Miksi tuoreen äidin pitää vielä kaiken muun lisäksi tukea ja rohkaista isää isyydessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun te naiset puhutte hormonesta silloin vaan, kun se on teille eduksi.  Tässä keskustelussa ei sit sanallakaan.

 

Tai sitten kuvittelet. Jospa et yrittäisi päteä asialla josta et mitään tiedä etkä haluakaan?

Eikö muuten ole noloa tykätä omaa viestiä? :D

Se on naisen tehtävä. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun te naiset puhutte hormonesta silloin vaan, kun se on teille eduksi.  Tässä keskustelussa ei sit sanallakaan.

 

Tai sitten kuvittelet. Jospa et yrittäisi päteä asialla josta et mitään tiedä etkä haluakaan?

Eikö muuten ole noloa tykätä omaa viestiä? :D

Mitenhän sä pärjäät elämässä, jos tuollainen on mielestäsi noloa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se aikuinen ihminen on isä ilman minkäänlaista tukea ja rohkaisua. Vanhemmuus on ihan normaalia toimintaa ja vastuunottoa.

Entä jos ei ole? Miksi kynsin ja hampain on pidettävä kiinni periaatteesta, että minähän en miestä tue tai rohkaise?

 

Kuka muka noin toimii, muualla kuin kuvitelmissasi? Molempien kuuluu tukea toista, mutta nainen ansaitsee hiukan enemmän koska synnyttää.

Eiköhän tämä tukemisen ja rohkaisemisen kysymys ainakin yhtä henkilöä mietitytä, kun koko ketjun otsikko on "Miksi tuoreen äidin pitää vielä kaiken muun lisäksi tukea ja rohkaista isää isyydessä?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tässäkään asiassa passata miestä pilalle. Kannattaa alusta asti vaatia, että mies on tasavertainen vanhempi. Mielummin vaikka leikkiä hiukan tyhmää itse, niin että mies joutuu ottamaan ohjat käsiin. 

 

Tätä siinä tukemisessa juuri tarkoitetaan. Ei viedä mieheltä mahdollisuutta tasavertaiseen vanhemmuuteen.

 

Suurimmaksi osaksi ongelma on kylläkin se, ettei mies halua olla isä, eikä se, ettei hänen annettaisi olla isä.

Kyllä suurimmaksi osaksi on ongelma se ettei lapsen isä saa tehdä niin kuin tekee, vaan tekee kaiken väärin kun ei tee just niin kuin äiti haluaa. Sama syy on siivouksen kanssa, ihan jo pelkän astianpesukoneen tyhjennyksen kanssa kun mies ja myös lapset ei osaa just oikeaan kohtaan laittaa niitä puhtaita kuppeja, loppuu se yrittäminen kokonaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun te naiset puhutte hormonesta silloin vaan, kun se on teille eduksi.  Tässä keskustelussa ei sit sanallakaan.

 

Tai sitten kuvittelet. Jospa et yrittäisi päteä asialla josta et mitään tiedä etkä haluakaan?

Eikö muuten ole noloa tykätä omaa viestiä? :D

 

Mitenhän sä pärjäät elämässä, jos tuollainen on mielestäsi noloa? 

Mitä tapahtuisikaan, jos hän kävelisi kauppaan ja LIUKUOVI EI AUKEAISIKAAN! KAIKKI NÄKI!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset eivät näe miehiä vanhempana, vaan omivat lapsen itselleen. Marttyyrimetatyöuhriutumista

Se vanhemmuus otetaan. Ei se ole mikään almu tai säälipillu.

Nii, sitä ei näköjään jaeta.

Ei sitä jaeta missään. Otat vaan osan hommista vikisemättä ja valittamatta. Tai jatkat yksinäistä runkun elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se aikuinen ihminen on isä ilman minkäänlaista tukea ja rohkaisua. Vanhemmuus on ihan normaalia toimintaa ja vastuunottoa.

Entä jos ei ole? Miksi kynsin ja hampain on pidettävä kiinni periaatteesta, että minähän en miestä tue tai rohkaise?

 

Kuka muka noin toimii, muualla kuin kuvitelmissasi? Molempien kuuluu tukea toista, mutta nainen ansaitsee hiukan enemmän koska synnyttää.

Eiköhän tämä tukemisen ja rohkaisemisen kysymys ainakin yhtä henkilöä mietitytä, kun koko ketjun otsikko on "Miksi tuoreen äidin pitää vielä kaiken muun lisäksi tukea ja rohkaista isää isyydessä?"

Ja 85 on jo peukuttanut tätä tuoretta aloitusta, joten yllättävän montaa tämä tuntuu koskettavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset eivät näe miehiä vanhempana, vaan omivat lapsen itselleen. Marttyyrimetatyöuhriutumista

Se vanhemmuus otetaan. Ei se ole mikään almu tai säälipillu.

 

Tuota samaa valitusta omimisesta kuulee vähän väliä. Ja lähinnä äijiltä, jotka sillä selittelevät omaa osallistumattomuuttaan perheensä elämään.

Totta! En ole koskaan kuullut sitä omimis-sanaa miehiltä, jotka ovat pitkään naimisissa saman naisen kanssa. Ja se nainen on kaunis ja hyvinvoiva, kun mies pitää sitä kuin kukkaa kämmenellään ja huolehtii perheestään aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tässäkään asiassa passata miestä pilalle. Kannattaa alusta asti vaatia, että mies on tasavertainen vanhempi. Mielummin vaikka leikkiä hiukan tyhmää itse, niin että mies joutuu ottamaan ohjat käsiin. 

 

Tätä siinä tukemisessa juuri tarkoitetaan. Ei viedä mieheltä mahdollisuutta tasavertaiseen vanhemmuuteen.

 

Suurimmaksi osaksi ongelma on kylläkin se, ettei mies halua olla isä, eikä se, ettei hänen annettaisi olla isä.

Kyllä suurimmaksi osaksi on ongelma se ettei lapsen isä saa tehdä niin kuin tekee, vaan tekee kaiken väärin kun ei tee just niin kuin äiti haluaa. Sama syy on siivouksen kanssa, ihan jo pelkän astianpesukoneen tyhjennyksen kanssa kun mies ja myös lapset ei osaa just oikeaan kohta

Niin just. Miehet ja lapset. Miksi niitä ei voi laittaa suoraan oikealle paikalleen? Sokeakin tietää, että mukit ovat tässä ja lautaset tässä ja aterimet laatikossa omissa lokeroissaan. Jostain syystä lapsetkin oppivat tuon, mutta joillekin miehille se on ylivoimaisen vaikeaa.

Tätä kyllä äitinä myös ihmettelen! Olin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä äiti, joka sai osakseen tosi raskasta arvostelua lähipiirissä tästä. Neuvola ja isovanhemmat voivottelivat vain, miten isä oikein jaksaa työpäivien jälkeen lapsia ja niin raskasta kun paska vaimo on masentunut. Isä totesi aina että kyllähän hän jaksaa kun nukkuu yöt ja on päivät töissä. Silti vain surkuteltiin hänen kovaa kohtaloaan.

Äidin pitäisi olla herkimmällä hetkelläänkin tuoreena äitinä niin vahva, että kannattelee kaikkea. 

Itsellä kaikki lapsuuden ja nuoruuden traumat puskivat pintaan hormoonimyrskyssä. Painoa kertyi raskausaikana ja surin sitäkin. Pelkäsin myös etten voi ikinä olla hyvä äiti. Mutta silti olisi muiden mielestä pitänyt tukea isää, joka ei edes itse kaivannut tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset eivät näe miehiä vanhempana, vaan omivat lapsen itselleen. Marttyyrimetatyöuhriutumista

Se vanhemmuus otetaan. Ei se ole mikään almu tai säälipillu.

Nii, sitä ei näköjään jaeta.

Vanhemmuus jaetaan ja miehen odotetaan osallistuvan ihan yhtä paljon kuin naisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata tässäkään asiassa passata miestä pilalle. Kannattaa alusta asti vaatia, että mies on tasavertainen vanhempi. Mielummin vaikka leikkiä hiukan tyhmää itse, niin että mies joutuu ottamaan ohjat käsiin. 

 

Tätä siinä tukemisessa juuri tarkoitetaan. Ei viedä mieheltä mahdollisuutta tasavertaiseen vanhemmuuteen.

 

Suurimmaksi osaksi ongelma on kylläkin se, ettei mies halua olla isä, eikä se, ettei hänen annettaisi olla isä.

Kyllä suurimmaksi osaksi on ongelma se ettei lapsen isä saa tehdä niin kuin tekee, vaan tekee kaiken väärin kun ei tee just niin kuin äiti haluaa. Sama syy on siivouksen kanssa, ihan jo pelkän astianpesukoneen tyhjennyksen kanssa kun mies ja myös lapset ei osaa just oikeaan kohta

Ei kyse ole yleensä siitä miten äiti haluaa. Asioita kun voi ihan oikeasti tehdä hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti. Ei ole ihan sama miten vauvan kanssa toimitaan, vaan on oikeasti tehtävä vauvan turvallisuuden kannalta täydellisesti! En nyt keksi mitään esimerkkiä mikä nyt olisi sellaista, että isä tekee huonommin, keksitkö sinä? Ja juu, kyllähän se astianpesukonekin on järkevä täyttää tietyllä tavalla eikä vaan heitellä astioita sikinsokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska naiset eivät näe miehiä vanhempana, vaan omivat lapsen itselleen. Marttyyrimetatyöuhriutumista

Se vanhemmuus otetaan. Ei se ole mikään almu tai säälipillu.

 

Tuota samaa valitusta omimisesta kuulee vähän väliä. Ja lähinnä äijiltä, jotka sillä selittelevät omaa osallistumattomuuttaan perheensä elämään.

Totta! En ole koskaan kuullut sitä omimis-sanaa miehiltä, jotka ovat pitkään naimisissa saman naisen kanssa. Ja se nainen on kaunis ja hyvinvoiva, kun mies pitää sitä kuin kukkaa kämmenellään ja huolehtii perheestään aina.

 

Näin se juuri toimii. Kun nainen ei omi lasta, niin liitto ja nainen kukoistaa ja isä osallistuu.

Höhöö. En ottanut paineita lapsen isän isyydestä. Ei ottanut itse koppia ja lopetti kaiken muunkin tekemisen. Nyt ollaan tilanteessa, jossa lapsi ei ole tavannut isäänsä yli kolmeen vuoteen. Tämä johtuu siitä, että eron jälkeen isä ei halunnut tavata lasta ja nyt kun lapsi on vanhempi, ei lapsi enää halua tavata isäänsä vaikka isä haluaisi tavata lasta. Jännä juttu. Minua syyttää exän lisäksi koko perheensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun te naiset puhutte hormonesta silloin vaan, kun se on teille eduksi.  Tässä keskustelussa ei sit sanallakaan.

 

Tai sitten kuvittelet. Jospa et yrittäisi päteä asialla josta et mitään tiedä etkä haluakaan?

Eikö muuten ole noloa tykätä omaa viestiä? :D

En tiedä, kerro sinä minulle.

Huomaa muuten, ettei vastapuolella ole enää järkevää argumenttia, jos pitää keksiä jotain sanottavaa täysin aiheen vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Paras tapa on se, että et ala neuvomaan tai auttamaan isää hän oppii kyllä itsekin, ihan kuten äitikin. Ei se ole niin vakavaa jos se vaippa menee väärin päin, siinähän mies juuri oppii. 

Peseekö isä myös sängyn, kun se on pissassa tai kakakassa, kun vaippa oli huonosti? Tai vaunut tai ulkohaalarin tai missä nyt vahinko tapahtuikaan? 

Kyllähän tää niin menee, että sattuipa vahinko äidille tai isälle, niin äiti kuitenkin hoitaa sen jälkipyykin. Syy, miksi itse puutun välillä miehen tekemisiin on juurikin se, että vituttaa olla korjaamassa sitten niitä jälkiä, kun jo etukäteen näkee, että jostain asiasta "väärin tehtynä" seuraa mulle lisää töitä. Vauvoja meillä ei ole ollut 20 vuoteen, mutta kyllähän sitä ylimääräistä työtä koituu milloin mistäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Se on naisen tehtävä. Piste.

Ei ole. Miksi naisen pitäisi synnyttämisen ja hoivaamisen lisäksi kannatella vielä miestäkin? 

Vierailija kirjoitti:

Nyt jälkikäteen tämä kuulostaa suorastaan raivostuttavalta mutta meillä kävi aikanaan näin:

 

Mies oli mustasukkainen kun imetin vauvaa. 

 

Sama kävi itselläni ja miehen oli vaikea ymmärtää sitä että rintaruokinta oli lähes pakollista tai itse koin sen täkeäksi ja neuvolasta oli määrätty tarkka ruokarytmi ja itselläni tuli maitoa paljon ja rintapumppua ei oltu ostettu, koska miehen mielestä kallis ja turha. Hänen mielestään varmaan olisi pitänyt lopettaa imettäminen kun tokaisi kaverilleen vauvan ollessa n. 2 vkon vanha että napanuora pitäisi leikata. Sama ihminen ei raskausaikana viitsinyt ottaa selvää vauvoista tai käydä syvempiä keskusteluja hoitamisesta ja hyvä ettei tiputtanut lasta kun sai sen ensimmäisen kerran syliin jne. Erottiin ja on ihan itsekseen saanut nyt sitten opetella kun napanuora oli sitten vihdoin katkennut. Isot voisivat osoittaa aktiivisuutta jo perhesuunnittelun puolella ettei tule sitten yllätyksenä biologia.

Vierailija kirjoitti:

Tätä kyllä äitinä myös ihmettelen! Olin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivä äiti, joka sai osakseen tosi raskasta arvostelua lähipiirissä tästä. Neuvola ja isovanhemmat voivottelivat vain, miten isä oikein jaksaa työpäivien jälkeen lapsia ja niin raskasta kun paska vaimo on masentunut. Isä totesi aina että kyllähän hän jaksaa kun nukkuu yöt ja on päivät töissä. Silti vain surkuteltiin hänen kovaa kohtaloaan.

 

Äidin pitäisi olla herkimmällä hetkelläänkin tuoreena äitinä niin vahva, että kannattelee kaikkea. 

 

Itsellä kaikki lapsuuden ja nuoruuden traumat puskivat pintaan hormoonimyrskyssä. Painoa kertyi raskausaikana ja surin sitäkin. Pelkäsin myös etten voi ikinä olla hyvä äiti. Mutta silti olisi muiden mielestä pitänyt tukea isää, joka ei edes itse kaivannut tukea.

Meillä oli anoppi vähän tuollainen kusipää myös... Hänen poikarukkansa joutui hoitamaan lapsia ja hän ei voinut töiden jälkeen vaan rojahtaa sohvalle loppuillaksi lepäämään. Onneksi mies sentään fiksu eikä koskaan valitellut "kohtaloaan"! :D anoppi jaksoi paasata kuinka hän yksin hoiti 4 lasta, kodin ja lemmikit ja vielä sitä ja tätä... Katkeruus oikein paistoi. Harmi, ettei hänen miesvalintansa mennyt ihan putkeen, tätä mieltä hänen lapsensakin ovat.