Mikä on ollut raskaslukuisin klassikko minkä olet lukenut?

Noitavasara

Mihail Šolohov: Hiljaa virtaa Don

Vierailija kirjoitti:

A.Camus Sivullinen, oli onneksi lyhyt.

A.Camusin kirjat ovat tiivistettyä raskassoutuisuutta. Esim. Rutto on kivaa luettavaa, kun on itse kipeaänä. 

Ei ehkä klassikko ikänsä puolesta, mutta David Foster Wallacen Päättymätön riemu on tahmeinta luettavaa ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Kalevalan luin koska oli pakko, mutta toisten en siihen koske...

Kuka pakotti lukemaan?

Aika kauheaa jos noinkin moni klassikko koetaan raskaana,  eikä ymmärretä  luettua  millään tasolla.  

Hitlerin Taisteluni? Minulla oli se joskus opiskeluaikoina, en muista mistä se tuli. Yritin lukea, mutta kyllästyin kun siinä jauhettiin koko ajan siitä miten juutalaiset on pahoja. Se ainakin on ainoa asia mikä siitä jäi mieleen.

Löysin selityksen siihen, miksi Dostojevskin romaanit ovat niin tylsiä lukea, Dostojevskin vaimon elämäkerrasta. Dostojevskit olivat niin köyhiä (D. oli rahapeliriippuvainen) ja kustantaja painosti tuottamaan julkaistavaa niin nopeasti, ettei D. ehtinyt kirjoittaa tekstiään kuin kerran. Useinhan kirjailijat kirjoittavat tekstinsä moneen kertaan, saavat palautetta ja hiovat sitä. D. oli syvällinen ajattelija, mutta huono romaanikirjailija, vaikka olisi voinut olla parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

A.Camus Sivullinen, oli onneksi lyhyt.

 

A.Camusin kirjat ovat tiivistettyä raskassoutuisuutta. Esim. Rutto on kivaa luettavaa, kun on itse kipeaänä. 

Luin sen koronapandemian aikana.

Vt:n ns. historiakirjat ( Mooses, Joosua, Tuomarit, Kuninkaat) ovat hyödyllisiä ja mielenkintoisia, kun kertovat, miten kansa- ja heimokunnat tuhosivat toisiaan ja valloittivat toistensa maita, ja miten ne oikeuttivat sen. Sellainen on ihmiskunnan tapa ollut. Näin myös juutalaiset/israelilaiset, kuten muutkin.  Ei olla paljon edistytty siitä.

Sota ja rauha. Tökki jo pahasti eka osan alussa. Siihen jäi Tolstoin (?) mestariteos. 

Sofi Oksasen Puhdistus oli aika raskasta luettavaa, mutta onneksi lyhyt. Tai tuo nyt ei oo ehkä mikään klassikko, mutta ekana tuli mieleen Dostojevskin jälkeen raskaasta luettavasta.

Kaikki jännät jutut kuitattiin tosi kevyesti jollain yhdellä lauseella: "se, mitä kellarissa tapahtui" ja sitten 10 sivua selostusta siitä, miten kärpänen kävelee tapetilla.

Kauan sitten lukiossa äikän opettaja saneli "Dostojevski olisi saanut aikaiseksi raskassoutuisen, monivivahteisen romaanin aikaiseksi pelkästään huussireisusta takapihalle". Ja sitten tuon sadisti pakotti tekemään referaatteja erinäisistä klassikoista, neljä referaattia per vuos (lukion 1. ja 2. vuosii.

Näin viiskybäisenäkään en suostu edes koskeman mihinkään ns arvoisaan klassikkoteokseen, vaikka kirjahyllyssäni onkin pääasiassa +100 vuotta sitten kirjoitettuja opuksia.

Virsikirja. Hirveästi toistoa ja propagandaa.

Franz Kafkan Oikeudenkäynti. Pahinta oli, että aloin ymmärtää sitä.

Luulin tehneeni aloituksen itse 😃

Rikos ja rangaistus on kamalin koetus ollut. 

Mutta ehkä siitä sai jotain endorfiineja kun se viimein oli ohi. 

Jumalattoman raskassoutuinen teos. Raskolnikov kulkee sitä saakelin pölyistä tietä uudestaan ja uudestaan. Koko kirja oli yksi rangaistus, lukijalle! 

Alastalon salissa. Sitä jaksoin lukea ehkä noin 30-sivua. Siihen jäi.

Vierailija kirjoitti:

Löysin selityksen siihen, miksi Dostojevskin romaanit ovat niin tylsiä lukea, Dostojevskin vaimon elämäkerrasta. Dostojevskit olivat niin köyhiä (D. oli rahapeliriippuvainen) ja kustantaja painosti tuottamaan julkaistavaa niin nopeasti, ettei D. ehtinyt kirjoittaa tekstiään kuin kerran. Useinhan kirjailijat kirjoittavat tekstinsä moneen kertaan, saavat palautetta ja hiovat sitä. D. oli syvällinen ajattelija, mutta huono romaanikirjailija, vaikka olisi voinut olla parempi.

Dostojevskin kirjalliset ansiot eivät oikeasti ole kummoisia, hän ei ole hyvä kirjoittaja. Hän sai mainetta koska oli rohkea vaikuttaja yhteiskunnallisesti. Esimerkiksi tuo Rikos ja rangaistus on ihan hirveää jankkausta. 

Vierailija kirjoitti:

Aika kauheaa jos noinkin moni klassikko koetaan raskaana,  eikä ymmärretä  luettua  millään tasolla.  

Ei kyse mistään ymmärtämisestä ole. Rikos ja rangaistus on hirveän tylsä, kuvaillaan uudestaan ja uudestaan sitä kun Raskolnikov talsii sitä yhtä tienpätkää.

Vierailija kirjoitti:

Painovoiman sateenkaari

Aloitin nyt lomalla uudelleen ja uudella asennoitumisella, siten etten yritäkään lukea kuin tavanomaista kertomusta - tällä kertaa pyrin hahmottamaan vain suuret linjat ja nautin kielestä joka on rikkaudessaan vertaansa vailla.