Etsiminen ei tuota tulosta, kumppania ei löydy

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi keski-ikä kynnyksellä oleva yh-äiti joka on vielä esittämässä pitkän listan kanssa ehdottomia vaatimuksia miehelle olisi kenenkään haaveissa unelmapuoliso.

Eipä siinä, hyvällä tuurilla tämmöinen mies voi löytyä. En vain osaa nähdä niitä plussapuolia mitä miehen näkökulmasta olisi tarjolla. Itse jos olisin mies tuossa tilanteessa niin varmaan mielummin jatkaisin elämääni onnellisena yksin.

Sanoit itsekin tuon avainasian, eli silloin kun yksin oleminen ei ole maailmanloppu, niin ei ole mitään syytä tinkiä toiveitaan, oli ne sitten muiden mielestä kuinka epärealistisia tahansa. Mitä siinä voi hävitä? Ei mitään. Joko löytää sen oikeasti ihanteellisen puolison, tai sitten elää tyytyväisenä yksin. 

Huonoon suhteeseen lähteminen olisi se vaihtoehto, jossa häviää.

Vierailija kirjoitti:

Ap muistuttaa erästä +40 v ystävääni, hänellä on hyvin samanlaiset kriteerit miehen suhteen. Ystävänikään ei ymmärrä, että hänen etsimänsä asiat ovat hyvin ristiriitaisia.

---

Toisekseen on myös hyvä olla realisti. Jos ystäväni löytäisi tuollaisen miehen, miksi mies olisi kiinnostunut ystävästäni? Kaupan päälle tulisi pari alaikäistä lasta, vaikeat kuviot lasten isän kanssa jne. Ystäväni on kiva ja ihan nätti, mutta eihän ylipainoinen keski-ikäinen perheenäiti ole mikään missin kaltainen ilmestys. Tylyä, mutta monille miehille sillä ulkonäöllä on väliä.

Onhan hän sinutkin löytänyt, kaveri ja ilmeisesti vihamies samassa paketissa, kun ystävästäsi tuohon sävyyn ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tällä kulttuurin harrastamisella tarkoitetaan? 

Minusta suurin osa ihmisistä on kiinnostunut kulttuurista. Esim tv-sarjat ovat kulttuuria, ja dekkarit. Keikoilla käyminen on kulttuurin harrastamista. Elokuvat ovat kulttuuria. Tietokirjat ovat kulttuuria. Voin kuvitella jonkun Kainuussa asuvan metsästäjä-nikkaroijan, jota ei mikään kulttuuri tosiaan kiinnosta, ikinä, tai vaikka jonkun businessmies-maratonaarin, joka keskittyy vain oman elämänsä ja kroppansa optimointiin, mutta siis aika vähän sellaisia miehiä on. 

Keskimäärin kulttuuriharrastus on tyypillisesti samaa, sen lisäksi kerran vuodessa teatteriin ja luetaan muutama viihteellinen kirja enemmän.

Itselleni (olen ap) se tarkoittaa käytännössä sitä, että on kiinnostusta ja arvostusta kulttuuria kohtaan, ja kulttuuriharrastuksilla on jonkinlainen osa elämässä. Arvostan sitä, että toinen harrastaa lukemista ja arvostaa kirjallisuutta, mutta ei tarvitse lukea samoja kirjoja kuin minä. Omassa elämässäni kulttuuri näyttelee niin suurta osaa, että en voisi olla ihmisen kanssa, jolle kulttuuri oli yhdentekevä tai joka ei arvostaisi sitä. Olisi kiva, että kumppanin kanssa voisi tehdä yhdessä muutakin kuin ruokaa ja seksiä, joten olisi hauskaa, että toisen kanssa voisi joskus tehdä vaikka jotain seuraavista: käydä museossa, käydä teatterissa, mennä keikalle, vaellella Lux Helsingissä, katsoa elokuvia tai sarjoja... Työskentelen kulttuurialalla, joten en myöskään toivo kumppanilta sellaisia mielipiteitä, että kultturi on tekijöilleen "pelkkä harrastus" tai että kulttuurista pitäisi/voisi loputtomasti leikata.

Mielestäni suurin osa miehistä tekee kuvaamiasi juttuja omaehtoisesti tai vähintään kumppanin kanssa.  Nuo ovat hyvin tavallisia asioita. Esim tosi moni mies voi mennä sinne teatteriin tai vastaavaan puolison kanssa, vaikka ehkä harvoin perusmiehet harvemmin menevät omaehtoisesti. Museossa saattavat käydä erityisesti jos se on sotamuseo. Keikat ja tv-sarjat ovat minusta melkein itsestään selviä, ei punaniskaisinkaan duunari vihaa niitä. 

Sille että jollain voi olla jokin eriävä mielipide taiteen tukemisesta, tai vaikka jonkin tietyn taideteoksen tukemisesta, ei tietenkään voi mitään. Mutta sekin on kulttuurikeskustelua! Varmaan tämä kuviteltu mies saisi olla kanssasi eri mieltä esim jonkin teoksen laadusta?

Minusta tuntuu että et oikeastaan halua tavata miestä, vaan haluat rakennella itsellesi syitä miksi ei edes kannata yrittää. 

Ei niin hyvää miestä, etteikö siitä jotain dealbreakeria löytäisi!

t. Vanha vauvapalstalainen sananlasku

Vierailija kirjoitti:

Ap muistuttaa erästä +40 v ystävääni, hänellä on hyvin samanlaiset kriteerit miehen suhteen. Ystävänikään ei ymmärrä, että hänen etsimänsä asiat ovat hyvin ristiriitaisia.

Ystävä kaipaa rinnalleen miestä vakaaseen suhteeseen, mutta häntä viehättävät sitoutumiskyvyttömät, boheemit rentut. Ystävä kaipaisi rinnalleen kaltaistaan maisteria, mutta harvemmin nuo boheemit rentut ovat maistereita ystäväni toivomalta alalta. Ystäväni kaipaa kulttuurista yms kiinnostunutta miestä, mutta kuinka paljon yleensäkään näet miehiä naisia kiinnostavissa museoissa/taidenäyttelyissä/konserteissa jne? Ystävä ei etsi lapsilleen isäpuolta, mutta tulevan miehen pitäisi kuitenkin hyväksyä ystäväni lapset osaksi elämäänsä (ja kyllähän ne reilusti alaikäiset lapset vaikuttavat ystäväni elämään/aikatauluihin vielä kauan). Lista vain jatkuu ja jatkuu. Ystäväni vain hokee, että hän ei vaatimuksistaan tingi ja ei halua tyytyä huonoon suhtees

Tähän unohdinkin vastata. Ikävä tilalle ystävälläsi, mutta en kyllä itseäni tunnista tästä kuvauksesta ollenkaan. Ensinnäkään en tunne vetoa sitoumiskyvyttömiin ja/tai renttumiehiin, ja lapseni ovat jo niin isoja, että eivät tule "paketissa" mukana eivätkä vaikuta aikatauluihini. Eikä myöskään ole koskaan ollut vaikeita kuvioita lasten isän kanssa, edes aikaisemmin. En myöskään ole ylipainoinen, vaan pikemminkin ulkonäköni tuntuu viehättävän miehiä. Enpä usko että ainakaan ulkonäöstä on kiinni kumppanin löytäminen. 

Jos kerran samanhenkinen ja samantyyppinen mies ei kiinnostuisi, niin miksi oeltus on, että sellainen mies kiinnostuisi todennäköisemmin, joka ei jaa EDES niitä kiinnostusenkohteita ja arvomaailmaa? Jos punavihreää miestä ei kerran voi saada, koska ei ole kiinnostava nainen, niin oikeistolainen mieskö sitten kiinnostuisi? Ja jos samoista asioista kiinnostunutta miestä ei voi saada, niin sellainen mieskö sitten kiinnostuisi, jolla on täysin erilaiset kiinnostuksenkohteet?

Vai onko ideana se, että eivät hekään kiinnostuisi, mutta he tyytyisivät, kun heille riittää "ihan vaan joku nainen, sama se millainen"?

Vierailija kirjoitti:

Jos kerran samanhenkinen ja samantyyppinen mies ei kiinnostuisi, niin miksi oeltus on, että sellainen mies kiinnostuisi todennäköisemmin, joka ei jaa EDES niitä kiinnostusenkohteita ja arvomaailmaa? Jos punavihreää miestä ei kerran voi saada, koska ei ole kiinnostava nainen, niin oikeistolainen mieskö sitten kiinnostuisi? Ja jos samoista asioista kiinnostunutta miestä ei voi saada, niin sellainen mieskö sitten kiinnostuisi, jolla on täysin erilaiset kiinnostuksenkohteet?

Vai onko ideana se, että eivät hekään kiinnostuisi, mutta he tyytyisivät, kun heille riittää "ihan vaan joku nainen, sama se millainen"?

Ei vaan koko toi ajattelumalli on aivan idioottimainen!

Ihmisiä ei ole järkeä lokeroida punavihreisiin naisiin ja oikeistolaisiin miehiin. Ihan jo lähtökohtaisesti tähän muottiin sopii häviävän pieni osa väestöstä. Ylivoimaisesti suurin osa menee lokeroon: jotain muuta.

Mulla ei ole ketään muita kavereita kuin finnit perseessä.

Minusta tässä ap:n tilanteessa ongelmallista on se, että ap:n toivomia miehiä on vain vähän. Ap taas kuulostaa hyvinkin tavalliselta n. 40 v naiselta. Eli ei ole mitään erityistä tarjottavaa parisuhteessa. Jos olisi, olisi ap jo suhteessa toivomansa miehen kanssa. Enkä tarkoita tätä ilkeyttäni. Tunnen monia mukavia 40-50 v naisia, jotka ovat sinkkuna, koska yksinkertaisesti tuollaisten toiveiden mukaisia miehiä ei tavallisille mukaville naisille ole tarjolla.

Ap:n kohdalla myös kohotan kulmiani tuolle lapsiasialle. Hänellä itsellään on lapsia, mutta kumppanin lapset olisivat turn off. Minusta tuo on kaksinaismoralistista. Turha haaveilla lapsettomasta kumppanista, kun ei itsekään ole lapseton. Vaikka kuinka ap:n lapset olisivat aikuisia, niin silti aikuiset lapset näkyvät ap:n elämässä.

''Olen ollut yllättynyt, miten valtavasti tässä keskustelussa on hyökätty sitä vastaan, kun olen kertonut toivovani samanhenkisyyttä ja samansuuntaista arvomaailmaa ja kertonut hakevani henkistä yhteensopivuutta. Mikä voisi olla parempi lähtökohta toimivalle suhteelle? En minä hae vain jotain järjestelyä seksin saamiseen, vaan haen ihan oikeasti ihmistä, jonka kanssa voisimme kokea merkityksellisen suhteen.''

Ongelma ei ole siinä, että haluat ihmisen, jonka kanssa natsaa henkisesti ja on samankaltainen arvomaailma. Ongelma on siinä, että arvomaailmasi on hirveän tyypillinen nelikymppiselle kaupunkilaisnaiselle ja harva mies jakaa tuota arvomaailmaa. Ja koska viestiesi perusteella vaikutat tavalliselle pulliaiselle, et tule tuollaista miestä saamaan (ne menevät paremmille naisille, turha länkyttää kemiasta). Vaihtoehtoina on hyväksyä joiltakin osin erilainen mies (niin kuin lähes kaikki parisuhteessa olevat tekevät eli näkevät ihmisen kokonaisuutena) tai elää yksin, jos ei halua kriteereistään tinkiä.

-Jos olisit hyvännäköinen, olisit saanut jo toivomasi miehen. Miehille ulkonäkö on vain niin iso valtti. 

-Jos sinulla on isot lapset, etsi toinen kaltaisesi, älä vaadi lapsettomuutta toiselta.

-Se, että tarjoat "kumppanuutta, merkityksellisen ihmissuhteen ja rakkautta" on todella pliisua - kuka tahansa muu voi tarjota samaa miehelle, josta on kiinnostunut ja kiinnostus on molemminpuolista. Se, että pääsisit sinua kiinnostavan miehen kanssa tuolle kumppanuus, merkityksellisyys ja rakkaus asteelle edellyttäisi sitä, että sinun pitäisi olla miesten silmissä kiinnostava. Nyt et selvästi ole, kun toivomasi miehet eivät kiinnostu sinusta.

Miksi kokoomuslaisilla miehillä on niin kova tarve määritellä itsensä jotenkin keskellä oleviksi, epäpoliittisiksi, maltillisiksi tms.? Missä omien arvovalintojen omistajuus? Minä en ainakaan lähtisi sitä laaria penkomaan siinä toivossa, ettå siellä vielä olisi joku inhimillisillä arvoilla ja sivistyksellä varustettu mies, joka ei vielä ole vuotanut minnekään muualle tai vanhuuttaan potkaissut tyhjää. Jokainen uutinen ko. puolueen touhuista nykyisin etoo. Minun kuminauhani on jo katki. Ja tämä nyt siis tulee sellaiselta ihmiseltä, jolla aina oli oikein hyvät välit vanhastaan kokoomuslaisiin naapureihin ja perhetuttuihin. Ja ei, en happane yksin, vaikka sekin olisi mukava ja toivottava vaihtoehto, sillä kultturelli ei-oikeistolainen mukava mies haki minut kotoa.

Vierailija kirjoitti:

-Jos olisit hyvännäköinen, olisit saanut jo toivomasi miehen. Miehille ulkonäkö on vain niin iso valtti. 

-Jos sinulla on isot lapset, etsi toinen kaltaisesi, älä vaadi lapsettomuutta toiselta.

-Se, että tarjoat "kumppanuutta, merkityksellisen ihmissuhteen ja rakkautta" on todella pliisua - kuka tahansa muu voi tarjota samaa miehelle, josta on kiinnostunut ja kiinnostus on molemminpuolista. Se, että pääsisit sinua kiinnostavan miehen kanssa tuolle kumppanuus, merkityksellisyys ja rakkaus asteelle edellyttäisi sitä, että sinun pitäisi olla miesten silmissä kiinnostava. Nyt et selvästi ole, kun toivomasi miehet eivät kiinnostu sinusta.

Eli tarkoitatko siis, että miehelle kelpaa kumppanuuteen ja rakkauteen KUKA TAHANSA? No sehän kertookin miehistä jo kaiken. Jos tuo nainen olisi sanonut, että tarjoaa miehelle seksikkään ulkonäön ja kauniit kasvot, niin eikö siihenkin olisi vastattu, että ei tuo mitään uniikkia ole, varmasti on sinua seksikkäämpiä ja kauniimpiakin. Lopputuloshan on aina se, että vaikka nainen kertoisi täällä olevansa mitä tahansa, aina vastaus on, että ei tuo riitä eikä kiinnosta ketään, että moni muu on varmasti enemmän ja parempi ja kiinnostavampi.

No sellaista se on! Kuitenkin kaikenlaiset tallaajat ovat parisuhteissa. Miehille voi ulkonäkö olla iso valtti, mutta silti valtaosa miehistä on ihan tavallisen naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko AP:lle joku kokoomuksen äänestäjä oikeistolainen? Tai keskustan?

 

Ei kai siinä nyt ole mitään epäselvyyttä, onko Kokoomus oikeistopuolue. Ainakin itse sanovat olevansa. Pointti tässä on nyt samanlainen arvomaailma, ja ei, sitä ei ole kokoomuslaisten kanssa, ei keskustalaisten myöskään. Punavihreä liberaali maailmankuva on se, jota itse edustan, ja toivon kumppanilta samaa. Yhteensopiva arvomaailma on aika tärkeä asia.

 

 

 

 

 

 

 

 

Eli olet ns. "woke" (pro-islam, pro-palestiina, pro-BLM jne)? Sitten olet vankina sen porukan kanssa mitä löytyy kuplastasi. Siellähän niitä polyjä tosiaan vilisee.

Onko tää provo, vai kuvitteleeko joku oikeasti, et jos kannattaa vasemmistolaisia arvoja ( esim. tasa-arvoa ja vähempiosaisista huolehtimista) siitä seuraa tuo kaikki muu?? Voi luojan tähden sentään.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kriteerit ovat sellaisia, että en yhtään ihmettele, miksi on vaikea löytää sopivaa miestä. Suomi on pieni maa, ja valikoima nyt on, mitä on. Etenkin jos olet jo reilusti yli 30, niin hankalaksi menee. Jostain pitää siis karsia. Ehkä etäsuhde muuten sopivan tyypin kanssa? Tai sitten sellainen mies, jonka kanssa seksi toimii ja joka on arjessa ok, mutta kulttuuriharrastukset hoidat sitten yksin tai kavereiden kanssa?

Monogamia nyt ainakin on sellainen, josta ei voi joustaa, samoin perusluonne on aika tärkeä asia, mutta kiinnostuksen kohteet eivät oikeasti määritä niin paljon. Ehkä myös ikähaarukkaa voisi laajentaa, 10 vuotta suuntaan tai toiseen ei ole valtava ikäero aikuisilla.

Kannattaa oikeasti tiedostaa, että miehet eivät yleensä ottaen kaipaa mitään sielunkumppania tai syvällisiä keskusteluja käyvää naista, vaan mukavaa, rentoa seuraa, jonka kanssa voi peuhata sängyssä. Toki miehen löytämisessä auttaa, jos olet viehättävän..."

 

 

No minä sain tuon kaiken. Mieheni äänestää kokoomusta aina vaan, minä en enää. Hän onnollut aina enemmän rahan perään, minä en. Hän on komea, minä en kaunis. Hänkin kannattaa tasa-arvoa ja aina äänestää naista, valitsee mieluumin naistyötekijän, haluaa säästää luontoa jne. Kaikesta emme ole samaa mieltä, mutta se ei haittaa. Mukavasti haastaa puolin ja toisin. 30v. yhdessä...ja jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kokoomuslaisilla miehillä on niin kova tarve määritellä itsensä jotenkin keskellä oleviksi, epäpoliittisiksi, maltillisiksi tms.? Missä omien arvovalintojen omistajuus? Minä en ainakaan lähtisi sitä laaria penkomaan siinä toivossa, ettå siellä vielä olisi joku inhimillisillä arvoilla ja sivistyksellä varustettu mies, joka ei vielä ole vuotanut minnekään muualle tai vanhuuttaan potkaissut tyhjää. Jokainen uutinen ko. puolueen touhuista nykyisin etoo. Minun kuminauhani on jo katki. Ja tämä nyt siis tulee sellaiselta ihmiseltä, jolla aina oli oikein hyvät välit vanhastaan kokoomuslaisiin naapureihin ja perhetuttuihin. Ja ei, en happane yksin, vaikka sekin olisi mukava ja toivottava vaihtoehto, sillä kultturelli ei-oikeistolainen mukava mies haki minut kotoa.

99 % ihmisistä ei määrittele itseään poliittisen akselin perusteella, toisin kuin sinä kuvittelet.

Erittäin harva esittelisi itsensä kokoomuslaisena tai punavihreänä

"kannattaa tasa-arvoa ja aina äänestää naista, valitsee mieluumin naistyötekijän"

Eihän toi ole tasa-arvoa vaan erittäin räikeää syrjintää. Ainoastaan eri päin kuin yleensä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kriteerit ovat sellaisia, että en yhtään ihmettele, miksi on vaikea löytää sopivaa miestä. Suomi on pieni maa, ja valikoima nyt on, mitä on. Etenkin jos olet jo reilusti yli 30, niin hankalaksi menee. Jostain pitää siis karsia. Ehkä etäsuhde muuten sopivan tyypin kanssa? Tai sitten sellainen mies, jonka kanssa seksi toimii ja joka on arjessa ok, mutta kulttuuriharrastukset hoidat sitten yksin tai kavereiden kanssa?

Monogamia nyt ainakin on sellainen, josta ei voi joustaa, samoin perusluonne on aika tärkeä asia, mutta kiinnostuksen kohteet eivät oikeasti määritä niin paljon. Ehkä myös ikähaarukkaa voisi laajentaa, 10 vuotta suuntaan tai toiseen ei ole valtava ikäero aikuisilla.

Kannattaa oikeasti tiedostaa, että miehet eivät yleensä ottaen kaipaa mitään sielunkumppania tai syvällisiä keskusteluja käyvää naista, vaan mukavaa, rentoa seuraa, jonka kanssa voi peuhata sängyssä. Toki miehen löytämisessä auttaa, jos olet viehättävän

Minä ainakin olen mieluummin yksin kuin otan miehen jolle olen vaan joku jonka kanssa "peuhata sängyssä". Heteromiehet ei kai suurin osa ole romanttisia, se on traagista naisten kannalta.

Tinderöitkö sä niiden luuserik y r p i e n perässä?

Lopeta. 

"Heteromiehet ei kai suurin osa ole romanttisia"

Voi, voi, lapsikulta. Huonosti tunnet miehet. Ei ole sattumaa, että kaikki kuuluiset runoilijat, rakkauslaulujen tekijät ja muut romantikot on miehiä. Jos jotain niin miehet on se romanttisempi sukupuoli - todellisuudessa.