Miten joku voi edes sanoa ettei haluaisi omakotitaloa?

Aivan painajainen. Lumitöitä, pihatöitä,  jatkuvasti jotain puuhaa. 16 vuotta ollaan okt:ssa asuttu. Odotetaan että nuorinkin lapsi muuttaa kotoa ja äkkiä kerrostaloon.

Vierailija kirjoitti:

Aivan painajainen. Lumitöitä, pihatöitä,  jatkuvasti jotain puuhaa. 16 vuotta ollaan okt:ssa asuttu. Odotetaan että nuorinkin lapsi muuttaa kotoa ja äkkiä kerrostaloon.

Lumityöt, mönkkärillä, lingolla tai traktorilla, mitäs tuo nyt rasittaa??

Asun Helsingin kantakaupungissa kerrostalossa. Olisi täällä joitakin omakotitalojakin, mutta eivät ne minua houkuta vaikka niitä saisi halvemmallakin kuin tämä nykyinen. Tässä on hyvä asustaa, kaiken keskellä. 

En halua vanhaa omakotitaloa ja uuteen ei ole Helsingissä varaa - sellaiseen, jossa tontin koko on muutakin kuin metri kertaa metri ruohikkoinen postimerkki naapurin katsellessa metein päästä makuuhuoneeseen

En vaihtaisi näitä maisemia maan tasalle millään. Tällaisia ei omakotitaloon saa, eikä upeaa parvekettani. 

Minun täti jaksoi aikanaan asua ukkonsa kanssa uudessa omakotitalossa jotain 5 vuotta, kun oli ihan pakko päästä takaisin Kerrostaloon. 

Samoin serkkuni halusi pois omakotitaloelämästä, erosi miehestään ja muutti Kerrostaloon. 

Omakotitaloelämä voi olla hyvin raskasta, ei se ole kaikille unelmien täyttymys. Joillekin sopii, useimmille ei. 

Heti muutettiin kerrostaloon, kun jäätiin kahdestaan. Keskustaan, vaivatonta. Voi matkustella huoletta. Ei tarvitse miettiä onko sillä välin kova pakkanen tai paljon lunta tai kuka leikkaa nurmikon. Aivan ihanaa. En mistään hinnasta muuttaisi omakotitaloon. Kun lapset oli pieniä, niin viihdyttiin, mutta nyt on toiset ajat.