Läheinen käynyt pitkän terapian, ja oppinut lähinnä paapomaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Paasonen uskoo, että eläinten kanssa aikaa viettäneillä ihmisillä on pehmeämmät arvot ja enemmän empatiakykyä."

https://www.vau.fi/perhe/lemmikki-opettaa-lapselle-tarkeita-tunne-ja-vu…

 

"Lapset, jotka ovat henkisesti kiintyneitä lemmikkeihinsä, pystyvät paremmin rakentamaan suhteita muihin ihmisiin. He oppivat tärkeitä vuorovaikutustaitoja, kuten empatiaa."

https://www.mielenterveysseurat.fi/kotka/2022/08/31/lemmikit-auttavat-t…

 

Kokemukseni mukaan nämä empaattiset eläinihmiset tuntee kyllä empatiaa mutta lähinnä vain eläimiä kohtaan ja ihmisiin suhtaudutaan hieman kylmemmin.

No nyt arvon alapeukuttajat, miettikääpä nyt että pelastaisitteko itse eläimistä paljon pitävinä tai joku eläimistä pitävä ystävänne tulipalosta ennemmin eläimen vai ihmisen? Jaa-a.....

Kaikki terapeutiksi hakeutuvat eivät ole itsekään sieltä terveimmästä päästä. Viisas valitsee tarkoin, kenelle uskoutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse käyn terapeutilla, joka on homo. Kovin suppeat näkemykset hänellä on esimerkiksi äidin roolista. Hirveästi paheksuntaa asioista, joita en itse ole edes osannut mieltää mitenkään kiistanalaiseksi.

 

Olet puolustuskannalla. Helpompaa keskittyä esim. terapeutin persoonaan kuin omiin ongelmiin. 

Ja terapeutin persoonassa ja arvoissako ei voi olla vääristymiä?

Tästä tulee ihan yksi nainen mieleen. Kirjoittaa myös jatkuvasti faceen "päivä oli todella vaikea, meni lunta kenkään ja meinasi myöhemmin itkukin tulla kun piti pyykkiä pestä mutta minä selvisin! Otin rauhoittavan lääkkeen ja menin peiton alle tätä pahaa maailmaa vastaan, avustaja tuli ja laitoin hänet leipomaan pipareita. "Tänään otan avustajan mukaan terapiaan, viimeksi minä olin ainoa joka ei itkenyt, he itkivät koska minulla ollut niin traumaattista ". " Tänään kaikki on hyvin, olen elossa vaikka olen niin traumatisoitunut ja muut ihmiset eivät selviäisi minun kengissäni" " terapeutti taas itki tilanteestani, hän sentään ammatti ihminen. , minä kokenut nämä asiat ja minä en itkenyt " "avustaja lenkitti koirani tänään, olin peiton alla mutta niin vain selvisin tästäkin päivästä" 

Ap, voisiko olla, että hän on kasvanut ja pitää puolensa ja sinä et pidä siitä? 

Hän vaatii kunnioittavaa käytöstä ja sinä koet sen uhaksi? 

Pelkäät, joka hetki, että hän tajuaa pärjäävänsä ilman sinua. Et ehkä ymmärrä, että suhteessa ollaan vapaaehtoisesti eikä pelossa tai alistettuna. 

Voisitko hakea apua omiin ongelmiisi kommunikoinnin saralla? Ellet, voisitko antaa hänen olla onnellinen jonkun toisen kanssa? 

Terapioissa on joskus sellainen puoli, että ihminen voi alkaa nähdä itsensä uhrina ja muut ympärillä kaltoinkohtelevina.

Terapia ei siis kehitä kaikkia kypsempään suuntaan vaan vahvistaa ajatusta, että ihmisen ainoa tehtävä on miellyttää muita ja yhteyttä toiseen voi kokea vain tuntemalla ja ajattelemalla samoin.

Ap, Onko terapian tarkoitus rakentaa ihminen kestämään loukkauksia, alistumista ja väkivaltaa? 

Ei tällä paskapalstalla voi edes keskustella kun lainausten laittamisestakin jää viestit tarkistukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla ja osalla keskustelijoista on huomio pelkässä omassa navassa ja omassa kuvitellussa paremmuudessa. Että muut menevät ihan terapiaan asti, jotta osaisivat tulla toimeen hänen tai muiden kanssa entistä paremmin. Eihän sinne siksi mennä. 

Kaverini meni terapiaan mm. yksinäisyyden vuoksi. Miten häntä auttaa se, että hän on nykyään ilkeä riidanhaastaja ja menettänyt kaikki kivat ja kiltit ystävänsä?

Itsensä paapominen on aliarvostettua. Jos ei pidä siitä, että läheinen alussa pistää rajoja voimakkaasti ja pitkälle, sekä priorisoi vihdoin itsensä ja oman hyvinvointinsa, aina voi vetäytyä etäämmälle. Pysyä itse kaukana ja paapoa itseään.

Psykologian alalle ja terapeuteiksi hakeutuu keskimäärin enemmän rikkinäisiä ihmisiä kuin henkisesti vakaita. Tämä olisi jokaisen terapiaan hakeutuvan hyvä tiedostaa. Jos intuitio sanoo, ettei kaikki ole hyvin, sitä kannattaa uskoa.

Vierailija kirjoitti:

0/5 

Ap on narsisti, joka on käynyt itse terapiassa ja oppinut siellä entistä pahemmaksi. Nyt osaat sanaston ja lisää manipulointitaitoja.

 

Olet siis sitä mieltä, että terapialla voi olla tuollainen vaikutus? Minä olen samaa mieltä siinä, että terapia saattaa vaikuttaa joihinkin noin.

Mutta minä uskon, että se on ap:n läheinen, joka on oppinut terapiassa pahemmaksi ja saanut sieltä lisää manipulointitaitoja.

Terapian myötä paremmin voiva läheinen, jolle sinä menet kertomaan, että hänen tulisi tarkastella myös omaa käytöstään. 

Tarkasteletko sinä omaa käytöstäsi? Puhutteko siitä, mitä ongelmia on ollut sinun käytöksessäsi häntä tai muita kohtaan? 

Tekstistäsi tulee mieleen, että hän kertoo saaneensa apua ja sinä olet kriittisenä kertomassa että et kai nyt vain unohda omaa osuuttasi, sinäkin olet ollut huono, ilkeä tai typerä? Oletko kateellinen? Harmittaako sinua, että hän näyttää voivan paremmin?

Mikä suhde tällainen on, jossa vastaavia peilejä annetaan toisen eteen pyytämättä ja kysymättä?  Onko kyseessä parisuhde? Muutoin en oikein ymmärrä aikuisten ihmisten suhdetta, jossa annetaan toiselle tällaista palautetta: Sinussakin on vikoja, älä unohda! Totta kai siitä loukkaannutaan, ja etenkin, jos kyseessä ei ole asuinkumppani, on vähän turhaa tulla neuvomaan että itsessäsikin on vikaa. Kylläpähän hän vioistaan varmasti myös tietää, mutta miksi koet tarpeelliseksi mennä huomauttelemaan häntä asiasta, etenkin, ellet itse ole samalla tavalla avoimesti penkomassa omia vikojasi?

Parisuhteissa juoksevat masentuneet usein puhuu niistä kuuluisista endorfiineista joita yritetään kahmia hinnalla millä hyvänsä. Se on heille kuin huumetta ja ihmisiä käytetään välillisesti hyväksi sitä saadakseen. Kun parisuhdekin menee vaikeaksi siitä syystä ettei kyseinen henkilö tuo enää niitä endorfiinejä niin sen voi ajaa siihen pisteeseen että yleensä se henkisesti terveempi osapuoli poistuu ja masentunut voi jäädä uhrina uhreilemaan. Sen jälkeen ei muuta kuin verkot vesille ja uutta endorfiinimuulia etsimään.

Mites Ap:n omat kommunikointi? Sanotko suoraan kaiken mitä sylki suuhun tuo?  

Mutta eihän teidän tarvitse olla yhteydessä vai oletteko naimisissa keskenänne?

Jos olet sellainen totuuden puhuja niin voitko ehkä vähän pehmentää sanomisiasi.  Jos äänensävysi on sellainen  vaativa ja olet kovaääninen niin se kyllä rasittava. Jos olet kokoajan äänessä niin olet rasittava.

Kaikkea mikä ajatuksen tasolla päähäsi pälkähtää niin niitä ei ole tarkoitus sanoa ääneen rumasti.

Itse sain aina vain negatiivista kohtelua sukulaiselta vaikka autoin häntä. Esim kerran tuli tekstiviesti auttamisen jälkeen. Olin kuulemma tehnyt jotain väärin yms yms.  

Sisarussuhde. 

Vierailija kirjoitti:

miksi tuo keittotarina ilmaantuu joka jumalan ketjuun? mikä siinä on niinku se opetus? kyllä minäkin kissaa nälissäni söisin. 

Minä en, etkä koskisi mun kissaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä paapominen on aliarvostettua. Jos ei pidä siitä, että läheinen alussa pistää rajoja voimakkaasti ja pitkälle, sekä priorisoi vihdoin itsensä ja oman hyvinvointinsa, aina voi vetäytyä etäämmälle. Pysyä itse kaukana ja paapoa itseään.

Niinpä. Ei tainnut nämä terapiaan patistajat tajuta että terapeutti onkin sitä mieltä että heillä viiraa ja minun täytyy nimenomaan suojella heiltä itseäni. Haukkuivat hulluksi yms, mutta terapiassani huomattiin että hullut läheiseni uuvuttivat minut lähes burnoutin partaalle.

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se on uhota, että on selviytynyt rankemmista asioista. Sinullekin varmaan on järjestetty sijoitus ja elatus, kuten alaikäisille aina. 

Eihän tuo uhoaja terve ole, oli sitten tosissaan tai trolli, mutta on aivan järjetöntä ja julmaa vähätellä lapsen kokemusta molempien vanhempien menettämisestä vain siksi, että yhteiskunta hoitaa sijoituspaikan ja elatuksen. En tiedä, oletko sama kirjoittaja, joka on pilkannut orvoksi jääneitä lapsia koko ketjun matkalta. Jokin sinulla on selvästi kuitenkin pahasti pielessä. 

Eri

Ei kukaan vähätellyt kokemusta, vaan kommentoitiin tuota hänen uhoaan siitä, että kenelläkään toisella ei muka olisi ollut niin rankkaa. Samoin varmaan tuota hänen fantasiaa toisten tekemien äitienpäiväkorttien repimisestä ja toisille huutamisesta ja uhittelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?

 

Luen paljon. Myös terapiakirjallisuutta. Ja kyllä, kaverereilta. Niitä on useampi jotka on käyneet terapian. 

 

Psykologiserkkuni sanoi, että psykopaatin ja narsistin ympäriltä ihmiset joutuvat terapiaan, mutta ilmiön aiheuttaja itse senkun porskuttaa tajuamatta, että sinne terapiaan kuuluisi hän itse.

Toisaalta olen tavannut yksilöitä, jotka itse valehtelevat, pettävät, manipuloivat, kiroavat ja käyttäytyvät narsistisesti, syyllistyvät jopa vakaviin rikoksiin toisia ihmisiä kohtaan, käyttäytyvät aggressiivisesti tai väkivaltaisesti, mutta terapeutille käyvät poraamassa omaa uhriu

Niin. Taitaa terapiassa olla pelkkiä uhreja ja vankilassa pelkkiä syyttömiä.

Ero näissä kuitenkin on, että vankilassa kukaan ei näille vakuuttele, että varmasti olet ihan syyttömänä joutunut vankilaan. Terapiassa sitä uhriasemaa kuitenkin vahvistetaan. Ehkä ei kuuluisi mennä niin, mutta monella on silti sellaisesta kokemusta.