Mikä on ollut raskaslukuisin klassikko minkä olet lukenut?

O:n tarina. Sukulaiset ja naapurit nai minuakin takaapäin. Olin 10.

Vierailija kirjoitti:

Stevensonin Aarresaaren luin joskus lukiossa ja ihmettelin sen paskuutta. Pitäisi kuitenkin lukea uudestaan.

Se oli aivan kamala kirja. Koulussa minäkin sen luin kun oli pakko, mutta todella rasittava kirja. 

Vierailija kirjoitti:

Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä.

 

Ehkä sinun pitäisi yrittää tiivistää Proustin À la recherche du temps perdu 15 sekunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti Seitsemän veljestä. Ihan todella raskasta settiä, mutta tulipa luettua. 

 

Kaksi kertaa ole sitä yrittänyt ja jäi kesken muutaman kymmenen sivun jälkeen.

 

 

Seitsemän veljestä ei ole mielestäni ansainnut raskaslukuisen kirjan mainetta. Romaani on todella hauska, ja Aleksis Kivi kirjoittaa uskomattoman hyvin. Ostin kirjan itselleni, kun se julkaistiin pokkarina, lainattuani sen ensin kirjastosta.

Samaa mieltä. Luin sen vapaaehtoisesti 14-vuotiaana ja kunhan kieleen tottui, niin meni ihan kevyesti. Sen verran innostuin, että luin sen jälkeen Nummisuutarit myös. Erehdyin sitten luulemaan, että kaikki vanha suomalainen kirjallisuus on tuollaista, joten tartuin Vänrikki Stoolin tarinoihin. Olisi ollut hyvä tietää, että oli runoteos. Kyllä sen luin läpi, mutta vähän lopetti innon vanhoihin Suomi-klassikoihin.

Hitlerin Taisteluni. Harhaisen suuruudenhullun mössösti kirjoitettua tajunnanvirtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taru sormusten herrasta. En tajua miten helvetti niin tylsä kirja voi olla niin suosittu.

Silmarillion samalta tekijältä saa Sormusten Herran vaikuttamaan helpolta ja kevyeltä luettavalta.

Silmarillion jäi multakin kesken.

Sormusten herra pelitti, vaikka  häpeäkseni myönnän tajunneeni vasta toisella kierroksella, että Saruman ja Sauron oli kaksi eri tyyppiä.

Manillaköysi. Menin lukemaan sen parikymppisenä. Hyvin kirjoitettu, tarina kulkee jne., mutta oli niin raskasta luettavaa, että tuli oikein fyysisesti huono olo. Kiduttava kuvaus kidutuksesta.

Samoin hyvin kirjoitettu, mutta täysin ilman juonta on Vanhus ja meri, jonka luin aikuisena.

Klassikoista ylipäänsä olen alkanut ajatella, että ne ovat aikansa älykkömiesten toisille älykkömiehille suositelemaa kirjallisuutta. Paljon luettavampana on säilynyt esim. Ylpeys ja ennakkoluulo, tai Kotiopettajattaren romaani.

Rikos ja rangaistus ei ollut kovin raskas verrattuna Trainspottingiin alkukielellä eli skottimurteella. Meni aikansa ennen kuin se kieli ja kirjoitusasu alkoi aueta. Klassikko sekin mutta lisäksi huippuhauska.

Vierailija kirjoitti:

Manillaköysi. Menin lukemaan sen parikymppisenä. Hyvin kirjoitettu, tarina kulkee jne., mutta oli niin raskasta luettavaa, että tuli oikein fyysisesti huono olo. Kiduttava kuvaus kidutuksesta.

Samoin hyvin kirjoitettu, mutta täysin ilman juonta on Vanhus ja meri, jonka luin aikuisena.

Klassikoista ylipäänsä olen alkanut ajatella, että ne ovat aikansa älykkömiesten toisille älykkömiehille suositelemaa kirjallisuutta. Paljon luettavampana on säilynyt esim. Ylpeys ja ennakkoluulo, tai Kotiopettajattaren romaani.

 

 

Kyllä nuo Ylpeys ja ennakkoluulo ja Kotiopettajattaren romaani ovat myös klassikkoromaaneja, vaikka niitä lukeekin mielellään.

Vierailija kirjoitti:

Vanha Testamentti. Kovin väkivaltainen, seksistinen ja propagandaa sisältävä paimentolaisheimon kehityskertomus miehittäjiksi. Raskasta omahyväisyyttä.

Se on pronssi- ja varhaiselta rautakaudelta joten mitä odotit?

Ylpeys ja ennakkoluulo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painovoiman sateenkaari

 

Aloitin nyt lomalla uudelleen ja uudella asennoitumisella, siten etten yritäkään lukea kuin tavanomaista kertomusta - tällä kertaa pyrin hahmottamaan vain suuret linjat ja nautin kielestä joka on rikkaudessaan vertaansa vailla.  

 

Suosittelen muistiinpanojen tekemistä. Luen Karamazovin veljeksiä ja aloin kirjoittamaan muistiinpanoja vasta loppukolmanneksella. Muistan niiden ansiosta paremmin mitä on tapahtunut ja tuntuu, että saan jotenkin hahmotettua tapahtumia paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vt:n ns. historiakirjat ( Mooses, Joosua, Tuomarit, Kuninkaat) ovat hyödyllisiä ja mielenkintoisia, kun kertovat, miten kansa- ja heimokunnat tuhosivat toisiaan ja valloittivat toistensa maita, ja miten ne oikeuttivat sen. Sellainen on ihmiskunnan tapa ollut. Näin myös juutalaiset/israelilaiset, kuten muutkin.  Ei olla paljon edistytty siitä.

Kyseisen ajan heimokunnat ja kansat tuhosi ihan kiitettävästi toisiaan vaikka suurvalta-asemaan pääsikin. Jäljellä taitaa ollakin vain juutalaiset jotka ei olleet mitenkään pahimpia valloittajia.  Vain se yksi maa sekä sen puolustamista.   Eihän ihminen ole miksikään muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Manillaköysi. Menin lukemaan sen parikymppisenä. Hyvin kirjoitettu, tarina kulkee jne., mutta oli niin raskasta luettavaa, että tuli oikein fyysisesti huono olo. Kiduttava kuvaus kidutuksesta.

Samoin hyvin kirjoitettu, mutta täysin ilman juonta on Vanhus ja meri, jonka luin aikuisena.

Klassikoista ylipäänsä olen alkanut ajatella, että ne ovat aikansa älykkömiesten toisille älykkömiehille suositelemaa kirjallisuutta. Paljon luettavampana on säilynyt esim. Ylpeys ja ennakkoluulo, tai Kotiopettajattaren romaani.

 

 

Kyllä nuo Ylpeys ja ennakkoluulo ja Kotiopettajattaren romaani ovat myös klassikkoromaaneja, vaikka niitä lukeekin mielellään.

 

Niin siis ketjun aiheena ovat klassikot, joten toki ovat :-) Miksi sinulle tuli mieleen, etteivät olisi?

UT tarjoaa mahdollisuuden muuttua muttei sekään juuri taida innostaa 😒

Vierailija kirjoitti:

Einsteinin Erityisestä ja yleisestä suhteellisuusteoriasta

Einstein kirjoittaa siten, kuin häntä itseään oli 1800-luvun lopulla opetettu, joten kirjoitustyyli oli jo aikanaan hieman vanhahtava. Muuten asiat on kyllä esitetty loogisesti ja tarkasti. Matematiikka tulee myös tuntea ja hän jättää paljon välivaiheita pois. Joten mikän suurelle yleisölle tarkoitettu kirja tämä ei ole, vaikka sitä sellaisena markkinoitiin.

Onks Ruusun nimi klassikko? 🤔 Siinä tapauksessa se. Kun jotain oven kaiverruksiakin kuvaillaan sivutolkulla! Piti kaivaa kaikki sisu esiin jotta jaksoin lukea sen. 

Sinuhe taas oli ihana, loppupuolella piti säästellä ettei olisi ollut niin nopeasti loppu.  Se sytytti minussa rakkauden Egyptiä kohtaan niin että oli ihan pakko lähteä Luxoriin lomalle. 

Alastalon salissa.

Uuni.

Vierailija kirjoitti:

Onks Ruusun nimi klassikko? 🤔 Siinä tapauksessa se. Kun jotain oven kaiverruksiakin kuvaillaan sivutolkulla! Piti kaivaa kaikki sisu esiin jotta jaksoin lukea sen. 

Sinuhe taas oli ihana, loppupuolella piti säästellä ettei olisi ollut niin nopeasti loppu.  Se sytytti minussa rakkauden Egyptiä kohtaan niin että oli ihan pakko lähteä Luxoriin lomalle. 

Minä taas nautin Ruusun nimestä suunnattomasti, pitäisiköhän lukea uudestaan. Sinuhe myös hyvä.

Sadan vuoden yksinäisyys. En oikein ymmärtänyt koko kirjan pointtia.

Myös Alber camus'n sivullinen oli aika puisevaa tekstiä