä, että mites ne teidän turvaverkot ja juurta jaksain kartoitetaan lapsen elämää ja tuputetaan lisää neuvoja. Itse vammaa taas voidaan hoitaa vain kunnolla alan ammattilaisten avulla eivätkä hekään voi kaikkeen vastata juuri meidän lapsen kohdalla.
Se on aina, joka päivä, tätä samaa vääntöä. Olen niin väsynyt ja olen alkanut itkeä joka päivä. Itkeä ja huutaa.
AP
Itsepä olet lapsen halunnut. Huostaanko se nyt pitäisi ottaa että pääsisit velvoitteitasi? Kai tiesit, että Suomessakin voi joskus käydä niin, että synnytys menee jollakin tavalla mö kään tai että lapsella on vamma joka ei ultrassa näkynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin vähän huvittaa tämä ketju. Kuulonalenema ei ole kovin dramaattinen vaiva ja isolla osalla esimerkiksi metallimiehistä, päikkytädeistä ja muusikoista sellainen on.
Vähän sama kuin itkisi jotain vinoa hammasriviä. Et ole erityinen etkä uhri. Kasva aikuiseksi.
Kasva itse aikuiseksi ja ota vaikka google käteen. Kuulon alenema aikuisella jolla se on syntynyt onnettomuuden seurauksena on täysin eri asia kuin synnynnäinen kuulon alenema. Edellisellä on ollut ennen vaurioitumista kehittynyt aivojen puhekeskus kun jälkimmäisellä se ei kehity kunnolla ehkä koskaan tai siitä ei ole takeita.
Nämä ensiksi mainitut ovat noita päikkytätejä ja tehtaiden setiä jotka ovat tuhonneet kuulonsa liioilla desibeleillä, jälkimmäiset lapsia joille laitetaan kojeet ja toivotaan että kuntoutus tuottaa tulosta.
ap
Ap, voit saada lisää lapsia. Kasvaessaan voivat olla myös apuna välillä.
Koita saada kotihoitoapua.
Huomaatko ap että pyörittelet päässäsi uhkakuvia jotka eivät vielä ole toteutuneet ja käytät energiaa turhaan murehtimiseen ja katkeroitumiseen? Taitaa sinulla olla suurin vamma ja pahinta laatua. Asennevamma.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon takia keskustelin itselleni suunnitellun sektion kaikilla kolmella kerralla.
Ihan kohtuuton tilanne, ap ,järkyttävä kokemus ja tuostahan ne ^yhteiskunnan tukiverkot^ käytännössä tarkoittavat. Hoitovirheestä kannattaa tietenkin tehdä kantelu.
Hitonmoinen urpo sinäkin olet. Sektio on kaikista vaarallisin leikkaus.
Minulle jäi vähän epäselväksi, millä tavalla lapsen hoito on tällä hetkellä vaativampaa kuin terveen samanikäisen lapsen hoito. Kuulolaitteiden laittamisessa ja siinä, että ne pysyvät lapsella päässä, on toki oma vaivansa. Muiden vastaavassa tilanteessa olevien lasten vanhemmilta voisi saada tähän vinkkejä. Oletteko selvittäneet mahdollisuutta päästä kuulovammaisten lasten perheiden sopeutumisvalmennuskurssille? Siellä tapaisi muita perheitä, joilla on sama tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Ap, voit saada lisää lapsia. Kasvaessaan voivat olla myös apuna välillä.
Koita saada kotihoitoapua.
ei missään nimessä lisää lapsia, kun ei yhdenkään kanssa selviä!
kuulovammaa en ise osaa nähdä mitenkään erityisenä: isoisäni oli kuuro eikä hän siitä moksiskaan ollut ja minäkin opin näkemään sen vain ominaisuutena ihmisessä (vamman sijaan).