Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut raskaslukuisin klassikko minkä olet lukenut?
02.01.2026 |
Täytyy sanoa että Dostojevskin Rikos ja Rangaistus oli niin raskasta luettavaa, että otin sen lopulta jo urheilusuorituksena. Ikään kuin maratonin olisi päässyt tuskalla läpi.
Kommentit (265)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha Testamentti. Kovin väkivaltainen, seksistinen ja propagandaa sisältävä paimentolaisheimon kehityskertomus miehittäjiksi. Raskasta omahyväisyyttä.
Vanha testamentti ei ole kirja vaan 39 kirjan muodostama kirjasto. Siinä on historiallisia kirjoja, joista Samuelin kirjat on kirjoitettu ehdottomasti parhaiten, runoutta, kansanviisautta ja filosofiaa sisältäviä kirjoja (esimerkiksi Valitusvirret-kirja kertoo sodan jalkoihin jääneiden siviilien kohtalosta kaupungin täydellisen tuhon keskellä, ja sitä lukiessa tulee mieleen Gazan nykyinen tilanne) sekä profetiakirjoja, joiden sosiaalipoliittista sanomaa Suomen nykyisen hallituksen pitäisi lukea tai kuulla. Profetiakirjoista löytyvä lyhyt Joonan kirja taas on yksi maailmankirjallisuuden parhaista satiireista.
Miten siis tulkitset Joonan kirjaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäläiset klassikot, kärjessä juur Dostojevski - esimerkiksi parista tolstoista kykenin suoriutumaan, mutta dostojevskit olivat parasta unilääkettä ikinä. James Joycen Odysseus jäi kesken myös.
Joonan kirjasta kysyneelle: Lyhyt kirja on raamatun- ja kirjallisuudentutkijoiden mukaan mestariteos. Satiirin siitä tekevät liioittelu (suuri kala, säkkiin pukeutuvat lehmät!), profeetan suuhun laitettu hurskasteleva kiitosvirsi sekä vastakkainasettelut: hurskaat pakanat sekä ihmisistä ja eläimistä välittävä Jumala ovat asenteiltaan itsekkään, kapinoivan, kiukuttelevan ja vain omasta arvovallastaan välittävän profeetan vastakohtia. Joonan kirja on suosikkini VT:n kirjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikos ja rangaistus piti jättää kesken.
Sen sijaan Solohovin Hiljaa virtaa Don oli mielenkiintoinen ja hyvä lukukokemus.
Venäläisistä klassikoista myös Solzhenitsynin tuotanto kaikkineen on olleet tosi hyviä.
Puhumattakaan Aitmatovista.
Suomalaisista en vaan ole saanut Seitsemästä veljeksestä sellaista otetta, että jaksaisi lukea. Koulussa se piti pakkolukea, ja onhan sitä niin paljon muuten siteerattu ja filmattukin, että periaatteessa sen ikäänkuin osaan. Nummisuutarit kyllä kuin kokonaan.
Juhani Aho on kestosuosikkini, mutta kyllä se Kevät ja takatalvi oli aika raskassoutuista... Pääteos Panu ei myöskään napannut, kamalan pitkäveteinen.
Mutta muu tuotanto enimmäkseen tosi nautittavaa, kunnon lukemista! Oli se mestari.
Sinuhen lopetin aika alkumetreillä. Ehkä vaan se aihe on niin kaukainen, ei jaksa.
Feodor Dostojevskin Karamazovin veljekset. Kahlasin läpi mutta todella raskas lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään tuosta Aitmatovista, kun siitä tulee puhe, niin aina joku ehättää huomauttamaan, että Aitmatov ei ollut venäläinen, vaan kirgiisi.
No se on totta kyllä, mutta tuotanto on neuvostoajalta ja hänen kirjansa on Suomeksi julkaistu Neuvostokirjallisuutta -sarjassa. Siihen aikaan heidät kaikki miellettiin venäläisiksi, vaikka eri kansallisuuksiahan siellä oli ja on vähän joka lähtöön.
Vierailija kirjoitti:
Hgin puhelinluettelo
Ykkösosan olen lukenut, mutta kakkososa on raskasta tuubaa etten ole koskaan päässyt loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
James Joycen Odysseus.
Kuului kurssikirjoihin.
Kauhea.
Olen silmäillyt tätä joskus kirjakaupassa ja luovuttanut jo siinä vaiheessa.
Se on oikeasti kauhea! Joskun lukioaikana ja sen jälkeenkin vielä yritin pariin kolmeen otteeseen lukea sitä, mutta en koskaan päässyt pariakymmentä ensimmäistä sivua pitemmälle... Toinen on sitten Karamazovin veljekset; nukahtaa joka kerran ennen ensimmäistä viittä sivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dostojewski - Karamazovin veljekset
Ja minun piti lukea se opintojeni aikana.
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta. En tajua miten helvetti niin tylsä kirja voi olla niin suosittu.
Silmarillion samalta tekijältä saa Sormusten Herran vaikuttamaan helpolta ja kevyeltä luettavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Danten Jumalainen näytelmä - jäänyt joka kerta kesken.
Oliko sen lukeminen helvettiä? ; )
Vierailija kirjoitti:
Alastomana salissa
Perustuu painajaisuneen?
Stenbeckin Eedenistä itään. Lukiossa luin.
Walter Steenbeck Christensenin Alastomana salissa Johannes Kastajan Karvajalankadulla. Hirveä savotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hemingway ja Steinbeck siitä syystä, että niitä luetettiin koulussa. Muiden kirjailijoiden teoksia ei omalla koulutaipaleella pakotettu lukemaan kiitos nuorten äidinkieltenopettajien. Niinpä esimerkiksi Kalevala ja oikeat klassikot eivät ole aiheuttaneet kipuja, koska olen tarttunut niihin vapaaehtoisesti.
Silti en innostu nykyisistä yli 400-sivuisista mammuttiromaaneista, joissa pituus tuntuu olevan itsetarkoitus.
Harmillisen monet äidinkielen opettajat pilaavat Steinbeckin luetuttamalla nuorilla Hiiriä ja ihmisiä tai Punainen poni kirjat vain sen vuoksi, että ne ovat lyhyitä. Steinbeckin pitkät romaanit ovat paljon parempia.
Matka Charleyn kanssa oli hyvä! Me luettiin se koulussa...
Vanha testamentti ei ole kirja vaan 39 kirjan muodostama kirjasto. Siinä on historiallisia kirjoja, joista Samuelin kirjat on kirjoitettu ehdottomasti parhaiten, runoutta, kansanviisautta ja filosofiaa sisältäviä kirjoja (esimerkiksi Valitusvirret-kirja kertoo sodan jalkoihin jääneiden siviilien kohtalosta kaupungin täydellisen tuhon keskellä, ja sitä lukiessa tulee mieleen Gazan nykyinen tilanne) sekä profetiakirjoja, joiden sosiaalipoliittista sanomaa Suomen nykyisen hallituksen pitäisi lukea tai kuulla. Profetiakirjoista löytyvä lyhyt Joonan kirja taas on yksi maailmankirjallisuuden parhaista satiireista.