Onko muita joiden puoliso on muuttanut omaan huoneeseen nukkumaan?

Meillä sama tilanne. Onneksi on iso talo niin voi nukkua eri kerroksissa eikä ukon kuorsaus häiritse. Onnellista oli pitkään, mut mies ei pidä itsestään huolta ja penis on nykyään niin pieni, ettei se tunnu missään. Saan siis todellakin miettiä ja kuvitella omia fantasioita, kun toisella on semmonen 3-5 senttii mittaa. Kuka sitä jaksaa? Ei ainakaan nainen 50 v parhaassa iässä ja halukkaana. Saa nähdä miten tässä käy  xd

Sama homma. Erottiin. Ei tosta nousta. 

Jos on erilaisia lääkityksiä miehellä kolesteroliin, mielialaan yms ja ylipainoa, kun ei itsestään pidä huolta niin tokihan se vaikuttaa naisen nautintoon sängyssäkin. Miehuuden koko pienenee ja fakta on että vaikka nainen kävisi kuinka pilateksessa niin se viissenttinen ei tunnu eikä mies pysty naiselleen orgasmia tuottamaan niin eihän sellaista kuorsaavaa vatsakasta pahanhajuista halua sängyssään katsoa. 

Meillä tärkeää on että saadaan nukuttua riittävästi. Siitä syystä jokaisella (aikuiset ja lapset) on omat sängyt.

Minä menen töiden takia usein nukkumaan jo 20 aikaan kun herätys on 05. Puoliso saattaa tulla nukkumaan vasta 23 jälkeen. Jolloin siis vielä syö ja katsoo tv:tä/puhelinta.

Mä herään öisin vähintään 2 kertaa vessaan.

En tiedä mitä tulisi, jos nukuttaisiin samassa sängyssä ja huoneessa; tod. näk. molemmat nukkuisi huonosti!

Ja ihan sama lapsen kanssa. Eihän tyyliin 11-vuotias lapsikaan nuku äitin vieressä, koska sillä jotenkin osoitettaisiin, että lapsi on rakastettu. Meillä kaikki on rakastettuja ja siksi kaikkien annetaan nukkua tarvitsemansa "määrä".

Ehkä ap:n vaimo kärsii itsekin lääkityksen muuttamasta olomuodostaan, eikä siksi halua hirveästi liikkua ihmisten ilmoilla? 

Mulla on selkeästi perimenopaussi käynnissä, ja mieli heittää kuperkeikkaa. Pari päivää kuukaudesta tunnen olevani suunnilleen oma itseni, loppuaika on enemmän tai vähemmän ankeaa. Ajattelen itsestäni pääsääntöisesti todella negatiivisesti, mikä ei ole uutta, nyt vaan fiilis on voimistunut entisestään. Joka tapauksessa jättäydyn nykyään pois esim. perheen uimareissuilta, koska en yksinkertaisesti kestä heilua uimapuvussa. Ja normaalipainoinen olen, mutta silti koen että oma vartalo näyttää vieraalta ja vastenmieliseltä. Ja kyllä, vaikuttaa myös seksielämään, on aika hankala virittyä sille taajuudelle jos ei koe itseään tippaakaan viehättäväksi. Nukun aika usein eri huoneessa puhtaasti siitä syystä, että vältän miehen aloitteet.

Eri huoneissa nukkumisella ei ole mitään yhteyttä seksin harrastamiseen. Pääasia, että molemmat saavat nukutuksi hyvin, silloin seksikin kiinnostaa enempi.itse olen nukkunut 10 v eri huoneessa puolisoni kanssa, ja meille menee hyvin, myös romantiikkaa riittävästi ja usein

Eksä alkoi nukkumaan eri huoneessa, sohvalla tai vierashuoneessa viimeisen parin vuoden aikana. Seksikin oli loppunut jo aiemmin kuin seinään, eikä mitään syytä suostunut sille kertomaan. Itse kaipaan paljon läheisyyttä, seksiä, halittelua ja kainaloon käpertymistä, joten arvaatte varmasti miten tuossa kävi. Pari vuotta jaksoin kärvistellä ja sitten ero. Elämäni paras päätös, koska sitten tapasin nykyisen aviomieheni, joka tykkää myös läheisyydestä ja seksistä eikä pelkää (tai säästele) kosketusta.

Minä taas nukun eri huoneessa sen takia, että mies kuorsaa, haisee, on lihava ja kalju. 
Ainut hyvä puoli miehessäni on että hän on kerännyt omaisuutta sen verran, että minun ei tarvitse käydä töissä ja lisäksi hemmottelee minua seksin toiveissa. 
Ei tiedä sitä, että minä kotirouvana hoitelen seksin tarpeeni ihan muiden kanssa, sillä aikaa kun hän on töissä tai ulkomailla työkomennuksella.

N 49

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap:n vaimo kärsii itsekin lääkityksen muuttamasta olomuodostaan, eikä siksi halua hirveästi liikkua ihmisten ilmoilla? 

 

Mulla on selkeästi perimenopaussi käynnissä, ja mieli heittää kuperkeikkaa. Pari päivää kuukaudesta tunnen olevani suunnilleen oma itseni, loppuaika on enemmän tai vähemmän ankeaa. Ajattelen itsestäni pääsääntöisesti todella negatiivisesti, mikä ei ole uutta, nyt vaan fiilis on voimistunut entisestään. Joka tapauksessa jättäydyn nykyään pois esim. perheen uimareissuilta, koska en yksinkertaisesti kestä heilua uimapuvussa. Ja normaalipainoinen olen, mutta silti koen että oma vartalo näyttää vieraalta ja vastenmieliseltä. Ja kyllä, vaikuttaa myös seksielämään, on aika hankala virittyä sille taajuudelle jos ei koe itseään tippaakaan viehättäväksi. Nukun aika usein eri huoneessa puhtaasti siitä syystä, että vältän miehen aloitteet.

Kannattaa harkita hormonikorvaushoitojen aloitus. Olen kuullut, että ne auttavat noihin oireisiin ja itse aion ne aloittaa, kun tilanne sitä vaatii. Jos niistä ei olisi apua niin muutamien kuukausien päästä ne voi myös lopettaa. En usko, että liiaksi kannattaa pelätä syöpäriskiä yms. Niistä on varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa silloin kun niitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Eri huoneissa nukkumisella ei ole mitään yhteyttä seksin harrastamiseen. Pääasia, että molemmat saavat nukutuksi hyvin, silloin seksikin kiinnostaa enempi.itse olen nukkunut 10 v eri huoneessa puolisoni kanssa, ja meille menee hyvin, myös romantiikkaa riittävästi ja usein

Hyvä jos näin on. Tutkittu tosin on, ettei ole viisasta nukkua eri huoneissa, se vaikuttaa suhteeseen. Omassa elämässäni törmäsin paljon vanhempiin, jotka pikkulapsi vaiheessa nukkuivat erikseen, jotta mies sai täydet yöunet jotta jaksaa töissä ja äiti nukkui vauvan kanssa. Oma kokemukseni on, että näiden perheiden avioliitto tyssäsi jo pikkulapsi vaiheeseen. Jotkut sinnittelivät ja varmaan sinnittelevät hautaan asti. Meillä ei perhepetiä ollut vaan onnellisesti samassa sängyssä kaksin. Nyt kun lapset lentäneet pesästä ja mies kaljuuntunut, kuorsaa, piereksii.. saa nukkua omissa oloissaan. Mieskuntokin heikentynyt 

Olemme nukkuneet jo yli 20 vuotta omissa makuuhuoneissa, joka alkoi miehen kuorsauksesta. Emme ole sitä peitelleet, muttemme myöskään huudelleet siitä. Vaikuttaa siltä, että ketään ei edes kiinnosta.

Mies ei harrasta mitään, ei käy koskaan missään, eikä tee kotihommia. 

Alussa nikkaroitiin kaikkea kivaa yhdessä, matkustelimme ja kävimme pitkillä kävelyillä.

Nykyisin teen yksin asioita, käyn matkoilla, elokuvissa, naisten kanssa autoillen kartano-lounailla, eikä ajan käytöstä tarvitse koskaan kinastella ja minulle tämä sopii oikein hyvin :)

Kumpa tämän typerän tabun voisi jo poistaa. Parisuhteen rakkaudellisuudella ei ole mitään tekemistä sillä nukutaanko erikseen vai yhdessä. Tärkeintä on että molemmat saavat  nukuttua riittävästi. Osa keski-iän ylittäneistä nyt vaa nkuorsaa, toki jotkut nuoremmatkin. Mutta jos siis käydään töissä, on ihan pakko  nukkua, ja kukaan ei voi nukkua maantieporan vieressä. Se ei voi olla mikään periaatekysymys.Eikä siitä pidä loukkaantua.

 Pahimmillaan kuorsaus voi saavuttaa yli 80 desibeliä. Vaikka olisi kuinka ihana puoliso, ei kukaan normaali kuuloinen voi nukkua ihan oikeaa unta ,jos vieressä joku vetelee tosiaan jotain 80 hengen mieskuoron melutason saavuttavaa meteliä tehostettuna niillä  jättiläislautasilla. Tästä on kyllä kokemusta myös muillakin kuin meillä herkkäunisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Me aateliset nukumme eri huoneissa totta kai.

 

 

Niinkö? Me aateliset taas nukumme samassa huoneessa, vieläpä samassa sängyssä.

Vierailija kirjoitti:

Kumpa tämän typerän tabun voisi jo poistaa. Parisuhteen rakkaudellisuudella ei ole mitään tekemistä sillä nukutaanko erikseen vai yhdessä. Tärkeintä on että molemmat saavat  nukuttua riittävästi. Osa keski-iän ylittäneistä nyt vaa nkuorsaa, toki jotkut nuoremmatkin. Mutta jos siis käydään töissä, on ihan pakko  nukkua, ja kukaan ei voi nukkua maantieporan vieressä. Se ei voi olla mikään periaatekysymys.Eikä siitä pidä loukkaantua.

 Pahimmillaan kuorsaus voi saavuttaa yli 80 desibeliä. Vaikka olisi kuinka ihana puoliso, ei kukaan normaali kuuloinen voi nukkua ihan oikeaa unta ,jos vieressä joku vetelee tosiaan jotain 80 hengen mieskuoron melutason saavuttavaa meteliä tehostettuna niillä  jättiläislautasilla. Tästä on kyllä kokemusta myös muillakin kuin meillä herkkäunisilla. 

Parempi väki tosiaan nukkui erikseen jo iät ja sjat sitten ja eikös kaikilla kuninkaallisilla ole omat makuuhuoneet, niin myös meillä. Mutta fakta on, että kun nukut riittävän kauan erossa puolisosta niin läheisyys katoaa. Yhdynnät keskellä yötä, kosketukset.. samoin aamuyhdynnät vähenee jne. Läheisyys on parisuhteen liima ja sitä harrastetaan öisin saman peiton alla. Voi toki olla yliherkkiä, jotka haluaa oman yksiön. Pakosta jouduimme nukkumaan erikseen arjet monen vuoden ajan. Viikonloput sitäkin tiiviimmin. Kun näin eletään kymmenen vuotta niin se vaikuttaa parin yhteyteen. Kun sitten pääsimme taas saman peiton alle viikollakin niin aluksi toisen kuorsaus ärsytti, mutta siihen tottui nopeasti. Itse veikkaan, että pariskunnat jotka nukkuvat yhdessä ovat onnellisimpia näin keski-ikäisenäkin. Erilleen nukkumiseen ajaa monet muutkin seikat kuin kuorsaus, ei haluta seksiä ja se kyllä ajaa katkeraan vanhuuteen.

Mä muuttaisin mutta meillä ei ole huonetta mihin muuttaa. 

Voisko tämän ketjun jo sulkea?

Meillä mies alkoi äkillisesti kärsiä "yöheräilyistä". Muutti sohvalle nukkumaan ja sieltä käsin tekstailikin sitten salarakkaalleen yöt läpeensä. Selvääkin selvempää oli, että meidän suhde siinä väljähti. Erottiin myöhemmin. Salarakaskin äänesti jaloillaan. Aloittajalle en osaa sanoa muuta kuin että kumpikin osapuoli on vastuussa parisuhteen hyvinvoinnista. 

Vierailija kirjoitti:

Me nukutaan yhdessä, mutta ollaan silti kuin kämppiksiä. 10 vuotta yhdessä ja päiväkoti-ikäinen lapsi on. 

 

Meillä ei ole seksiä ja ollaan kyllä avoimesti keskusteltu mistä se johtuu. Ennen lasta seksiä oli, koska tein itse aloitteita. Mies ei ole koskaan kysellyt mitä haluaisin, tai panostanut ilmapiiriin niin, että halut heräisivät.

 

Lapsen saaminen oli naula arkkuun seksin kannalta. Jos mies ei ilmaise sanoillaan tai teoillaan mitenkään ihailevansa tai osoita mitään yritystä, niin ei myöskään huvita olla aina se aloitteita tekevä osapuoli, jos minä saan tehdä kaikki työt ja huolehtia samalla omasta nautinnosta. Olen siis heittänyt hanskat tiskiin ja muuttunut melko passiviseksi. Tässä tilanteessa aloitteiden tekeminen varmaan on vaikeaa miehelle, mutta niin se on ollut aina. Useista keskusteluista huolimatta ei ole avannut keskustelua kertoakseen, että haluaisi joskus läheisyyttä. Mun halut ei herää niin

Mies on kaappihomo? Bi haluaisi varmaan edes joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eri huoneissa nukkumisella ei ole mitään yhteyttä seksin harrastamiseen. Pääasia, että molemmat saavat nukutuksi hyvin, silloin seksikin kiinnostaa enempi.itse olen nukkunut 10 v eri huoneessa puolisoni kanssa, ja meille menee hyvin, myös romantiikkaa riittävästi ja usein

Hyvä jos näin on. Tutkittu tosin on, ettei ole viisasta nukkua eri huoneissa, se vaikuttaa suhteeseen. Omassa elämässäni törmäsin paljon vanhempiin, jotka pikkulapsi vaiheessa nukkuivat erikseen, jotta mies sai täydet yöunet jotta jaksaa töissä ja äiti nukkui vauvan kanssa. Oma kokemukseni on, että näiden perheiden avioliitto tyssäsi jo pikkulapsi vaiheeseen. Jotkut sinnittelivät ja varmaan sinnittelevät hautaan asti. Meillä ei perhepetiä ollut vaan onnellisesti samassa sängyssä kaksin. Nyt kun lapset lentäneet pesästä ja mies kaljuuntunut, kuorsaa, piereksii.. saa nukkua omissa oloissaan. Mieskuntokin h

En tänyt ihan taida ottaa parisuhdevinkkejä ihmiseltä, joka puhuu tuohon tyyliin puolisostaan, sori vaan. T Onnellisesti eri huoneissa. 

Onneksi ollaan tavattu mieheni kanssa kun olin jo vaikeasti sairas ja makuuhuoneet on olleet omat yhteen muuttamisesta asti. Minunkin sairauteni hoidossa käytetään muuten isoa annosta kortisonia jos se vain potilaalle sopii. Minulle se ei sovi mutta kyllähän se teki rumaa jälkeä ulkonäölle ja voinnille kun oli käytössä. Mieheni ei ole onneksi missään kohtaa säästellyt hellyydessään ja rakkaudessaan. 

Enkä kyllä voisi suostua mihinkään alentavaan "hyi naamasi ja vatsasi inhottavat minua enkä halua sinua seksuaalisesti, mutta voisitko olla iloinen pirtsakka ihminen joka joskus olit" :D

Kai puoliso nyt huomaa, että miehen suhtautuminen on täysin muuttunut. Liekö edes saanut sairauttaan käsiteltyä. Minulla muodostui exän kanssa ongelmaksi kun suhteen aikana sairastuin, että hän ei kestänyt että minulla oli vaikeaa. Hän ei voinut hyväksyä että sairaus oikeasti oireili ja vaikutti jaksamiseen, eikä hän voinut olla tukenani vaan päinvastoin itse tarvitsi tukea kun järkyttyi minun sairastumisestani niin paljon. No, se suhde loppui sitten minun toimestani, koska olo oli koko ajan sellainen että minulla ei ole mitään tukea ja että odotetaan minun olevan yhtä reipas kuin terveenä, vaikka jouduin välillä käyttämään pyörätuolia enkä ole enää työkunnossa juuri koskaan. 

Eivätkö ihmiset oikeasti edes yhteen muuttaessa ja toiseen oletettavasti sitoutuessa mieti, että mitä jos toinen lihoo, sairastuu, loukkaantuu, muuttuu eri suuntaan? Itsehän aiemmassa suhteessa luulin että olimme tästä samoilla linjoilla, kunnes selvisi että mies ilmeisesti oli vain ajatellut ettei meille mitään käy. :/  olisi kyllä ollut kiva tietää se itsekin, että olen hänen elämänsä rakkaus vain jos pysyn sporttisena, reippaana parikymppisenä enkä ikinä tarvitse muuta apua kuin jotain purkinkannen avaamista...