Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Läheinen käynyt pitkän terapian, ja oppinut lähinnä paapomaan itseään.
02.01.2026 |
Läheiseni on ollut terapiassa vuosia. Hän osaa nyt nimetä tunteitaan, käyttää sanoja kuten turvattomuus, rajat, traumaattinen kokemus ja olla totta omana itsenään. Hän on oppinut puhumaan kauniisti itselleen ja vaatimaan itselleen parempaa.
Nyt kaikki, mikä ei tunnu hyvältä, on väärin sanottu. Kaikki, mikä ei ole pehmeää, on emotionaalisesti turvatonta. Jos sanon jotain suoraan, hän vetäytyy tai suuttuu. Jos ehdotan, että ehkä hänkin voisi katsoa omaa toimintaansa kriittisesti, hän ilmoittaa, että minä en puhu hänen kanssaan kunnioittavasti.
Terapia on opettanut hänet vaatimaan turvaa mutta ei rakentamaan sitä itse. Se on opettanut hänet puhumaan tunteistaan mutta ei kestämään toisen ihmisen tunnesävyä, jos se ei ole hyväksyvä tai neutraali. Ja ennen kaikkea: se on tehnyt hänestä haavoittuvuutensa vartijan. Ei ihmisen, joka olisi oppinut kestämään elämää, vaan ihmisen, joka on oppinut odottamaan, että koko ympäristö järjestyy hänen haavoittuvuutensa ympärille.
Nyt jokainen väärä sävy on rajanylitys. Jokainen jämäkämpi lause laukaisee vanhan haavan. On kuin keskustelut olisivat muuttuneet terapian jatkoksi mutta minä en ole terapeutti, enkä halua olla.
Ja pahinta on tämä: jos en suostu siihen rooliin, jos en puhu "turvallisesti", hän vetäytyy, hiljenee, tai kertoo kokeneensa minut uhkaavana. Ikään kuin ainoa oikea tapa olla hänen kanssaan olisi nyt puhua varoen, empaattisesti, tarkkaan asetelluilla sanoilla ikään kuin koko ajan joku lapsi kuuntelisi.
En tiedä, missä vaiheessa terapia lakkasi olemasta parantumista varten ja muuttui uudeksi normiksi, jota kaikkien muidenkin pitäisi noudattaa. Missä vaiheessa ihmisen haavoittuvuus muuttuu syyksi vaatia muilta käytöstä, jota kukaan ei osaa luonnostaan? Entä minä? Olen alkanut pidätellä itseäni, koska tiedän, että yksikin väärä sana voi tehdä hänelle "turvattoman olon".
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.
Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden puhkianalysoinnin loppupäästä löytyy helposti itsepetos ja liiallisen itsekritiikin tilalle tullut itsekritiikin täydellinen puute.
Lenkillä käyminen, saunaolut ja itselleen anteeksi antaminen voi olla halvempi ja tehokkaampi tapa parantaa pääkoppaa kuin loputon lapsuuden ja koettujen vääryyksien märehtiminen. Valmista tästä elämästä ei tule tietenkään kummallakaan tavalla. Se täytyy vain oppia hyväksymään.
Edelleen, kuten aiemmin kirjoitin, suurin osa käy terapiassa hoitamassa ihan oikeaa kipeää traumaa tai sitten terapia on osa psyykkisen sairauden hoitoa, ei loputtomiin vatvomassa pienintäkin tunneliikahdusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Provoilijatoimittaja se on, lukenut jonkun artikkelin lehdestä tai netistä ja väsäsi aloituksen mielikuvitusystävästä. Tai itse käynyt terapiassa ja on tämä "ystävä".
Kylläpä on kauheasti ja kauhean vaikeita termejä aloituksessa joo. Tais olla vain turvattomuus, rajat ja traumaattinen kokemus. Jokainen normaaliälyinen oppii ne kyllä vartissa ja etenkin jos joku läheinen käyttää niitä koko ajan ja varmasti myös selittää mitä ne tarkoittaa.
En oo käynyt koskaan terapiassa, mutta oon kyllä instaa selaamalla oppinut mitä tarkoittaa traumaattinen kokemus, turvattomuus ja rajat.
Vierailija kirjoitti:
En oo käynyt koskaan terapiassa, mutta oon kyllä instaa selaamalla oppinut mitä tarkoittaa traumaattinen kokemus, turvattomuus ja rajat.
Niin ja en oo siis ap, mutta tämmönen tavis, mutta silti tiedän nämä termit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.
Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.
Kiukuttelu ennen äitienpäivää ei nyt ihan varsinaisesti ole turvallisuusriski. Siitä samaa mieltä, että näillä tiedoin lapsi olisi tarvinnut enemmän tai toisenlaista tukea.
Ihmettelen tästä tapauksesta kirjoittanutta, joka ei aikuisenakaan osaa tai halua nähdä kovan kohtalon kokenutta lasta myötätuntoisin silmin.
Täysin ohi ketjun varsinaisesta aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.
Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.
Lastensuojelu, sosiaalitoili ja uudet huoltajat ovat sitä varten että heidän tehtävänsä on puuttua käytösoireiluun, ei todellakaan ole toisten lasten tehtävä toimia orvoksi jääneen lapsen terapialeluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.
Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.
Kiukuttelu ennen äitienpäivää ei nyt ihan varsinaisesti ole turvallisuusriski. Siitä samaa mieltä, että näillä tiedoin lapsi olisi tarvinnut enemmän tai toisenlaista tukea.
Ihmettelen tästä tapauksesta kirjoittanutta, joka ei aikuisenakaan osaa tai halua nähdä kovan kohtalon kokenutta lasta myötätuntoisin silmin.
Riippuu ihan siitä miten se oireilu ilmenee. Kiukuttelu voi olla toisten lasten mielestä pelottavaakin, ja heillä on oikeus käydä koulua turvallisessa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.
Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.
Lastensuojelu, sosiaalitoili ja uudet huoltajat ovat sitä varten että heidän tehtävänsä on puuttua käytösoireiluun, ei todellakaan ole toisten lasten tehtävä toimia orvoksi jääneen lapsen terapialeluna.
Eli orvoksi jääneeltä lapselta vaaditaan virheetöntä käytöstä, jotta hän voisi käydä tavallista koulua. Muut lapset saavat nahistella, kiukutella ja sekoilla tavalliseen tapaan. Selvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.
Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.
Kiukuttelu ennen äitienpäivää ei nyt ihan varsinaisesti ole turvallisuusriski. Siitä samaa mieltä, että näillä tiedoin lapsi olisi tarvinnut enemmän tai toisenlaista tukea.
Ihmettelen tästä tapauksesta kirjoittanutta, joka ei aikuisenakaan osaa tai halua nähdä kovan kohtalon kokenutta lasta myötätuntoisin silmin.
Onhan tuollainen noloa käytöstä. Äitienpäivä on juhlapäivä joka itsessään ihan neutraali, toki orvoksi jääneellä on joku oma trauma saattanut aktivoitua mikä aiheuttanut oireilua mikä näkynyt toisellekin. Tästä syystä tutkimuksissa ja arviointijaksolla pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota orvoksi jääneen sosiaalisiin taitoihin ja mahdollisuuksiin pärjätä sosiaalisissa ympäristöissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.
Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.
Lastensuojelu, sosiaalitoili ja uudet huoltajat ovat sitä varten että heidän tehtävänsä on puuttua käytösoireiluun, ei todellakaan ole toisten lasten tehtävä toimia orvoksi jääneen lapsen terapialeluna.
Eli orvoksi jääneeltä lapselta vaaditaan virheetöntä käy
Ei virheetöntä, mutta normaalia, kuten kaikilta toisiltakin. Orvoksi jääminen ei anna erityisoikeuksia käyttäytyä huonosti koulussakaan tai satuttaa toiska lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terve ihminen kestää myös eriäviä mielipiteitä ym. negatiivisuutta, joten mitä ilmeisemmin terapiaa on vielä jatkettava. Ap:n kuvauksesta saa sen vaikutelman, että läheisen terapia on vasta alussa, jos on saatu vasta itsesuojeluvaisto heräämään. Tai sitten terapeutti on täysi toope.
Vierailija kirjoitti:
Vain narsisti voi parkua jotain tällaista ettei saakaan enää otetta toiseen ihmiseen joka "paapoo itseään" liikaa oksennus
Voi myös olla, että se paapoja itse on narsku ja manipuloi muita kävelemään munankuorilla. Sekin kun voi olla mahdollista. Itseään paapova ei aina ole uhri eikä voi joka paikassa ja joka tilanteessa hautautua siihen uhrin viittaansa, vuodesta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.
Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.
Lastensuojelu, sosiaalitoili ja uudet huoltajat ovat sitä varten että heidän tehtävänsä on puuttua käytösoireiluun, ei todellakaan ole toisten lasten tehtävä toimia orvoksi jääneen lapsen terapialeluna.
Eli orvoksi jääneeltä lapselta vaaditaan virheetöntä käy
Orvoksi jäänyt päätyy lastensuojelun huostaan, se taho päättää mikä on lapselle parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden puhkianalysoinnin loppupäästä löytyy helposti itsepetos ja liiallisen itsekritiikin tilalle tullut itsekritiikin täydellinen puute.
Lenkillä käyminen, saunaolut ja itselleen anteeksi antaminen voi olla halvempi ja tehokkaampi tapa parantaa pääkoppaa kuin loputon lapsuuden ja koettujen vääryyksien märehtiminen. Valmista tästä elämästä ei tule tietenkään kummallakaan tavalla. Se täytyy vain oppia hyväksymään.
Molempi parempi. Tunteiden purkaminen ja puhkianalysointi on täysin sallittua, mutta se ei muuta mitään.
Itsepetoskin voi olla pakkovalinta toisten pahojen tekojen vuoksi, ja se johtuu siitä, että ihmisen mieli ei kestä aukkoja omassa muistissaan. Silloin puuttuvat palaset kuvitellaan elämäntarinaan mahdollisimman hyvin sopiviksi tukemaan omaan biografista muistia. Ainoastaan sillä tavalla oma tarina saadaan valmiiksi. Et voi sanoa itsellesi, ettet tiedä, mitä sinulle on tapahtunut tai tehty, ja ikuinen arvuuttelu sillä on kidutusta. Täytät aukot itse tai terapeuttin kanssa vaikka todennäköisyyksien avulla, vahinkoa sinulle tehneitä ei siinä kannata uskoa, jos edelleen suurin huoli heillä on heidän oman egonsa ja imagonsa. Et voi toimia toisin, koska vastapuoli on epärehellinen ja vaarallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.
Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.
Lastensuojelu, sosiaalitoili ja uudet huoltajat ovat sitä varten että heidän tehtävänsä on puuttua käytösoireiluun, ei todellakaan ole toisten lasten tehtävä toimia orvoksi jääneen lapsen terapialeluna.
Eli orvoksi jääneeltä lapselta vaaditaan virheetöntä käy
Eihän kukaan niin sanonut. Toki on ymmärrettävää että esimerkiksi lastensuojelu puuttuu helpommin orvoksi jääneen asioihin, koska sehän on lastensuojelun vastuulla kartoittaa tämän tilannetta. Tottakai sosiaalitoimessa tällöin selvitetään myös koulun sujuminen, lapsen terveydentila jne. Varmasti myös esimerkiksi laitospaikan lastensuojelulaitoksesta saa helpommin kun on jo sosiaalitoimen ja lastensuojelun asiakas.
Kiusaajan vanhemmat kuolivat eräässä paljon uutisoidussa onnettomuudessa kun oltiin peruskoulussa, se oli hyvä keino saada kiusaaja lopettamaan kiusaaminen. Kiusaajalta kyseltiin, että miksei tämä auttanut vanhempiaan, lopulta alkoi itsekin uskoa tähän juttuun ja vähitellen kiusaaminen loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.
Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.
Kiukuttelu ennen äitienpäivää ei nyt ihan varsinaisesti ole turvallisuusriski. Siitä samaa mieltä, että näillä tiedoin lapsi olisi tarvinnut enemmän tai toisenlaista tukea.
Ihmettelen tästä tapauksesta kirjoittanutta, joka ei aikuisenakaan osaa tai halua nähdä kovan kohtalon kokenutta lasta myötätuntoisin silmin.
Tuskin sillä sen kovempi kohtalo oli kuin kenelläkään, viimeistään lastensuojelu paapoi ja huolehti varmaan siitäkin. Ei kenenkään tarvitse tuntea myötätuntoa kiusaajaa kohtaan.
Orvoksi jäänyt päätyy lastensuojelun huostaan, se taho päättää mikä on lapselle parhaaksi.
Tässä se näyttää olleen tavallisen koulun käyminen muiden lasten kanssa, mikä usein onkin paras ratkaisu.
Alue: Aihe vapaa
Oletko hänen äitinsä? Kuulostaa siltä, että läheisesti todellakin oppinut puolustamaan rajojaan ja kertomaan kun käyttäydyt huonosti häntä kohtaan. Suosittelen että kuuntelet häntä ja otat opiksi mikä on asiallista puhetta ja käytöstä muita kohtaan. Etkä vain totea ettet osaa. Tai sitten on parasta hyväksyä se että käyttäydyt loukkaavasti ja se voi johtaa siihen että muut loukkaantuvat eivätkä halua olla kanssasi tekemisissä. Ei toisille voi sanoa mitä vain ja olettaa että he sitten pitävät sinusta ja haluavat viettää kanssasi aikaa.