Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde hankalan ihmisen kanssa
29.12.2025 |
Tuntuu että olen vähän hukassa siinä miten tulisi menetellä. Itse olen melko joustava ja tarpeen tullen mukautuvainenkin, mutta ilmoitan selkeästi myös tarpeistani tai tunteistani. Voisin kuvitella että kanssani on helppoa ja turvallista olla. Pystyn tsemppaamaan itseni paremmalle/siedettävälle tuulelle vaikka heräisin väärällä jalalla, ja voin olostani toista myös informoida. Seurustelukumppanissani on valtavasti hyviä puolia, mutta hän on myös hyvin hankala. Hänestä ei ota kunnolla selvää mitä hän haluaa tai edes millä tuulella hän on. En tykkäisi kaivella ja tentata, mutten myöskään olla se jonka mukaan aina mennään (hän siis saattaa ehdottaa jotain ja jälkikäteen selviää ettei oikeadti halunnut sitä). Tiedän että hän on vähän ailahteleva ja ehkä häpeilee sitä, eikä esim. siksi kerro aina mistä tuulee. Hän myös tekee monesti viime hetken peruutuksia selkeästi vain mielialansa takia. Mutta tämä epämääräisyys saa minut olemaan varpaillani, enkä koe oloani luottavaiseksi sillä tavalla henkisesti, että en voi luottaa että hän oikeasti haluaisi niitä asioita mitä teemme, enkä edes oikeastaan siihen mitä hän tuntee minua kohtaan. Alan olla aika poikki tähän. Onko kokemuksia, mitään keinoja pelastaa tätä, auttaa ymmärtämään tmv, vai kannattaako vain luovuttaa? Kun yritän puhua, hän vastaa kierrellen ja kaarrellen.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että olette vain liian erilaisia toisillenne. Sinä haluat enemmän säpinää ja tunteista puhumista ja kumppanisi enemmän rauhaa. Eniten häiritsee tässä nykyajassa, ettei mitään erilaisuutta hyväksytä vaan se oma tapa on aina oikea. Jos kumppani ei toimi niin, hän on hankala. Parisuhde on edelleen kahden ihmisen välinen suhde. Jos toinen on täysin lukossa, siihenkin voi olla jokin syy.
Eli voiko sitä olla erilainen vai ei? Ap:han nimenomaan pyytää neuvoja että voisi ymmärtää paremmin, ja siksikö hänen pitäisi erota? Pitäisikö vaan olla noteeraamatta erilaisuutta, ja itse hiljaa kärsiä ihmetellen missä mennään?
Eiköhän hän ole jo niitä kysynyt, mutta kumppani ei halua kertoa ja tämä hänelle suotakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti väittää, että isäni on hankala ihminen. Äiti on omasta mielestään ystävällinen ja suorahko kertomaan tunteensa. Kuitenkin äidillä on ollut enemmän ongelmia ihmissuhteissa kuin isällä koskaan.
Nuorena toivoin, että eroavat.
Tämä on taas se toinen ääripää, yhtälailla keskustelemattomuutta. Entinen mieheni harrasti tätä "suoraan sanomista", eli käytännössä arvostelua, ja sitähän riitti. Välillä muka ystävällisesti, mutta oikeasti sarkastisesti hampaita kiristellen, välillä suoraan huutaen. Eikä kyse useimmiten ollut siitä että vika olisi ollut minussa tai lapsissa, kunhan purki pahaa oloaan.
Haluat kuulla olevasi maailman kaunein prinsessa, jonka kanssa kumppanin elämä on pelkkää auvoa. Kumppanisi ei kuitenkaan rehtinä suomalaisena osaa valehdella.
Ei tuosta mitään tule. Rikot itsesi.
"Itsekään en mielelläni puhu mitään ennen aamukahvia, mutten halua omalla äreydellä pilata toisenkaan aamua."
Ja puoliso oppiikin, et miten se toinen toimii. Meillä aamuntorkku minä en halua aloittaa päivääni puhumalla syntyjä syviä, illantorkku mieheni taas ei halua lopettaa päivää puhumalla vaikkapa mieltäni painavasta asiasta.
Siispä juttelemme isoimmat jutut muulloin kuin aamulla tai illalla, kaikki tyytyväisiä :)
Miten reagoisit, jos kumppanisi sanoisi tarvitsevansa lomaa sinusta eli omaa aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mulla on hyvä parisuhde. Emme oleta suhteelta tai toisiltamme täydellisyyttä, mutta emme myöskään sitä, että oma henkinen kasvu olisi millään tavalla toisen tehtävä. Tukena ollaan kyllä, mutta ei "kouluteta"."
Hienoa kuulla!
Pakko korjata, että en minäkään sanonut oletuksen olevan se, et oma kasvu on "toisen tehtävä". Oma tehtävä, mutta rakas auttaa. Näin se käytännössä menee, koska kaksi ihmistä peilaa toisiaan ja on siinä yhteydessä. Pinnallinen teflon pitää olla, jos se toinen ei vaikuta mitenkään.
Aikuinen ei voi kasvaa yksin kuin vain tiettyyn pisteeseen, kyllä siihen muitakin ihmisiä tarvitaan. Voit kasvaa vain kun ensin huomaat korjattavaa itsessäsi.
Moni luulee olevansa hyvinkin syvällinen ja upea henkinen ihminen, mutta toisen kanssa olo tuokin sitten muuta esiin. Tulee mieleen aika monta Ensitreffit alttarilla olevaakin...
Kyse on sanoistakin. Käytin huonoa sanaa "kouluttaa", mitkään hipsut ei nyt auttaneet tuomaan asian leikkimielisyyttä ilmi.
Vierailija kirjoitti:
"Itsekään en mielelläni puhu mitään ennen aamukahvia, mutten halua omalla äreydellä pilata toisenkaan aamua."
Ja puoliso oppiikin, et miten se toinen toimii. Meillä aamuntorkku minä en halua aloittaa päivääni puhumalla syntyjä syviä, illantorkku mieheni taas ei halua lopettaa päivää puhumalla vaikkapa mieltäni painavasta asiasta.
Siispä juttelemme isoimmat jutut muulloin kuin aamulla tai illalla, kaikki tyytyväisiä :)
No näinhän sen kuuluisi mennä. Ja meneekin jos kumpikaan ei teeskentele. Mutta on olemassa ihmisiä ketkä eivät vaan hyväksy toisen tapoja ja tarpeita, ei vaikka ne vääntäisi rautalangasta. Olen ollut parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei uskonut etten halua jutella myöhään illalla, että olen liian väsynyt keskittymään tai pysymään tyynenä. Aina vain hän paukkasi makkariin jauhamaan jotain, joskus vaikka olin jo laittanut valotkin pois. Jos sanoin että yritän nukkua, hän sanoi "mutta sinähän olet hereillä", ja jatkoi jauhamistaan. Hän tarvitsi paljon vähemmän unta, ja heräsi myös aikaisin aamulla kolistelemaan suurin elkein, koska hänen mielestään minunkin olisi pitänyt herätä yhtä aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Haluat kuulla olevasi maailman kaunein prinsessa, jonka kanssa kumppanin elämä on pelkkää auvoa. Kumppanisi ei kuitenkaan rehtinä suomalaisena osaa valehdella."
Toksisen miehen vastaus: "Kun mies nyt vaan on niin viattoman rehti ja upea eikä halua loukata kumppaniaan, niin eihän siinä muu suomalaisen miehen auta kuin kärsiä hankalan suohirviön kanssa" ;)
Tämä on oikeasti marttyyriyttä, saamattomuutta ja epämiehekkyyttä. Sen verran pitää ottaa vastuuta elämästään ja suhteesta, että kertoo missä kohtaa toivoo asioiden olevan toisella tavalla. Yksi asia kerrallaan, minä- viestillä, peruspedagoginen sääntö.
Vierailija kirjoitti:
Haluat kuulla olevasi maailman kaunein prinsessa, jonka kanssa kumppanin elämä on pelkkää auvoa. Kumppanisi ei kuitenkaan rehtinä suomalaisena osaa valehdella.
Ei tuosta mitään tule. Rikot itsesi.
Ok. Eli mielestäsi mitään muuta ei voi sanoa kuin prinsessaksi kehumista? Ja oikeasti oletat että jos kumppani haluaa tietää mitä ajattelet, hän tarkoittaa sillä että häntä tulisi kehua? Miten pihalla voi olla? Ap:n kumppani ei ehkä osaa valehdella, mutta ei se näköjään osaa sanoa mitään muutakaan. Rehtiä ei pimittäminen ole millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten reagoisit, jos kumppanisi sanoisi tarvitsevansa lomaa sinusta eli omaa aikaa?
Antaisin omaa aikaa. Melkein jokainen tarvitsee sitä joskus. Eihän sitä tietenkään tarvitse rumasti sanoa.
-sivusta
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta ei oikein tule ilmi, että mikä aloittajaa pelottaa. Onko kumppani pelottava vai pelottaako oma epävarmuus suhteen jatkumisesta vai pelottaako vain se, että sovitut matkat peruuntuvat. Jos kumppani on pelottava, sitten kannattaa lähteä. Jos taas omat tunteet pelottavat, niihin kannattaa saada vastauksia.
En löytänyt aloituksesta mistään kohdasta pelosta puhumista. Varpaillaan olohan ei tarkoita pelkäämistä, vaan sitä ettei pysty rentoutumaan ja luottamaan. Ja senkin syyt on aloituksessa avattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta kuulostaa, ettei kumpikaan voi hyvin tuossa suhteessa. Ero voi olla väistämätön, mutta ennen sitä kannattaisi keskustella, mikä hiertää. Ei tuo minusta vallankäytöltä kuulosta, jos ihminen peruu tapaamisia. Tahallinen mykkäkoulu on vallankäyttöä ja mykkäkoulua pitävä ihminen taatusti hakeutuu muiden seuraan, eihän se muuten olisi vallankäyttöä.
Kuulostaa enemmän siltä, ettei kumppanisi saa nyt asioitaan vaan sanottua.
Jos ei ole ollut suhteessa tuulella käyvän tai fiilis-ihmisen kanssa ei ymmärrä, että tässä nyt puhutaan eri asioista kuin normaaleista asioiden perumisesta tai lupaustensa katumisista. Joskus joka suhteessa tulee peruttua tai kaduttua jotain, mutta siinä on se ero, että normaalisti sen itse tajuaa ja pahoittelee kumppanilleen.
Ole ollut suhteessa kuvatunlaisen hankalan ihmisen kanssa. Hän jopa itse sanoi jossain alkuaikojen normaaleissa keskusteluissamme, että on joskus hankala ihminen. No, kukapa ei joskus olisi tuumasin itsekseni. Olin silloin niin ihastunut ja hän näytti vielä hyviä puoliaan runsaasti, tarkoituksella oletan nyt.
Mitään ei voinut suunnitella varman päälle, lopulta aina jätin sen varan, että ei ehkä onnistu. Jopa kerran, loppuaikonam, kun kysyin miten pidät kesälomasi hän suuttui, että yritän hallita häntä. Asuimme siis yhdessä ja tarkoitukseni oli vain kysyä yhteisen ajan vuoksi.
Yritin samoin monesti sanoa, että jos on huonolla tuulella tms. niin sanoisi, etten turhaan mieti johtuuko jotenkin minusta. Ei onnistunut.
Tuli monia todella hankalia ja minun kontolleni jääviä selvitettäviä kun olimme esimerkiksi sopineet tai olisi pitänyt suunnitella jotain yhdessä toisen pariskunnan kanssa ja mies vain viime tingassa ilmoitti, ettei ole fiilistä. Ensin ehkä vitkuteltuaan huvittaako häntä vai ei niin pitkään kuin mahdollista. Ja minä tietenkin huolehdin ja hermoilin, että miten selitän kun/jos joudun perumaan.
Kääntöpuolena liian pitkään suhteeseen jäämiseen oli, että mies huom! Halutessaan oli mukava ja keskustelutaitoinen jne. Mutta kun se kaikki tapahtui hänen tuulensa mukaisesti. Se söi ihmistä. Erohan meille tuli, tajusin, että en vaan jaksa, vaikka hyvääkin meillä myös oli.
En ehtinyt lukea ketjua.
Ap, millainen lapsuuskotisi oli? Oliko sinulla emotionaalista tukea? Saiko sinulla olla tarpeita, vaikka ne olisivat rasittaneet vanhempia? Saitko suuttua vapaasti? Pitikö sinun olla tietynlainen ollaksesi hyväksytty? Saitko pitää omat rajasi ja näitkö vanhempien keskinäistä tervettä rajojen määrittämistä? Kannustettiinko sinua kasvamaan vapaasti omaksi itseksesi elämään omin arvoin ja omalla elämäntavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna hänen olla ihan vapaasti millä tuulella on ja mitä hän haluaa. Sinun tehtäväsi ei ole taipua tuohon käyttäisin vapautuvan ajan sen selvittämiseen, miksi sinulla on tarve olla tuollainen.
Luultavasti kumppani ei puhu, koska pelkään ääneen sanomisen johtavan eroon eikä haluaisi erota. Toista ei tietenkään pidä koskaan loukata, mutta täällä virheellisesti luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta, vaikka sillekin on tietty rajansa.
Sinun hermostosi on valppaana, kun puoliso ei osoita olevansa tyytyväinen tai kerro, mitä hän tarvitsee ollakseen sillä hetkellä tyytyväinen. Olet kasvanut siihen, ettet voi olla turvassa ilman tuota tietoa.
Luovuttaa mikä? Sinä et voi muuttaa toista ihmistä etkä edes tämän käytöstä parisuhteessa, jos tätä ei kiinnosta. Eli anna hänen toimia juuri niin kuin häntä kiinnostaa ja vedä siitä johtopäätöksesi : haluatko tätä/tällaista suhdetta vai et.
"Olin silloin niin ihastunut ja hän näytti vielä hyviä puoliaan runsaasti, tarkoituksella oletan nyt. "
Ihan jokainen ihminen toimii näin, eli suhteen alussa näyttää parhaita puolia itsestään. Ja jokainen on vähän sokea kun on ihastunut. Täysin normaaleja asioita nämä siis.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti kumppani ei puhu, koska pelkään ääneen sanomisen johtavan eroon eikä haluaisi erota. Toista ei tietenkään pidä koskaan loukata, mutta täällä virheellisesti luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta, vaikka sillekin on tietty rajansa.
Mistä viestistä (numero) olet saanut käsityksen, että "täällä luullaan, että parisuhteessa voi puhua ihan kaikesta."? En ole sellaista viestiä nähnyt....
Mutta vastapallo: mistä parisuhteessa ei sinun mielestäsi voi puhua?
Alue: Aihe vapaa
Aloituksesta ei oikein tule ilmi, että mikä aloittajaa pelottaa. Onko kumppani pelottava vai pelottaako oma epävarmuus suhteen jatkumisesta vai pelottaako vain se, että sovitut matkat peruuntuvat. Jos kumppani on pelottava, sitten kannattaa lähteä. Jos taas omat tunteet pelottavat, niihin kannattaa saada vastauksia.