Vuoristoratasuhde taas pohjalla. Mistä tietää, jatkaako vai erota?

Ei ole normaalia elämää, että parisuhteessa on kuukausikaupalla kamalaa aikaa, ja muutenkin ajoittain valehtelua, luottamuspulaa (varmasti jostain aika painavasta syystä) sekä henkistä väkivaltaa. Haloo nyt.

Kukaan muu ei lopulta tiedä kuin sinä itse. Ymmärrän kyllä pohdintaasi, kun on vähän samanlainen suhde itsellä. En nyt ryhdy tarkemmin avaamaan, mutta tähän olen jäänyt. Jos olisin yksin, en ottaisi enää miestä ollenkaan. Nyt keskityn tekemään elämästäni parempaa muilla osa-alueilla. Ei täällä kannata tämmöisistä suhteista avautua, kun kommentoijat eivät tiedä koko tilannetta ja osa on myös tosi mustavalkoisia (nuoria ehkä). 

Onko apn mies eräänlainen reunaihminen joka ahdistuu tasaisista hyvistä hetkistä niin paljon että hänen pitää kuvainnollisesti sytyttää tulipaloja ihan itse.

Jos näin niin ainoa vaihtoehto aplle on ero. 

Mieluiten jo eilen. 

Koska vuoristoratasuhteeseen , joka ei selvästikään sovi aplle, ei pidä jäädä enää sekunniksikaan. 

Apn mies vaikuttaa täysin väärältä ihmiseltä aplle.

Vierailija kirjoitti:

Okei, selvästi oli väärä paikka kysyä. Kaipasin asiallisia ystävällisiä neuvoja, koska oikeasti haluaisin pohtia ja punnita asioita. Vlttuiluja en lue ollenkaan. Mutta menemme terapiaan ja ehkä asiat siellä selkenee johonkin suuntaan.

Ja lapsuuteni oli hyvä ja turvallinen. Miehellä ei. Mutta ei siitä sen enempää. Ap

Ainahan näissä tilanteissa esim. ne eroamiseen kehottavat kommentit tuntuvat itselle liian ehdottomilta ja hyökkääviltä, kun itse haluaisi vielä pysyä suhteessa. Mutta ihan oikein täällä on neuvottu, ettei tuollainen tilanne kyllä yleensä yhtäkkiä parane, vaikka miten asiaa analysoisi ja terapiassa kävisi, jos teillä (/sinulla) on usein kuitenkin noin kovin kurjaa suhteessanne, ja sitä henkistä väkivaltaakin vielä...

En minäkään halunnut lähteä ensimmäisestä suhteestani, kun oli niin mukava että vihdoin joku hyvännäköinen ja kivantuntuinen tyyppi halusi olla kanssani, välitti minusta ja halusi helliä fyysisesti jne, mikä oli minulle ihan uutta ja tuntui silloin parantavan kaiken kurjan. Mutta ei hänkään oikesti millään järjellä ajateltuna ollut kanssani yhteensopiva, enkä oikeastaan edes pitänyt hänen luonteestaan. Myöhemmin paljastui sitten kaikkea pahempaakin, joten olen onnellinen, etten kovin kauaa hänen kanssaan kuitenkaan jatkanut. Joskus se suhteen söpö ja edes jonkin verran romanttinen puoli on vaan niin iso motivaattori, ettei toisesta halua erota, vaikka todellakin pitäisi. Hankalaahan se on.

Ihmiset eroavat vuoristoratasuhteista aivan liian vähän ja liian myöhään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo kuvaus "vuoristoratasuhde" jo kerro että kyseessä ei ole hyvä asia?

 

Ei, koska vuoristoradassa menee välillä aivan äärettömän hyvin. Jos suhde olisi pelkästään huono, päätös olisi helppo. Ap

Vuoristorata on koukuttava kun siinä on niitä suuria tunteita ylös ja alas, jotka korostavat vastakkaisia tunne-elämyksiä.

No jaa. Itse ottaisin mieluummin sellaisen tasaisen hyvän. Tämä on todella raskasta. Ap

Parisuhteen ei pidä olla raskasta vaan tasapainoisen hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan muu ei lopulta tiedä kuin sinä itse. Ymmärrän kyllä pohdintaasi, kun on vähän samanlainen suhde itsellä. En nyt ryhdy tarkemmin avaamaan, mutta tähän olen jäänyt. Jos olisin yksin, en ottaisi enää miestä ollenkaan. Nyt keskityn tekemään elämästäni parempaa muilla osa-alueilla. Ei täällä kannata tämmöisistä suhteista avautua, kun kommentoijat eivät tiedä koko tilannetta ja osa on myös tosi mustavalkoisia (nuoria ehkä). 

Pikemminkin ap tuntuu olevan melko nuori, tai ehkä muuten parisuhteissa kokematon (en sano tätä nyt pilkatakseni vaan siksi että muunlaiset ihmiset harvoin puolustavat toisen huonoa käytöstä noin pitkälle ja pysyvät huonoissa suhteissa vaikka selvästi kärsivät siitä). 

Pohtia voi, ja ei kai kukaan muu tiedäkään, miltä suhde ap:sta todella tuntuu yms., mutta sen verran kamalalta se jo aloituksen perusteella kuulostaa, ettei kukaan voi hyvällä tahdolla häntä neuvoa jäämään. Eikä kukaan ikinä koko rumaa totuutta kerro, kun omaa suhdettaan kuvailee, joten voi olettaa, että se henkinen väkivalta ja muut hirveydet ovat pahempia kuin ap nyt antaa ymmärtää. Ja jälleen: naisia on vuosisatojen ajan opetettu kärsimään ja sietämään muilta ihmisiltä aivan liikka, varsinkin miehiltä. Tätä kierrettä EI ole pakko omassa elämässään jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo kuvaus "vuoristoratasuhde" jo kerro että kyseessä ei ole hyvä asia?

 

Ei, koska vuoristoradassa menee välillä aivan äärettömän hyvin. Jos suhde olisi pelkästään huono, päätös olisi helppo. Ap

Ei kenenkään kanssa asiat ole AINA todella huonosti. Useimpien ihmisten kanssa voi olla välillä kivaa. Se suhteen huono puoli on suhteen oikea taso, sillä hyvissä suhteissa ei ikinä ole kamalaa (paitsi jos esim. ollaan erossa ja ikävöidään, kohdataan yhdessä vaikeita asioita suhteen ulkopuolella tai jotain. Mutta ei niin, että toinen aiheuttaa tahallaan tai omaa typeryyttään sinulle sen kamalan olon.)

Ei kannata jatkaa, tajuaahan tuon jo tyhmäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo kuvaus "vuoristoratasuhde" jo kerro että kyseessä ei ole hyvä asia?

 

Ei, koska vuoristoradassa menee välillä aivan äärettömän hyvin. Jos suhde olisi pelkästään huono, päätös olisi helppo. Ap

 

Ei kenenkään kanssa asiat ole AINA todella huonosti. Useimpien ihmisten kanssa voi olla välillä kivaa. Se suhteen huono puoli on suhteen oikea taso, sillä hyvissä suhteissa ei ikinä ole kamalaa (paitsi jos esim. ollaan erossa ja ikävöidään, kohdataan yhdessä vaikeita asioita suhteen ulkopuolella tai jotain. Mutta ei niin, että toinen aiheuttaa tahallaan tai omaa typeryyttään sinulle sen kamalan olon.)

Sinä et saa terapiassa sitä miestä muuttumaan luotettavaksi ja rehelliseksi. Jatkuva luottamuspula tekee sen vuoristoradan ja sama rata jatkuu hamaan tappiin ellet itse hyppää siitä radasta pois. Toista ei voi muuttaa, vain itseään. 

Sun pitäisi ymmärtää että olette molemmat kalluja ja olette kuin luotuja toisillenne.

Kehotan jatkamaan keskinkertaista ja kurjaa parisuhdettasi/elämää. Kuka semmoisesta nyt pois haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan muu ei lopulta tiedä kuin sinä itse. Ymmärrän kyllä pohdintaasi, kun on vähän samanlainen suhde itsellä. En nyt ryhdy tarkemmin avaamaan, mutta tähän olen jäänyt. Jos olisin yksin, en ottaisi enää miestä ollenkaan. Nyt keskityn tekemään elämästäni parempaa muilla osa-alueilla. Ei täällä kannata tämmöisistä suhteista avautua, kun kommentoijat eivät tiedä koko tilannetta ja osa on myös tosi mustavalkoisia (nuoria ehkä). 

 

Pikemminkin ap tuntuu olevan melko nuori, tai ehkä muuten parisuhteissa kokematon (en sano tätä nyt pilkatakseni vaan siksi että muunlaiset ihmiset harvoin puolustavat toisen huonoa käytöstä noin pitkälle ja pysyvät huonoissa suhteissa vaikka selvästi kärsivät siitä). 

Pohtia voi, ja ei kai kukaan muu tiedäkään, miltä suhde ap:sta todella tuntuu yms., mutta sen verran kamalalta se jo aloituksen perusteella kuulo

Osin samaa mieltä, mutta kyllä ainakin itse korostan juuri niitä ongelmia ja huonoja puolia, jos jostain avaudun. Vaikka samaan aikaan yritän olla myös objektiivinen. 

Jos ap:n pitkä suhde on oikeasti pitkä, niin hän ei ole kovin nuori. Sekin että hän on tiedostanut ongelman, voi olla vuosien tulos, eli nimenomaan nuorena ei ole tajunnut millaiseen suhteeseen on joutunut ja on sietänyt liikaa. Ja kun vanhemmiten sen tajuaa, niin se pitkä suhde ja kiintymys ja yhdessä rakennettu elämä painaa vaakakupissa myös.

Tuokin, ettei ap kaipaa uutta miestä, viittaa mielestäni siihen, ettei hän ole aivan nuori. 

Mun mielestä ei tarvitse olla nuori tai kokematon puolustaakseen huonoa käytöstä ym. Monenlaisissa tilanteissa voi näin tapahtua.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei tarvitse olla nuori tai kokematon puolustaakseen huonoa käytöstä ym. Monenlaisissa tilanteissa voi näin tapahtua.

Kyllä. Mutta kun sellaista on kokenut niin rajat pitää vetää. Ei uskoa valheisiin muutoksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei tarvitse olla nuori tai kokematon puolustaakseen huonoa käytöstä ym. Monenlaisissa tilanteissa voi näin tapahtua.

Kyllä. Mutta kun sellaista on kokenut niin rajat pitää vetää. Ei uskoa valheisiin muutoksesta.

Ulkopuolelta on aina helppo sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hyvä hetki on niin hyvä että se saa kestämään jopa henkistä väkivaltaa? Tuohan on ihan kaistapäistä meininkiä. Olet AP niin tottunut kaaokseen ettet tajua, että tuo sun suhde kuulostaa aivan kauhealta.

Ei hyvä hetki, vaan pitkiä hyviä aikoja. Meillä voi helposti olla puoli vuotta, vuosikin todella hyvää ja onnellista aikaa ilman mitään ongelmia, ei mitään riitoja, päinvastoin. Nyt on ollut muutaman kuukauden huono vaihe ja tämä on kamalaa. 

Kyse ei siis ole siitä että nuo vaiheet jatkuvasti vuorottelisi, vaan pääasiassa elämämme on oikein hyvää. Ap

Kuulostaa että tuo mies pitää apta jonain huonekaluna, kuin Ikeasta haettuna pöytänä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan muu ei lopulta tiedä kuin sinä itse. Ymmärrän kyllä pohdintaasi, kun on vähän samanlainen suhde itsellä. En nyt ryhdy tarkemmin avaamaan, mutta tähän olen jäänyt. Jos olisin yksin, en ottaisi enää miestä ollenkaan. Nyt keskityn tekemään elämästäni parempaa muilla osa-alueilla. Ei täällä kannata tämmöisistä suhteista avautua, kun kommentoijat eivät tiedä koko tilannetta ja osa on myös tosi mustavalkoisia (nuoria ehkä). 

Mutta kehottaisitko siis käsi sydämellä ap:takin oikeasti jatkamaan suhteessa, jos se on samanlainen kuin omasi?

Hyvää pöyhintää ja ruodintaa vuoristoratasuhteista tässä ketjussa.