Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Läheinen käynyt pitkän terapian, ja oppinut lähinnä paapomaan itseään.
02.01.2026 |
Läheiseni on ollut terapiassa vuosia. Hän osaa nyt nimetä tunteitaan, käyttää sanoja kuten turvattomuus, rajat, traumaattinen kokemus ja olla totta omana itsenään. Hän on oppinut puhumaan kauniisti itselleen ja vaatimaan itselleen parempaa.
Nyt kaikki, mikä ei tunnu hyvältä, on väärin sanottu. Kaikki, mikä ei ole pehmeää, on emotionaalisesti turvatonta. Jos sanon jotain suoraan, hän vetäytyy tai suuttuu. Jos ehdotan, että ehkä hänkin voisi katsoa omaa toimintaansa kriittisesti, hän ilmoittaa, että minä en puhu hänen kanssaan kunnioittavasti.
Terapia on opettanut hänet vaatimaan turvaa mutta ei rakentamaan sitä itse. Se on opettanut hänet puhumaan tunteistaan mutta ei kestämään toisen ihmisen tunnesävyä, jos se ei ole hyväksyvä tai neutraali. Ja ennen kaikkea: se on tehnyt hänestä haavoittuvuutensa vartijan. Ei ihmisen, joka olisi oppinut kestämään elämää, vaan ihmisen, joka on oppinut odottamaan, että koko ympäristö järjestyy hänen haavoittuvuutensa ympärille.
Nyt jokainen väärä sävy on rajanylitys. Jokainen jämäkämpi lause laukaisee vanhan haavan. On kuin keskustelut olisivat muuttuneet terapian jatkoksi mutta minä en ole terapeutti, enkä halua olla.
Ja pahinta on tämä: jos en suostu siihen rooliin, jos en puhu "turvallisesti", hän vetäytyy, hiljenee, tai kertoo kokeneensa minut uhkaavana. Ikään kuin ainoa oikea tapa olla hänen kanssaan olisi nyt puhua varoen, empaattisesti, tarkkaan asetelluilla sanoilla ikään kuin koko ajan joku lapsi kuuntelisi.
En tiedä, missä vaiheessa terapia lakkasi olemasta parantumista varten ja muuttui uudeksi normiksi, jota kaikkien muidenkin pitäisi noudattaa. Missä vaiheessa ihmisen haavoittuvuus muuttuu syyksi vaatia muilta käytöstä, jota kukaan ei osaa luonnostaan? Entä minä? Olen alkanut pidätellä itseäni, koska tiedän, että yksikin väärä sana voi tehdä hänelle "turvattoman olon".
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin exäni.
Lisäksi terapeutti ohjaili exää kyseenalaistamaan kaikki - siis ihan kaikki - elämässä tehdyt valinnat sillä tuloksella, että hän poltti kaikki sillat ympäriltään. Kuvittelin, että terapiassa opetellaan kommunikoimaan ihmissuhteissa, ei tuhoamaan niitä kokonaa. No, jospa elämänsä nyt on parempaa, en tiedä kun en ole hänestä enää kuullut. Kovin onnelliselta ei erotessamme vaikuttanut, enemmänkin ahdistuneelta.
Lähipiirissäni eräällä oli päinvastainen kokemus. Terapeutti suositteli pitämään kiinni täysin tunnekylmästä ihmisestä, koska ei uskonut kaverini kuvausta kyseisestä henkilöstä, vaan käänteli asiaa niin, että tämän miehen toiminta viesti välittämisestä. Nyt kaveri on tuon henkilön otteessa eikä jaksaisi pyristellä irti. Eivät ole edes parisuhteessa, mutta silti miehellä on henkinen ylivalta hänestä.
Tunnen siis molemmat ja mies on oikeasti todella tunnekylmä, kertoo itsekin, ettei välitä kenestäkään ihmisestä muutoin kuin mitä hän heistä hyötyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle jankutettiin lapsuudenperheessä, että minun on mentävä terapiaan korjaamaan itseni kun olen niin hankala ja pilaan muidenkin elämän. Menin, mutta korjaus tapahtuikin odottamattomalla tavalla. Vika oli lapsuudenperheen sairaissa kuvioissa. Psykiatri sanoi ettei voi diagnosoida ketään näkemättä, mutta B-klusterin persoonallisuushäiriöiltä kuulostaa, ei siis minulla, vaan vanhemmillani ja myös veljeni oli sairastunut. Välit olleet poikki 20 vuotta, ihana rauha laskeutunut elämään. Kultapoika veljeni kuo li viinan aiheuttamiin elinvaurioihin pari vuotta sitten.
Terveydenhuollon tarkoitus ei ole tehdä ihmisistä terveitä, vaan riippuvaisia terveydenhuollosta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle jankutettiin lapsuudenperheessä, että minun on mentävä terapiaan korjaamaan itseni kun olen niin hankala ja pilaan muidenkin elämän. Menin, mutta korjaus tapahtuikin odottamattomalla tavalla. Vika oli lapsuudenperheen sairaissa kuvioissa. Psykiatri sanoi ettei voi diagnosoida ketään näkemättä, mutta B-klusterin persoonallisuushäiriöiltä kuulostaa, ei siis minulla, vaan vanhemmillani ja myös veljeni oli sairastunut. Välit olleet poikki 20 vuotta, ihana rauha laskeutunut elämään. Kultapoika veljeni kuo li viinan aiheuttamiin elinvaurioihin pari vuotta sitten.
Tämä. Toisinaan se huonosti voiva tai se "ongelmallinen" ihminen ei olekaan ongelma, vaan lähiympäristö on jollain tavalla sairas tai jumiutunut vinksahtaneisiin ajatus- ja toimintamalleihin.
Vierailija kirjoitti:
Terveydenhuollon tarkoitus ei ole tehdä ihmisistä terveitä, vaan riippuvaisia terveydenhuollosta.
Olet kyllä nyt ymmärtänyt väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaiten empatiaa ihmisille opettaa kuulemma lemmikit lapsuudessa. Eli vaikka ois paskat vanhemmat, niin jos on lemmikki, niin sen avulla oppii empatiaa.
Repiihän ne jotkut jo lapsena niitä siipiä kärpäsiltä ja mehiläisiltä ja muuta ettei sitä empatiaa kaikille ilmaannu. Jotkut vaan syntyy pahoiksi.
Ihmislajin historia on täynnä monenlaista pahuutta, sotia ja ihmis- ja eläinuhrausta jne. Uskoisin, että kaikki ihmiset syntyvät luontaisesti nykymääritelmän mukaan pahoiksi ja jos he eivät ympäristöstään, kultturistaan opi empatiaa, sellaisina pysyvät.
Toivottavasti et saa ikinä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähättelevää on todeta, että on järjestetty sijoitus ja elatus, kun näin on todellisuudessa tapahtunut? Uhoaja itse voisi sen sijaan katsoa peiliin ja miettiä mitä itse sanoi.
Mieti miltä tuntuu kun lapselta viedään perhe ja samalla kaikki muut elää onnellisena huoletonta elämää vanhempiensa kanssa. Kukaan ei huomaa eikä välitä miltä tuntuu ja opettajakin vaan virnistelee että voihan sen äitienpäivä kortin tehdä kelle tahansa, vaikka haluaisit vaan lähteä koko paikasta kauas pois ja toivoa että muut kokee saman. En usko usko että kukaan sellainen joka ei ole kokenut vastoinkäymisiä voi ymmärtää miten kamalaa se on. Nykyajassa on se vika että suurin osa näistä katso peiliin ihmisistä on elänyt pumpulissa ilman vaikeuksia koko elämänsä eikä he osaa huomata että muilla ei välttämättä ole ollut niin helppoa, on surua, tuskaa ja ikävää mistä he ei ymmärrä edes mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähättelevää on todeta, että on järjestetty sijoitus ja elatus, kun näin on todellisuudessa tapahtunut? Uhoaja itse voisi sen sijaan katsoa peiliin ja miettiä mitä itse sanoi.
Mieti miltä tuntuu kun lapselta viedään perhe ja samalla kaikki muut elää onnellisena huoletonta elämää vanhempiensa kanssa. Kukaan ei huomaa eikä välitä miltä tuntuu ja opettajakin vaan virnistelee että voihan sen äitienpäivä kortin tehdä kelle tahansa, vaikka haluaisit vaan lähteä koko paikasta kauas pois ja toivoa että muut kokee saman. En usko usko että kukaan sellainen joka ei ole kokenut vastoinkäymisiä voi ymmärtää miten kamalaa se on. Nykyajassa on se vika että suurin osa näistä katso peiliin ihmisistä on elänyt pumpulissa ilman vaikeuksia koko elämänsä eikä he osaa huomata että muilla ei välttämättä ole ollut niin helppoa, on surua, tuskaa ja ikävää mistä he ei ymmärr
Oletko itse elänyt pumpulissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähättelevää on todeta, että on järjestetty sijoitus ja elatus, kun näin on todellisuudessa tapahtunut? Uhoaja itse voisi sen sijaan katsoa peiliin ja miettiä mitä itse sanoi.
Mieti miltä tuntuu kun lapselta viedään perhe ja samalla kaikki muut elää onnellisena huoletonta elämää vanhempiensa kanssa. Kukaan ei huomaa eikä välitä miltä tuntuu ja opettajakin vaan virnistelee että voihan sen äitienpäivä kortin tehdä kelle tahansa, vaikka haluaisit vaan lähteä koko paikasta kauas pois ja toivoa että muut kokee saman. En usko usko että kukaan sellainen joka ei ole kokenut vastoinkäymisiä voi ymmärtää miten kamalaa se on. Nykyajassa on se vika että suurin osa näistä katso peiliin ihmisistä on elänyt pumpulissa ilman vaikeuksia koko elämänsä eikä he osaa huomata että muilla ei välttämättä ole ollut niin helppoa, on surua, tuskaa ja ikävää mistä he ei ymmärr
Eiköhän olisi jo aika katsoa eteenpäin ja ymmärtää, ettet ole ainoa vaikeuksia kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on totta että ihmisillä on resilienssissä eroja, hyvä resilienssi suojaa ja auttaa jatkamaan elämää vastoinkäymisten jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
"Helppohan se on uhota, että on selviytynyt rankemmista asioista."
Ihmettelen lähinnä sitä, miksi joku uhoaa selvinneensä rankemmista asioista. Rankemmista verrattuna mihin?
Jos on tarve uhota olevansa selviytynyt ja vähätellä toisten kokemuksia, ei ole selviytynyt. Kun on oikeasti selviytynyt, riittää empatiaa itselle ja muille isoihin ja pieniin vastoinkäymisiin. Empatia ja itsen ja muiden perusinhimillisyyteen kuuluva haavoittuvuus ei pelota enää niin kuin selviytymistilasta käsin elävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Helppohan se on uhota, että on selviytynyt rankemmista asioista."
Ihmettelen lähinnä sitä, miksi joku uhoaa selvinneensä rankemmista asioista. Rankemmista verrattuna mihin?
Jos on tarve uhota olevansa selviytynyt ja vähätellä toisten kokemuksia, ei ole selviytynyt. Kun on oikeasti selviytynyt, riittää empatiaa itselle ja muille isoihin ja pieniin vastoinkäymisiin. Empatia ja itsen ja muiden perusinhimillisyyteen kuuluva haavoittuvuus ei pelota enää niin kuin selviytymistilasta käsin elävää.
Niinpä. Tällöin ei myöskään ole tarvetta vertailla että minäpä olenkin kokenut rankempia asioita kuin sinä.
Luinpa joskus tutkimuksen että terapiaan hakeutuu monesti perhedynamiikan tervein henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiat on pääosin pelkkää rahastusta. Tiedän pari ihmistä, jotka niissä on käynyt ja heillä on omituinen tapa puhua itsestään kolmannessa persoonassa ja kuin jostain avuttomasta vauvasta, joka ihan pieni reppana, mutta silti niin reipas ja ihana. Muista ihmisistä puhuttaessa tulee heti tuomitsevampi sävy tai teennäisen holhoava tyyli, jossa ikäänkuin epäsuorasti yritetään osoittaa toiselle ihmiselle tämän ristiriitaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekstistäsi päätellen sinäkin olet käynyt terapiassa, vai mistä ihmeestä tiedät nuo kaikki ammattisanat? Kaveriltasiko?
Tätä jäin miettimään. Teksti on niin feikki kuin olla voi. Terapeuttiko sen kirjoitti vai alan opiskelija vai ChatGpt:lläkö kaikki fantstut muotiilmaisut oli osattu listata. Oikea maallikkoihminen, joka ei itse ole ammittiterapeutti, ei käytä sanoja tuolla tavalla. Tämä oli kuin wordissa pitkään hiottu miniessee.
Tuntukoon aloitus teistä feikiltä tai tekoälyesseeltä. Silti minunkin läheiseni alkoi parin vuoden terapiassa käymisen jälkeen viljellä puheessaan juuri tuollaisia terapeutilta opittuja termejä. Terapia jatkuu edelleen ja termit vilisevät puheessa edelleen. Aiemmin tuo ihminen ei ollut kiinnostunut psykologiasta lainkaan, joten puheen muutoksen todellakin huomasi.
Lämmin osanotto sinulle, kun olet joutunut tilanteeseen, jossa läheisesi on kiinnostunut uudesta aihealueesta ja ottanut käyttöön uusia termejä ilman sinun lupaasi 🥺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähättelevää on todeta, että on järjestetty sijoitus ja elatus, kun näin on todellisuudessa tapahtunut? Uhoaja itse voisi sen sijaan katsoa peiliin ja miettiä mitä itse sanoi.
Mieti miltä tuntuu kun lapselta viedään perhe ja samalla kaikki muut elää onnellisena huoletonta elämää vanhempiensa kanssa. Kukaan ei huomaa eikä välitä miltä tuntuu ja opettajakin vaan virnistelee että voihan sen äitienpäivä kortin tehdä kelle tahansa, vaikka haluaisit vaan lähteä koko paikasta kauas pois ja toivoa että muut kokee saman. En usko usko että kukaan sellainen joka ei ole kokenut vastoinkäymisiä voi ymmärtää miten kamalaa se on. Nykyajassa on se vika että suurin osa näistä katso peiliin ihmisistä on elänyt pumpulissa ilman vaikeuksia koko elämänsä eikä he osaa huomata että muilla ei välttämättä ole ollut niin helppoa, on surua, tuskaa ja ikävää mistä he ei ymmärr
Aika pumpulissa olet elänyt jos etä ymmärrä että on olemassa tosienlaisianin vastoinkäymisiä kuin vanhempien kuolema, ja luulet että niillä jotka ei ole menettäneet vanhempiaan on ollut helpompaa kuin sinulla.
Kaveri oli kateellinen kun vanhempani olivat kuolleet kauan sitten ja hänen piti huolehtia omien vanhempiensa asioista. Pääsin kuulemma liian helpolla. Kaveri on keittiöpsykologi joka on saanut oppinsa lehden sivuilta. Arvostelee mun ja mun valintoja. Väitti mun nykyistä miestä narsistiksi. Itse kaveri todettu diagnoosilla epävakaaksi jo aikoja sitten. Mä kävin pitkän terapian alkoholistista erottuani. Kaverin mielestä erosin hienosta, aidosta ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vähättelevää on todeta, että on järjestetty sijoitus ja elatus, kun näin on todellisuudessa tapahtunut? Uhoaja itse voisi sen sijaan katsoa peiliin ja miettiä mitä itse sanoi.
Mieti miltä tuntuu kun lapselta viedään perhe ja samalla kaikki muut elää onnellisena huoletonta elämää vanhempiensa kanssa. Kukaan ei huomaa eikä välitä miltä tuntuu ja opettajakin vaan virnistelee että voihan sen äitienpäivä kortin tehdä kelle tahansa, vaikka haluaisit vaan lähteä koko paikasta kauas pois ja toivoa että muut kokee saman. En usko usko että kukaan sellainen joka ei ole kokenut vastoinkäymisiä voi ymmärtää miten kamalaa se on. Nykyajassa on se vika että suurin osa näistä katso peiliin ihmisistä on elänyt pumpulissa ilman vaikeuksia koko elämänsä eikä he osaa huomata että muilla ei välttämättä ole ollut niin helppoa, on surua, tuskaa ja ikävää mistä he ei ymmärr
Nyt olet ilmeisesti kuitenkin aikuinen, olisiko siis aika tehdä jotain tuolle asenteellesi?
Niin että terapiakin voi olla oikeastaan riski, kenet saa ja mihin suuntaan menee.
Hurjaa.
Alue: Aihe vapaa
Onko se nyt jokin ihme, että terapiaan menneellä herää kiinnostus psykologiaan?