Lue keskustelun säännöt.
Vuoristoratasuhde taas pohjalla. Mistä tietää, jatkaako vai erota?
31.12.2025 |
Taas tuntuu että ollaan umpikujassa. Riitaa tulee tosi helposti. Ei tästä ilman terapiaa ylös päästä, terapiassa on aiemminkin käyty moneen otteeseen, mutta nyt taas mennyt kaikki pieleen. Valehtelua ja luottamusongelmaa, eri syistä. Miehen puolelta myös lievää henkistä väkivaltaa.
Toisaalta tuntuu ettei jaksaisi enää. Toisaalta, ero tuntuu hyvin vaikealta asialta, kun ollaan ikuisuus oltu yhdessä. Talousasioita ei sentään tarvitse miettiä, mutta kaikki muu.
Että mistä sen tietää ja osaa päättää mitä nyt pitäisi tehdä?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hyvä hetki on niin hyvä että se saa kestämään jopa henkistä väkivaltaa? Tuohan on ihan kaistapäistä meininkiä. Olet AP niin tottunut kaaokseen ettet tajua, että tuo sun suhde kuulostaa aivan kauhealta.
Ei hyvä hetki, vaan pitkiä hyviä aikoja. Meillä voi helposti olla puoli vuotta, vuosikin todella hyvää ja onnellista aikaa ilman mitään ongelmia, ei mitään riitoja, päinvastoin. Nyt on ollut muutaman kuukauden huono vaihe ja tämä on kamalaa.
Kyse ei siis ole siitä että nuo vaiheet jatkuvasti vuorottelisi, vaan pääasiassa elämämme on oikein hyvää. Ap
Niillä huonoilla hetkillä on tapana pitkittyä ja toistua useammin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo kuvaus "vuoristoratasuhde" jo kerro että kyseessä ei ole hyvä asia?
Ei, koska vuoristoradassa menee välillä aivan äärettömän hyvin. Jos suhde olisi pelkästään huono, päätös olisi helppo. Ap
Jätä jo tuo. Tuo on läheisriippuvuutta ja koukuttaa juuri siksi, että niitä "palkkioita" saa harvoin niin nämä tälläiset ihmiset toimivat. Mene terapiaan.
En sinällään kohen arvosta pariterapiaa, vaan enemmän yksilöterapiaa. Kumpikin selvittäköön, miksi haluaa vuoristoratailla, kumpikin tavallaan. Etenkin mies, jos on hankala lapsuus. Hyvä lapsuuskaan ei tarkoita, etteikö jotain selvittämätöntä olisi.
Pariterapia toimii harvoin sen vuoksi oikeasti, että siinä yritetään hoitaa parisuhdetta, kun pitäisi hoitaa yksilöä = miksi toimii parisuhteessa siten kuin toimii. Sitten myöhemmässä vaiheessa, kun on enemmän itsetuntemusta ja selkeyttä, voi hyötyä pariterapiastakin. Lisäksi siitä on nyttemmin tullut vähän kikka kolmonen tyyliin no nyt on kaikki tehty.
Voihan kyse olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin se, että riitaa ei osata lopettaa. Itselläkin joskus ollut sitä, että jotenkin jää asiat hiertämään päiväkausiksi. Yleensä me tosin hiljenemme silloin molemmat, ettei tule turhaan rähistyä ja sanottua typeriä asioita. Sitten kun on parempi mieli on asioista helpompaa puhua taas neutraalein äänensävyin.
Googlaa limerenssi. Että onko kyse edes rakkaudesta vai lemmenkipeydestä? Oikean rakkauden kohdalla hermosto rauhoittuu, tuntuu että on tullut kotiin. Limerenssi taas saa sukat pyörimään, toista idealisoi ja romantisoi, jolloin se todellisuus hämärtyy ja arjen koittaessa ollaan ihmeissään, että miksei tuo olekaan sellainen kuin kuvittelin.
Vierailija kirjoitti:
Googlaa limerenssi. Että onko kyse edes rakkaudesta vai lemmenkipeydestä? Oikean rakkauden kohdalla hermosto rauhoittuu, tuntuu että on tullut kotiin. Limerenssi taas saa sukat pyörimään, toista idealisoi ja romantisoi, jolloin se todellisuus hämärtyy ja arjen koittaessa ollaan ihmeissään, että miksei tuo olekaan sellainen kuin kuvittelin.
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan ei lapsia hanki tuollaiseen suhteeseen, se on pääasia.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan ei lapsia hanki tuollaiseen suhteeseen, se on pääasia.
Joillain apn miehen kaltaisilla on lapsia useista suhteista ja sama meno vaan jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tältä palstalta kun kysyt niin katkerat miesvihaiset kurpat kannustavat aina eroamaan, syyllistävät kuorossa miestä ja tukevat uhriutumistasi.
Ei kai tuollainen suhde ole hyväksi kummallekaan. Eikä eroon mitään syyllisiä tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan muu ei lopulta tiedä kuin sinä itse. Ymmärrän kyllä pohdintaasi, kun on vähän samanlainen suhde itsellä. En nyt ryhdy tarkemmin avaamaan, mutta tähän olen jäänyt. Jos olisin yksin, en ottaisi enää miestä ollenkaan. Nyt keskityn tekemään elämästäni parempaa muilla osa-alueilla. Ei täällä kannata tämmöisistä suhteista avautua, kun kommentoijat eivät tiedä koko tilannetta ja osa on myös tosi mustavalkoisia (nuoria ehkä).
Mutta kehottaisitko siis käsi sydämellä ap:takin oikeasti jatkamaan suhteessa, jos se on samanlainen kuin omasi?
Olen eri mutta vastaavassa tilanteessa. Nuorta vasta tuoreessa suhteessa olevaa kehottaisin lähtemään, piste. Käsi sydämellä. Mutta jos on kyseessä pitkä suhde niin tasan ymmärrän että asiat ei ole niin yksinkertaisia.
Olen eri mieltä. Kyllä vanhemmiten yleensä kypsyy ja ymmärtää vielä paremmin, ettei huonoihin suhteisiin kannata jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tältä palstalta kun kysyt niin katkerat miesvihaiset kurpat kannustavat aina eroamaan, syyllistävät kuorossa miestä ja tukevat uhriutumistasi.
Ei kai tuollainen suhde ole hyväksi kummallekaan. Eikä eroon mitään syyllisiä tarvita.
Niinpä.
Tosin epävakaiden ja lapsuudesta kumpuavien tahallaan hoitamatta jättäneiden traumojensa vuoksi eroilevien osalta syyllinen eroihin on aika selvää.
Sellaisten ei koskaan pitäisi ainakaan lapsia hankkia koska siirtävät oman epävakautensa lapsiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tältä palstalta kun kysyt niin katkerat miesvihaiset kurpat kannustavat aina eroamaan, syyllistävät kuorossa miestä ja tukevat uhriutumistasi.
Ei kai tuollainen suhde ole hyväksi kummallekaan. Eikä eroon mitään syyllisiä tarvita.
Niinpä.
Tosin epävakaiden ja lapsuudesta kumpuavien tahallaan hoitamatta jättäneiden traumojensa vuoksi eroilevien osalta syyllinen eroihin on aika selvää.
Sellaisten ei koskaan pitäisi ainakaan lapsia hankkia koska siirtävät oman epävakautensa lapsiinsa.
Tarkoitin lähinnä, että eroon riittää ihan se, että suhde ei ole hyvä tai siinä ei ole hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveä kuluttavaa tuollainen. Kuka tuollaista edes jaksaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tältä palstalta kun kysyt niin katkerat miesvihaiset kurpat kannustavat aina eroamaan, syyllistävät kuorossa miestä ja tukevat uhriutumistasi.
Ei kai tuollainen suhde ole hyväksi kummallekaan. Eikä eroon mitään syyllisiä tarvita.
Niinpä.
Tosin epävakaiden ja lapsuudesta kumpuavien tahallaan hoitamatta jättäneiden traumojensa vuoksi eroilevien osalta syyllinen eroihin on aika selvää.
Sellaisten ei koskaan pitäisi ainakaan lapsia hankkia koska siirtävät oman epävakautensa lapsiinsa.
Tarkoitin lähinnä, että eroon riittää ihan se, että suhde ei ole hyvä tai siinä ei ole hyvä olla.
Samaa mieltä. Miksi ihmiset eivät eroa enemmän tuollaisista suhteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlaa limerenssi. Että onko kyse edes rakkaudesta vai lemmenkipeydestä? Oikean rakkauden kohdalla hermosto rauhoittuu, tuntuu että on tullut kotiin. Limerenssi taas saa sukat pyörimään, toista idealisoi ja romantisoi, jolloin se todellisuus hämärtyy ja arjen koittaessa ollaan ihmeissään, että miksei tuo olekaan sellainen kuin kuvittelin.
Limerenssi pitkässä suhteessa? Eikö limerenssin idea ole nimenomaan ihastua saavuttamattomaan? Ja jos lähestymistä tapahtuu, ihastus haihtuu kuin pieru saharaan.
Mitä on lapsuudesta kumpuavien traumojen tahallaan hoitamatta jättäminen?
Sekin voi kertoa jotain jos ystävät ja suku ei enää jaksaisi kuunnella yhtään avautumista suhteen ongelmista. Jos hekin ovat jo kypsiä koko touhuun niin eiköhän se myös riitä teille kummallekin.
Ennustan kuitenkin että teillä menee vielä monta vuotta samaa rataa ja sitten lopulta jompi kumpi saa oikeasti tarpeekseen ja dumppaa sen toisen. Näitä suhteita on ollut lähipiirissä ja noin se on mennyt joka kerta. Yksikään pari ei saanut hommaa toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on lapsuudesta kumpuavien traumojen tahallaan hoitamatta jättäminen?
Kyvyttömyyttä itsetuntemukseen miksi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy varsinkin parisuhteessa.
Ja usein kyvyttömyyttä aitoon vastavuoroiseen aikuiseen rakkauteen sekä eritoten empatiaan.
Onko tuo nyt edes vuoristoratasuhde jos hyvää vuosi putkeen ja sit huonoa? Riippuu siitäkin mitä se huono on ja miten huonona koet sen. Terapia olisi hyvä juttu, jos olette molemmat siihen valmiita. Kaikkea hyvää elämääsi tulevaan vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on lapsuudesta kumpuavien traumojen tahallaan hoitamatta jättäminen?
Kyvyttömyyttä itsetuntemukseen miksi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy varsinkin parisuhteessa.
Ja usein kyvyttömyyttä aitoon vastavuoroiseen aikuiseen rakkauteen sekä eritoten empatiaan.
Onko se tahallista?
Olen eri mutta vastaavassa tilanteessa. Nuorta vasta tuoreessa suhteessa olevaa kehottaisin lähtemään, piste. Käsi sydämellä. Mutta jos on kyseessä pitkä suhde niin tasan ymmärrän että asiat ei ole niin yksinkertaisia.