Sain tarpeekseni ja aloin vetämään rajoja, oletko kokeillut?

Aloitit vetämään rajoja. 

Mene töihin.

Joo, se kuuluu aikuistumiseen, että on ne rajat. Olen jo viisikymppinen ja tiennyt kymmeniä vuosia missä mun rajat menee.

Joo, yksinäistä on.

Onneks tärkeimmät pysy mut käytännössä meni kontakti lapsuuden perheeseen, koko sukuun ja melkein kaikkiin kavereihin.

Oli se sen arvoista silti ja joka päivä on parempi kuin eilinen, oon löytäny itsetunnon ja perustanu perheen.

Sellainen kokemus, että minua alettiin pitää hankalana tyyppinä ja mielenterveyttäni kyseenalaistettiin. Mutta eipä ole mun elämässä enää ihmisiä joille vetää niitä rajoja :D Jatkossa en enää ota elämääni ihmisiä, joille pitää erikseen opettaa kunnioittavaa käytöstä.

Ilmoitin ilkeilevälle ystävälle että nyt riittää. 

I

Olen vetänyt rajat. Otin avioeron ja sitten lopetin yhteydenpidon muka ystävään.

Olen myös miesystävän kanssa ottanut tiukasti asiat puheeksi, mitkä on vaivanneet. En ole mikään lapanen, jota voi heitellä. 

Bikinirajoja olen vetänyt. 

Mitä tulee lapsuudenperheeseeni, niin piti kokonaan välit katkaista kun en enää suostunutkaan toisten laskujen makselijaksi ja ovimatoksi.

Ei heille sopinut se että minä pahnanpohjimmainen olisin tasa-arvoinen heidän kanssaan.

No, minkäs sille. Onhan niitä muita ihmisiä sitten, vaikka onhan se ikävää kun ei voi olla lähiomaisten kanssa tekemisissä enää kun raha ei liiku minun pussistani heille.

Mä vedin viimeksi keinuilla lapsille rajan, jonka takana pitää odottaa vuoroaan 

Tottahan toki. Vedin tänäänkin 30 kilsaa rajaa ja hyvin menee.. Ja onhan sen itärajankin joku käynyt aikoinaan vetämässä.