Lue keskustelun säännöt.
Olen ikuisesti katkera synnytyssairaalalle
04.01.2026 |
Eivät ottaneet edes kiireellisellä neuvolan lähetteellä ajoissa sisään vaan tönötin puoli tuntia aulassa päivystysjonossa. Ultrasta lähdettiin kiireellä hätäsektioon ja lapsi joutui hengityskoneeseen sekä saatiin jännittää jääkö lapsi eloon. Jäihän hän, mutta loppuiän vamman kanssa.
Nyt lapsi on taapero ja minulla alkaa mennä voimat ja elämänhalu. En tule mistään kysymään apua kun se johtaa vain johonkin palvelutarpeen arviointiin ja perhetyön tyyppiseen kyttäykseen johon viimeksikin päästiin kun haluttiin antaa "apua".
V***taa kun joka päivä on taistelua tuon vamman kanssa ja se voi vaikuttaa lapsen koko loppuikään valtavasti eikä voi tässä vaiheessa tietää saako lapsi normaalin elämän vai päätyykö laitokseen.
Kommentit (247)
Ap, sen sijaan että haudot katkeruutta ja mietit pahimpia mahdollisia skenaarioita (joiden toteutumistodennäköisyydet ovat pieniä), sinun pitäisi saada jotenkin energiasi siihen, että menette mahdollisimman hyvin eteenpäin niillä korteilla, jotka teille on annettu. Pystytkö edes muodostamaan rakastavaa suhdetta lapseesi, jos mielesi täyttää kaikki muu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voit saada lisää lapsia. Kasvaessaan voivat olla myös apuna välillä.
Koita saada kotihoitoapua.ei missään nimessä lisää lapsia, kun ei yhdenkään kanssa selviä!
kuulovammaa en ise osaa nähdä mitenkään erityisenä: isoisäni oli kuuro eikä hän siitä moksiskaan ollut ja minäkin opin näkemään sen vain ominaisuutena ihmisessä (vamman sijaan).
Se on herttaisen yhdentekevää millaista ukkisi elämä oli kuurona. Riskit ovat silti riskejä.
ap
kuten myös se, että menit lisääntymään vaikkei olisi pitänyt. Et ilmiselvästi ole kyvykäs vanhemmuuteen eikä sinun tule pelata enää geenilottoa
eri
Kerroit, että apu on vain perhetyötä. Eikö teille ole kerrottu sopeutusvalmennuskursseista tai tukiviittomakursseista? Itse näkisin tuossa tilanteessa viittomat kaikkein tärkeimpänä, jos lapsi ei vielä puhu. Kun lapsi oppii kommunikoimaan yhdellä tavalla, edistää se myös lapsen puheenkehitystä.
Vierailija kirjoitti:
puoli tuntia on aika vähän.. tee hoito virhe valitus, mutta toisaalta tuskin kukaan pystyy todistamaan, että juuri tuo puoli tuntia oli se kriittinen.
luultavasti siis hapen puutteesta tuli vamma? cp vamma vai älyllinen vamma? .
sitä se nykyään on se "apu" Suomessa valitettavasti, että jos ei jaksa siivota tulee neuvo että siivoa.
jos ei ole rahaa ehdotetaan edunvalvojaa., vaikkakin sitä rahaa itseasiassa saa silloin vähemmän eikä oikeutta käyttää omia rahoja.
jos on masennus annetaan lääkkeitä joiden teho perustuu vaan mutu tuntumaan.
jos on stressiä käsketään liikkumaan.
jos on päihde ongelma käsketään lopettamaan.
mutta toisaalta totuus on se, ettei kukaan voi koskaan lopulta auttaa yhtään missään asiassa.
jos lapsi on vammautunut ja ei jaksa niin vaihtoehtoja on joko jaksaa tai roudata lapsi laitokseen tai kotihoito.
minä olen vammainen m
"Elämä meni pilalle". Ei täällä kuule kenellekään ole mitään luvattu. Jokaisella on vastoinkäymisensä, eikä elämä ole "pilalla". Ei edes sinun elämäsi. Sinulla on paljon elämää edessäsi, eikä ruikutus ja uhriutuminen auta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti synnärin resurssit ovat mitä ovat. Et ollut ainoa potilas siellä.
Orpolla on tähänkin keinot. Vähennetään synnytyssairaaloita 💩.
Hyvänä esimerkkinä Kemi. Siellä syntyi viikossa sen verran lapsia, mitä Oulussa päivässä. Vastasyntyneiden tehoa ei ollut. Väitän, että on huomattavasti turvallisempaa synnyttää Oulussa, kuin Kemissä, silloin, kun kaikki ei menekään hyvin. Silloin niitä vammautumisia ja kuolemiakin tulee. Totta, on kurjaa matkustaa kauemmas synnyttämään, mutta kun vastassa on kokeneemmat kätilöt, anestesia päivystys ja vastasyntyneiden tehohoito valmius, on matka perusteltu.
Minun neljästä lapsestani kaksi on aloittanut elämänsä teholla, kuten niin moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon sait korvauksia hoitovirheestä?
Toisaalta, olisiko se muuttanut asiaa mitenkään, jos olisit päässyt heti ovesta sisään ultraäänen? Se sikiö on voinut vammautua jo kohdussa ollessaan.
Mulla oli jokin vähäoireinen raskausmyrkytys ja lapsi monta päivää yliajalla. Synnäriltä oli muuten saatu käynnistysaika seuraavan kahden päivän päästä tästä. Ilman buukattua neuvolakäyntiä lapsi olisi kuollut kohtuun. On ollut ihan paskaa kun en ole voinut edes käsitellä tätä kunnolla missään kun asiat päätyvät Kantaan.
ap
Aah, okei. Eli se sun lapsi oli vammautunut jo kohdussa. Puoli tuntia ei olisi muuttanut tilannetta mitenkään.
Tämä!! AP on ihan itse vammauttanut lapsensa kohdussaan, ja nyt syyttää raivopäisenä sairaalaa.
AP ei todellakaan ole terve, ja lapsi olisi syytä ottaa pois häneltä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireellinen lähete ja puoli tuntia tarvitsi vain odottaa, kuulostaa minun mielestäni oikein hoidetulta.
Hidastuneet sydänäänet vaatii kyllä akuuttia hoitamista. Kuulostaa sinusta oikein hoidetulta? Millähän mandaatilla täällä näkemyksiäsi jaat?
Ei pidä lukea tätä ketjua kun et siedä lainkaan muiden mielipiteitä ja näkemyksiä. Tämähän ei ole kuulonaleneman asiantuntijat-palsta.
Mitä jänkkäät? Jos sydän meinaa pysähtyä, kyse on minuuteista, että ei tule hapenpuutetta. Kyllä silloin pitäisi päästä jonon ohi. Toki sektio riippuu siitä, onko leikkaussali just vapaana. (En ole tuo, jota kommentoit.)
Se sydän ei ole ollut pysähtymssä vaan
Sydänäänet ovat hidastuneet. Siihen on muitakin syitä.
Sektiota on vähän vaikea tehdä, jos ei ole leikkaussalia vapaana.
Kiireellinen lähete äitipolille ei ole samaa kuin kiireellinen lähete sektioon tai hätäsektio. Tuo on ollut kiireellinen lähete tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap niele se ylpeytesi ja mene puhumaan jollekin ammattilaiselle noista ajatuksistasi. Sen verran hätääntynyttä tuo ulosantisi että en ihmettele jos sinulla on vaikeuksia jaksamisen kanssa, jos et itse saa apua jostain. Mitä väliä jollain Kanta kirjauksilla? Mitä oikein pelkäät? Eiköhän olisi kaikkien kannalta parempi että haet sitä apua.
Niinkuin alkaisin vielä itseäni nolata sillä, että menisin kertomaan ties kenelle syvimmistä tunnoistani kun kaikki se kirjataan muiden nähtäville. Sitähän tässä haetaan, että muut kuin rikkaat ovat akvaariokaloja joiden elämä löytyy jostain tietokannasta.
ap
Kyllä sun ongelma on nyt ihan muu, kuin mahdollinen lapsen vammautuminen. Mitä sun mies sanoo noihin sun harhoihisi?
Kai se on huolissaan? Ainakin olisi syytä olla huolissaan.
En ehdi lukemaan koko ketjua mutta jos ei kävele eikä syö itse niin kyse on kehitysvammasta. Miten voi olla noin heikolla pohjalla lapsen hoito. Oma lapseni on 24-vuotias ja hänellä keskivaikea kehitysvamma ja autistiset piirteet.
Pyydä että neuvola laittaa jatkotutkimuksiin. Omani sai 5-vuotiaana diagnoosin ja 2-v pääsi johonkin testeihin ja siitä sitten neurolle. Silloin kun lapseni oli pieni niin rahaa oli hoitaa ja välittää näistä lapsista. Olen lapseni omaishoitaja ja edunvalvoja. Joo kaikki masennukset ja itkut käyty lävitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap!
Pahoittelut, että terveydenhuolto ei kohdannut sinua oikein. Moni kokee tätä. Valitettavasti. Suomen terveydenhoito on erittäin huonolaatuista.
Ap, keskivaikea kuulon alenema ei ole vaikea vamma. Nyt unohdat tulevaisuuden murheet, kukaan ei takaa kenellekään tervettä lasta. Kuka tahansa tervekin lapsi voi sairastua tai vammautua milloin tahansa.
Mene kansalaisopistoon tms. viittomakielen kurssille. Kun lapsesi saa kielen, uusi elämä avautuu. Tiedän tämän kokemuksesta. Olen itse opettanut vaikeasti kehitysvammaisen lapseni kommunikoimaan viittomilla. Opin viittomat kansalaisopiston kurssilla.
Käytä nyt alkuun lapsesi kanssa kuvia. Valokuvaa häntä kun hän syö, kun hän pukee, kun hän pesee hampaita jne. Sitten arjen tilanteissa näytät hänelle ottamaasi valokuvaa, niin hän tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tee päiväohjelma valokuvilla. Kuvaa päiväkoti, auto, koti, ja muut tutut paikat. Näin voit kertoa, minne olette menossa seuraavaksi. Kuvaa läheiset, voit kertoa, kuka tulee kylään jne.
Vammaispalveluita on erittäin vaikeaa saada. Pienelle lapselle niitä ei saa. Me saimme apua vaikeasti kehitysvammaiselle lapselle vasta kun hän oli 5 vuotias. Apu ei tietenkään ollut riittävää, eikä ole vieläkään. Esim. aikuiselle vaikeasti kehitysvammaiselle saa apua 5 tuntia päivässä (emme ole omaishoitajia). Ihmisillä on aivan väärä käsitys siitä, mitä apuja voi oikeasti saada.
Olisiko teillä mahdollista saada lastensuojelun kautta tukiperhe, sellainen tukiperhe, joka osaa viittomakieltä? Tämä auttaisi kielen oppimisessa ja samalla saisit itse lepoaikaa.
Voimia ap! Pahoittelut siitä, että yhteiskunta ei auta riittävästi. Ota yhteyttä johonkin kuurojen yhdistykseen, ja etsi vertaistukea. Vertaistuki on parasta. Tutustu toisiin huonokuuloisten lasten vanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan koko ketjua mutta jos ei kävele eikä syö itse niin kyse on kehitysvammasta. Miten voi olla noin heikolla pohjalla lapsen hoito. Oma lapseni on 24-vuotias ja hänellä keskivaikea kehitysvamma ja autistiset piirteet.
Pyydä että neuvola laittaa jatkotutkimuksiin. Omani sai 5-vuotiaana diagnoosin ja 2-v pääsi johonkin testeihin ja siitä sitten neurolle. Silloin kun lapseni oli pieni niin rahaa oli hoitaa ja välittää näistä lapsista. Olen lapseni omaishoitaja ja edunvalvoja. Joo kaikki masennukset ja itkut käyty lävitse.
Hoito on heikolla pohjalla, koska AP ei suostu puhumaan kenellekään tai hakemaan apua, koska kaikki kirjataan kantaan ja häntä stalkataan sitä kautta.
Kyse on siis AP.n masennuksesta ja harhoista. Ilmeisesti lääkärit eivät ole niin huolissaan lapsen kehityksestä, kuin harhainen AP on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä nyt ihmettelen että mitä se ikuinen katkeruus auttaa asiaa? Kehittyykö se lapsi sillä katkeruudella normaaliksi? Lasta tässä tulee sääli, kuulonaleneman ja muiden ongelmien lisäksi äidistä huokuu katkeruus joka satavarmasti vaikuttaa lapsen kehitykseen, oloon ja mielialaan.
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan koko ketjua mutta jos ei kävele eikä syö itse niin kyse on kehitysvammasta. Miten voi olla noin heikolla pohjalla lapsen hoito.
.
Tämähän riippuu lapsen iästä, jota ap ei ole täsmällisesti kertonut. Ei minunkaan lapseni kävellyt, kun hän oli 1 v 4 kk, ja kyllä häntä syötettiinkin siinä iässä. Nyt sama lapsi on työelämässä oleva erinomaisin arvosanoin valmistunut fyysikko. Liikunnan kanssakaan ei ole koskaan ollut ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita tutkimuksia ei aloiteta kovin aikaisin vaikka nähtäisiin ettei kaikki ole hyvin. Ap on väsynyt ja masentunut. Jonkun pitäisi kertoa miten nykyään noissa tutkimuksissa edetään. Epätietoisuus raastaa. Tarkkaa en pysty oman lapseni hoitopolkua kertoa koska siitä niin pitkä aika. Silloin oli myös rahaa ja neurolle päästiin kun lapsi oli 3- vuotias. Käveli 1.8v. Söi itse 3-vuotiaana ja aloitti puhumisen 7-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi lukemaan koko ketjua mutta jos ei kävele eikä syö itse niin kyse on kehitysvammasta. Miten voi olla noin heikolla pohjalla lapsen hoito.
.
Tämähän riippuu lapsen iästä, jota ap ei ole täsmällisesti kertonut. Ei minunkaan lapseni kävellyt, kun hän oli 1 v 4 kk, ja kyllä häntä syötettiinkin siinä iässä. Nyt sama lapsi on työelämässä oleva erinomaisin arvosanoin valmistunut fyysikko. Liikunnan kanssakaan ei ole koskaan ollut ongelmia.
Voiko tästä päätellä, että fyysikot ovat vammaisia :D
ap ei kehtaa tunnustaa tätä, mutta vastauksista näkee ilmiselvästi, että hän häpeää ei-täydellistä lastaan ja nyt sitten pitää löytää joku syyllinen ettei tarvitse kohdata kipeintä asiaa ikinä: entäs jos en rakastakaan lastani puhtaasti sellaisena kuin hän on
Vierailija kirjoitti:
Synnytys ei ole sairaus. Asenneongelmiin saa apua astumalla aikuisten maailmaan. Lapsia ei pidä tehdä jos ei ole valmis kantamaan vastuuta vammaisesta lapsesta. Päivystys ei ole vain sinua varten. Jos nämä realiteetit on hukassa, ei ole vielä riittävän kypsä lisääntymään.
Kuinkahan moni todella miettii, ottaako vastuun sairaasta lapsesta lasta odottaessaan. Kaikin tavoinhan se tilanne yritetään välttää geenitutkimuksilla ja ultraamalla sikiötä tuon tuosta. Itse kieltäydyin neljän lapseni kohdalla kaikista ultrista, koska olin päättänyt, että se otetaan vastaan mitä tulee. En halunnut joutua mieltä hajottavaan tilanteeseen.
Kun ihminen vammautuu tapaturmassa, vaikka neliraajahalvaantuu, niin sanotko tällaiselle henkilölle, että kaikkea sattuu, ei elämästä voi tietää, live with it? Onko sun psyykeen jäänyt asentamatta empatiaelementti? Toivottavasti elämä vähän pehmittää sua.
Vierailija kirjoitti:
ap ei kehtaa tunnustaa tätä, mutta vastauksista näkee ilmiselvästi, että hän häpeää ei-täydellistä lastaan ja nyt sitten pitää löytää joku syyllinen ettei tarvitse kohdata kipeintä asiaa ikinä: entäs jos en rakastakaan lastani puhtaasti sellaisena kuin hän on
En lukenut hänen viesteistään tuota. Sen sijaan hän tuntee pettymystä, kun ei voi iloita lapsen kehityksestä niin kuin jokainen terveen lapsen vanhempi iloitsee.
Toki voi olla myös vaikeaa luoda suhdetta lapseen, jos lapsi ei reagoi normaalisti. Eikä äiti tiedä vielä, kuinka vakava vaurio on.
Vaikuttaa siltä, että ap:lla on omaakin kuormaa omasta lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Siis kyseessä on kuulonalenema eli lapsi ei edes ole kuuro? Oivoi. Ja että ihan meinasi kuolla? Voi. Me kaikki kuolemme joskus. Iso osa meistä myös kuuroutuu. Taidan itse nyt hakea sairaslomaa ja kriisiapua koska meinasin kerran murtaa jalkani mutta tulikin vain naarmu. Tulkaa yhteiskunta apuun ja ymmärtäkää itkuista oloani.
Et jaksanut lukea tarkemmin? Lapsen vammaisuuden astetta ei vielä tiedetä, koska kehitysviivästymät tulevat esille kehityksen viivästyessä. Koeta nyt tajuta tämä. Kyseessä voi olla muutakin kuin kuulonalenema.
Se on herttaisen yhdentekevää millaista ukkisi elämä oli kuurona. Riskit ovat silti riskejä.
ap