Mitä ajattelet jos joku haluaa 6 lasta?

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 15:50"]

Ajattelen että siinä on todennäköisesti äidillä pakkomielle vauva-aikaan. Ei tunne itseään tärkeäksi jos ei ole jatkuvasti vauvaikäistä lasta. Tai joku muu mielenhäiriö tai sitten ei vain välitä siitä montako lasta tulee, vaan antaa tulla.

[/quote]

No minulla ei ainakaan ole pakkomiellettä vauva-aikaan, lapset kolmessa sarjassa, ikäerot sarjojen välillä 7v ja 6v. Ekassa sarjassa kaksi lasta, 7v väliä, sitten kolme lasta, 6v välissä ja yksi lapsi.  Hassua että oletetaan että kaikki suuperheen lapset olisi yhtä aikaa pieniä, kotona hirveä hulina ja sisarukset tappelee jne. Ei ole hulinaa eikä tappelua, isoimmat täysi-ikäisiä, asuu vielä kotona. Ahdasta on ja kaikki muut sotkee ja minä yksin siivoan joka on aika turhaa.. Olen yh, mutta omaa aikaa on sen verran kuin otan, ei tarvitse erityisesti viihdyttää lapsia, keksivät itse tekemistä ja tulevat hakemaan huomiota ja seuraa kun sitä tarvitsevat. Aika leppoisaa meillä usein on.

Yksinkertaiseksi, kunnianhimottomaksi ja vähän toistaitoiseksi epäilisin.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2011 klo 10:11"]

luopunut omasta autosta, ajattelet kaikessa luontoa jne? Ei se lapsiluvusta kiinni ole, se on kulutustottumuksista. 

[/quote]

Kyllä se valitettavasti on kiinni lapsiluvusta.

Että on varmaan itsekin kasvanut suurperheessä. Mikäs siinä, mutta voi olla että mieli matka varrella muuttuu, ja sekin on ok :)

Kyllä mulla kävisi mielessä, että pakoileeko äiti palkkatyötä. Ja toinen ikävä ajatus olisi, että saavatko lapset riittävästi aikaa ja mahdollisuuden harrastaa. Mutta ei mulla ole mitään vastaan monilapsisia perheitä, varmasti sellaisessa eläminen on lapsillekin hyvin antoisaa. 

Mulla on kolme lasta, kaikille riittää aikaa, ja kaikilla on mahdollisuus harrastaa mitä haluavat. Kyllä näissäkin riittävästi puuhaa on, kun mahduttaa viikkoon harrastuskuskaukset, kouluhommat ja miehen reissutyön :)

Mä ajattelen, että sellainen ihminen yrittää täyttää jotain tyhjyyttä lapsilla, siinä onnistumatta. Retki itseensä on jäänyt kesken. Sisäisesti onnellinen ei tarvitse niin montaa lasta. Sorry, vastasin kun kysyit.

Kuusi lasta meillä, ja en pahemmin ajattele mitä muut ajattelevat. Kotityöt eivät lopu koskaan, ja mm. ruokakulut ovat hämmästyttävän suuret.. On niin totta mitä aikaisemmin kirjoitettiin, että kuusi ei mene siinä missä kolmekin. Viidenkin lapsen hoitaminen on paljon vaativampaa kuin neljän.  Selvää on, että kuudelle ei pysty antamaan niin paljon henkilökohtaista huomiota kuin yhdelle tai kahdelle, mutta väitän että lapset oppivat paljon sisaruksiltaan, ja oppivat myös joustavammiksi. Niin, ja kuudelle ei todellakaan voi tarjota joka päivälle kalliita harrastuksia. Ne täytyy löytyä kotoa, tai muuten "halvalla kaavalla". Ei aika ja rahat riitä. Niin ainakin meillä missä ei eletä ylenpalttisesti.
Kyllä suurperheen pystyy perustamaan, jos isäkin on mukana kodin arjessa, ja työajat ovat kohtuulliset. Lapsia olemme ohjanneet ottamaan vastuuta kotitöistä, mutta ei tietenkään käyttää heitä lapsityövoimana, vaan että huolehtisivat mm. astiat tiskiin, huoneensa siistimisestä, tavaroiden paikalleen laittamisesta, omien pyykkien hakemisessa, jne. Tämä helpottaa paljon vanhempien arkisia töitä ja antaa enemmän aikaa olla lasten kanssa. Joskus on päiviä, ettei vanhimpien lasten kanssa ehdi paljon juttelemaan (ala-asteikäisiä), koska pienemmät vaativat enemmän huomiota itselleen. Hyvä olla kuitenkin edes kerran päivässä jokin yhteinen hetki, missä vaikka luetaan kaikille kirjaa, pelataan, tms.
Kahdeksanhenkisen perheen isänä  en kadu sitä että jo seurusteluaikana emme päättänee lasten lukumäärää, vaan että katsotaan "yksi lapsi kerrallaan", ja luvussa kuusi siis mennään. Tässä on elämisen meininkiä.

Tuttuni, ei mikään ystävä, mutta tuttu, odottaa juuri kuudetta lastaan. Vanhin lapsista taitaa olla eskarissa. Eli lapset tulleet todella tiuhaan. Lisäksi yksi heidän lapsistaan on vakavasti sairas. Mun mielestä on hienoa, että joku vielä tekee isoja perheitä ilman mitään uskonnollista vakaumusta. Sitä vain en käsitä, että kun tämä perhe on jo nyt täysin ulkopuolisen avun varassa, isä on töissä ulkomailla ja pois siis todella paljon, niin silti tehdään vaan lisää lapsia. Suoraan muiden hoidettavaksi, sillä äiti on välillä useita päiviä yhden lapsen kanssa sairaalassa. Ei ymmärrä... Onneksi ei ole mun asia :-)

Ajattelen että siinä on todennäköisesti äidillä pakkomielle vauva-aikaan. Ei tunne itseään tärkeäksi jos ei ole jatkuvasti vauvaikäistä lasta. Tai joku muu mielenhäiriö tai sitten ei vain välitä siitä montako lasta tulee, vaan antaa tulla.

Olen kyllä kateellinen, itsekin olisin halunnut. Kovalla vaivalla ja hoidoilla sain nämä 2 ihanaa. Enempää ei kuulemma kannata haaveilla. Haaveita ei voi kukaan poistaa, realiteetit silti tiedän.

Ei kuullosta yhtään hullulta. Tiedän montaki perhettä jossa 6lasta..

Usein ihmiset ahtavat itseään ja toisiaan ahtaisiin normeihin. Moni varmaan ihmettelee, mutta minä en. Tehkää oma valmintanne. Tunnen muutaman perheen, jossa lapsia on kuusi tai enemmän.

kotona meitä oli viisi lasta. Olin saanut hoitaa kahta pikkuveljeänikin, jotka syntyivät ollessani 11v ja 13v.



Ensin synnytin kolme lasta neljässä vuodessa, sitten vanhimman ollessa 7v oli jo neljä lasta.



Reilun kuuden vuoden "tauon" jälkeen synnytin vielä yhden ja kudes synyi siitä 2v9kk_n kuluttua.



17 vuodessa kuusi lasta, ihanaa. Nyt on sitten kuusi lastenlasta, ja kolme nuorinta eivät ihan vielä ole perustamassa perhettä, joten lisää varmaan jossain vaiheessa tulee.



Ei kai kukaan voi pitää hulluna, mutta ei kannata sen ihmeemmin "mainostaa" niin säästyy kommenteilta.



Minulle lääkäri totesi että onhan se hyvä kun tulee niitä veronmaksajia.



Lapseni synytivät 1971-1988 jolloin ei ollut nykyisiä etuja esim. kotiäideille tai nykyisen kaltaisia lapsilisiä, ei subjektiivista oikeutta päivähoitoon jne.



Niin vain on lapset kasvatettu ja koulutettu, kaikki Ok. Onnea tulevaan ap.

meillä on viisi lasta. Kannattaa tuntea omat voimavaransa ja ajatella asia lapsi kerrallaan. Kuusi lasta ei mene samalla vaivalla kuin kolme eikä suurperheen elämä ole pelkkää iloista hyörinää ja auvoa. Se on vaativaa vanhemmille ja ei se lapsillekaan pelkkää iloa ole. Normaali kinastelu on isossa perheessä vielä rasittavampaa, koska lapsia on paljon. Harrastuskuljetuksia ja -kuluja on tietenkin enemmään ja jos lapsilla on jotain ongelmia, siinä on tekemistä, että pystyy huomioimaan kaiken arjessa ja kouluun liittyen.



Meitä pidetään erikoisina lapsiluvun perusteella, ja usein kyselevät puolitututkin että aiotteko VIELÄ hankkia lapsia. Uskoisin että elämämme olisi helpompaa jos olisi normaalimäärä lapsia, on toki hienoa saada seurata niin monen lapsen kasvua ja kehitystä eikä meillä koskaan ole hiljaista kotona. Meillä on kuitenkin ollut elämässä vastoinkäymisiä, joiden seurauksena elämä on ollut raskasta viime vuodet lasten kanssa ja välillä suorastaan kadun, että tuli tehtyä tällaisia valintoja. Ihminen ei aina toimi rationaalisesti eikä aina voi ennustaa tulevaa.



Itse arvostan kovasti perheitä, jotka haluavat adoptoida lapsia huonoista oloista tai olla sijaisperheenä tai tukiperheenä lapsille joilla on vaikea oma perhetausta.



Asia on teidän ihan oma asia, eikä siinä ole kellään mitään sanomista. Miettikää mihin rahkeenne riittävät ja miksi haluatte 6 lasta, ihan todella.

Eniten ajattelen kyllä sitä että mitä muut siitä ajattelevat.. :) Tiedän jo lähipiiristä pari jotka itse halusivat korkeintaan 2 ja ovat jo äimistelleet todella tätä nykyistäkin lapsilaumaa. Minusta sen ei pitäisi muille kuulua, mutta häiritsee silti.



Tiedän että kova työ olisi sitten yms mutta olen valmis siihen. Tykkään siitä että on tekemistä ja menoa ja meininkiä, samoin mies. Mieheltä asiaa juuri kysyin ja hän sanoi että hän tykkää kyllä lapsista että mikä ettei tulisi lisääkin.

7mrd ihmistä jo tälläkin pallolla, siinä on noin puolet liikaa. Eihän se vielä kovin iso ongelma Suomessa ole, mutta saattaa sekin päivä tulla vastaan.

minusta tässä on nyt se ero, että voit haluta vaikka astronautiksi ajatuksen tasolla, mutta toteutus on sitten ihan eri juttu.



Onko sinulla vielä yhtään lasta? Tiedätkö oikeasti, mitä elämä lapsiperheessä on? Nämä asiat ei käy aloituksesta millään tavalla ilmi. Haaveilla voi, mutta toteutus on sitten eri asia.

luopunut omasta autosta, ajattelet kaikessa luontoa jne? Ei se lapsiluvusta kiinni ole, se on kulutustottumuksista. Joku lapseton saattaa kuluttaa ja rasittaa tätä maapalloa enemmän kuin suurperhe. Se on valinnoista kiinni. TOLLO

otsikon perusteella vastaan, että onnea valitsemallanne tiellä ja aloittakaa ajoissa! Varmaan lapsirakkaita, jos noin monta haluavat. Toivottavasti kuudes raskaus ei ole monikkoraskaus tai menee laskelmat ja suunnitelmat solmuun.

Tietysti toivon että hoitavat myös lapsensa kunnolla.



Ehkä jos ajattelen asiaa pitemmälle niin herää kaksi kysymystä - miksi pitää omia geenejään niin laadukkaina että ne pitä periyttää niin monelle, ja että eikö ihminen ole jo tietoinen siitä kuinka paljon luonnonvaroja länsimaiset muksut kuluttavat elinaikanaan ja silti tekee kuusi sellaista, mutta usein en jaksa noista ajatuksista avautua koska megalisääntyjät perustelevat asioita itselleen hieman eri tavoin.



Onnea perheellenne ja toivottavasti kaikki sujuu hienosti.