En ymmärrä, miksi mies jätti minut.
En ehkä koskaan saa sitä selville. Selitti empaattisesti ja ystävällisesti kaikenlaista, että vika ei ole minussa ja olen ihana ja rakastaa minua jne. Suhde kesti melkein 20 vuotta ja meillä meni mielestäni hyvin.
Ajattelin tietysti, että oli rakastunut toiseen, mutta nyt erosta jo kohta vuosi eikä vieläkään ole uutta naista näkynyt eivätkä lapsetkaan sellaisesta puhuneet.
Olen ollut koko vuoden erosta ihan hajalla ja tämä ensimmäinen joulu oli kaikkein pahin, kun lapset viettivät sen isänsä kanssa meidän yhdessä rakentamalla mökillä, joka jäi miehelle.
Joskus toivon, että olisi edes se toinen nainen. Ei tästä uskalla lähteä uuteen suhteeseen ikinä, kun ei saa tietää, missä meni vikaan.
Kommentit (108)
Kuka on mennyt myöntämään miehille luvan lähteä suhteesta niin halutessaan?!?! Se putää kieltää äkkiä kun se on naisten yksinoikeus ja miesten kuuluu vain hyväksyä kohtalonsa jos joku nainen sen valitsee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen uhraa miehelle parhaat vuotensa tekemällä lapset. Ja sitten mies jättää jonkun toisen takia. Miehet on ahneita ja kiittämättömiä. Kyllä ilmankin pärjää.
Nainen uhraa?!? Nykyaikana naisen ei ole mikään pakko niitä lapsia tehdä jollei itse halua. Ja jos haluaa niin silloin se ei ole mikään uhraus. Jos jonkun toisen, miehen/ yhteiskunnan/ suvun, toiveesta alkaa lisääntyä niin se on pelkkää typeryyttä.
Ei se nyt noin mene. Vaan yhdessähän ne lapset ja yhteinen koti hankitaan. Mutta silti nainen satsaa siihen enemmän aikaa ja vaivaa, mies kulkee siinä sivussa kuin vapaamatkustajana vaikka lapset ja koti ovat puoleksi hänen. Etenkin vanhemmissa sukupolvissa oli näin.
Joten kyllähän se nainen uhraa enemmän perheeseen kuin mies. Ja moni nainen sinisilmäisesti vielä odottaa, että kyllä se mies ymmärtää ja arvostaa uhrauksiani, mutta paskanmarjat. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Siksi on hyvä, että nykyään naiset eivät uhraudu vaan elävät omaa elämäänsä ja vaativat, että mies kantaa oman vastuunsa kun kerran on lapsia halunnut ja tehnyt.
ei se uskalla enää uutta naista ottaa kun on kerran päässyt nalkutuksestasi eroon
Jos vaan testosteroni tipahtanut ja naiset ei enää kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä on toinen nainen.
Piilottelee sitä teiltä, eikä asu naisen kanssa.
Meille tapahtui samalla tavalla, mies lähti pitkästä liitosta. Sain toisen naisen selville vahingossa. Mies piilottelee naista yhä. Lapset eivät tiedä.
miksi sen aikuisen miehen tarvis mitään piilotella? ehkä päinvastoin kun häpee edellistä suhdettaan
hyvin todennäköstä omallakin kohdalla. vaimolla tuli ilmeisesti do to lista täyteen kun sai lapset, ei tää elämä tässä voinu olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen uhraa miehelle parhaat vuotensa tekemällä lapset. Ja sitten mies jättää jonkun toisen takia. Miehet on ahneita ja kiittämättömiä. Kyllä ilmankin pärjää.
Nainen uhraa?!? Nykyaikana naisen ei ole mikään pakko niitä lapsia tehdä jollei itse halua. Ja jos haluaa niin silloin se ei ole mikään uhraus. Jos jonkun toisen, miehen/ yhteiskunnan/ suvun, toiveesta alkaa lisääntyä niin se on pelkkää typeryyttä.
Ei se nyt noin mene. Vaan yhdessähän ne lapset ja yhteinen koti hankitaan. Mutta silti nainen satsaa siihen enemmän aikaa ja vaivaa, mies kulkee siinä sivussa kuin vapaamatkustajana vaikka lapset ja koti ovat puoleksi hänen. Etenkin vanhemmissa sukupolvissa oli näin.
Joten kyllähän se nainen uhraa enemmän perheeseen kuin mies. Ja moni nainen sinisilmäisesti vie
Ehkä se mies ajattelee silleen yksinkertaisesti, että jos joku tekee jotain vapaaehtoisesti ja mielellään niin se ei ole uhraamista.
Vierailija kirjoitti:
Nainen uhraa miehelle parhaat vuotensa tekemällä lapset. Ja sitten mies jättää jonkun toisen takia. Miehet on ahneita ja kiittämättömiä. Kyllä ilmankin pärjää.
Tämäpä. Miehet kuvittelee, että naisten pahin pelko on kuolla sinkkuna, mutta kyllä se on juuri näin, annat elämästäsi parhaat vuodet, käyt töissä, olet raskaana, hoidat lapset ja kodin ja sitten äijä ottaa ja häipyy. Olen aika varma, että jos nainen saisi valita jomman kumman, siis tiedolla että mies häipyy jossain kohtaa, 99% valitsisi sinkuuden. Lapsiahan voi hankkia itsellisenäkin, ei siihen parisuhdetta tarvita.
Ap, tollainen on niin paska temppu, koska se jättää jätetyn ihan tyhjän päälle, kun ei edes tiedä miksi. Ja todellakin vie luottamuksen rakastua enää koskaan. Ensimmäinen vuosi on tosiaan se pahin, mutta kyllähän kaikki juhlat ja pyhät kirpaisee vielä pitkään. Mun erosta on 8 vuotta, oltiin yhdessä 27 vuotta ja vasta nyt, kun nuorinkin on täysi-ikäinen, alkaa elämässäni olemaan rauha sielulla juhlapyhinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaminen ottaa koville kaikkia, joiden tunne-elämä on normaali. Personaallisuushäiriöiset jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisikaan.
Se, mikä ei tapa, vahvistaa. On täysin neitimäistä itkeä pikkuasioiden vuoksi.
Sano vaikka kolme esimerkkiä ,jotka ovat omasta mielestäsi pikkuasioita, joiden vuoksi on "neitimäistä" itkeä.
Ja jos jokin asia on sellainen, että ei ihan_ tapa, niin kyllä siinä jo kyynel tulee silmään, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen uhraa miehelle parhaat vuotensa tekemällä lapset. Ja sitten mies jättää jonkun toisen takia. Miehet on ahneita ja kiittämättömiä. Kyllä ilmankin pärjää.
Heh, tilastollisesti keski-ikäisenä eron ottaa lähes aina nainen.#voimaantuminen
Laitatko tilastoon linkin tai vaikka mistä tilasto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuitenkin oli pientä nalkutusta ja pihtausta. Mietippä hetki vielä
Miehet ei IKINÄ lähde tyhjän päälle tuollaisen takia. Aina niillä on uusi katsottuna jos lähtevät.
Niin ihmeellistä kuin se onkin. Itse olen sivusta seurannut senpäiväisiä nalkutus-ja-pihtaus -liittoja, ja ei miehet niistä lähde. Ei vaan lähde.
Sehän siinä on, että oikeasti hyvät miehet ei eroa oikein millään, niitä saa kohdella aivan kauhistuttavan huonosti, mutta eivät riko valojaan. Ne, joilla on pettäjän luonto, ovat ainoita jotka lähtevät.
Ja tietysti petetyksi tulleet.
Vaikeaa on lähteminen. Manipuloinnin kohteena olen ollut kohta kaksi vuosikymmentä. Aivan hirveää alistamista, mutta silti itsensä irti riuhtaiseminen on hyvin vaikeaa. Samalla joutuu eroon myös lapsista, omaisuus puolittuu ja kulut tuplaantuu.
Taakse katsoen merkkejä on ollut näkyvissä pitkään, mutta ainakin minun luonteellani ovi vaikuttaa aukeavan vasta viimeisellä rannalla. Se on lähellä nyt.
Nalkutitko,,annoitko riittävästi pillua,teitkö riittävän hyvää ruokaa..tms?
Vierailija kirjoitti:
Muistan lopun ikäni, kun mies, joka käytännössä osoitti puolisolleen vain halveksuntaa eikä selvästi edes pitänyt tästä, suri minulle ääneen miten ei oikein voi kuitenkaan erota, koska keneltä hän sitten saisi seksiä. Aika korutonta kertomaa miesten sielunelämästä. Vaikka kaikki tunteet olisivat kuolleet tai niitä ei edes olisi ollutkaan, mies voi surutta nauttia suhteen eduista ja harrastaa seksiä.
Niin että jos teillä on ollut seksiä ja mies silti lähti, hän löysi sitä muualtakin. Mies ei lähde tyhjän päälle, jos ei ole pakko.
Me naiset emme oikeasti edes käsitä, että miehet usein pelaavat jollain aivan toisella logiikalla kuin me.
Siinä kohtaa, kun olin jo ilmoittanut miehelle, että haluan erota ja asuntokin oli jo hommattuna, vielä tuli yöllä nykimään ukkovarpaasta seksiä, kun nukuin vierashuoneessa uuden kämpän vapautumista odottamassa. Mutta mitään, ei yhtään mitään muuta tullut mieleen 20-vuotisen liiton pelastamiseksi. Ei niin, että siinä olisi enää ollut mitään keskusteltavaa, mutta hienosti miehen puhumattomuuden linja piti loppuun asti 😂 Muuhun ei pystynyt kun varvasta nykiä.
Vierailija kirjoitti:
Vatvominen ei auta, koska ihmisellä on lupa jättää toinen mistä tahansa syystä tai jopa kokonaan ilman syytä.
Tämän takia määräaikaisissa ihmissuhteissa eli parisuhteissa ei ole mitään järkeä. Miten voi suunnitella elämää, kun ei koskaan tiedä, onko toinen osapuoli viikon päästä enää kuvioissa?
Ehkä mies oli kaappihomo. Tai sitten hänellä on jokin muu salaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroaminen ottaa koville kaikkia, joiden tunne-elämä on normaali. Personaallisuushäiriöiset jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisikaan.
Se, mikä ei tapa, vahvistaa. On täysin neitimäistä itkeä pikkuasioiden vuoksi.
Minunkin mielestäni on outoa jos ero ottaa niin koville että vielä viikkojenkin jälkeen surettaa. Miten tälläiset ihmiset pääsevät yli lähimmäisen kuolemasta? Vai olisiko tälläisille ihmisille helpompaa, kun kumppani kuolisi.
Psykopaateille tunteet on tunnetusti outo käsite.
En ihan ymmärrä. Kuka on psykopaatti? Ihmiset joiden on helpompaa kohdata k
Ei ne yleensä itsekään tiedä, kun edes terapiassa eivät sitä myönnä, kun eivät ymmärrä., vink.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa taustalla onkin toinen mies? Näistä ei paljon puhuta, mutta monet miehet havahtuvat keski-iässä huomaamaan piilossa olleet taipumuksensa. Jospa miehesi ei ole vielä valmis tulemaan kaapista julkisesti.
Tämä myös minulla tuli ensimmäiseksi mieleen luettuani aloituksen.
Homoseksuaalisuutta on nykyään kyllä paljon. Minäkin kävin paksusuolen tähystyksessä jonka teki mieslääkäri ja taisi seuraavana päivänä koettaa ihastuneena soitella kun sain parikin soittoa salatusta numerosta. Ennen eikä jälkeen ei ole noita soittoja tullut joten varsin erikoinen yhteensattuma.
Tuommoista valheellisia passaako siellä teidän feministien kerhossa käsketään sanomaan ettei vahingossakaan tarvinkantaa vastuuta omista teoista kun aina voi syyttää pelkästään miestä pettämisestä? Kyllähän sinunkin aikuisena järkevänä(?) ihmisenä pitää tietää että tuo sinun kommentti on ihan pelkkää paskapuhetta