Läheinen käynyt pitkän terapian, ja oppinut lähinnä paapomaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös lastensuojelu ja sosiaalitoimi järjestä orvoksi jääneiden alaikäisten sijoituksen? Kun lapsi oireilee noin voimakkaasti ei sijoitus ole välttämättä onnistunut. Tuossa olisi voinut olla parempi siirtää jonnekin laitossijoitukseen, missä olisi ollut laitosmaisempaa ja ammatillista hoitoa jos lapsi sitä kerran tarvitsi.

Ensisijaisesti pitäisi taata toisten lasten turvallisuus. Rankasti oireilevan ja raivokohtauksia saavan lapsen paikka ei ole tavallisessa koulussa.

Lastensuojelu, sosiaalitoili ja uudet huoltajat ovat sitä varten että heidän tehtävänsä on puuttua käytösoireiluun, ei todellakaan ole toisten lasten tehtävä toimia orvoksi jääneen lapsen terapialeluna.

Eli orvoksi jääneeltä lapselta vaaditaan virheetöntä käy

Siitähän päättävät sosiaaliviranomaiset. Lapset ovat lapsia, mutta asiallista käytöstä vaaditaan ihan kaikilta.

Vierailija kirjoitti:

Orvoksi jäänyt päätyy lastensuojelun huostaan, se taho päättää mikä on lapselle parhaaksi.

Tässä se näyttää olleen tavallisen koulun käyminen muiden lasten kanssa, mikä usein onkin paras ratkaisu. 

 

Ei aina, orvoksi jääneen tilanne pitäisi aina ensin selvittää arviointijaksolla.

***Tuskin sillä sen kovempi kohtalo oli kuin kenelläkään, viimeistään lastensuojelu paapoi ja huolehti varmaan siitäkin. Ei kenenkään tarvitse tuntea myötätuntoa kiusaajaa kohtaan.***

Vertaat viranomaisia omiin vanhempiin? Selvästi vihaat vieläkin tuota vanhempansa menettänyttä lasta. Wau. 

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, kuten aiemmin kirjoitin, suurin osa käy terapiassa hoitamassa ihan oikeaa kipeää traumaa tai sitten terapia on osa psyykkisen sairauden hoitoa, ei loputtomiin vatvomassa pienintäkin tunneliikahdusta. 

Aloittajan viestistä sai sen käsityksen että terapian läpikäynyt oli löytänyt uuden pakotien elämän ongelmista ns. turvallisesta tilasta. Eli aina kun joku asia tuntuu ikävältä, niin sinne voi paeta kuten juoppo pakenee elämän reaaliteetteja pullon varteen.

Toki saattaa olla että kyseessä on hyväksikäyttötilanne jossa ap onkin tässäkin ketjussa monien maalailema, läheistään hyväksi käyttävä hirviö. Mutta kuten Savossa sanotaan, saattaa olla olemattakin. Aika nopeasti masentavat luonnekuvaukset muista kommentoijista lähtevät kuitenkin monien itsensä herkiksi ihmisiksi kuvaavien näppäimistöiltä?

Ei virheetöntä, mutta normaalia, kuten kaikilta toisiltakin. Orvoksi jääminen ei anna erityisoikeuksia käyttäytyä huonosti koulussakaan tai satuttaa toiska lapsia.

Aika moni lapsi, jonka vanhemmat ovat elossa, saa raivokohtauksia koulussa. Moni tekee pahempaakin, minua heitti ns. hyvän perheen tyttö kivellä päähän ja olisin voinut kuolla. 

Silti tämä vanhempansa menettänyt tyttö on vuosien jälkeen nimettömän palstalaisen vihan kohteena. 

Vierailija kirjoitti:

Täytät aukot itse tai terapeuttin kanssa vaikka todennäköisyyksien avulla, vahinkoa sinulle tehneitä ei siinä kannata uskoa, jos edelleen suurin huoli heillä on heidän oman egonsa ja imagonsa. Et voi toimia toisin, koska vastapuoli on epärehellinen ja vaarallinen.

Eli hyvät ja pahat onkin jo löydetty ja asetettu rooleihinsa. Tietysti  juuri minä olen se hyvä, kun taas muut...  Hieno asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, kuten aiemmin kirjoitin, suurin osa käy terapiassa hoitamassa ihan oikeaa kipeää traumaa tai sitten terapia on osa psyykkisen sairauden hoitoa, ei loputtomiin vatvomassa pienintäkin tunneliikahdusta. 

 

Aloittajan viestistä sai sen käsityksen että terapian läpikäynyt oli löytänyt uuden pakotien elämän ongelmista ns. turvallisesta tilasta. Eli aina kun joku asia tuntuu ikävältä, niin sinne voi paeta kuten juoppo pakenee elämän reaaliteetteja pullon varteen.

Toki saattaa olla että kyseessä on hyväksikäyttötilanne jossa ap onkin tässäkin ketjussa monien maalailema, läheistään hyväksi käyttävä hirviö. Mutta kuten Savossa sanotaan, saattaa olla olemattakin. Aika nopeasti masentavat luonnekuvaukset muista kommentoijista lähtevät kuitenkin monien itsensä herkiksi ihmisiksi kuvaavien näppäimistöiltä?

Tällä palstalla korostuvat ääripäiden näkemykset. Niin niiden poikkeuksellisen herkkien ihmisten kuin asiasta tietämättömien "urheilu auttaa, terapia ei" -kommentoijien näkemykset. Mahdotonta sanoa mistään tänne kirjoitetusta asiasta, että mikä on sen todellinen laita jos pääsisi itse vierestä sitä seuraamaan. Keskustelu perustuu lähinnä kirjoitettuun, oli se sitten suht' hyvin tilannetta vastaava kuvaus tai täysin vääristelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden puhkianalysoinnin loppupäästä löytyy helposti itsepetos ja liiallisen itsekritiikin  tilalle tullut itsekritiikin täydellinen puute.

Lenkillä käyminen, saunaolut ja itselleen anteeksi antaminen voi olla halvempi ja tehokkaampi tapa parantaa pääkoppaa kuin loputon lapsuuden ja koettujen vääryyksien märehtiminen. Valmista tästä elämästä ei tule tietenkään kummallakaan tavalla. Se täytyy vain oppia hyväksymään.

 

Molempi parempi. Tunteiden purkaminen ja puhkianalysointi on täysin sallittua, mutta se ei muuta mitään. 

 

Itsepetoskin voi olla pakkovalinta toisten pahojen tekojen vuoksi, ja se johtuu siitä, että ihmisen mieli ei kestä aukkoja omassa muistissaan. Silloin puuttuvat palaset kuvitellaan elämäntarinaan mahdollisimman hyvin sopiviksi tukemaan omaan biografista muistia. Ainoastaan sillä tavalla oma tarina saadaan valmii

Monilla traumapotilailla suurin ongelma on epätietoisuus asioiden kulusta, jonka joku narstinen henkilö on ensin aiheuttanut ja omii jatkossa omaan käyttöönsä jatkaakseen ja oikeuttaakseen vahingontekonsa vaikka sillä, että muistinsa menettänyt roikkuu epätoivoisesti hänessä. Toinen tietää, muttei kerro, ja toinen haluaisi tietoa, mutta saa kuulla pelkkiä valheita. Jossain välissä tuhoisa kierre on katkaistava vaikka väkisin.

Luin aloituksen uudelleen ja mietin, millaisista tilanteista mahtaa olla kyse. Itse en kovin usein kehtaa enää laukoa ihmisille totuuksia päin naamaa. Nuorempana kehtasin enemmän ja siitä tuli palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytät aukot itse tai terapeuttin kanssa vaikka todennäköisyyksien avulla, vahinkoa sinulle tehneitä ei siinä kannata uskoa, jos edelleen suurin huoli heillä on heidän oman egonsa ja imagonsa. Et voi toimia toisin, koska vastapuoli on epärehellinen ja vaarallinen.

 

Eli hyvät ja pahat onkin jo löydetty ja asetettu rooleihinsa. Tietysti  juuri minä olen se hyvä, kun taas muut...  Hieno asenne.

Onko muka muita vaihtoehtoja? Todennäköisyyksien mukaan mennään sen jälkeen, kun vastapuoli on useaan kertaan jäänyt kiinni valheista. Missä asioissa ovat valehdelleet jne. kertoo terapeuttille yhtä sun toista, ja sekin auttoi itseäni työstämään asiaa jo vuosia sitten. Valehtelevat sitten uudestaan, kun tuli tilaisuus selvittää asiat. Yksi turha pala lisää koko palapeliin. Pelkkää ajan haaskausta ollut kuulla vastapuolta.

Vierailija kirjoitti:

***Tuskin sillä sen kovempi kohtalo oli kuin kenelläkään, viimeistään lastensuojelu paapoi ja huolehti varmaan siitäkin. Ei kenenkään tarvitse tuntea myötätuntoa kiusaajaa kohtaan.***

Vertaat viranomaisia omiin vanhempiin? Selvästi vihaat vieläkin tuota vanhempansa menettänyttä lasta. Wau. 

Vanhempansa menettäminen ei todellakaan anna mitään erityisoikeuksia käyttäytyä huonosti tai kiusata toisia koulussa, vaikka sosiaaliviranomaisten huostaan joutuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Ei virheetöntä, mutta normaalia, kuten kaikilta toisiltakin. Orvoksi jääminen ei anna erityisoikeuksia käyttäytyä huonosti koulussakaan tai satuttaa toiska lapsia.

Aika moni lapsi, jonka vanhemmat ovat elossa, saa raivokohtauksia koulussa. Moni tekee pahempaakin, minua heitti ns. hyvän perheen tyttö kivellä päähän ja olisin voinut kuolla. 

Silti tämä vanhempansa menettänyt tyttö on vuosien jälkeen nimettömän palstalaisen vihan kohteena. 

Ei se että muutkin anna oikeuksia käyttäytyä itse huonosti, vaikka olisikin orpo. Orvoksi jääminen ei liity oikeastaan mitenkään kouluelämään, tragedioita on toistenkin lasten perheissä.

Yhden samalla luokalla olleen vanhemmat kuoli tsunamissa, ihan oikein niille.

Vierailija kirjoitti:

Ei virheetöntä, mutta normaalia, kuten kaikilta toisiltakin. Orvoksi jääminen ei anna erityisoikeuksia käyttäytyä huonosti koulussakaan tai satuttaa toiska lapsia.

Aika moni lapsi, jonka vanhemmat ovat elossa, saa raivokohtauksia koulussa. Moni tekee pahempaakin, minua heitti ns. hyvän perheen tyttö kivellä päähän ja olisin voinut kuolla. 

Silti tämä vanhempansa menettänyt tyttö on vuosien jälkeen nimettömän palstalaisen vihan kohteena. 

Tekeekö vanhempien menettäminen tilanteesta jotenkin erilaisen? Pitääkö heille antaa säälipisteitä ja erityisoikeuksia loppuelämäksi, koska menettivät vanhempansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?

 

Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian. 

Eli naimaton avioliittoneuvoja. Pahinta lajia. Vaikuttaa siltä että ongelma löytyy peilistä. Sinusta on tullut iltalukemisten ja kavereiden kuuntelemisten perusteella alan asiantuntija, oikea besserwisseri. Luulen että kaverisi reagoi ihan aiheesta. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan vanhemmat kuolivat eräässä paljon uutisoidussa onnettomuudessa kun oltiin peruskoulussa, se oli hyvä keino saada kiusaaja lopettamaan kiusaaminen. Kiusaajalta kyseltiin, että miksei tämä auttanut vanhempiaan, lopulta alkoi itsekin uskoa tähän juttuun ja vähitellen kiusaaminen loppui.

Todennäköisesti tässäkin kiusaaja on viety sosiaaliviranomaisten toimesta laitokseen, terveydenhuoltoon somaattisiin ja psykiatrisiin tutkimuksiin ja arvioinnin jälkeen on päätetty sijoituksesta. Se kun on lastensuojelun velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Yhden samalla luokalla olleen vanhemmat kuoli tsunamissa, ihan oikein niille.

Tsunami oli järkyttävä tragedia, kaikki kunnia läheisensä siinä menettäneille, he on kokeneet kovemman elämän koulun kukn kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli naimaton avioliittoneuvoja. Pahinta lajia. Vaikuttaa siltä että ongelma löytyy peilistä. Sinusta on tullut iltalukemisten ja kavereiden kuuntelemisten perusteella alan asiantuntija, oikea besserwisseri. Luulen että kaverisi reagoi ihan aiheesta. 

Joo minä olen hyvä ihminen, mutta tuo ap... Kuulostaako jotenkin tutulta. Hienoa käytöstä todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajan vanhemmat kuolivat eräässä paljon uutisoidussa onnettomuudessa kun oltiin peruskoulussa, se oli hyvä keino saada kiusaaja lopettamaan kiusaaminen. Kiusaajalta kyseltiin, että miksei tämä auttanut vanhempiaan, lopulta alkoi itsekin uskoa tähän juttuun ja vähitellen kiusaaminen loppui.

Haha

Vierailija kirjoitti:

Keskustelu perustuu lähinnä kirjoitettuun, oli se sitten suht' hyvin tilannetta vastaava kuvaus tai täysin vääristelty.

Tottakai se perustuu kirjoitteluun kun emme tunne toisiamme. En vain itse suoralta kädeltä usko näitä puhtaita hyvä - paha -asetelmia joita moni kertoo itsestään ja läheisistään. Varsinkaan sen jälkeen, kun huomaa miten vaikeata samoilla kirjoittajilla on käsitellä eriäviä mielipiteitä ilman henkilöihin meneviä arviointeja.