Onko muita joiden puoliso on muuttanut omaan huoneeseen nukkumaan?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme pakkomielle se on harrastaa seksiä jatkuvasti. Kauhea stressi ja paine siitä. Yhteiskunta on yliseksualisoitu. Ihmiset aivopesty heti miettimään, että jokin vialla jos ei seksiä. Parisuhde on muutakin, keskusteluja ja haleja, yhteisen kodin ylläpitoa, tukea turvaa ja ystävyyttä. Jokainen pari tietää tilanteensa mutta itselle se seksi ei ole tärkeintä vaan rakkaus.

Tämä. Ja mitä nyt on tässä viime vuosina lukenut, nuorilla on kovin vääränlainen käsitys "hyvästä" seksistä. Kuristetaan, piiskataan, kaikki on ikan ookoo kun pornovideoissakin niin tehdään - ja yleensä niin päin että nainen on se kuristettava ja piiskattava. 

Onnittelen sinua, vaimosi on vihdoin löytänyt itsensä. Olet antanut hänelle tilaa kasvaa omaksi persoonakseen.

Kiva nukkua eri huoneissa eikä mitään vikaa siinäkään, että ollaan vähän kuin kämppäkaverit miehen kanssa eikä seksiäkään ole kuin harvakseltaan. Sopii minulle, just hyvä.

Tunnen muutaman erillään nukkuvan pariskunnan, jommankumman kuorsaaminen syynä, toinen ei saisi nukuttua yhtään samassa sängyssä. Omakin ukkoni kuorsaa joskus mutta tönin sitten niin että vaihtaa asentoa.

Kun alan tätä kirjoittaa, tiedän kyllä ettei osa halua minua kuunnella koska olen heidän mittapuullaan epäonnistunut yksilö, eronnut nainen. Mikäli sillä on merkitystä, voin kertoa että en itse olisi halunnut erota vaan mieheni jätti minut.

Tekee mieli varoittaa niitä jotka ovat näissä seksuaalielämältään täysin kuolleissa kämppissuhteissa vuodesta toiseen. Seuraamukset ovat nimittäin melkoiset - itsetunto romahtaa, haaveet ja unelmat näivettyvät siten että elämästä todella tulee hyvinkin merkityksetöntä. Osakekirjojen tai mökkien takia suhteeseen jääminen ei anna sinulle yhtään mitään, päinvastoin vie sinulta hyvät vuodet. 

Vaihdevuodet voivat todella alentaa haluja naisilla mutta asia josta edelleen puhutaan hyvin vähän on miesten haluttomuus. 

Vaikka ero tai mieheni toive erosta oli itselleni yllätys, merkit siihen olivat näkyvillä jo hyvin pitkään. Suhdettamme voisi kuvata siten että elimme riidattomasti saman katon alla. Kaikki läheisyys, toisen huomioiminen ja seksi olivat loppuneet. Kohtasimme toisemme aamulla kahvinkeittimen äärellä ja illalla hyvää yötä toivotellessa. Lasten edessä olimme aina ystävällisiä ja kohteliaita toisillemme. Väliltämme oli kuitenkin kuollut kaikki tunteiden ilmaisu. Tänään olen kiitollinen että puolisollani oli rohkeutta päättää asiasta.

Ero toi taloudellisesti merkittäviä muutoksia, mutta toi se enemmän hyvää kuin pahaa. Elän omassa pienessä kodissani koiran kanssa ja toteutan omia pieniä unelmiani. Monista yhteisistä unelmistamme jouduin toki luopumaan, mutta olen ymmärtänyt että sellaista elämä on. Olen myös ymmärtänyt että olen kaunis ja urhea nainen, ilman kenenkään muun validointia. Ajattelen itsestäni ja muista ihmisistä pääosin lempeästi - myös ex-puolisostani. Kuolevassa avioliitossani minusta tuntui usein kun sisimpäni olisi katkeraa mustaa liejua. 

Eroaminen on joskus oikein hyvä vaihtoehto. Yhteen jääminen tietysti myös. Mutta jos joka hetki tuntuu siltä että haluaisit jotain muuta, ei ole mitään mieltä jäädäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Me kyllä nukumme vierekkäin - vielä. Ei kuorsata, eikä halata. Meillä mies lopetti sexin jo 10 v sitten, ei edes hyvää yötä sanota. En jaksa yksin aina sanoa tai antaa iltasuukkoa, kun en saa vastakaikua. Teen vaan ruokaa niin äijä on tyytyväinen. Yhdessä katsellaan telkkaria. Monesti mietin, hellyyttä ja kosketusta. Pitäiskö lähteä hakemaan sitä muualta?

Anna kun arvaan, aloit säännöstelemään seksiä, käytit sitä kauppatavarana. Mies tekee kuten halusit, saa seksiä. Ei tee? Rangaistukseksi pihtaat.

Sitten mies kyllästyi leikkiisi. Sirkus Parisuhde... Miksiköhän mies ei halua olla koulutettu puudeli sellaisessa?

Vierailija kirjoitti:

Kun alan tätä kirjoittaa, tiedän kyllä ettei osa halua minua kuunnella koska olen heidän mittapuullaan epäonnistunut yksilö, eronnut nainen. Mikäli sillä on merkitystä, voin kertoa että en itse olisi halunnut erota vaan mieheni jätti minut.

 

Tekee mieli varoittaa niitä jotka ovat näissä seksuaalielämältään täysin kuolleissa kämppissuhteissa vuodesta toiseen. Seuraamukset ovat nimittäin melkoiset - itsetunto romahtaa, haaveet ja unelmat näivettyvät siten että elämästä todella tulee hyvinkin merkityksetöntä. Osakekirjojen tai mökkien takia suhteeseen jääminen ei anna sinulle yhtään mitään, päinvastoin vie sinulta hyvät vuodet. 

 

Vaihdevuodet voivat todella alentaa haluja naisilla mutta asia josta edelleen puhutaan hyvin vähän on miesten haluttomuus. 

 

Vaikka ero tai mieheni toive erosta oli itselleni yllätys, merkit siihen olivat näkyvillä jo hyvin pitkään. Suhdettamme voisi k

Jos mies on haluton, naaraan kannattaa katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Eri huoneissa nukutaan miehen kuorsauksen takia. Meillä on myös tosi erilaiset unirytmit enkö halua herätä joka halvatun lauantai ja sunnuntai vanhan viinan/krapulan käryyn.

Mies lisäksi yskii, röhii tai pitää jotain ihme maiskutteli ääntä. Omassa huoneessa saan olla hiljaisuudessa josta nautin. Nykyisin katon siellä telkkaria enkä miehen kanssa. Hän kun ei suostu siihen että joskus katsotaan jotain mitä minä haluan katsoa. 

Mikä unelmaliitto. Sulla on varmaan painava syy olla siirtymättä omaan asuntoon sieltä sun omasta huoneesta. Kaikkea te suostutte katselemaan, huhuh.

Vierailija kirjoitti:

Oispa ihanaa jos ois oma huone nukkumiseen! 

muuta yksiöön yksin

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun olen lukenut ketjun läpi ja analysoinut Vauva palstan keittiöpsykologeja voin todeta, että vika on minussa, joka haluaisi takaisin sen vanhan iloisen, huumorintajuisen hellyyttä (ja seksiä) rakastavan avovaimon, joka aikoinaan halusi harrastaa kävelylenkkejä ja muuta liikuntaa kanssani.

 

Minä en myöskään saa arvostella, enkä varsinkaan välittää siitä, että toiselle on vuosien aikana kerääntynyt 20-30 kg ylipainoa.

Olen myöskin saanut huomata täällä sen, että jos joskus hellittelen avovaimoani risteilyillä, teatterilla ym. ei ole oikein koska en ole kysynyt etukäteen että onko tuollaiset asiat OK.

Miten esim. hänen suosikkiartistinsa konserttiin vieminen yllärinä voi enää olla yllätys jos siitä pitää kysyä ja sopia etukäteen. 
Kaiken lisäksi hän on kertonut että on pitänyt noista risteilyistä, ulkomaanmatkoista, konserteista ym.

Lisäksi on ehdottoman tuomittavaa se, että haluaisin nukkua

Eikö olekin kummallista, miten täällä kaikki väännellään nurin perin ja luetun ymmärrys on suunnilleen nolla. Komppaan sinua, ap. 

Vierailija kirjoitti:

Valvoin monta vuotta miehen kuorsauksen takia.  Kunnes tajusin että multa menee oma terveys  siihen oman unen puutteeseen. Mies kyllä liikkuu mutta mättää kaksin käsin paahtoleipää välipaloiksi. Muutosta ei ole tulossa. Menopaussi= men on pause. Yleisesti se nähdään naisten huvittavana ongelmana mutta miehillä sama. 

ei ole miehillä

Muutin nukkumaan eri huoneeseen, koska mies kuorsaa. Eikä mitään hiljaisesti vaan tyyliin "voitonpäivä venäjällä" marssi. Aivan järkyttävää huutokorinaa joka asenossa. Extrana vielä huitominen, hyppykääntyily  kylkeä vaihdettaessa, levoton riekkuminen koko yön jne. 

En kestänyt sitä enää, koska nukun itsekin huonosti ja heräilen monta kertaa yössä. Jossain vaiheessa teki mieli painaa tyyny ukon naamalle niin ehkä oli parasta ettei enää nukuta yhdessä. 

Ja niistä vaihdevuosista vielä sen verran, että ne ovat suunnaton myllerrys naiselle. Koko elämä muuttuu kertaheitolla, kun oireet alkavat: yöhikoilu, mielialanvaihtelut, haluttomuus, painon nousu, intiimipaikkojen kuivuminen ja yleisluonteinen vatutus yms. ovat kaikkea sitä "kivaa" mitä nainen saa kokea. Ja se valittava ukko ei ainakaan kohenna tunnelmaa. 

En tiedä onko ap enää kuulolla, mutta minusta aikamoista katkeruutta henki tuo ap:n viimeinen yhteenveto. Itse ajattelisin että on hienoa, kun olet yrittänyt piristää vaimoasi noilla teatteri ym käynneillä, mutta kaikista tärkeintä ihmiselle on se että ylipäätään pystyy nukkumaan. Ilman unta ihmisestä tulee ärtynyt, ahdistunut, masentunut, voimaton ja lopulta jos ihminen ei nuku lainkaan,hän sairastuu.

Vaihdevuosissa , erityisesti jos ei muista sairauksista johtuen  voi käyttää hormoni tms hoitoa, uni varsin usein häiriintyy ihan älyttömästi. Tällöin yksi lääkkeettömistä keinoista on luoda optimaaliset olosuhteet nukkumiseen esim täydellinen rauha ja hiljaisuus , viileä huone, pimeys jne.  Täydellistä unirauhaa on mahdotonta saada, jos vieressä makaa toinen elävä olento, koska toisesta lähtee väistämättä jotakin ääntä, kääntyilyä, tuhinaa yms.

Itse en todella huono-unisena , (lapsesta asti kärsin ihan nk perinnöllisestä unettomuudesta, eli nukun korkeintaan 4-5h/yö.) 

 Jotta saan edes sen nukuttua , se vaatii täydellisen rauhan. Oma rakastava mieheni on ymmärtänyt tämän ja on sanonut että vaikka hän mielellään lähelläni nukkuisikin, niin hän haluaa omalle rakkaalleen vain kaikkein parasta ja siksi suo minulle myös ne optimaaliset olosuhteet. Eli nukun omassa huoneessani. 

Mielestäni on hyvin vähän rakkautta osoittavaa vallankäyttöä pakottaa se toinen nukkumaan vieressään jos ei siihen pysty.  Vaimosi luultavasti arvostaisi sitä paljon enemmän kuin noita teatteri sun muita sinänsä ihan kivoja ylläreitä.  Jos ihminen ei nuku, ei jaksa myöskään mitään matkoja tai muutakaan kivaa elämässä. 

Siitä kannattaa aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Muutin nukkumaan eri huoneeseen, koska mies kuorsaa. Eikä mitään hiljaisesti vaan tyyliin "voitonpäivä venäjällä" marssi. Aivan järkyttävää huutokorinaa joka asenossa. Extrana vielä huitominen, hyppykääntyily  kylkeä vaihdettaessa, levoton riekkuminen koko yön jne. 

En kestänyt sitä enää, koska nukun itsekin huonosti ja heräilen monta kertaa yössä. Jossain vaiheessa teki mieli painaa tyyny ukon naamalle niin ehkä oli parasta ettei enää nukuta yhdessä. 

Ja niistä vaihdevuosista vielä sen verran, että ne ovat suunnaton myllerrys naiselle. Koko elämä muuttuu kertaheitolla, kun oireet alkavat: yöhikoilu, mielialanvaihtelut, haluttomuus, painon nousu, intiimipaikkojen kuivuminen ja yleisluonteinen vatutus yms. ovat kaikkea sitä "kivaa" mitä nainen saa kokea. Ja se valittava ukko ei ainakaan kohenna tunnelmaa. 

Otan osaa, on niin raskasta olla nainen. Onneksi teillä on sentään joku joka ei muutu vaikka olisi  millaiset vaihdevuodet. 
Ilkeys on ja pysyy ja sitä ei vie mikään pois niin kuin kommentistasi saa huomata.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko ap enää kuulolla, mutta minusta aikamoista katkeruutta henki tuo ap:n viimeinen yhteenveto. Itse ajattelisin että on hienoa, kun olet yrittänyt piristää vaimoasi noilla teatteri ym käynneillä, mutta kaikista tärkeintä ihmiselle on se että ylipäätään pystyy nukkumaan. Ilman unta ihmisestä tulee ärtynyt, ahdistunut, masentunut, voimaton ja lopulta jos ihminen ei nuku lainkaan,hän sairastuu.

 

Vaihdevuosissa , erityisesti jos ei muista sairauksista johtuen  voi käyttää hormoni tms hoitoa, uni varsin usein häiriintyy ihan älyttömästi. Tällöin yksi lääkkeettömistä keinoista on luoda optimaaliset olosuhteet nukkumiseen esim täydellinen rauha ja hiljaisuus , viileä huone, pimeys jne.  Täydellistä unirauhaa on mahdotonta saada, jos vieressä makaa toinen elävä olento, koska toisesta lähtee väistämättä jotakin ääntä, kääntyilyä, tuhinaa yms.

Itse en todella huono-unisena , (lapsesta asti kärsin i

Juuri näin, toinen mikä kannattaa jättää pois on seksi. Sitä ei enää 40 ikävuoden jälkeen tarvitse kun ei lasten saanti ole enää ajankohtaista, mutta tätähän eivät moukat itseään täynnä olevat miehet ymmärrä.

Hyvä että meitä itsenäisiä viisaita itsestään huolta pitäviä naisia on vielä olemassa.

Peukut siitä sekä sinulle että kanssasisarilleni.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun olen lukenut ketjun läpi ja analysoinut Vauva palstan keittiöpsykologeja voin todeta, että vika on minussa, joka haluaisi takaisin sen vanhan iloisen, huumorintajuisen hellyyttä (ja seksiä) rakastavan avovaimon, joka aikoinaan halusi harrastaa kävelylenkkejä ja muuta liikuntaa kanssani.

 

Minä en myöskään saa arvostella, enkä varsinkaan välittää siitä, että toiselle on vuosien aikana kerääntynyt 20-30 kg ylipainoa.

Olen myöskin saanut huomata täällä sen, että jos joskus hellittelen avovaimoani risteilyillä, teatterilla ym. ei ole oikein koska en ole kysynyt etukäteen että onko tuollaiset asiat OK.

Miten esim. hänen suosikkiartistinsa konserttiin vieminen yllärinä voi enää olla yllätys jos siitä pitää kysyä ja sopia etukäteen. 
Kaiken lisäksi hän on kertonut että on pitänyt noista risteilyistä, ulkomaanmatkoista, konserteista ym.

Lisäksi on ehdottoman tuomittavaa se, että haluaisin nukkua

 

Muuten ihan asiaa, mutta tuota paino kommenttia jäin miettimään. Ulkonäkö kun muuttuu molemmilla pitkässä parisuhteessa. Painoa kertyy vaihdevuosi-ikäisenä helpommin. Asettuen eri paikkoihin kuin ennen, mahaan yms. Itse en oikein viehäty kaljuista miehistä. Minulla on siis oikeus välittää ja arvostella miehelle hiusrajan pakenemisesta? 

Vierailija kirjoitti:

Kun alan tätä kirjoittaa, tiedän kyllä ettei osa halua minua kuunnella koska olen heidän mittapuullaan epäonnistunut yksilö, eronnut nainen. Mikäli sillä on merkitystä, voin kertoa että en itse olisi halunnut erota vaan mieheni jätti minut.

 

Tekee mieli varoittaa niitä jotka ovat näissä seksuaalielämältään täysin kuolleissa kämppissuhteissa vuodesta toiseen. Seuraamukset ovat nimittäin melkoiset - itsetunto romahtaa, haaveet ja unelmat näivettyvät siten että elämästä todella tulee hyvinkin merkityksetöntä. Osakekirjojen tai mökkien takia suhteeseen jääminen ei anna sinulle yhtään mitään, päinvastoin vie sinulta hyvät vuodet. 

 

Vaihdevuodet voivat todella alentaa haluja naisilla mutta asia josta edelleen puhutaan hyvin vähän on miesten haluttomuus. 

 

Vaikka ero tai mieheni toive erosta oli itselleni yllätys, merkit siihen olivat näkyvillä jo hyvin pitkään. Suhdettamme voisi k

 

"Itsetunto romahtaa, haaveet ja unelmat näivettyvät siten että elämästä todella tulee hyvinkin merkityksetöntä". Osuit tässä niin täysin oikeaan, että aivan kuin olisit lukenut tunteet minun sisältäni. Juuri noin minulle on käynyt vuosien saatossa. Lisäisin listaan myöskin toivottomuuden. Aivan sama, kuinka kovasti olen yrittänyt toimia liittomme eteen, vaimoni ei ole ollut koskaan tyytyväinen. En edes muista, koska hän olisi kertonut rakastavansa minua viimeksi. Ehkä joskus 30 vuotta sitten. Mieleni on kypsynyt eroon, koska suhde väsyttää minut hengiltä. Kenties joskus tulevaisuudessa avaudun jonkun avauksen yhteydessä, kuinka lopulta kävi...

 

M57

Ei samassa sängyssä olla muuta kuin sen yhden asian vuoksi ja se ei ole nukkuminen..

Kyllä omassa sängyssä ja huoneessa saa paremmat unet ja unen voi ajoittaa itselle sopivaksi

.

"Itsetunto romahtaa, haaveet ja unelmat näivettyvät siten että elämästä todella tulee hyvinkin merkityksetöntä". Osuit tässä niin täysin oikeaan, että aivan kuin olisit lukenut tunteet minun sisältäni. Juuri noin minulle on käynyt vuosien saatossa. Lisäisin listaan myöskin toivottomuuden. Aivan sama, kuinka kovasti olen yrittänyt toimia liittomme eteen, vaimoni ei ole ollut koskaan tyytyväinen. En edes muista, koska hän olisi kertonut rakastavansa minua viimeksi. Ehkä joskus 30 vuotta sitten. Mieleni on kypsynyt eroon, koska suhde väsyttää minut hengiltä. Kenties joskus tulevaisuudessa avaudun jonkun avauksen yhteydessä, kuinka lopulta kävi...

M57

Itelläni on tuollainen sun kaltainen ukko, hyvin tienaava, palvelualtis tossukka. En vaan tunne mitään intohimoa mokomaa vätystä kohtaan, miksi sitten sanoisin rakastavani. En usko, että eroa ottaa. Mihinkäs semmoinen maan matonen lähtisi. Valittaa ja vaikertaa, mutta siihen se vaan jää. Hyvä ruuanlaittaja ja kodinhoitaja, mutta jos olisi vielä haluja tallella, en tuommoisen vötyksen kanssa niitä hoitaisi 

Mä olen nukkunut omassa huoneessa pari vuotta sen takia että mies kuorsaa todella kuuluvasti..niin kuuluvasti että herään siihen jopa kun hän nukkuu naapurihuoneessa..se on jäätävä se ääni.